lauantai 30. marraskuuta 2013

Palloja, helmiä, siellä täällä

Hrrr, onpas viime päivinä ollut jäätävä tuuli ja pakkastakin ajoittain. Eipä meinaa enää villakangastakilla tarjeta, etenkään kun nappien välistä viima tunkeutuu napaan asti... Amsterdamista pilkkahintaan ostettu neule on ollut viime viikkoina kovassa käytössä, harmi vaan että se alkaa jo nukkaantua. Buu.

Neule: Clockhouse / Housut: Veromoda / Takki: H&M (tuunattu) / Myssy: H&M / Koru: itse tehty








Askartelin tuossa alkusyksystä helmistatement-korun, kun en kaupasta sellaista löytänyt. Korun valmistuttua unohdin sen kaapin perälle ja nyt vasta muistin sen olemassaolon! Neuleiden kanssa koru sopiikin mun mielestä kuin nakutettu. Täytyy jonkinlainen DIY-ohjekin väsätä tänne blogin puolelle, josko siitä jotain inspiraatiota olisi teille. :)



- Hansu

torstai 28. marraskuuta 2013

Damdidamdam, oi Amsterdam

En vain voi lakata hämmästelemästä Amserdamin kauneutta, joten täältä pesee hieman lisää maisemaräpsyjä. Amsterdam on täynnä sympaattista pikkukaupungin tunnelmaa, mutta suuressa mittakaavassa. Aikaisempia Damin tunnelmia löytyypi täältä.







- Hansu

tiistai 26. marraskuuta 2013

Pekingin keittoa pakkaspäivään

Kokkasin pari päivää sitten pakkaspäivän lämmikkeeksi kiinalaisista ravintoloista tuttua Pekingin keittoa. Oikeasta reseptistä ei ole pienintäkään hajua, mutta aineksia arvailemalla tuli hyvinkin samanlaista. Kovin kaunista syötävää tästä ei tullut, mutta maku oli sentään kohdillaan. Laitoin keittoon kaksi munaa, mutta yksikin olisi riittänyt vallan mainiosti, sillä keitto sakeni liikaa hieman puuromaiseksi.

Pepillekin maistuis!

 Ainekset kolmelle–neljälle:
  • 1 porkkana
  • 1 sipuli
  • 250 g jauhelihaa
  • 1 kananmuna
  • 2–3 rkl maissijauhoa
  • 2–3 valkosipulinkynttä
  • kevätsipulia
  • lihaliemikuutio
  • 2–3 tl inkivääritahnaa 
  • reilusti mustapippuria
  • 4 rkl soijaa
  • ripaus chiliä
Kuullota pieneksi pilkottu sipuli ja valkosipuli öljyssä sekä ruskista jauheliha. Lisää n. 5 dl vettä ja lihaliemikuutio. Mausta soijalla, chilillä, kevätsipulilla, inkiväärillä ja mustapippurilla. Raasta porkkana ja lisää keittoon. Sekoita maissijauho 2 dl vettä ja lisää keittoon. Riko munan rakenne kulhossa ja kaada nauhana koko ajan sekoittaen keittoon. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Inkiväärin ja mustapippurin tulisi mielestäni maistua tässä kunnolla!


- Hansu

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kauneus asuu yksityiskohdissa

Olin tuossa yhtenä iltana lenkillä ilman silmälaseja ja tulin ajatelleeksi miten tylsältä kaikki näyttää kun ei näe tarkasti. Kun ei ihan oikeasti voi nähdä yksityiskohtia. Monet tuntuvat säntäilevän arjen kiireen keskellä vailla keskittymiskykyä ympäristöä kohtaan. Niin moni jättää huomioimatta kauniita yksityiskohtia - vaikka fyysinen näkökyky olisi erinomainen.

Mä rakastan pieniä yksityiskohtia. Sitä, miltä yksinäinen kukka tienpientareella näyttää. Miten rouhean kauniisti maali hilseilee talon nurkalla. Miten söpön sinnikkäältä lankun läpi puskeva sammal näyttää. Miten monta tarinaa hylätty, puoliksi syöty omena voisi kertoa. Tai sitä, miten kiiltävä hevoskastanjan siemen tuntuu huutavan uuden alkua kunnes se liiskaantuu katuun.



