maanantai 28. marraskuuta 2016

Ekoja kertoja


Nyt on tasan kuukausi asumista takana, sekä lukuisia jännittäviä ekoja kertoja. Odotin suurella jännityksellä kaikkien uusien juttujen testaamista – mitään kun ei varmasti voi tietää toimivaksi ennen kuin kokeilee. Suurin huolen aihe oli kylppäri: onko suihkutila liian pieni, onko sadesuihku käytännössä kiva, suihkiiko lavuaari vedet sinne tänne, onko lavuaarin ja peilikaapin korkeudet sopivat – ja ennen kaikkea, toimiiko suihkun lattian kaadot ja kuinka pahasti puinen seinämme kastuu. Kaikki kylppärin valinnat ovat ainakin toistaiseksi osoittautuneet toimiviksi, ja kaadotkin ovat suurinpiirtein ihan kohdillaan. Mikrosementtilattia tosin on tuottanut päänvaivaa senkin edestä. Mutta kyllä oli maaginen tunne ensi kertaa tassutella lämmitetyllä lattialla ja kääntää sadesuihku päälle!

Myös ensimmäinen kokkauskerta oli melkoisen jännää. En ole eläessäni koskenut induktiolieteen, ja uunissakin on yhtäkkiä vaikka mitä toimintoja, vanhassa kun ei ollut edes kiertoilmaa. Induktioliesi on kyllä jotain maagista! Ei enää levyn lämpiämisen odottelua tai pannun siirtelyä syrjään ylikuumenemasta. Vesikin kiehuu nopeammin kuin vedenkeittimellä, joten sekin taitaa jäädä nyt turhaksi. Tosin vielä on opettelua siinä, mikä kulloinkin on sopiva lämpötaso ja uunin toiminnot ovat vielä enimmäkseen mysteereitä. Tunnemme itsemme välillä aivan vanhuksiksi, kun kaikki laitteet ovat vieraita ja vähän väliä saa kaivella ohjekirjoja...

Kerroin, että nukuin ensimmäisenä yönä jotenkin todella hyvin uudessa asunnossa. Niin olen tainnut nukkua lähes jokaisena yönä, sillä meille ei kyllä kuulu mitään ääniä. Mitä nyt linnut välillä koputtelevat ikkunoita ja oravat juoksevat katolla... Ainoastaan Peppi on aiheuttanut levottomia öitä, sillä sen pitäminen alakerrassa on osoittautunut hyvin haasteelliseksi. Olemme rakentaneet vaikka minkälaisia esteitä portaiden eteen, mutta jotenkin Perkule Koirot ne vaan onnistuu ohittamaan ja mönkii peiton alle yön hämärässä. Myös yksin ollessaan mokoma koiruus on valloittanut sänkymme ilman lupaa, vaikka ennen ei moista edes yrittänyt. Ehkä tuo osoittaa mieltään kun hänen sohvansa ei tullut mukana uuteen asuntoon (ei sillä etteikö tuo olisi myös uuden sohvan valloittanut)...

Peppi näyttää kotiutuneen jo hyvin :)


Joku taitaa tietää ettei ole ihan sallittu nukkumapaikka...
Mielenkiinnolla odotin myös, missä sitä tulee enimmäkseen hengailtua. Ensin ajattelin, että yläkerrassa tulee varmaan vain nukuttua, mutta remontin edetessä yläkerrasta muodostui sellainen tukikohta, että mietin jo, tuleeko alakerrassa oleiltua ollenkaan keittiöpuuhia lukuunottamatta. Pelkäsimme myös alakerran olevan uusista pattereista huolimatta liian kylmä ylimääräiseen oleskeluun. Ja kun yläkerran nurkkaan hankittiin mukava nojatuoli, olin varma että joutuisimme taistelemaan siitä. Päivisin graduhommat sun muut saavat kyllä linnoittautumaan nojatuoliin, mutta aivan yllättävän tasapuolisesti olemme oleilleet myös alakerrassa. Olen pohtinut, minne asettaisin Suomen kaunein koti -ohjelmasta tutun lempipaikkaa ilmentävän punaisen maton, enkä kyllä osaa päättää olisiko se sohvalla suuren ikkunan ääressä vai yläkerran nojatuolinurkkauksessa. Toisaalta myös portailla on kiva istuskella, siitä kun näkee koko asunnon ja myös pihalle...



