tiistai 31. heinäkuuta 2018

Pastaa väriteemalla

Olinpa yhtenä päivänä aikeissa tehdää kasviswokkia, mutta huomasinkin, että kaapista löytyi uusia Torinon kasvispastoja. Ajattelin, että turhaa ostan nuudelipakettia entisestään täyteen kuiva-ainekaappiin. Hetken raavin päätäni, että mitä pastasta sitten keksisi, kun jääkaapista löytyy lähinnä aineksia wokkiin. Tajusin, että mulla on hirveän suppea ajatus siitä, mitä pastan kanssa voi ylipäätään tarjota. Kastikkeen pitäisi olla kermapohjainen tai tomaattipohjainen, ja ei kai nyt parsakaalia voi pastaan laittaa. Niinpä ajattelin murtaa jäykät ajatukseni, ja tehdä pastaa, joka olisi vähän kuin wokin ja pastan risteytys. Ainekset ideoin puolestaan pastan värin pohjalta, ja muutoin menin aika fiilispohjalta. Ja näistähän tuli yllättävän onnistuneita!


Vihreä pasta:
  • Torino parsakaalipastaa
  • sitruunapestoa
  • tuoretta pinaattia
  • parsakaalia pieneksi pilkottuna
  • sipulia
  • (pakaste)herneitä
  • suolaa, pippuria 
  • (tarjoiluun ricotta-juustoa)
Keitä pasta ohjeen mukaan suolavedessä. Kuullota sipuli ja parsakaali. Sekoita mukaan herneet, pinaatti ja keitetty pasta. Mausta pestolla, suolalla ja pippurilla. 



Oranssi pasta:
  • Torino porkkanapastaa
  • porkkanaa pieneksi kuutioituna
  • keltaisia tomaatteja
  • pieni purkki tomaattisosetta (esim. Pirkka yrttinen 135g)
  • sipulia
  • oranssi paprika
  • aurinkokuivattua tomaattia
  • paketti tofua
  • loraus sitruunamehua
  • suolaa, pippuria, mausteita maun mukaan

Keitä pasta ohjeen mukaan suolavedessä. Paista ja mausta pieneksi kuutioitu tofu (käytin mm. paprikajauhetta ja suolaa). Siirrä tofu lautaselle odottamaan. Kuullota sipuli ja porkkanakuutiot. Lisää mukaan pieneksi pilkottu paprika ja tomaatit. Lisää lopuksi aurinkokuivatut tomaatit, tomaattisose ja mausteet. Hauduta hetki, ja sekoita mukaan keitetty pasta ja tofukuutiot.



Violetti pasta:
  • Torino punajuuripastaa
  • punasipulia
  • punakaalia
  • punajuurta raastettuna
  • kidneypapuja (säilyke)
  • (omenaa)
  • (arrabiattapestoa) 
  • suolaa, pippuria, (sokeria), mausteita maun mukaan

Keitä pasta ohjeen mukaan suolavedessä.  Kuullota punasipuli, ja lisää pannulle pieneksi pilkottu punakaali sekä punajuuriraaste. Itse lisäsin loppuvaiheessa myös (väriteemasta poiketen) hieman omenaa tuomaan hapokkuutta ja makeutta. Lisää huuhdotut kidneypavut ja mausta – itse sekoitin mukaan hieman arrabiattapestoa tuomaan pientä tulisuutta, sekä sokeria korostamaan punajuuren makeutta. Sekoita lopuksi mukaan keitetty pasta.

Pasta en tres colores.

Besos, Hansu

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Pakkaa fiksusti reissuun

Meillä on meneillään kunnon pakkausruljanssi, sillä seuraava reissu vaatii astetta enemmän suunnittelua ja tavaraa. Tästä tuli mieleen, että noin keskimäärin olemme aika hyviä pakkaajia ja olemme onnistuneet tekemään ja monta erilaisia olosuhteita sisältäviä reissuja melko pienillä kantamuksilla. Esimerkiksi Piranin AirBnB-asunnon vuokraisännät kummastelivat moneen otteeseen kevyitä kantamuksiamme, siis miten ihmeessä voimme olla kaksi viikkoa reissussa yhdellä rinkalla ja yhdellä käsimatkatavarakokoisella repulla?! No aivan helposti, ja Eerolla ainakin oli aivan liikaa vaatteita mukana. Itselläni taas ei ollut juuri mitään ylimääräistä, eikä toisaalta mitään jäänyt puuttumaan.
Lueskelin taannoin Mungo-Annan pakkaussyntejä, että miten hän pakkaa mukaan kaikkea mahdollista ja vasta kohteessa miettii mitä tekee mieli pukea päälle – ja kuitenkin lopulta viettää loman yhdessä lemppariasussa. Muistelin myös erästä pariskuntaa Venetsian bussiasemalla, jolla oli jättiläismäinen perässä vedettävä laukku plus useampi tavallinen matkalaukku, mihin ihmeeseen mahtoivat tarvita sen tavaramäärän kun ei lapsiakaan näkynyt lähistöllä. Ajattelin siis, että ehkä joku voisi hyötyä, jos kerron miten olen pakannut esimerkiksi viime vuoden Italia-Slovenia-Kroatia-reissulle sekä viime vuoden Italian reissulle. Reissuille yhteistä on kaksi haasteellista seikkaa: reissut sisälsivät sekä luonnossa vaeltamista ja viileää vuoristoa että hienoja kaupunkeja ja useiden eri kohteitden välillä liikkumista.


