perjantai 23. syyskuuta 2016

Muuttokiirettä

Peppi lähti onneksi hoitoon kiirettä pakoon

Ajattelin vain tulla ilmoittamaan, että elossa ollaan – ellen sitten huku pian muuttolaatikoihin. Tämä viikko on mennyt aikamoista haipakkaa, sillä alkuviikosta sain herätä kolmena päivänä aikaisin työmaalle päästämään vesieristäjän sisään, ja siinä samalla olen ehostanut portaita "ihan nopeasti". Jokainen remonttipäivä on venynyt 8–10-tuntiseksi, jonka jälkeen olemme pakkailleet, juosseet asioilla, hakeneet lisää remonttitarvikkeita ja vieneet muuttolaatikoita, niin että "sohvalle" on saanut rojahtaa siinä yhdeksän-kymmenen kieppeillä. Ja sama rumba jatkuu vielä kuun loppuun, huhhuijakkaa. 


Sohva oli lainausmerkeissä, koska eihän meillä edes ole sohvaa enää. Lähes kaikki huonekalut on myyty Tori.fissä, ja tällä hetkellä sohvan virkaa toimittaa pallotuolin pehmuste ja kasa tyynyjä. Ei mikään ergonomisin rentoutumisvaihtoehto sen jälkeen kun on koko päivän kykkinyt remonttipuuhissa. Remontti etenee hyvin, vesieristeet ovat kuivuneet ja ensimmäinen lattiavalu (taas) on tehty eristeen päälle. Pian pääsee laatoittamaan, jännää! Myös portaat ovat lähestulkoon kaidetta vaille valmiit (kaide olisi ihan kiva niin tämä lievästi korkeanpaikankammoinen voi lakata saamasta sydänkohtausta joka päivä).



Sólo unos días y tenemos que mudarnos – es un caos porque al mismo tiempo tenemos que darnos prisa para finalizar la renovación.

Besos, Hansu

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Luomupurnukoita kylppärin kaapissa

Salakavalasti pikkuhiljaa kylppärin hyllyjen sisältö on vaihtunut luonnonkosmetiikkaan. Sitä mukaa kun purkit tyhjenevät, on Ruohonjuuren hyllyt tulleet tutuksi. Katja Kokko on ollut hyvä innoittaja, sillä hänellä on usein viiltävää analyysia purnukoiden sisällöistä. Hän ei myöskään halua ostaa mitään, missä on ruma pakkaus, mihin yhdyn täysin. Harmi vain kun ne näteimpien pakkausten tuotteet ovat usein myös kalleimpia...



Madara Peel -kuorintavoiteesta kirjoittelinkin jo täällä. Sen innoittamana ostin myös miniversion sarjan puhdistavasta Detox-mutanaamiosta. Se vasta onkin tehokasta tavaraa, ja ostoslistalta todellakin löytyy isompi tuubi! Naamion jälkeen iho punoittaa kuin auringossa palaneena (kuten ohjeissa varoiteltiinkin), mutta punoitus rauhoittuu pian ja huokoset näyttävät kuin imuroiduilta. Pohjoismaista 4000 vuotta vanhaa metsäjärvimutaa sisältävää naamiota suositellaan kirkastavana hoitona erityisesti tukkeutuneelle, rasvaiselle, näppyläiselle, himmeälle ja tulehtuneelle iholle. Kuorintavoiteen tapaan vaikutusajat ja käyttötiheydet ovat erilaiset eri ihotyypeille. Aivan 5/5 tuote!



Kuorinta- tai puhdistusnaamion jälkeen iho kaipaa kosteutusta. Uteliaisuuttani ostin H&M Organic -sarjan kosteuttavaa naamiota, joka oli kyllä todella positiivinen yllätys! Naamio paransi jopa poskeani vaivanneen pienen ihottuman, johon ei tuntunut auttavan mitkään apteekin tökötitkään. Naamion tuoksukin on mielenkiintoinen. Joka kerta jään haistelemaan, että mikähän tuoksu se on. Mulle se tuo mieleen Massimo Dutti -liikkeissä leijailevan tuoksun ja sitä myöden kuuman espanjalaisen kesäpäivän Salamancan Calle Torolla.
Testimielessä ostin myös H&M Organic -käsivoidetta, ja puteli tyhjentyikin nopeasti. Tilalle ostin Ruohonjuuresta Santen sheavoilla höystettyä käsivoidetta, mutta Eerolta tuli käsky hankkia lisää tuota H&M:n sitruunaista käsivoidetta, kuulemma tuoksui niin hyvälle. :)