Niin ja viime viikolla pääsimme korkkaamaan myös taloyhtiön puusaunan! Saunassa ei ole edes suihkua, vaan kunnon vanhan ajan pesuvatimeiningillä mennään. Aika työläs oli saunareissu tämän hiuspehkon kanssa, mutta eipä meillä kiirekään ollut, ja olihan siinä tunnelmaa. Saunoa kun saa periaatteessa kuinka kauan tahansa, ja sitten vain ilmoitetaan seuraavalle vaikka ikkunaan koputtamalla kun sauna on vapaa.


Ya hemos vivido un mes aquí en nuestro nueva casa, y hemos tenido muchísimas "primeras vezes": la primera vez en la ducha, la primera vez cocinar con la inducción y el horno nuevo etc. Que emocionante! 

Besos, Hansu

lauantai 19. marraskuuta 2016

Pinkki pinkimpi smoothie

Muuton keskellä oli tehtävä perusteellinen pakastimen tyhjennys. Enimmäkseen pakastimen uumenista löytyi suoraan roskiin joutavia hernemaissipaprikoita vuodelta nakki ja perunamuusi, mutta pari pussillista viinimarjoja piti pelastaa parempiin suihin. Niinpä meillä syötiin viikon tai parikin punaisia viinimarjoja oikein urakalla, ja samalla tulin ehkä löytäneeksi lempparismoothiereseptini. Ja mikä parasta, se on niin kauniin vaaleanpunaista ettei sitä raaskisi edes juoda! Jääkaapissa oli myös vanhentuvaa vaniljan makuista soijamaitoa, joten sekä soijamaitoa että marjoja sai heittää sekaan surutta (yleensä kun olen tunnetusti aika pihi ainesosien suhteen). ;)



Pinkin smoothien resepti kaikessa yksinkertaisuudessaan:
  • paljon punaisia viinimarjoja
  • paljon vaniljan makuista soijamaitoa
  • maustamatonta tai vaniljan makuista proteiinijauhetta
  • pari teelusikkaa chiasiemeniä

Smoothie de color rosa con grosellas rojas y leche de soja con sabor a vainilla.

Besos, Hansu

maanantai 14. marraskuuta 2016

Viikonloppukuulumisia ja todo-listaa


Voi hirvitys millä vauhdilla viikonloppu taas hujahti. Tuntui että koko lauantai kului (jälleen) Bauhausissa palloillessa. Mutta saimme vihdoin ja viimein hommattua vähän puutavaraa seuraavaan projektiin, nimittäin yläkerran porrasaukon kaiteeseen. Lauantaina isänpäiväkahvitusten lomassa saimme jopa aloitettua nikkarointia, kunnes pitikin jo vauhdilla suunnatta isänpäiväruokailuun Haraldiin. Niin ja perjantaina kävimme hakemassa sisustusinspiraatiota Granitista ennen leffaan suuntaamista. Leffaliput oli varattuna Doctor Strangeen, ja lampsimme ympäri kaupunkia aikaa kuluttaaksemme. 20 minuuttia ennen leffan alkua suuntasimme leffateatteriin, ja vasta siinä kohtaa tajusimme, että olisi varmaan kannattanut jossain kohtaa lunastaa varatut liput. Olimme varmoja, että emme mahtuisi enää mukaan, mutta onneks lähes loppuunmyydyssä näytöksessä oli pari paikkaa vapaana. Suuntasimme saliin ja katselimme mainoksia. Hetken päästä Eero alkoi ihmetellä, että onpas salissa vähän porukkaa vaikka näytöksenhän piti olla lähes täynnä. Ja porukkakin oli hieman sen näköistä, etteivät ihan Doctor Strangen kohderyhmään kuuluisi. Ja kappas, siinähän me istuimme aivan rauhallisina väärässä salissa. Vissiin oli molemmilla liian monta asiaa mielessä ja vähintääkin ajatukset edelleen sisustusjutuissa. Ehdimme sentään oikeaan saliin ennen leffan alkua, vaikka olisihan se ollut hauska katsastaa jokin sellainen leffa, jota emme normaalisti ikinä valitsisi (tosin olisi ollut jännempää päätyä katsomaan ranskalaista taide-elokuvaa kuin Jack Reacheria). Doctor Strange oli ihan ok – ihan kiva katsoa ja nopeasti unohtaa. Tällä hetkellä tuntuu että on ihan hirveäsi menossa ja tulossa leffoja, jotka haluan nähdä. Oli äkkiä tehtävä ihan lista IMDB:hen ettei stressi pukkaa siitäkin :D


