maanantai 27. kesäkuuta 2016

Huikea juhannus

Huhhuh miten huikea juhannus on takana, hieman on ollut tässä käynnistymisvaikeuksia uuteen viikkoon. Ja tehtävää olisi aivan hirveästi... En edes tiedä mistä aloittaa, joten päätin purkaa juhannuksen kuvasaldon aivan ensimmäiseksi. Vietimme viikonlopun kaverini mökillä, ja tällainen irtiotto tuli kyllä tarpeeseen. Jotenkin tuntuu kuin olisi pidempäänkin ollut reissussa, enkä taatusti muistanut pohtia gradua, remonttijuttuja tai muitakaan asioita, jotka nykyään tuntuvat tulevan uniinkin.



Juhannuksessa oli kaikki loistavan juhannuksen komponentit kohdillaan: lämmin sää, hyvä porukka, juhannuskokko, hyvää ruokaa, saunomista ja järvessä uintia, mökkiolympialaiset, soutelua... Hyttyset tosin olisivat voineet viettää juhannustaan jossain muualla, sillä kroppa on kuorrutettu kipeillä ja kutiavilla paukamilla.


Mökkiolympialaisten tiimijako: Väkevät ja Kaljafantit
Yötön yö



La fiesta de San Juan en Finlandia.
 
Besos, Hansu

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Suomikuulumisia

Jaahas, reissukuulumiset on pantu pakettiin, vaan mitä kuuluu Suomen päässä? Toukokuussa oli jo niin kesäiset tunnelmat, että välillä sitä ihan unohtaa missä kuussa eletään. Kesäkuun vaihtuessa hetken luulin, että vaihtui heinäkuu. Jotenkin sitä on jo niin kauan ollut poissa perusarjesta, Italian reissukin tuntui kuukauden mittaiselta kun erilaisia tapahtumia ja maisemia oli niin paljon. Ah onneksi kesää on vielä jäljellä vaikka kuinka!

No mitäs tänne? Parin aurinkoisen ja tyynen kesäpäivän jälkeen tuli päivä, jolloin puutarha hukkui jalavan siemeniin. Myös terassi, sekä avoimen ikkunan alla odottanut sänky hautautui siemenmereen. Eikä meillä ollut hetkeen nurmikkoa, vaan kahiseva ruskea matto. Eräänä tuulisena päivänä ryhdyin raivaamaan terassia siemenistä, sillä tuulenpuuskat lennättivät joka oven avauksella kasan siemeniä ovesta sisään. Hölmöähän se oli tuulessa niitä yrittää kuskata tunkiolle, kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Jossain vaiheessa jokin kopsahti päähän, luulin että tuuli heitti oksan tai roskan. Räkättien metkuja se olikin. Myöhemmin Eero tuli töistä kotiin: "Huhhuh kun oli taas rankka päivä töissä... Ootko muuten huomannut että sulla on kakkaa päässä?" Joo-o, semmoista.



Gradu elää ja voi hyvin. Sain juuri viimeiset palautteet ohjaajalta, ja korjaukset tehtyäni työ pitäisi laittaa painoon. Voi hurja, tässäkö se nyt oli?! Myös se koko kevään takaraivossa kummitellut espanjan itsenäinen kurssi on pian pois alta. Vihdoin on siitäkin sitten sivuaine kasassa. Saapa nähdä innostuuko sitä vielä syksyllä huvikseen jotain opiskelemaan, jos ei, niin tuo on sitten viimeinen tentti ikinä. Vähän jopa hirvittää ajatus. Oho. Apua. Jippii?