Eri kohteiden välillä liikkumiseen rinkka ja reppu ovat yksinkertaisesti parhaat - itse asiassa parhaat myös vaikka pysyisi vain yhdessä paikassa. Ei käynyt kateeksi niitä ihmisiä, jotka raahasivat matkalaukkuja Venetsian lukuisissa portaissa ja mukulakivikaduilla – siellä kun ei noin vain huristella taksilla suoraan hotellille, jolloin kävelymatkat voivat olla pitkiä. Ja jos kohde on vähänkin eksoottisempi, niin laukkua voi joutua roudaamaan keskellä viidakkoa tai upottavaa rantahiekkaa. Joskus saattaa myös joutua raahaaman laukkuja lumen keskellä (yleensä tämä ongelma on kyllä vain Suomen päässä). Rinkka itsessään on myös yleensä kevyt, ja hyvä rinkka aukeaa kokomatkalta auki matkalaukun tapaan. On myös tullut testattua, että vaatteet toimivat riittävänä puskurina särkyville tavaroille kuten viinipullolle (tosin kieputimme pullon varoiksi pyyhkeeseen ja kelmuun).

Summasummarum, näillä ohjeilla lähtisin pakkaamaan parin viikon kaupunkireissulle, joka sisältää myös luontovaellusta vaihtelevissa olosuhteissa. (Toimikoon tämä lista myös itselleni muistilistana tulevia reissuja ajatellen!)


Kengät:
  • Siistit tennarit, joilla jaksaa kävellä pitkiä matkoja kaupungissa ja ne sopivat myös vaikka mekon pariksi.
  • Lenkkarit luontovaelluksille: ohutpohjaiset tennarit eivät ole oikein optimaaliset pitkillä kävelyillä, ja yksin kenkien kastuessa on muutenkin ehkä hyvä olla toiset varalla. Näillä eniten tilaavievillä kengillä kannattaa lähteä reissuun.
  • (Ballerinat tai sandaalit illallismekon kanssa. Me kävelemme illallisreissuillakin sen verran paljon, että useimmiten päädyn kuitenkin niihin tennareihin, joten viimeisillä reissuilla en ole enää pakannut kevyempiä kenkiä mukaan.)
Vaatteet:
  • 1-2 shortsit, esim beiget ja mustat, jotka käyvät kaikkien yläosien kanssa ja sopivat moneen aktiviteettiin
  • Hame ja/tai mekko illalliselle ja kaupunkiin
  • 4-6 t-paitaa/toppia, niin että kaikki on yhdistettävissä mukana oleviin alaosiin
  • Sukkia ja alushousuja 5-7 päivän tarpeisiin
  • Pitkät college tms housut, jos tiedossa on esim. visiitti vuoristoon, jossa on viileä. Nämä voi pitää päivärepussa, ja pukea lennossa shortsien päälle.
  • Reissussa suosin urheilurintsikoita, koska ne on tarvittaessa helppo pestä ja nopea kuivattaa. Sopivat myös hiostavaan säähän.
  • Bikinit (Jos tiedossa on paljon rannalla oleilua, pakkaan kahdet, koska vievät vähän tilaa ja usein toiset ovat kuivumassa kun toiset haluaisi pakata rannalle tai laittaa päälle)
  • Ohut merinovillatakki, joka menee pieneen tilaan vaikkapa käsilaukkuun
  • 1 pieneen pakkautuva pitkähihainen, esim. puuvillapaita tai merinovillaneule,  etenkin jos tiedossa on visiitti vuoristoon. Jos kylmyydestä ei ole niin suurta pelkoa, pelkkä villatakki riittänee.
  • Huppuunsa pakkautuva veden ja tuulen pitävä kuoritakki (harvoin tarvitaan, mutta esim vuoristossa voi olla paikallaan)
  • Ohut, suurehko huivi on must! Huivi toimii vilttinä hartioilla tai jalkojen päällä, sharonkina rannalla, päähineenä polttavaa aurinkoa vastaan tai kaulahuivina.
  • Pitkät housut/farkut - näillä yleensä lähtö Suomesta
Viime reissun vaatevalikoima näytti suurin piirtein yllä- ja allaolevalta. Ja kun ottaa huomioon meikäläisen vaatteiden koon ja ohuet materiaalit, niin eipä nuo paljoa tilaa vie, vai mitäs sanotte?