Kesän ajan käytössä on ollut Madaran pikkusiskon Mossan kasvovoiteet. Molemmista tykkään oikein kovasti, mutta etenkin tuo päivävoide on niin ohuen ohutta että syksyn ja talven viimoissa tuskin riittää kosteutukseen. Hankintalistalla onkin jo talven varalle vitamiiniöljy. Vitamiineja tosin löytyy tuosta Vitamin Coctail 5-in-1-ultra moisture -päivävoiteestakin. Vitamiinien luvataan heleyttävän ja virkistävän ihoa, antioksidanttien kiihdyttävän solujen uusiutumista ja C-vitamiinin luvataan vilkastuttavan kollageenisynteesiä. Lisäksi luonnolliset öljyt estävät kosteuden haihtumista ja hyaluronihappo siloittaa juonteinta sekä kosteuttaa. Yövoide puolestaan sisältää ravitsevaa karhunvatukkaöljyä sekä ihon uudistumisprosessia stimuloivia Omega 3 ja Omega 6 -rasvahappoja. Aika hienoja lupauksia ainakin.

Silmänympärysvoiteeksi hankin Laveran version, mutten osaa sanoa oikein juuta enkä jaata tuotteesta. Melko hajuton ja mauton pakkausta myöden, mutta kaipa tuo ihan toimiva on (?). Crazy Rumors -huulirasvat sen sijaan ovat i-h-a-n-i-a! Minttusuklaa ja Banana Split -huulirasvat todella tuoksuvat aivan siltä miltä kuulostavatkin. Koostumus myös on sellainen joka oikeasti kosteuttaa ja imeytyy huulin, eikä vain jää "kalvoksi" pinnalle. Niinpä nuo toimivat mielestäni loistavasti myös huulipunan alla, kun puna ei lähde liiaksi liukumaan niin kuin vaseliinia sisältävien rasvojen kanssa.

Luonnonkosmetiikka selvästi kasvattaa suosiotaan ja sitä alkaa löytää jo sieltä sun täältä (Biodellykin avasi juuri liikkeen Turussa!). Yliopiston Apteekillakin on uusi kotimainen sertifioitu luonnonkosmetiikkasarja, joka on edullinen ja kaiken lisäksi pakkauksissa on maltettu muistaa että less is more. Lähtökohtaisesti aika mahtava juttu mun mielestä! Vartalovoidetta lähdin ostamaan, mutta mukaan tarttui myös päivävoide. (Eerollehan sen ostikinkin, krhm...) Kanta-asiakkaaksi liittymällä sain vielä sarjan huulivoiteen. Sekä päivävoide että vartalovoide ovat melko täyteläisiä ja tuoksuttomia, melko peruskauraa mutta pakkaus antaa paljon anteeksi. 



Seuraavaksi pitäisikin uskaltautua luonnonkosmetiikan meikkihyllyille. Ainakin puuterin ajattelin seuraavaksi vaihtaa talkittomaan mutta muutoin luomumeikkien maailma tuntuu aika vieraalta. Onko teillä antaa suosituksia?

Recientemente he cambiado los productos de belleza a los cosméticos orgánicos.

Besos, Hansu

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Alakerran edistymistä: kylpyhuoneen rakennus

Vähään aikaan en olekaan raportoinut remontin edistymisestä. Sen jälkeen kun alakerta "räjäytettiin", tuntuu ettei siellä ole kovin kummoista edistymistä nähty tämän reilun kuukauden aikana. Toki tiiliseinän esiin kaivaminen ja piipun aukon umpeen muuraus tekivät ihmeitä, mutta vessan näkymä on ollut pitkään kovin lohduton. Alunperin tarkoituksena oli piikata irti vain lattialaatat ja jättää lattialämmitys koskemattomaksi, mutta koska mädät seinien tukipuut olivat lattiavalun sisällä, jouduttiin lattia hajottamaan oikeastaan kokonaan. Lattialle valettiin siis uutta betonia, ja sen päälle aseteltiin uusi lattialämmitys.  Monta päivää kului miettiessä, suunnitellessa ja kutsuessa jälleen sähköäijää kylään tarkistamaan että lattialämmityskaapeli toimi varmasti ennen valua. Lattialämmityksen päälle tuli vielä tasoite, jolla lattiaan tehtiin kaadot. Toivottavasti ne ovat nyt paremmat kuin ennen eikä vesi enää tulvisi väärään suuntaan...