Mistä puheen ollen en taas saanut viime yönä unen päästä kiinni ja toki ajatukset eksyivät kaikkiin keskeneräisiin projekteihin. Kivoja juttuja, mutta en ymmärrä koska kaiken ehtisi, joulukin alkaa kohta vyöryä ryminällä päälle... Ja se gradukin kävi taas kummittelemassa, pitäisi varmaan ihan oikeasti hoitaa se vihdoin loppuun pois päiväjärjestyksestä. Remppa- ja sisustusjuttujen suhteen oli myös laadittava lista, että saa mokomat päästä pyörimästä:
  • porrasaukon kaiteet (työn alla)
  • portaiden kaiteet
  • vessan ovi (työn alla)
  • keittiön hyllyt, koukut ym ripustussysteemit
  • toimistonurkkauksen hyllyt
  • vaatekaappien oviprojektin viimeistely
  • pesukoneen kaappi
  • pikkueteisen naulakot ja säilytyspaikat
  • vessan vintin tikasratkaisun mietintä ja toteus
  • keittiön kaapiston itse tehtävät vetolaatikot
  • keittiön kattolampun tarvikkeiden hankinta, tuunaus ja asennus
  • kylppärin hylly, vessapaperiteline, pyyhekoukut
  • kylppärin suihkuseinä
  • kylppärin allaskaapin tuunaus
  • sähkökaapin suojakaappi
  • sänkyprojekti
  • lukunurkkauksen sivupöytä
  • verhotanko ja verhot
  • taulujen ripustus ja pari uutta tauluprojekti



Onneksi lista on aika paljon lyhyempi kuin vielä vähän aikaa sitten, mutta listalla on vielä niin paljon juttuja, jotka haluaisin saada mahdollisimman pian valmiiksi – ainakin ennen kuin edes alan miettimään tupareita. Paljon on myös sellaisia pienempiä juttuja mielessä, jotka yritän unohtaa ainakin toistaiseksi joten ne eivät listalle edes päätyneet. Pikkujuttujahan nämäkin ovat verrattuna siihen, mitä ollaan jo saatu aikaiseksi, mutta nyt pitää olla tarkkana etteivät pienemmät projektit jää roikkumaan hamaan tulevaisuuteen...

Besos, Hansu

perjantai 11. marraskuuta 2016

Musta aukko eteisessä

Mieluummin esittelen remontoidut tilat blogissa vasta kun kaikki alkaa olla valmista, mutta meidän pikkueteisen kohdalla teen mielelläni poikkeuksen. Se meinaan näyttää varsin kivalta nyt kun siellä ei vielä ole oikeastaan mitään, voi kun sen voisi jättää tuollaiseksi. Harmi vaan, kun tilaan on tarkoitus tulla vielä pyykkikone sekä vaaterekki takeille. Lisäksi seinään on tarkoitus laittaa koukkuja ja lokeroita kaiken maailman tilpehöörille, jotka nyt pyörivät keittiön pöydällä ja tasoilla. Postille, jätepapereille, kauppakasseille, muistilapuille, avaimille sun muille pitäisi siis keksiä näppärät säilytyspaikat. Tämän pikkuruisen eteistilan lisäksi meillä on kyllä isompikin eteinen, mutta se on jaettu naapurin kanssa (ikään kuin rappukäytävä siis), joten siellä ei ihan kaikkea roinaa viitsi säilyttää. Lisäksi ulkoeteinen on todella kylmä, joten talvipakkasilla eniten käytetyt takit olisi ihan kiva saada sisälle.