Hygienia:
  • Hammastahna, hammasharja ja -lankain
  • Meikinpoistoaine pienempään pulloon pakattuna
  • Kasvovoide (mielellään sellainen joka käy yö- ja päivävoiteesta)
  • Hiusharja (Tangle Teezer on melko pieni!)
  • Shampoo pienessä pullossa tai palashampoo
  • Suihkusaippua pienessä pullossa (monista hotelleista löytyy saippuat, joten pikkupakkaus riittää lähinnä hätävaraksi)
  • Hiuksiin jätettävä hoitoaine (helpottaa pesurumbaa kun veden paineet yleensä on mitä on)
  • Aurinkovoide! Etenkin Aasiassa hyvän aurinkovoiteen löytäminen on haasteellista (ne ovat kaikki valkaisevia ja vähintään SPF 50) ja monessa turistikohteessa myös ylihinnoiteltuja.
  • (Vartalovoide – saattaa olla paikallaan jopa isossa pullossa jos tiedossa auringossa oleilua)
  • Perusmeikit: meikkivoide, (puuteri), kulmakynä ja -geeli, ripsiväri, huulipuna, poskipuna, huulirasva suojakertoimella
    Elektroniikka:
    • Puhelin + laturi
    • Läppäri + laturi
    • Kamera + laturi
    • (Padi johon on ladattu ohjelmaa esim. lentoja ja junamatkoja ajatellen)
    Muuta:
    • Passi ja lompakko, tottakai.
    • (Pieni reppu kasaan rullattuna päiväreissuille - jos on kaksin matkassa niin että toisella on tavarat rinkkaa pienemmässä repussa, ei erillistä päiväreppua tarvita)
    • Käsilaukku
    • Pieni pussi, jossa särkylääkettä, Imodiumia, laastareita, mahdollisesti käsidesi
    • Ticket to the moon -riippumatto kulkee tästä lähin mukana – paketti toimii myös tyynynä
    • Kirja pokkariversiona 
    • Kuulokkeet. Vastamelukuulokkeet ovat todella hyvät lentokoneessa, mutta vievät toki enemmän tilaa kuin nappikuulokkeet. 
    • Aurinkolasit
    • Sappisaippuapala pyykinpesuun (myös pyykkinaru voi olla tarpeen)
    • Pyyheliina rantatouhuja varten - pieneen pakkautuva mikrokuitupyyhe on must
    Pyykinpesua Malesiassa

    Kahden henkilön Italian reissun matkatavarat kokonaisuudessaan – 1 iso ja 1 pieni reppu

    Lisähuomiona sanottakoon siis, että mieti tarkkaan todelliset tarpeet ja valmiit asukokonaisuudet eri tilanteisiin. Jokaiselle päivälle ei tarvitse olla erilaista asua, ja kun eri ylä- ja alaosat sopivat toisiinsa, syntyy jo muutamasta vaatekappaleesta monta erilaista asua. Sukkia ja alusvaatteita ei tarvitse varata kaikille päiville, vaan välillä kannattaa nyrkkipyykätä – pikkupyykki kuivuu melko nopeasti ja pesu onnistuu pienessäkin tilassa. Joistain majoituksista saattaa löytyä myös pyykinpesukone. Suosi kevyitä, pieneen pakkautuvia ja rypistymättömiä materiaaleja. Kosmetiikalle kannattaa hankkia pieniä täyttöpulloja, sillä monista aineista ei tarvita kuin pieni määrä. Olen myös hamstrannut jemmaan erilaisia näytepakkauksia ja hotellien pieniä kosmetiikkaputeleita, jotka ovat erityisen käteviä pelkillä käsimatkatavaroilla matkustaessa.

    Unohtuiko listasta jotain? Entä miten te pakkaatte reissuun?

    Besos, Hansu

    torstai 19. heinäkuuta 2018

    Visiitillä Fiskarsissa ja Karjaalla

    Huh hellettä, aivan käsittämätöntä miten koko Suomessa on niin lämmintä! Ihanaa, kyllä mulle passaa, vaikkei mitään jaksa tehdäkään ja nukkuminen on vaikeaa. Meidänkin muutoin niin viileänä pysyvä asunto paksujen tiiliseinien suojissa alkaa aika uhkaavasti lämmetä. Viime yönä heräsin hikisenä nähtyäni unta uimapaikan etsimisestä tuloksetta. Pitäisi varmaan siirtyä nukkumaan alakerran lattialle, siellä on sentään vähän viileämpää.
    Mutta niin, piti kertoilla viime viikonlopusta, johon mahtui yhtä jos toista ohjelmaa. Vihdoin pääsimme tuumasta toimeen, ja lähdimme vierailulle ystäväni mökille Karjaalle. Mökki oli kyllä uskomattoman hieno, niemen kärjessä sijaitseva pyöröhirsimökki, josta oli näkymät järvelle kolmeen suuntaan. Kelikin oli mitä hienoin, tosin ehkä jopa jo liian kuuma, kun aurinkoisella terassilla ei jaksanut olla ja nukkuminenkin oli melko hikistä. Grilliruoka ja muurinpohjaletut maistuivat taivaalliselle, ja kerrankin oli sopiva lämpötila polskia mielinmäärin järvessä.