No entäs se asunto? Ketään ei ilmoittautunut sitä viemään nenämme edestä, joten niin kai se on nähtävä, että muutto tässä on pian edessä. Tai pian ja pian, näillä näkymin suunnittelemme muuttoa vasta elo-syyskuun vaihteeseen. Pikkuhiljaa olen yrittänyt karsia tätä järjetöntä tavaramäärää, sillä uusi asuntomme on huikeat 21 neliötä ja kaksi huonetta. Tai siis, onhan siinä lattiapinta-alaa 48 neliötä, mutta viralliset yhtiöjärjestyksen mukaiset neliöt ovat nuo 21. Joka tapauksessa, tilaa on vähän ja se on käytettävä fiksusti. Kun vaan osaisi... Pinterest on laulanut ja kaikenlaisia suunnitelmia asunnon remonttia varten on tehty. Monet haluamani jutut kaatuivat jo käytännön mahdottomuuteen, että saapa nähdä millainen lopputuloksesta tulee. Välillä meinaa iskeä epätoivo...

Mitäs muuta viime viikkoihin on mahtunut... Ainakin Puolustusvoimien paraati ja avoimet ovet sotalaivoihin ynnä muihin paatteihin. Suomen Joutsenessakin pääsin vihdoin käymään ensimmäistä kertaa. :) Kouluhommien, kaappien siivouksen ja remonttisuunnitelmien välissä olen hemmotellut Peppiä pitkillä päiväkävelyillä ja auringonottotuokioilla. Eero sen sijaan "hemmotteli" laittamalla mut juoksemaan Hirvensalon mäkeä. Huh, siinä on treeniä kerrakseen. Kroppa on jotenkin aivan lomamoodissa.

Qué has pasado después el viaje? Mi tesis de maestría es casi listo, el pasado mañana voy a tener mi último examen, y luego vamos a renovar nuestro apartamento nuevo!

Besos, Hansu

torstai 16. kesäkuuta 2016

Sen pituinen reissu se

Jaahas, reissu tuli päätökseen näin bloginkin puolella ja ajattelin tehdä vielä jonkinlaisen yhteenvedon ja samalla livauttaa mukaan pari kuvaa viimeiseltä Rooman päivältä ja muutamia satunnaisia räpsyjä. Lensimme Lufthansalla Roomaan, ja sieltä oli myös lennot takaisin Suomeen, joten viimeisen yön vietimme vielä Roomassa. Roomasta matkustimme junalla pariksi päiväksi La Speziaan ja Cinque Terren kyliin, josta jatkoimme yhdeksi yöksi Veronaan lähinnä auton vuokrausta varten. Matka jatkui autolla Dolomiiteille Val Gardena Santa Christina -kylään, ja sieltä Gardajärven Malcesineen. Malcesinesta oli palattava Veronaan palauttamaan autoa, jonka jälkeen jatkoimme junalla takaisin Roomaan. Ja mitäs reissusta jäi näin jälkikäteen mieleen?

Rooman hotellin kattoterassilta oli näkymät Pietarin kirkolle


Rooma
Roomasta jäi mieleen mielettömän koristeelliset rakennukset ja uskomattoman vanhat historialliset jäännökset. Ei edes pysty ymmärtämään miten jotkut asiat ovat peräisin niin ja niin monta vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Toisaalta jäi mieleen myös aivan järkyttävät turistimassat, ja niiden myötä tuntuukin, että kaupunki on hieman pilalla. Myöskään amerikkalaisiin en muista törmänneeni missään muualla yhtä usein, sillä heille Rooma taitaakin olla yhtä kuin Eurooppa. Äänekäs, kaikkea isoon ääneen päivittelevä amerikkalaislauma tuo usein mieleen lapsikatraan. Hetkeäkään ei pysytä aloillaan, kaikesta turhanpäiväsestä höpötetään taukoamatta, kaikki on oh my god, so unbelievable. (Syövätköhän ne niin paljon sokeria, että ovat niin hyperaktiivisia? :D ) Ehkä juu hieman yleistetty ja kärjistetty, mutta sellainen fiilis jäi. Rooma oli myös paljon vehreämpi kuin olisin uskonut ja en tajunnutkaan miten lähellä rantaa kaupunki sijaitsee. Suurkaupunkina Rooma oli ehkä hieman liian iso omaan makuuni, mutta kuitenkin keskusta oli yllättävän hyvin jalan hallittavissa. Turistimassa pienemmäksi niin kyllä tuolla kelpaisi fiilistellä Gladiaattoria ja lipitellä gelatoa. :)