Yksityiskohtafiksaationi saattaa ehkä huomata myös blogin sisällössä. Makrokuvaus on kameran paras ominaisuus. Silmälasien ja näkökyvyn takaisinsaamisen jälkeen yksityiskohtia arvostaa taas ihan eri tavalla. Vuoden tai kaksi lirputtelin pitkin kyliä puolisokeana, ja yhä tulee vastaan paikkoja ja tilanteita, joita koen aivan kuin uudestaan – nyt yksitysikohtien kera. Ai tässä ravintolassa olikin tällaiset seinät. Onpas tuo opettaja vanhemman näköinen kuin luulin. 


Pienestä pitäen olen kykkinyt ruohonjuuritasolla, ihmetellyt ja ihaillut. Kiinnittänyt huomiota kaikkeen pieneen. Suuret kokonaisuudet ovat aina olleet hieman vaikeita. Esimerkiksi uusissa paikoissa eksyn helposti, mutta pienet seikat mieleenpainamalla hahmotan ympäristön. Eikä piirre ole mihinkään itsessäni kadonnut, päinvastoin. Nykyään koulu- ja työkuvioissa korostuu kokonaisuuksien hallinta. Niissä en ole hyvä. Opiskellessani uutta asiaa aloitan kokonaisuuden hahmottamisen pienistä palasista, yksityiskohdista. Niiden avulla pikkuhiljaa myös kokonaiskuva muodostuu – jos on muodostuakseen.


Myös töissä aloitan hommat usein miettimällä pieniä asioita. Esimerkiksi suunnitellessani verkkosivun ulkoasua saatan usein lähteä liikkeelle jostakin hyvin pienestä yksityiskohdasta. Tähän sopisi hyvin kirkkaan pinkki, iloinen namiska. Ja tuohon rouhean rokahtava footeri. Joskus menee metsään kun ei ole nähnyt metsää puilta. Sitten otetaan takapakkia – kirjaimellisesti – ja muistetaan taas että less is more, ei riehuta niiden detaljien kanssa.


Yksityiskohdat selittävät ainakin omalta osaltani esimerkiksi Instagrammin suosiota. Instagram-kuvissa taltioituu parhaiten kauniit yksityiskohdat, pienet hetket. Myös blogin perustamiseen oli yksityiskohdilla ehkä osaa ja arpaa. Ensinnäkin välillä mietin jotakin ihastellessani, että huomaavatko muut nämä kauniit ja ihmeelliset asiat. Saatoin valokuvata, mutta sekin tuntui turhalta kun kuvat kuitenkin unohtuivat tietokoneen uumeniin. Blogin ansiosta kuvaamisella on joki merkitys, on edes jokin paikka, jonne voin kuvani lätkäistä. Ja toivoa, että edes yksi ihminen huomaa saman kauneuden, ihanat yksityiskohdat, pienet arjen hetket, jotka itse olen kokenut merkityksillisiksi.


Onneksi meitä on moneen junaan. Toiset hallitsevat kokonaisuudet ja toiset jaksavat hioa yksityiskohdat huippunsa. Silti toivon, että kaikki muistaisivat joskus pysähtyä, huomata ja ihailla. Niitä kauniita yksityiskohtia.


- Hansu

perjantai 22. marraskuuta 2013

Villinä viinistä

Viininpunainen on sekoittanut tänäkin syksynä yhden jos toisenkin päät. Viime vuonna ostin burgundit pökät ja tänä vuonna olen hypistellyt jos jonkinlaista viininpunaista neuletta, hametta ja paitaa. Toistaiseksi olen sortunut vain huulipunaan ja huiviin. Uudet housutkin saattaisivat tulla tarpeeseen, nämä H&M:n yksilöt kun menettivät muotonsa noin kahden käyttökerran jälkeen...