    Matkalla mökille pysähdyimme Fiskarsissa, joka on ollut to do -listalla jo aika pitkään. Fiskars oli kyllä juuri niin sympaattinen paikka kuin odotinkin. Satuimme olemaan juuri vierailulla Kuuran siiderimössä, kun kirkkaalta taivaalta iski kaatosadekuuro. Niinpä jäimme hetkeksi istumaan terassille, ja huomasimme samassa oivan siideritarjouksen. Parilla eurolla sai desin Baski-siideriä, joka oli valmistettu pohjoisespanjalaiseen tapaan. Kaiken kukkuraksi siideri myös tarjoiltiin espanjalaiseen tapaan, eli korkealta kaatamalla tai lasiin tynnyristä ampumalla, mikä saa siideritilkan kuohumaan – varsinaista hiilihappoa kun siinä ei ole. Lopulta annos oli aika paljon desiä isompi, sillä tynnyristä ampuen ei ole aivan helppo mitata määrää, ja kokemus oli kyllä mieleenpainuva. Suihkuavan siiderin sai myös itse kopata tuopilla, mutta itse keskityin vain toimituksen ihailuun ja kameran takana olemiseen antaen tarjoilijan hoitaa homman. Kunpa vain joskus pääsisi sinne Espanjaankin kokemaan tuon aidon siiderikokemuksen...


    Sunnuntaina olisi kovin tehnyt mieli jäädä mökille nauttimaan auringosta ja uimisesta, mutta meillä oli Eeron veljentyttären rippijuhlat, joten jo aikaisin aamulla piti suunnata takaisin Turkuun. Meillä kun oli jopa pienimuotoinen ohjelmanumerokin juhliin. Järjestimme nimittäin juhlakalulle aarteenetsinnän – vastaavan kun olemme toisillemme tehneet synttäreinä. Ennen varsinaisen lahjan löytymistä piti juhlakalun siis ratkoa kuvavihjeitä, ristikoita, arvoituksia, sokeainkirjoitusta ja anagrammeja. Ai että miten hykertelin taas pulmia keksiessäni, toivottavasti jahti oli myös juhlakalulle mieleinen.

    Huh nyt alkaa hiki virrata tässä terassilla vaikka varjossa istunkin, aika siis hakea lisää kylmää juomaa ja ottaa chillisti!

    La visita a Fiskars y Karjaa, unos pueblos muy bonitos.

    Besos, Hansu

    perjantai 13. heinäkuuta 2018

    Raparperisatoa


    Meidän pihalla kasvaa aivan uskomattoman sitkeä raparperisissi. Se kasvoi aivan järkyttävän isona ikkunamme alla ennen pation rakennusta – en ole koskaan nähnyt yhtä jättiläismäistä raparperia ja sitä ei tosiaan tehnyt mieli syödä. Lehdet olivat metriset jo joskus aikaisin keväällä, joten kesämmällä tuo oli varsin puumainen – se jopa kasvatti itselleen lähes itseni mittaisen korkean puumaisen rungon. Patiota tehdessämme hakkasimme raparperivanhuksesta sekä rungon että lehdet ja kaivelimme kovakouraisesti juuret maasta. Olimme aikeissa heittää koko kasvi pois, ja tuo ylöskaivettu raparperin tynkä lojui maassa useita päiviä. Kun piha alkoi olla valmis, huomasimme raparperin mentävän tyhjän alueen maassa, ja ajattelimme väliaikaisesti tökätä rangan siihen, kun se edelleen puski juurestaan vihreää. Siinäpä se viihtyy edelleen hienosti. Itse asiassa paksuin runko taitaa olla lopullisesti kuollut, ja uudet varret kasvavat aiempaa huomattavasti järkevämmän kokoisena. En vaan meinannut millään keksiä mitä raparperista tekisin, sillä raparperipiirakka ei ole koskaan ollut mikään suosikkipiirakkani enkä muutoinkaan ole raparperista niiiin innoissani. Keitinpä lopulta pilkotut varret mössöksi, johon lisäsin hiukan (no lopulta aika paljonkin) sokeria. Maistui kyllä aika hyvältä jäätelön ja soijarahkan kyljessä!

    Raparperihilloke
    • raparperin varsia
    • tilkka vettä
    • sokeria tai hillosokeria maun mukaan
    • (suurustetta jos käytät tavallista sokeria)
    • puolikas vaniljatanko

    Keitä pilkotut raparperin varret pienessä tilkassa vettä. Kaavi loppuvaiheessa mukaan vaniljatangon siemenet sekä lisää myös vaniljatanko hetkeksi mukaan kiehumaan. Suurusta lopuksi ja mausta maun mukaan sokerilla. Laita huolellisesti puhdistettuun purkkiin, jäähdytä ja käytä vaikka rahkan päällä.



    Muita syötäviä herkkuja ei meidän pikkuriikkisestä puutarhasta taida tullakaan. Viinimarjapensaissa oli kokoonsa nähden yllättävän paljon marjoja, mutta linnut ovat niistäkin vieneet lähes kaiken. Kylvölaatikkoon kylvetyt retiisit puolestaan kasvattivat komeat lehdet, muttei minkään näköistä mukulaa. On varmaankin ollut liian lämmintä, ja taimet kylvettynä liian tiheästi (en uskonut kaikkien siementen itävän, ja harvennuksen jälkeenkin taimet taisivat jäädä liian lähelle toisiaan). Yrtit ja rucola sentään menestyvät ihan mukavasti kylvolaatikossa, ja viime vuotinen timjamikin kukoistaa omassa pikku purkissaan.

