tiistai 26. helmikuuta 2019

Lenkillä satumetsässä

Muistatte varmaan vielä La Gomeran ikiaikaisen laakeripuumetsän? Kymmenien kuvien lisäksi metsän kauneus innoitti kuvaamaan myös muutamia videopätkiä, jotka sain vihdoin koottua ja editoitua  kokonaisuudeksi. Paluumatkan juoksuakin innostuimme hieman kuvailemaan (aijai, pitäisi kuvata useamminkin kun ei nyt ihan esimerkilliseltä näytä juoksutekniikka...). Tässä milloin loskan ja jään keskellä ja milloin kevään katupölyjä yskiessä sitä muistelee kyllä aika lämmöllä noita lenkkimaisemia...



Corriendo en el Parque nacional de Garajonay en La Gomera.

Besos, Hansu

tiistai 19. helmikuuta 2019

Polkujuoksua ja treenitavoitteita

Ah nyt on hyvä mieli tätä postausta kirjoittaessa, sillä juoksin vähän aikaa sitten kaikkien aikojen ennätysmatkan – kokonaista 20 kilometriä ja vieläpä melko hankalissa olosuhteissa loskan, jään ja lumen keskellä! Loppujen lopuksi lyhyessä ajassa kauas on siis tultu (heh) tutuista muutaman kilometrin lenkeistä. Enpä olekaan täällä tainnut kirjoittaa, että myös meikäläinen on ilmoittautunut toukokuussa järjestettävään Nuts Karhunkierros -polkujuoksutapahtumaan. Onneksi sentään osallistumme "höntsäsarjaan" ja lyhyimmälle 34 kilometrin matkalle, mutta on siinäkin tekemistä ja tavoitetta!

Polkujuoksusta innostuin jo edelliskesänä, sillä se on paljon hauskempaa ja vaihtelevampaa kuin tavallinen asfalttijuoksu. Juurien ja kivien yli hypellessä joutuu käyttämään aisteja ja lihaksia tehokkaammin ja monipuolisemmin. Matkat tuntuvat usein lyhyemmiltä ja vauhti todellista kovemmalta, kun puut vilistävät silmäkulmassa. Viime syksynä Eero osallistui Kolilla haastavista olosuhteistaan tunnetulle Vaarojen maratonille, ja polkujuoksukärpänen taisi puraista siinä määrin, että meikäläinen imeytyi myös mukaan meininkiin.


Vaikka olen enemmän ja vähemmän juossut säännöllisen epäsäännöllisesti yläasteajoista asti, niin juoksu ei ole koskaan ollut kovin tavoitteellista enkä ole siinä koskaan kehittynyt erityisemmin. Päinvastoin, olen aina ajatellut etten ole luonnostani kummoinen juoksija, ja olen harrastanut sitä vain, koska siitä tulee hyvä fiilis, saa mukavasti raitista ilmaa ja samalla voi kuunnella vaikkapa podcasteja. Lenkit ovat aina olleet 3–5 kilometrin mittaisia, ja korkeintaan kerran kesässä olen rykäissyt vähän pidemmän lenkin. Kympin lenkit on voinut laskea yhden käden sormilla. Polveni ovat kipuilleet enemmän ja vähemmän aina, ja myös keuhkojen kanssa on välillä ongelmia, ja olen pitänyt näitä esteenä sille, että voisin oikeasti juosta pidempiä matkoja tai nopeammin.



Taisivat olla kaikki turhia tekosyitä. Polvikivut ovat ensinnäkin lievittyneet jo ihan venyttelyn avulla, sekä hiomalla juoksutekniikkaa (kaukana tosin silti ollaan oikeaoppisesta mutta paremmalla suunnalla ainakin!). Perinteinen kantapää edellä töpsyttely on vaihtunut enemmän päkiä/keskijalkajuoksuun, mikä vähentää nilkan ja sitä myöden polven virheasentoja. Kantapääjuoksu myös jarruttaa juoksua, eli energiaa lopulta kuluu enemmän vaikka vauhti on hitaampaa. Omaa juoksutyyliä etsiessä kannattaa kokeilla paljasjaloin juoksua sekä juoksua vähän kovempaa, niin voi huomata, että kantapääjuoksu tuntuukin aika epäluonnolliselta ja kovaa sillä ei ainakaan pääse.