Eli tattadadaa, suuri pinta-ala jota kerroin maalanneeni mustaksi, on meidän pikkueteinen. Siellä täällä olen ihastellut mustaksi petsattua tai maalattua puuta (erään kerran taisin vaikuttaa kylähullulta silitellessäni Jack&Jonesin mustia paneeliseiniä) ja jotenkaan en saanut ajatustani päästäni. Fiksaatio taas kerran. Olen myös haaveillut savusaunamaisesta mustasta saunasta, ja koska tämä meidän pikkueteinen on entinen yhden neliön kokoinen sauna, niin sitä se ajatus sitten lähti...
Seinät on paneloitu jälleen kerran ulkoverhouspaneelilla, jossa on ihanan rouhea pinta. Leveät paneelit loppuivat kesken (vaikka niitä oli niin järjetön pino?!), mutta kapeaa paneelia oli yllinkyllin, joten tilan yläosa on paneloitu pystyyn kapealla paneelilla ja alaosa vaakaan leveällä. Lattia on samaa mikrosementtiä kuin kylppärissäkin, jonne siis on kulku tästä pikkueteisestä.


Aika hullua maalata pikkuruinen tila mustalla, etenkin kun musta seinä jatkuu vessan yläpuoleisella vintillä vieden sieltä viimeisetkin valon rippeet, mutta kyllä siitä yllättävän kiva tuli eikä yhtään klaustrofobinen. Vai mitäs tykkäätte, liian synkkä tai moderni vai just hyvä?

Nuestro pequeño hall de entrada pintado en negro 

Besos, Hansu

maanantai 7. marraskuuta 2016

Synttärikuulumisia

Tänä vuonna synttärini eivät noudatelleet mitään perinteistä kaavaa – jos nyt sellaista on koskaan ollutkaan. Kaksi edellistä vuotta ollemme katselleet porukalla kauhuelokuvia sohvalta, mutta tänä vuonna Halloweenin aikaan meillä ei edes ollut sohvaa vaan retkituolit – heti siinä maalitelojen ja sahojen vieressä.

Synttäriaamuna herätessä löysin puhelimen päältä kuvavihjeen. Eero oli taas järjestänyt mahtavan aarrejahdin lahjan löytämiseksi. Ennen aamukahvia en millään hahmottanut kuvaa, enkä kyllä kahvin jälkeenkään. Aamu meni muutenkin hieman sekavissa fiiliksissä, sillä aamupäiväksi oli sovittu puhelinhaastattelu erääseen työpaikkaan. Puhelu ei tosin tällä kertaa poikinut mitään ainakaan lyhyellä tähtäimellä, mutta pasmat menivät hetkeksi sekaisin. Vasta puhelun jälkeen pystyin ajattelemaan järkevämmin ja keskittymään todenteolla aarrejahtiin. Ja vihdoin selvitin ensimmäisen vihjeen, ja jahti pääsi todenteolla alkamaan. Muut kuvavihjeet aukesivat helposti, mutta sokeainkirjoituksella laadittu vihje vaati hieman miettimistä. Lopulta viimeisen vihjeen takaa löytyi lahjakortti luonnonmukaiseen kasvohoitoon ja päähierontaan, ihanaa!