Huulissa No7 Cranberry



Paita ja housut: H&M / Huivi: Cubus / Kengät: Line Collection
Laukku: marc b. / Korut: Asos / Vyö: Springfield


Pienten yksityiskohtien rakastajana tykkään erityisesti tämän paidan napeista. En ole vieläkään päässyt selvyyteen minkä väriset ne ovat, kai jotain hopean ja ruusukullan väliltä?

P.S. Teitä on siellä ruudun toisella puolella kävijätilastojen mukaan paikoitellen kovinkin ilahduttava määrä, mutta seuraajatilastot ovat surullisia. Muistakaahan siis liittyä tuohon sivupalkin Google-käyttäjäraatiin, jolloin blogia voi seurata Bloggerilla (esim. gmail-tunnuksella). Myös Bloglovin ja Blogilista ovat käteviä tapoja seurata! Itse tykkään eniten Bloglovinista, koska sen avulla näen heti selaimessa, jos on uusia postauksia. :)

- Hansu

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Jääkaappimagneettien askartelua

Tässä olisi vähän näpertelyä tylsiin sadeiltoihin! Askartelin jo alkusyksystä Pinterestin innoittama söpöjä valokuvamagneetteja jääkaapin oveen. Meillä kun jääkaappi täyttyy välillä yhdestä jos toisestakin muistilapusta, ja magneetit tuntuvat olevan vähissä. Nuo ruusumagneetit pyöräytin edellisenä kesänä fimomassasta.



Tarvikkeet:
  • pullonkorkkeja
  • metallille soveltuvaa maalia
  • magneetteja
  • korkin kokoisia valokuvia (halkaisija 25 mm)
  • kontaktimuovia / piirtoheitinkalvoa / lakkaa tms kuvan päälle (ellei kuva ole valokuvapaperille printattua)
  • liimaa


Toimi näin:

1. Juo muutama siideri tai limu saadaksesi korkkeja. Tai laita mies juomaan olutta, kuten mä tein.

2. Maalaa korkit, mikäli niiden ulkonäkö ei sellaisenaan miellytä. Totea melkein kaikkien maalipurkkien kuivuneen. Näistä piti tulla mustia ja valkoisia, mutta valkoinen maali oli muuttunut korpuksi.

2.  Korkkien kuivuessa leikkele arkistojen aarteet pyöreään muotoon ja oikeaan kokoon (25 mm), tai muokkaa kuvanmuokkausohjelmalla ja tulosta. Itse muokkasin Photoshopilla kuvat pyöreiksi ja mustavalkoisiksi ja lopuksi tulostin tavalliselle paperille.

3. Mikäli kuvat tavallisella tulostuspaperilla eivät miellytä, niin päällystä kuvat kontaktimuovilla tai vaikka lakkaamalla. Itse liimasin kuvien päälle Erikeeperillä piirtokeitinkalvoa, kun ei kontaktimuovia löytynyt.

4. Liimaa magneetit korkkeihin. Käytin tähän pikaliimaa.

5. Liimaa tai teippaa kuvat korkkeihin. Itse kiinnitin ne kaksipuoleisella teipillä, niin kuvat voi helposti tarvittaessa vaihtaa.






- Hansu

maanantai 18. marraskuuta 2013

Viikon alun ajatuksia

Huhhei, taas uusi viikko pyörähti käyntiin ja hommat sen kuin kasaantuu. Viikonloppuna oli tarkoitus hoitaa enemmistö koulutöistä, mutta johonkin se aika sitten hurahti. Piti valmistella kandin esitys, lukea muiden kandit, panostaa innovaatiojohtamisen ryhmätyöhön, hoksata jokin erikoinen vuorovaikutustilanne ja raportoida se esimiestyön kurssille sekä aloittaa johtamisen essee lukemalla edes osa lähdeartikkeleista. No mitä näistä tein? Kaksi ensin mainittua, voi kääks. Ja tenttiviikotkin on täällä ihan kohta. Mutta mikä parasta, kandi on nyt palautettu ja esitetty, joten ainakin yksi stressitekijä on poistettu! Vielä muutamat fiksaukset ja sitten se onkin valmis painoon, iso JEE!  