    Compota de ruibarbo – ruibarbo es probablemente la única cosecha de nuestro jardín

    Besos, Hansu

    maanantai 9. heinäkuuta 2018

    Remontin yhteenveto

    Saimme vihdoin aikaiseksi kutsua kiinteistövälittäjän kylään arvioimaan asuntomme nykyinen arvo. Muistinpa samalla tämän luonnoksiin unohtuneen yhteenvedon remontista. Tekee itsellekin hyvää kerrata kustannuksia, kun aika on näemmä jo kullannut muistot enkä muistaisi enää mitään ellen olisi näitä ylös kirjannut. Onneksi lähes jokaikinen euro on tullut kirjattua Exceliin matkanvarrella (kauppatieteilijä täällä hei! :D).
    Kustannusrakenne on lopulta jokseenkin erilainen, mitä alussa suunniteltiin, joten ehkäpä joku muukin saa tästä vinkkejä oman remontin suunnitteluun. Tarkkoja euromääriä on halua täällä kertoa, mutta suuntaa antavia prosenttiosuuksia ja kulueriä kylläkin. Projektiin ryhtyessä meillä oli mielessä tietty kustannustaso, jossa toivoimme pysyvämme, sekä vähän realistisempi kustannustaso. Tämä jälkimmäinen oli lopulta lähempänä todellisuutta ja senkin yli mentiin jonkin verran.  Alkuperäisissä suunnitelmissa oli portaiden uusiminen kokonaan, mikä jäi lopulta toteuttamatta, kun taas sähkötyöt ja kylppärin rakenteet puuttuivat budjetista. Uudet portaat olisivatkin kasvattaneet kuluja ainakin kolmanneksella, joten niiden myötä olisi saanut luopua monesta muusta.

    Kustannusrakenne
    Kuten allaolevasta kuviosta voi nähdä, sähkötyöt nielivät remontin kustannuksista aimo-osan (pun intended, sähkömiehemme nimi oli Aimo.) Keittiön, kylppärin ja yläkerran suhteen puolestaan kustannukset jakautuivat melko tasaisesti, ja kylppärin uudelleen rakentaminen kasvatti kylppärin kustannuksia.



    Aikataulu
    Saimme heinäkuun alussa (2016) avaimet asuntoon, jonka jälkeen aika pian pääsimme aloittamaan remonttia. Muistan, että ensimmäisten viikkojen aikana olimme aika laiskoja. Aloitimme yläkerrasta, jonka suhteen asiat etenivät melko suoraviivaisesti, mutta työtunteja ei ollut aluksi kovin paljon. Aikapainetta ei siis vielä ollut. Painehan tuli lähinnä siitä, että mitä myöhemmin pääsisimme muuttamaan, sitä kauemmin joutuisimme maksamaan edellisen asunnon vuokraa. Lopulta vanha asunto luovutettiin syys-lokakuun vaihteessa, mutta aivan tuolloin emme päässeet vielä muuttamaan, vaan noin kuukauden jouduimme loisimaan Eeron isän nurkissa. Muuton tapahduttua loka-marraskuun vaihteessa oli remontti siis kestänyt neljä kuukautta. Tämän jälkeenhän moni asia oli vielä kesken, esimerkiksi portaiden kaiteethan saimme paikoilleen vasta noin puoli vuotta myöhemmin, joten on vaikea sanoa, kauanko remontti siis kesti. Joka tapauksessa kauemmin, kuin aluksi ajattelimme – niinhän remonteille aina käy. Tupareitakin juhlittiin vasta seuraavana kesänä. Eikä kaikki toki ole vieläkään täysin valmista, edelleen alakerrasta puuttuu kattovalo, lasi keittiön seinästä suojaamaan tiiliseinää sekä pikkueteisen kynnyksestä lista. Viimeksi mainittu puuttuu siksi, koska emme vieläkään oikein tiedä, mitä tekisimme kylppärin lattialle.