Yöpaikka: B&B Overseas, 3 yötä á 40€, La Maison Royale/Atlante Hotel 1 yö 60€ buffetaamiaisella


La Spezia ja Cinque Terre
La Speziassa oli sitä jotain mikä itseeni vetoaa. Samaan aikaan eloisa mutta uneliaan verkkainen tunnelma, söpöjä kujia ja sopivasti kaikkea. Ei tule ähkyä nähtävyyksissä ja kaupoissa ravaamisesta, sillä niitä on vain muutamia. Voi vain olla ja fiilistellä. Cinque Terre oli juuri niin kaunis ja idyllinen kuin kuvat ovat antaneet ymmärtää. Olimme varmoja, että kuvissa olisi lisätty värikylläisyyttä reippaasti tai muita kikkoja, ja paikan päällä saisi pettyä. Kun puhutaan Cinque Terrestä, on kylistä Riomaggiore useimmiten ikuistettuna kuviin ja se lieneekin kylistä suosituin. Päätin siis itsekin etukäteen sen olevan kylistä paras, mutta lopulta tykästyinkin ehkä enemmän Manarolaan. Oikein ihania paikkoja ja menisin toistekin, mutta turisteja oli tuollakin aivan liikaa. Ilmeisesti aikovatkin rajoittaa turismia tuolla jollain tavalla?

Yöpaikka: B&B Cernaia 42, 3 yötä á 85€


Verona
Veronasta meillä ei ollut oikein mitään tietoa tai ennakko-odotuksia, ja kaupunki oli kaikin puolin positiivinen yllätys. Turisteja oli, muttei samalla tavalla ahdistukseen asti kuin aiemmissa paikoissa. Kadut henkivät romanttista vanhan ajan tunnelmaa, ja kaupunki vaikutti mukavan kokoiselta – ei liian isolta, eikä liian pieneltä. Kauniit rakennukset ja sypressipuiden reunustama jokiranta näytti siltä, millaisen kuvan voisi löytää tietosanakirjasta Italian kohdalta.

Yöpaikka: Verona Smart B&B, 1 yö 85€

Dolomiitit ja Santa Cristina Val Gardena
Dolomiitit oli huikea elämys, ei tuollaisia vuoria voi suomityttö käsittää. Sesongin ulkopuolella kylät olivat autioita, mikä ei sinänsä haitannut. Eipähän tarvinnut kirota turistimassoja, ja autolla pääsi mukavasti syömään vaikka avoinna olevat ravintolat olivatkin kauempana. Harmi vain, että vuorilla oli lähes talvi vielä, jolloin suurin osa hiihtohisseistä oli suljettu ja kiipeäminen vuorille ei oikein onnistunut juuri sataneen lumen takia. (Eikä kyllä muutenkaan niin tiukalla aikataululla.) Vahvasti suosittelen kyllä poikkeamaan tuolla jos liikkuu esim. Venetsian tai Veronan lähistöllä. Raikas vuoristoilma ja henkeäsalpaavat maisemat ovat hyvää vaihtelua kaupunkien hälinälle.

Yöpaikka: Smart Hotel Saslong, 2 yötä á 65€

Gardajärvi ja Malcesine
Dolomiittien jälkeen ajattelin Gardan olevan pettymys, mutta ah kyllä sielläkin vaan oli hienot maisemat. Turistejakaan ei ollut liiaksi, ainakaan vielä. Helposti tuolla olisi vaikka viikon lötkötellyt auringossa, ja todellakin menisin toistekin. Malcesine henki vanhan ajan tunnelmaa ja oli söpö kuin mikä. Ajoimme muutamien muiden kylien läpi, ja ne vaikuttivat hieman enemmän "etelän lomakohteilta", tosin varmasti ihan viihtyisiä ovat nekin.
Yöpaikka: Hotel Lido, 2 yötä á 65€