Lauantaina nukuin vahingossa melko pitkään, katsoin rästiin jääneet Salkkarit ja söin itseni palloksi Kiisan-Pirtissä iskän laskuun. Kiisan-Pirtti tarjoilee perinneruokia (eli jouluruokaa) joka päivä, ei nyt ihan tehnyt mieli lanttulaatikkoa (vielä) mutta kalaa ja salaattia söinkin sitten pari lautasellista... Jos meille joskus tulee jotain ulkomaalaisia vieraita, niin pitää muistaa viedä ne sinne syömään!



Lauantai-illallakin välttelimme tehokkaasti kouluhommia katsastamalla paljon ylistetyn Gravityn kolmedeenä. Eikä turhaan ollut ylistetty! Varustauduin leffakoitokseen karkkisäkillä, mutta enhän mä malttanut syödä kuin muutaman. Hyvä että uskalsin hengittää edes... Paljon heräsi taas ajatuksia ihmisyydestä ja elämästä, minkä vaarojen keskellä elämmekään, ja miten suuria vaaroja kohdataan avaruutta ja kaikkea uutta tutkiessa. Miksi ihmisellä on niin suuri tarve pyrkiä eteenpäin vaaroista välittämättä?



Sunnuntaista en tiedä mitään. Mitä tapahtui? Minne se hävisi? No nukuin tietysti puolet päivästä ja lopun päivää nuokuin koulupaperit kädessä. Kävin hieman juoksuakin kokeilemassa piiitkän tauon jälkeen. Ei ollut erityisen nautinnollinen kokemus, mutta kaipa se tästä taas... Illan ja yön hypinkin sitten seinille kandin esitystä panikoiden. Niin ja hieman saatoin selata lentoja seuraavaan seikkailuun! ;)

- Hansu

perjantai 15. marraskuuta 2013

Hollannin herkkuja

Hollannin herkuista jäi parhaiten mielen stroopwafelit ja niitä oli pakko ostaa kotiinkin pari pussia. Voi ihanuutta miten hyviä ne ovat! Ne ovat myös kuulemma pääsyy vaihtarityttöjen lihomiseen...  Muitakin herkkuja tuli toki maisteltua, vaikka ravintoloiden tarjonta oli pääasiassa hyvin kansainvälistä. Ulkona söimme ainakin kreikkalaista, italialaista ja kiinalaista, eikä varsinaisia hollantilaisia ravintoloita pistänyt silmään katukuvasta, vaikka eiköhän niitäkin siellä ollut. Kokosin tähän nyt hiukan koostetta Amsterdamin herkutteluhetkistä:

Stroopwafel

Stroopwafelit eli siirappivohvelit ovat keksin tapaisia isoja vohveleita. Kahden ohuen vohvelikerroksen välissä on kinuskia tai hunajaa. Ensi kertaa nämä nähdessäni iski jokin lapsuuden muisto näistä, ihan kuin joskus olisin näitä maistellut ja kuiviksi todennut. Tavallaan ehkä hieman kuivilta nämä saattavatkin vaikuttaa ellei osaa syödä näitä oikein. Nimittäin asettamalla vohvelin teekupin päälle se pehmenee ihanasti, ja maku on tyystin erilainen kuin kuiviltaan! Vohvelia voi myös dipata teehen tai kahviin, mutta itse ihastuin kovin tuohon kupin päällä lämmittämiseen, ne kun ovat juuri sopivan kokoisia siihen. Miten niin teen kulutus on lisääntynyt viime päivinä noin 150 %...



 

Pannenkoek

Hollannissa pannukakut ovat ilmeisesti iso juttu. No missä ne nyt eivät olisi. Hollantilaiset pannukakut ovat hyvin lähellä meikäläisten lettuja tai oikeastaan muurinpohjalettuja. Eli ne paistetaan siis ihan kirjamellisesti pannulla (toisin kuin höpsö suomalainen pannukakku, jonka nimi pitäisi olla peltikakku). Pannarin päälle saa valita suolaisia tai makeita täytteitä. Täytteillä tuskin on väliä, maku on taatusti mahtava. Me löysimme vahingossa pikkuruisen pannariraflan, jonka ovessa luki sen olevan Euroopan pienin ravintola. Ravintolaan kiivettiin pienen pieniä jyrkkiä portaita ja pöytiä taisi olla neljä, eikä ilman varausta mahtunut herkuttelemaan. Pienen odottelun jälkeen söimme puoliksi kinkku-juustopannukakun ja jälkkäriksi puolitimme mansikkapannarin kermavaahdolla. Tomusokeri ja siirappi kuuluvat tietysti myös asiaan.