    Odottamattomia kustannuksia 
    Odottamattomia eli sellaisia kustannuksia, joita ei budjettia laatiessa ollut huomioitu, oli melko paljon. En osannut ajatellakaan miten paljon esimerkiksi erikoisemmat ruuvit maksaa (mm. kylppärin kipsilevyjen kiinnitykseen tarvittiin tietynlaisia sekä ruostumattomia ruuveja muihin kylppärin kiinnityksiin.) Kalleimmillaan mokomat olivat jopa pari euroa kappaleelta! Ja koska kylppäri rakennettiin lopulta aivan kokonaan uusiksi (mikä ei siis ollut alunperin tarkoitus, eli rakenteisiin menneitä kustannuksia ei ollut huomioitu budjetissa), hupeni niinkin pienen tilan seinien sisään kaikenlaisia rakennustarvikkeita uskomattoman paljon (kertopuuta, kipsilevyä, eristeitä, ruuveja). Kylppärin rakenteiden kustannukset olivatkin lopulta lähes kolmannes kylppärin kustannuksista. Myös lattialämmitys oli uusittava.
    Sähkötöiden kulutkin tulivat yllätyksenä. Alun perin sähkömies soitettiin paikalle, kun yläkerran seinien purun tieltä piti siirtää pari valokatkaisinta. Samaten alakerran sähkökaappi piti siirtää, mikä olikin erittäin olennainen osa remonttia. Jos kaappia ei olisi voitu siirtää, niin kylppärin oviaukkoa ei olisi voitu siirtää, eikä näin ollen laajentaa keittiötä kylppärin seinälle.
    Lopulta päädyimme uusimaan asunnon kaikki sähköt, piuhat, sähkökeskuksen, katkaisimet ja pistorasiat mukaanlukien. Jossain vaiheessa tuo olisi ollut kuitenkin hyvä tehdä, kun vanha systeemi olisi voinut ylikuumentua esimerkiksi jos kaikki kodinkoneet olisivat samanaikaisesti päällä. Eikä meillä aluksi todellakaan ollut ennalta käsitystä miten monta päivää noiden kaikkien uusimiseen lopulta meni (63h!). Niinpä sähkömiehen lasku oli lopulta kolmannes kokonaiskustannuksista. Onneks putkimiehen työt olivat paljon odotettua suoraviivaisemmat, ja kustannukset olivat varsin maltilliset (sähkötöiden laskun jälkeen odotimme putkarin laskua aika kauhulla). Ja teetetystä työstähän saa onneksi vähentää osan kotitalousvähennyksenä.
    Mukaan mahtui myös paljon kaikenlaista pientä tilpehööriä, joiden yhteissumma kohoaa yllättävän korkealle. Myöskään esimerkiksi kaatopaikkakuormia (12 kpl) ei ollut tullut huomioitua budjetissa, vaikka tokihan nuo ovat melko mitättömiä kustannuksia kokonaiskustannuksia ajatellen. Kuitenkin esimerkiksi yläkerran purettujen väliseinien sisästä tuli monta jätesäkillistä lasivillaa, jonka dumppaaminen kaatikselle maksoi useamman kympin.
    Onneksi loppujen lopuksi turhia  kustannuksia oli melko vähän, sillä ilmeisesti rakentamisprosesseissa tulee haalittua hirveä määrä roinaa, joita ei sitten tarvitakaan eikä enää voi palauttaakaan. Meille jäi lähinnä pari putken pätkää, viemärin kansi ja muuta häviävän pientä tilpehööriä. Kaikki paneelitkin käytettiin oikeastaan viimeistä lautaa myöden (kylppärin katto jäi itse asiassa yhtä paneelia vajaaksi, mihin saatiin onneksi näytekappaalesta puuttuva palaa, joten vältyttiin koko paketin ostamiselta).

    Kylppäri maantasalla. Tässä kohtaa vähän hirvitti...



     
    Karu on näkymä. Ah tuo meidän käsienpesupiste oli kyllä hieno!