Irti revitty vanha lattialämmitys ja laatat
Osittain uusi betonivalu
Lattialämmityksen näpertämistä paikoilleen
Mallailua – kuinka iso allaskaappi mahtuu
Lattiatasoite ja kaatojen tekeminen

Paljon siis loppujen lopuksi tapahtui, mutta näkyvä muutos oli pitkään aika pientä. Onneksi enää ei tarvinnut sentään kantaa tavaraa ulospäin vaan rakentaa uutta. Ja yhtäkkiä humpsis vain uusien seinien runko oli jo pystyssä. Eristeeksi laitoimme Finfoamia, ja kylppärin ilme kirkastui vaalean foamipinnan myötä heti kun rujon näköiset seinät saatiin piiloon. Tosin vähän turhaa työtä oli tarkkaan mitata sopivat palat eristettä, kun vesiputkia varten ne pitikin sitten uudelleen irrottaa ja miettiä palaset uudelleen putkien ympärille.
Silmä ehti jo liikaa tottua avarampaan näkymään, joten sekä keittiön puoli että kylpyhuone näyttää seinän myötä pienentyneen hirveästi. Kai sitä ehti jo unohtaa miten pieni kylppäri (ja koko kämppä) todellisuudessa onkaan, vaikka muutamia senttejä saatiinkin nipistettyä ohentamalla kylppärin seiniä.

Iso pino kertopuuta, Finfoamia ja kipsilevyä (ja lisääkin piti hakea)

Runko hahmottuu
Sähkömies kävi kylässä
Muutama piuha ja uusi sähkökaappi (eikä tässä ole vielä edes keittiön ja olohuoneen sähköjä)

Sähkö- ja putkiäijät saatiin paikalle onneksi aika nopealla aikataululla, ja molempien hommat tulivat myös valmiiksi aika mutkattomasti. Alunperin meinasimme vetää kylpyhuoneen putket vanhaan malliin pintavetoina kupariputkilla, sillä se istuisi talon ilmeeseen hyvin ja ajattelimme sen olevan helpompaa.  Kupari on kuitenkin kallista ja pelkäsimme pikkuruisen tilan näyttävän entistä ahtaammalta ylimääräisen sälän takia, joten päädyimme piilottamaan putket seinien sisälle kun kerran mahdollisuus siihen oli (tosin eivät muoviputket liittimineen sen halvempia tainneet olla). Ainakin nopeampaa muoviputkien asentaminen taisi olla, sillä urakka tuli valmiiksi muutamassa tunnissa ja yhtäkkiä kylpyhuoneen saikin levyttää umpeen. Hankimme myös uuden 100-litraisen lämminvesivaraajan vanhan 30-litraisen tilalle. Olisi ihan kiva pystyä suihkuttelemaan perätysten ilman pelkoa lämpimän veden loppumisesta...

Putket paikoillaan
Triplapuut allaskaappia varten niin saa varmasti kiinni kaapin kuin kaapin
Umpeen levytys sekä eteisen ja kylppärin väliseinä
Putket, sähköt ja uusi 100-litrainen lämminvesivaraaja paikoillaan


Sillä välin kun kylppäri on kohonnut, on mun vastuulla ollut portaiden lakan irrotus ja yläkerran säilytyskalusteiden kokoaminen. Toki olen ollut myös apukätenä kylppärin kasaamisessa sekä leikellyt eristepaloja seinien sisään. Enää pitää kutsua paikalle vesieristäjä, ja sitten saakin alkaa latoa laattoja paikoilleen. Olihan se jo aikakin, sillä meidän pitäisi muuttaa jo parin viikon päästä! Suihku ja vessa olisi ihan kiva, ilman keittiötä pärjää helposti hetken...

La construcción del cuarto de baño nuevo.  

Besos, Hansu

lauantai 10. syyskuuta 2016

Aarteita


Viime sunnuntaina piipahdin mökillä etsimässä aarteita. Kävimme sienessä, ja koriin kertyi oikein mukava sienisaalis, josta hauduttelin sienirisottoa. Kotiinviemisiksi tarttui myös marja-aronioita ja hiukan puolukoita. Luonnonantimien lisäksi nappasin mukaani myös muita aarteita, kuten yli satavuotiaan tuolin. Isovanhempani ovat olleet ahkeria huutokauppojen kiertäjiä, ja heidän kesämökkinsä pursuaa toinen toistaan mielenkiintoisempia esineitä. Kuljeskelin kameran kanssa ympäri mökkiä ja tallensin torppavanhuksen ihania yksityiskohtia (onhan niitä vilahdellut aikaisemminkin muun muassa täällä). Vaan liiteri ja savusauna ne vasta täynnä ovatkin vanhoja, puoliksi unohdettuja aarteita. Kulkee vissiin suvussa tämä vanhojen esineiden ihastelu...








La casa de verano de mis abuelos está llena de tesoros antiguos. 

Besos, Hansu