 

Poffertjes

Pannukakuilla jatketaan. Poffertjesit ovat pikkuruisia miniatyyripannukakkuja, joita paistetaan etanapannun näköisellä pannulla. Perinteisesti palleropannarit kuuluu nauttia voin ja tomusokerin kera. Nam, ei kai näistä muuta tarvitse sanoa. Kovin kevyitä nämä eivät ole, sillä ähkyn sai helposti jo muutamasta pallerosta...



 

Stamppot

Kuulimme huhuja että stamppot on erittäin yleinen kotiruoka hollannissa, ja  sitä syödään kuulemma ainakin kaksi kertaa viikossa. Kyseessä on perunamuusi, johon sekoitetaan jotakin salaattia kuten endiiviä, kaalia, paksoita tai pinaattia. Ohessa tarjotaan pekonia tai makkaraa. Me kokkasimme (okei mä vain söin) stamppotin kylkeen sekä pekoni-sipulilisukkeen, että makkaraa. Päälle tuli vielä ruskeaa kastiketta. Hyvin suomalaista siis loppujen lopuksi! Voisi kyllä jatkossakin lisätä muusin joukkoon vaikka pinaattia!



 

Ranskalaiset

Pulleat ja rapeat ranskalaiset majoneesilla tötteröstä tarjoiltuna kuuluvat Hollannin katukuvaan. Me löysimme ehkä Amsterdamin söpöimmän ranskisputiikin, jonka ulkopuolella oli hauskasti perunoita ämpärissä. Söpö poika antoi maistaa majoneesia, kun emme osanneet päättää monista vaihtoehdoista. Otimme tavallisen majoneesin ja sinappisemman version, ja molemmat veivät kyllä kielen mennessään!




 

Vohvelit

Myös muhkeita vohveleita myyviä kojuja näkyi katukuvassa siellä täällä. Eero otti omansa nutellalla ja mä ahnehdin päälle hasselpähkinäjäätelöä (eli oikeastaan nutellajäätelöä). Tarjoilla olisi ollut myös stroopwafel-jäätelöä, mutta se jäi maistamatta kun en siinä vaiheessa vielä tajunnut millaisesta herkusta on kyse...




 

Juustot

Amsterdamissa oli monia suloisia juustomyymälöitä, joissa hyllyt pursuilivat erilaisia juustoja ja muita herkkuja. Ja mikä parasta, niitä sai kaikkia maistaa! Kierros parissa myymälässä ja johan oli maha pullollaan juustoa. Ehkä jännin ja herkullisin uusi juustotuttavuus oli pestojuusto!

Pestojuusto ja äidin tuoma miniananas Azoreilta




Tuliko nälkä? Mun on ainakin pakko käydä pihistämässä yksi stroopwafel tähän väliin... 

- Hansu

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Nuoren tytön päiväkirja

Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja on ollut mun lukulistalla varmaan vuosia. Amsterdamin matka antoi vihdoin motivaatiota tarttua kirjaan, ja ehdin lukea sen juuri ennen reissuun lähtöä. Olipahan ainakin tuoreessa muistissa museovisiittiä varten!


Kirjaa suosittelen ehdottomasti kaikille (muillekin kuin tällaisille ihme sota- ja natsifriikeille). Vaikka aihe on rankka, on se kirjoitettu kuitenkin melko kepeään tyyliin. Annea esimerkiksi surettaa, että sota-aikana on saatavissa vain huonolaatuisia ja ylihintaisia kenkiä. Tuntui ettei hän täysin ymmärrä asioiden todellista laitaa, mutta ohimennen hän kuitenkin mainitsee miten ystäviä on kaasutettu kuoliaaksi. Mutta kuten hän itsekin toteaa, mitä surkuttelu auttaisi? Niin ihailtavaa, että Anne jaksoi olla niin toiveikas ja iloinen sellaisina hetkinä. Hän piti iloa yllä vaikka todellisuudessa hän oli tunnemyrkyn vallassa ja piti sisällään niin kovin suuria ajatuksia. Itse pohdin paljon typerämpiä asioita päiväkirjassani ollessani 15-vuotias...
 