    Missä ja miten säästettiin?
    Kaikessa tehtiin hintavertailua ja valittiin mahdollisuuksien mukaan edullisimmat, ja monessa suhteessa osui hyviä tarjouksia kohdalle. Tosin monissa materiaaleissa teimme kompromisseja, halvinta emme useinkaan halunneet, joten tasapainoilua sai tehdä laadun ja hinnan välillä. Jo se, että tietää mitä kannattaa ostaa mistäkin, auttaa säästämään pitkän pennin (tiedän että monet menevät suoraan esimerkiksi K-Rautaan ja ostavat sieltä kaiken yhden pysähdyksen taktiikalla). Esimerkiksi kylppärikalusteet ovat Ikeassa vain murto-osan muiden liikkeiden hinnoista, ja monia rakennustarvikkeita saa alan tukku- ja erikoisliikkeistä (levyä Levy-Jaatista, rautaa Nakoraudasta) huomattavasti halvemmalla kuin vaikkapa K-Raudasta. (Opin myös, ettei Bauhaus ole todellakaan yleensä – jos koskaan – halvin vaikka niin voisi luulla.)
    Aluksi suunnittelimme hyödyntävämme muun muassa Eeron työpaikan verkostoja, sekä Aninkainen Plus -korttia, jolla saa tosi hyviä tarjouksia mm. monista rautakaupoista. Lopulta näitä ei tullut hyödynnettyä, vaan merkittävimpiä säästöjä tehtiin hankkimalla kylppärin laatat Pukkilan Outletista (n. 80% normaalia halvemmalla), lämminvesivaraaja tukkuhintaan omien verkostojen kautta putkimiehen sijaan (20% halvemmalla) ja suihku sekä keittiön hana poistohinnoin (50% halvemmalla) ankaran googletuksen tuloksena. Pienempiä säästöjä kertyi kohdalle osuneista alekampanjoista, joista ehkä merkittävin oli vinyylikorkkilattioiden lähes 50%:n alennus.
    Myös Ikean keittiö oli muita keittiötoimittajia huomattavasti huokeampi. Koko keittiö kodinkoneineen oli puolet Kvik-keittiön hinnasta (jossa ei edes ollut kodinkoneita mukana), vaikka he mainostavat olevansa markkinoiden edullisin. Voisi siis ajatella, että saimme keittiön noin 40% halvemmalla. Jääkaapin ja liesituulettimen tosin ostimme erikseen Taloon.comista (koska nille meillä oli taas erikoisvaatimuksia), jossa oli meneillään alennuskampanja, ja lisäksi löysin vielä alekoodin. Jälkikäteen ajatellen Ikea-keittiö oli loistoratkaisu, sillä jouduimme tuunaamaan taas vähän kaikkea, ja helpointa ja edullisinta on yhdistellä kaikkea Ikeasta löytyvää tavaraa. Ikeastahan löytyy vaikka mitä kun käyttää vähän luovuutta! (Yhden keittiön oven tuhosimme modauksillamme, mutta onneksi kustannus ei ollut suuri.) Keittiön suhteen säästimme myös pitkän pennin tekemällä pöytätason itse. Avohyllyjen kannakkeetkin askartelimme kulmaraudoista, hyllykannakeiden hinnat kun olivat kymmenkertaiset.
    Lisäksi Tori.fi oli aivan korvaamaton. Sieltä löytyy kyllä lähes kaikkea mitä keksii kaivata, kuten vaikka sitten niitä 100-vuotiaita piipputiilejä ja harmaantuneita hirsiä ja lautoja. Myös puutavaraa ja muuta rakennustavaraa löytyy Torista halvalla. Torista löytyi myös kylppärin pesuallas parilla kympillä, joten siinäkin säästettiin pari satasta.
    Toki isoin säästö tehtiin tekemällä työt itse, ja ilman Eeron isän osaamista emme olisi pääseet puusta pitkälle. Myös Eeron veljen puutyön opettajan taidoista ja tiloista oli iso apu. Työkustannukset olisivat varmaankin ainakin triplanneet kokonaiskustannuksen, ja ilman tekemiämme säästöjä kustannukset olisivat olleet varmaan kolmanneksen isommat.

    Loppusuora häämöttää...


    Yllätyksiä ja takapakkeja
    Vanhojen talojen remontointiin liittyy aina yllätyksiä, joten olimme varautuneet, että niitä tulee. Kuitenkin alusta asti asiat tuntuivat loksahtelevan paikoilleen. Esimerkiksi alakerran saunan purkamiselle olennaista oli sähkökeskuksen siirtäminen, ja se taas oli riippuvainen tulokaapelin sijainnista. Kaapeli tuli kuitenkin juuri oikeasta paikasta ja keskus saatiin siirrettyä sinne minne halusimmekin. Lopulta ehkä suurimpia yllätyksiä oli se, ettemme uskaltaneet purkaa yläkerran seiniä ihan kokonaan, sillä pelkäsimme niiden tukevan välikattoa (hetken haaveilin jo koko välikaton purusta, mutta se olisi taas laajentanut hommaa melkoisesti). Toinen yllätys oli, kun poistimme keittiön seinältä lastulevyn, jonka takaa paljastui puretun piipun kraateri. Toki olisimme voineet laittaa levyn takaisin paikoilleen, mutta kiitos Eeron isän muuraustaitojen päädyimme tukkimaan aukon lähes samanikäisillä Tori.fistä löytyineillä tiileillä. Kolmas yllätys oli varmaankin kylpyhuoneen rakenteiden huono kunto, jonka myötä päädyimme purkamaan kaiken lattiavalua ja -lämmitystä myöden. Onneks uusi lämmityskaapeli ei ollut niin suuri kustannus kuin pelkäsimme.