Italiasta jäi mieleen
Hintataso oli jokseenkin shokki ja rahaa paloi paljon aiottua enemmän. Jotenkin kuvittelin Espanjan ja Portugalin perusteella koko Etelä-Euroopan olevan edullisia, ja onnistuimmehan Japanissakin löytämään muutaman euron lounaita. Keski- ja Pohjois-Italiassa saa kuitenkin varautua Suomen hintoihin, Etelä-Italia on ilmeisesti hieman edullisempi. Onneksi pasta ja pizza on sentään vielä hieman Suomen tasoa halvempaa (n. 10€), eikä aineksissa ollut pihistelty. Lisäksi jokaisessa kaupungissa perittiin kaupunkiveroa, joka oli Roomassa tietenkin korkein (3,5€/hlö/yö). Kuulemma käytäntö on yleinen ihan joka puolella Eurooppaa, mutta itse en kyllä moiseen ole törmännyt. Ehkä se on sitten upotettuna esimerkiksi hotellihuoneen hintaan, kun Italiassa se piti yleensä maksaa käteisellä erikseen. Hieman epäilyttävää, mahtaakohan kukaan sitä oikeasti tilittää eteenpäin...


Puolikkaan quattro formaggin jälkeen ei tehnyt mieli nähdäkään juustoa...

Mieleen jäi myös nälkä. Pizzaa ja pastaa tuli syötyä lähes joka aterialla, ja segundi piattoon (eli lihaan tai kalaan) raaskimme tuhlata ehkä kolme kertaa. Enkä muista että millään reissulla olisi ketuttanut näin paljon. En usko että Italiassa oli vikaa, vaan ruuassa. Käveltyihin kilometreihin nähden syötyä tuli varmasti liian vähän, ja hiilaripainotteinen ruoka sai verensokerin hyppimään villisti. Niinpä milloin mikäkin pikkuasia sai näkemään punaista ja välillä vihaamaan koko maata. Myös pidemmillä kävelyretkillä Cinque Terressä ja Dolomiiteilla kyllä huomasi, ettei askel noussut aivan normaalia tahtia. Puhumattakaan siitä vatsan turvotuksesta iltaisin, yhtenä iltana suorastaan säikähdin peilikuvaani... Suomessakin onkin nyt puhdistauduttu sokerittomalla ja vähähiilarisella ruokavaliolla ja olo on jo onneksi freesimpi. Mutta olihan se ruoka kyllä hyvää, ah...


Un resumen del nuestro viaje a Italia: Teníamos vuelos a Roma, de donde viajamos en tren a La Spezia y Cinque Terre. Luego viajamos a Verona para alquilar un coche. Condujimos a las Dolomitas y Lago de Garda, y después volvimos a Verona y Roma. Me gustó más las montañas y Lago di Garda.

Besos, Hansu

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Reissupäiväkirja: päivä Gardajärvellä


Dolomiiteilta matkaa jatkettiin autoillen Gardajärvelle. Starttasimme iltapäivällä vuoristovaelluksemme jälkeen, ja perillä oli tarkoitus olla noin neljältä. Italian hienot liikennejärjestelyt laittoivat kuitenkin jälleen mutkia matkaan. Bussi oli hajonnut moottoritien toiselle kaistalle, joten näppärät italialaiset päättivät sulkea koko moottoritien. Niinpä kaikki autot ohjattiin toiselle tielle, joka tietenkin meni aivan jumiin. Seisoimme ruuhkassa jälleen noin tunnin, kunnes vihdoin pääsimme kiertoliittymään. Vaihtoehtoina oli valita jokin toinen tie, tai yrittää takaisin sille suljetulle, oikealle tielle ja toivoa että liikenne nyt vetäisi. Olimme näkevinämme autojen menevän jo sillä suljetulla tiellä ja riskillä valitsimme sen. Kerrankin oikea valinta. Tie oli lähes autio ja pääsimme jatkamaan matkaan, kun taas viereisellä tiellä liikenne seisoi kymmenien kilometrien matkalta. Huh. Emme olisi varmaan päässeet saman vuorokauden aikana perille jos olisimme valinneet toisin, nyt olimme vain pari tuntia myöhässä suunnitellusta. Juuri ennen määränpäätä ymmärsimme taas navigaattorin epäselvät ohjeet väärin ja ajoimme hurjan pitkän matkan väärää tietä, sillä takaisin ei pystynyt kääntymään.