Päiväkirjan aitoutta on joskus epäilty (ja aidoksi todistettu), ja itsekin mietin että yrittikö Anne kuulostaa erityisen fiksulta tai ettei hän loppujen lopuksi kirjoittanutkaan aivan oikeita tunteitaan. Annehan alkoi kirjoittaa päiväkirjaansa julkaistavaan muotoon, kun kuuli että Hollanti on kiinnostunut julkaisemaan tavallisten ihmisten kirjoituksia sodasta. Niin tai näin, luettavan arvoinen kirja se silti on, oli se sitten päiväkirja varsinaisessa merkityksessään tai ei.



Kirja konkretisoi juutalaisten tilanteen ja auttoi näkemään heidän arjessa kohtaamiaan hankaluuksia. Enpä ollut ennen uhrannut kovinkaan monta ajatusta pohtiakseni "maan alla" elämistä. Toivo tulevaisuudesta, koulutuksesta ja rakkaudesta auttoi Annea jaksamaan piileskelyä "salaisessa siivessä" ja toivon hiipuminen keskitysleirillä koitui ehkä hänen lopulliseksi kohtalokseen – juuri ennen vapautta. Jos hän olisi tiennyt isänsä elävän, niin ehkä hän olisi jaksanut sinnitellä...



Olimme varautuneet pitkään jonotukseen Anne Frankin talolla, mutta jonossa ei ollut ketään! Museo oli kyllä mielenkiintoinen mutta jotenkin hieman erilainen kuin odotin. Ajattelin että huoneissa olisi alkuperäinen tai uudelleen rakennettu sisustus, mutta Annen isän toivomuksesta huoneet olivat tyhjillään. Onneksi talosta ja sisustuksesta oli pienoismalleja, joista hahmotti tilat paremmin. Mulle ainakin kirjan perusteella jäi melko hämäräksi millainen talo oikeastaan oli, ja kuvittelinkin sen melko erilaiseksi. Samaten Annen isän yritys ja muut henkilöt (kuten Miep) jäivät kirjan perusteella hämärän peittoon, mutta museo valotti näitäkin taustoja. Kuvittelin Miepin venäläispojaksi mutta hän olikin pyylevä rouvashenkilö! Ehkä olen vain lukenut huolimattomasti tai halunnut ymmärtää asiat omalla tavallani. Tai sitten niitä ei vain mainittu... Ehkä pitää lukea kirja uudestaan!



Ajattelin, että museosta tulisi kovin masentunut fiilis. Kuitenkin päällimäisenä ajatuksena visiitin jälkeen oli, että miten hienoa että Annen tahto toteutui ja hänen kirjansa julkaistiin. Eipä aavistanut eloisa lörppö-Anne millaiseen kulttimaineeseen vielä kohoaisi...
Tämä natsifriikki toivoi myös materiaalia pidätyksestä ja keskitysleiriltä, ja olihan siellä niitäkin, sekä tietenkin alkuperäisiä päiväkirjoja. Lisäksi museoon oli liitetty video, jossa mm. kerrottiin mustien syrjinnästä Hollannissa. En nyt ehkä ihan rinnastaisi laittomien maahanmuuttajien häätämistä juutalaisvainoihin... Toisaalta emme nähneet koko videota, mutta tuntui se silti melko päälleliimatulta. Olisi vaan jätetty "salainen siipi" sellaiseksi ilman mitään ylimääräisiä poliittisia siipiä... Ilmeisesti tiloissa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä koskien nykyajan rotuennakkoluuloja maailmalla. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti vierailla Anne Frankin talossa mikäli Amsterdamissa päin liikkuu – vaikkei olisi kirjaa lukenutkaan.

- Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...