    Ajatusvirheitä
    Hieman kauhulla odotin koko rempan ajan, että koska sattuu se kuuluisa kohtalokas ajatusvirhe. No mitään pahempia ei onneksi sattunut (koska monta viisasta päätä yhdessä ;)), enemmäkin joitain hyvin pieniä. Esimerkiksi yläkerran piipun juuren "kansi" askarreltiin kolme kertaa. Ensimmäisen onnistuin jotenkin piirtämään peilikuvana ja toisen Eero suihki sahalla katki väärästä kohtaa, mutta kolmas sentään istui kuin hansikas.
    Aivan loppuvaiheessa sattui ehkä harmittavaisin ajatusvirhe, nimittäin kylppärin oviaukko. Sen oli ajateltu olevan tarkalleen 60 cm ja itse asiassa aukko oli lopulta 59 cm. Harmi vain, että noihin mittoihin unohtui laskea karmit mukaan. Aukko verhoiltiin mahdollisimman ohuilla materiaaleilla ilman kulmalistoja, joten aukko pieneni "vain" 3 senttiä. Jos joku joskus haluaisi tuohon ihan tavallisen aukevan oven niin karmien jälkeen aukko jää kyllä aika kapoiseksi... Tässä vaiheessa huokasimme, että isoimmat jutut alkaa olla ohi ilman ajatusvirheitä, kunnes samassa tajusimme, että olimme ajatelleet keittiön yläkaappeja yhtenä 120-senttisenä kokonaisuutena – todellisuudessahan ne muodostuivat 80- ja 40-senttisistä päällekkäisistä kaapeista. Tarkkaan koolasimme seinään puuta niin että kaapit varmasti pysyvät tukevasti kiinni, mutta tuolle 80-senttiselle unohtui tyystin laittaa lisää puuta seinään, ja osaksi juuri niiden varassa ovat myös ylemmät kaapit. Ratkaisimme ongelman kuitenkin kiinnittämällä kaapit vielä toisiinsa ja ylemmät kaapit extrahyvin, sekä poraamalla alemmat kaapit parista kohtaan superpitkillä ruuveilla aivan seinän runkotolppiin asti. Ja siinä keittiön kaappeja katsellessamme tajusimme heti perään kolmannen ajatusvirheen – olimme mitoittaneet kaappien seinän puoleiseen reunaan pistorasian, muttemme huomioineet että rasia on todellisuudessa pohjarasiaa suurempi. Onneks kaapit eivät olleet vielä kiinni, eivätkä aivan kohdillaan, sillä lopulta rasia mahtuikin rakoon kuin ihmeen kaupalla.
    Portaiden suunnittelusta kerroinkin jo täällä. Niiden suhteen sai olla kyllä kieli keskellä suuta, jotta ajatusvirheiltä vältyttäisiin. Aivan kaikkea emme sentään tajunneet, eli että runkotolppa oli aavistuksen vinossa, mikä näkyy pienenä vinona lovena kaiteen ja tolpan välissä.

    Suunnitelmia, piirroksia ja laskelmia riitti...



    Muita huomioita
    Koko ajan olen pohtinut mitä olen oppinut tässä matkan varrella. Ainakin ihan hurjasti remontoinnista ja rakentamisesta. Ensinnäkin tuntuu kuin olisi oppinut aivan uuden kielen, kun yhtäkkiä tietää termit niin monelle asialle, vipstaakille ja työkalulle. Vaikka monessa työvaiheessa olen ollut vain apukätenä tai sivustaseuraajana, olen kuitenkin omaksunut ainakin teoriassa hirvittävän paljon. Ja olen iloinen, että olen nähnyt jokaisen tehdyn työvaiheen. Toisaalta olen myös karvaasti ymmärtänyt omat rajoitteeni. Heti kun yritän tehdä jotain niin helpolta näyttävää, tajuan ettei mun voimat tai pituus riitä monenkaan juttuun. On melko turhauttavaa, kun yksin yritän jotain tehdä, ja homma kaatuu siihen etten saa vaihdettua tiukkaan väännettyä poranterää (hoitui onneksi lopulta papukaijapihdeillä). Mun sormet ovat esimerkiksi lähestulkoon liian pienet irrottamaan edes akkuporakoneen akkua (tosin onnistui se lopulta juuri ja juuri kun oikein pinnisti). Toisaalta mun pikkusormet, notkea kroppa ja tarkat silmät on näppärät monessa sellaisessa, jossa isot ukot eivät pärjää. Ja näin ammatillisesti ajatellen, remontin myötä avautui järjettömän iso rakentamisen ja remontoinnin toimiala aivan uusin silmin. Enpä ennen edes harkinnut mitään työpaikkaa kyseiseltä toimialalta, mutta nyt ajattelen siitäkin aivan toisin.




    Remontti investointina
    Loppujen lopuksi remontti maksoi noin kolmanneksen enemmän kuin mitä oli realistinen budjetti ja tuplasti enemmän ideaalibudjettiin nähden. Kuitenkin kun remontinkustannuksesta vähennetään kaikki myyty tavara (vanhasta asunnosta myimme paljon huonekaluja, ja uudesta puolestaan mm. vanhan keittiön ja joitain kalusteita) sekä kotitalousvähennys, päästään aika lähelle alkuperäistä budjettia. Remontti tuntui tuolloin kalliilta, olihan se reilut 10% asunnon ostohinnasta, mutta asunnon nykyiseen arvoon nähden remontti todellakin kannatti. Kiinteistövälittäjän mukaan asunnon nykyinen arvo on noin 60% enemmän kuin maksamamme hinta, ja kun huomioidaan kokonaiskustannukset eli ostohinta ja remontin kustannus, on arvon nousu noin 40%.




    Kurkkaa tästä remontin vaiheita:
    Asunnon lähtötilanne ja remonttisuunnitelmia
    Yläkerta etenee 
    Alakerran räjäytys
    Tiiliseinää näkyvissä
    Yläkerta ennen ja jälkeen
    Alakerran edistymistä: kylpyhuoneen rakennus
    Harmaiden hiusten mikrosementti
    Remonttikuulumisia: laatoitusta ja panelointia
    Liukuva tallin ovi vessanoveksi  
    Kylpyhuoneen muutos 
    Valmis keittiö esittelyssä
    Valmis musta eteisnurkkaus
    Tapaus portaat

    Besos, Hansu
    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...