Jumissa ruuhkassa...

Lopulta olimme kuitenkin perillä Gardajärven Malcesinessa, ja melkeinpä heti oli suunnattava kauppaan hakemaan aamupalatarvikkeita sekä etsimään ravintolaa. Valinnan vaikeus oli suuri, sillä Malcesine oli pullollaan ihania, tunnelmallisia ravintoloita. Puutarhamaisessa sisäpihassa nautittu kala (onko salmon trout nyt sitten kirjolohi vai taimen?) maittoi vaihteeksi pastalla ja pizzalla mässäilyn jälkeen. Malcesine vakuutti heti söpöydellään. En tiennyt minne päin olisi pitänyt katsoa, kun jokainen kuja oli niin värikäs, söpö ja tunnelmallinen. Pahin sesonki taisi olla vasta edessäpäin, joten turistejakaan ei tuntunut olevan liiaksi. Tosin saksankielisiä turisteja Gardajärvellä taitaa riittää, sillä kaupoissa ja ravintoloissa meitä tervehdittiin yleensä saksaksi italian tai englannin sijasta...

Hotellin parvekkeen näkymät olivat ihan kelvolliset


Seuraava päivänä päätimme kävellä rantabulevardia pitkin keskustaan. Tarkoitus oli ottaa chillisti, nauttia auringosta ja aamupäivästä katsastaa nopeasti Malcesinen nähtävyydet, linna ja Monte Baldo -vuori. Matkalla keskustaan jäimme hetkeksi ottamaan auringoa (sain edes pienet rusketusrajat muuallekin kuin olkapäihin kotiin viemisiksi). Keskustassa kiertelimme muutamia nahkakauppoja ja söimme lounasta. Ostimme kiskurihintaiset (20€/hlö) liput gondolihissiin, jolla pääsisi vuorelle. Ajattelimme vain nopeasti piipahtaa. Niin väärin luultu! Vasta hetken päästä selvisi, että ylös menee vain yksi gondolihissi noin puolen tunnin välein, ja jono oli melkoinen. (Jonon pää siis oli "piilossa" toisessa kerroksessa, mutta luin juuri että jono voi olla ulos astikin.)  Noin tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme vihdoin hissiin. Puolivälissä piti vielä vaihtaa hissiä ja jonottaa hieman lisää. Ylhäällä selvisi, että alaspäin tulevien jono oli vielä pidempi. Tulevasta jonotuksesta hieman masentuneina teimme pienen kierroksen vuorella ja ihailimme maisemia. Lämpimiä vaatteitakaan ei tietenkään tullut mukaan, sillä tarkoitushan oli vain nopeasti piipahtaa. Puhuri oli melkoinen, ja hätäpäissäni kiedoinkin rantapyyhkeen hameeksi tuomaan edes vähän lämpöä. Pian olikin aika liittyä jonon jatkoksi – taas yli tunniksi. Lopulta meidän nopea piipahdus vuorella kesti neljä tuntia, ja aurinko alkoi jo laskea. Eipä sinä päivänä sitten muuta enää ehtinytkään. Eero kävi nopealla iltauinnilla hyisessä järvessä, mutta itse tyydyin hieman lämpimämpään uima-altaaseen. Illalla söimme "vähän paremmin", eli pihvit kasviksilla (iso peukku Ristorante al Gondolierelle!).


Seuraavana päivänä koittikin aikainen herätys, sillä auto oli palautettava Veronaan kello kymmeneltä. Tokihan navigaattorimme ohjasi taas väärin, niin että aika tiukille meni ehtiä oikeaan aikaan perille... Veronassa kiertelimme muutaman tunnin, kunnes junan kyydittämänä matkasimme viimeiseksi yöksi Roomaan. Piipahdus Gardalla jäi melko lyhyeksi, mieluusti tuolla olisi useammankin päivän viihtynyt.

Un día en el lago de Garda y el monte Baldo.

Besos, Hansu