Ongelmia ehkäistäksemme ja niitä parantaaksemme treeniohjelma onkin ollut melko monipuolinen sisältäen paljon muutakin kuin lenkkeilyä. Noin kerran viikossa (riippuen fiiliksestä ja vähän säästäkin) yritämme juosta pidemmän lenkin, ja pituutta kasvatetaan maltillisesti. Paitsi mitä nyt yhtäkkiä jaksoinkin juosta 20 km heti 15 km lenkin jälkeen, mutta pääasiassa progressio on ollut tarkoitus pitää noin 5-10%:ssa... Treeniviikko sisältää myös lyhyemmän ja kovempitehoisen lenkin tai porras/ylämäkitreeniä – tässä tosin on vielä paljon parannettavaa keväämmällä, sillä pakkasilla ei pysty kovin kovatehoista treeniä tekemään. Juoksutreenien lisäksi aikaa on kulunut kuntosalilla. Salitreenin tarkoitus on kehittää tukevia lihaksia ja lievittää lihasepätasapainoja. Perinteisen salitreenin lomassa on myös jonkin verran toiminnallista treeniä sekä liikkuvuus- ja tasapainoharjoitteita.

Juoksutapahtuman innoittamana saimme aikaiseksi lenkkeillä myös La Gomeralla. Yleensä lomalla lenkkeily jää vain kauniiksi ajatukseksi, mutta Gomeralla oli kyllä ihanteelliset olosuhteet lenkkeilylle. Kuvat ovat iltalenkiltä Playa de la Caletan ympäristöstä, jonka maisemat olivat kyllä vertaansa vailla. Tosin unohdimme, että pimeä tulee aika nopeasti, joten paluumatkalla sai kerätä viimeiset voimanrippeet ja juosta aika kovaa että ehdimme ajoissa takaisin autolle. Serpeentiinitietä kun ei oikein huvittanut ajaa pilkkopimeässä. Tulomatka päivänvalossa oli ihan tarpeeksi haastava, ja kaiken lisäksi joku hullu mummo roikkui takapuskurissa kiinni. Kun pääsimme perille, tuli koko alueen kulkukissat kysymään innoissaan meiltä, olisiko taskuissamme jotain syötävää. Pian näimmekin kun tämä kaahaava mummo kaivoi autostaan kissoille ruokaa. Selvisi sitten sekin, miksi kissat niin hanakasti olivat kimpussamme ja kuka oli tuo syrjäseudulla kaahaileva mummo...

Corriendo en la Gomera. Últimamente hemos hecho footing varias veces a la semana, porque nos incribimos a una competición de trail running de 34 kilometros.

Besos, Hansu

perjantai 8. helmikuuta 2019

Lunta tulvillaan

Huhhei, on kyllä kerrankin ollut kunnon talvi! Luminen maisema on kyllä uskomattoman kaunis, sitä ei olekaan pahemmin saanut viime vuosina ihailla. Mutta joku raja tällä lumen määrälläkin saisi olla... Kukaan turkulainen ei varmasti ole välttynyt huomaamasta tätä kaoottista tilannetta kun tiet ovat kuin perunapeltoa ja parkkipaikkoja ei ole. Osa kaduistakin on kaventunut niin, ettei enää kaksi autoa mahdu rinnakkain. Syynä on ilmeisesti se, että auraamisesta vastaava Kuntec päätti myydä marraskuussa ison osan aurauskalustosta kun ei Turussa koskaan lunta ole... Meikäläinen ei ole ihan hirveän montaa kertaa joutunut lumitöitä tekemään ja autolla taiteilukin on jäänyt vain pelkääjän paikalta ihmettelyksi, joten enimmäkseen olen ollut vain innoissani tästä talven ihmemaasta ja nyt masentaakin aika lailla tämä parin päivän vesisade, loskakeli ja liukastelu. Buu.


Aurinkoisiakin päiviä on suotu mukavasti tähän talven ihmemaahan, ja edellisviikonloppuna kävimme Ruissalossa ihailemassa pakkaspäivän tunnelmaa. Oli kyllä ihan uskomattoman kaunista, eikä sitä millään saanut taltioitua kameraan samalla lailla. Kävelylenkin kirpeässä kelissä kruunasi tuoreet munkit Ruissalon kahvila Punaisessa Tuvassa. Täydellistä, pakko arvostaa meidän neljää ihanaa vuodenaikaa!



Mites teillä, vieläkö lumi riemastuttaa vai onko mennyt pahasti hermot?

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...