Perjantaina kävimme syömässä pitkästä aikaa Cantina Aztecassa sekä katsastamassa Infernon (suosittelen!). Muutoin loppuviikko noudatteli samaa kaavaa kuin kaikki päivät viime aikoina – remontin viimeisiä juttuja, jotka ovat aina olevinaan viimeisiä. Tällä viikolla kun on vähän kaikki harannut vastaan. Piti lyödä viimeiset listat paikoilleen, ja ne olivat tietenkin millin liian kapeat. Ei muuta kuin takaisin kauppaan vaihtamaan – ja välissä piti tietenkin aina lainata isompi auto alle. Ja taas pakkelointia ja maalausta, vielä lisää pakkelointia ja maalausta. Lauantaina olimme ahkeria ja saimme vihdoin kaikki roikkuvat pikkujutut kuntoon ja mustan maalausprojektin päätökseen. Saimme myös raivattua työkalut sekä kaikenlaiset turhat kamat tieltä pois. Aika vapauttavaa. Illalla vielä hurautimme Lietoon Eeron isän luo jatkamaan projektia vessanoven parissa sekä hakemaan Peppi uuteen kotiin. Kyllä oli pienellä ihmettelemistä ja haistelemista! Vaikka onhan se pitkin remonttia käynyt aina iltalenkin ohessa uudessa kodissa ihmettelemässä, joten eivät nurkat aivan kokonaan uusia olleet. Onneksi uusi koti on niin hiljainen, että ääniä ei Pepin tarvinnut ihmetellä tai haukkua. 



Sunnuntaina sai vihdoin ja viimein ottaa vähän rennommin, katsoa piirrettyjä pyjamassa ja sen sellaista. Sekä siivota. Ai että olen odottanut, että pääsee tekemään sellaista ihan normaalia siivousta, eikä vain sahanpurujen lakaisua ja työkalujen siirtämistä nurkasta toiseen. Hassuista ja pienistä asioista on onni tehty. Illalla tuli kahvivieraita ja äiti toi mukanaan jännittävää lakritsi-sitruunakakkua. Itse pyöräytin lisäksi mutakakkua. Oli kyllä niin helppo ohje, että täytyy varoa ettei tule liian usein tehtyä. Rauhallisen sunnuntaina kruunasi kävely jokirannassa Jo Nesbon Aavetta kuunnellen. Kävelyjä Pepin kanssa on kyllä ollut niiiin ikävä!



Mi cumpe este año: últimos tareas en el proceso de la renovación, Peppi se mudó a nuestra nueva casa, la busqueda el tesoro (o sea mi regalo) y cafe con pasteles con mi familia.

Besos, Hansu

tiistai 1. marraskuuta 2016

Mustaa ja vielä mustempaa

Ystäväni varmasti tietävät, ettei musta ole missään muodossa koskaan kuulunut lemppareihini. Asuissani ei mustia housuja, pikkumustaa ja pakollisia mustia nilkkureita lukuunottamatta ole lieemmin nähty mustaa. Mielestäni musta on aina ollut jotenkin synkkä ja tylsä, ja etenkin yläosassa se tuntuu vievän viimeisenkin värin kasvoilta. Näin siis itselläni, muiden päällä mustat asut ovat kyllä usein huikeita. Mutta niin se kelkka kääntyy, älä koskaan sano ei koskaan ja niin päin pois.

Viime vuonna näihin samoihin aikoihin koin hurahduksen harmaaseen ja siinä sivussa hiukan varosasti ihastelin myös mustaa. Ja mitä kävikään tänä syksynä? No hurahdus mustaan! Itseänikin hirvittää, mitä lie päässäni on naksahtunut. Okei, yhtään mustaa vaatekappaletta en ole ostanut, enkä vieläkään haikaile mustien asujen perään (mitä nyt mustaa bleiseriä olen vähän katsellut), mutta sisustusrintamalla menee lujaa mustan suhteen. Muistanette varmaan mustan suihkun? Ihan muutama muukin yksityiskohta asunnossamme on valikoitunut mustaksi (näette kyllä, malttakaahan vielä). Niin se vei sitten koko käden kun antoi pikkusormen. Parhaillaan vetelen meinaan isolla sudilla isoa pintaa pikimustaksi. Aika hurjaa, mutta joskus on oltava. Vaan onkohan jo liian hurja?

PS. Musta maali aiheutti hirveän himon lakritsikastikkeeseen

Acabo de empezar a gustar el negro – y ahora pinto la pared de negro!

Besos, Hansu