sunnuntai 31. elokuuta 2014

Punajuuresta on moneksi

Sain läjän punajuuria ja niitä onkin syöty nyt sitten urakalla. Punajuuren ja vuohenjuuston pyhästä liitosta kertoilinkin jo täällä. Toimivaa yhdistelmää sovelsin tällä kertaa punajuurisosekeitossa, jonka päälle asetin vuohenjuustokiekon. Lisäksi yhtenä päivänä olin jo päättänyt tehdä bataatti–halloumsalaattia, mutta punajuurivuoren täyttäessä vihanneslokeron lisäsin niitä tähän salattiinkin.

Bataatti–punajuurisalaatti halloumilla:
rucolaa + muuta salaattia maun mukaan
keskikokoinen bataatti
pari punajuurta
halloumia/grillijuustoa 
kurkkua
n. 2 rkl oliiviöljyä
n. 1 tl hunajaa
ripaus chiliä
2 valkosipulinkynttä
mustapippuria
suolaa
kurpitsan siemeniä

Kuori ja paloittele bataatti ja punajuuret. (Onko bataatin pilkkominen ja kuoriminen oikeasti voimalaji vai onko siihen joku tekniikka?! Tuntuu että veitsi vaan jumiutuu kiinni juurekseen ja mitään ei tapahdu vaikka tuhannen gerbiilin voimalla vääntäisi. Bataatti on kyllä yksi niistä vihanneksista, jotka on vain parempi ostaa pakasteena jos mahdollista...)
Levitä juurekset uunipellille. Mä laitoin punajuuret erilliseen uunivuokaan, jotta bataatit eivät värjääntyisi. Sekoita pienessä kipossa loraus oliiviöljyä, hunajaa, chiliä, murskatut valkosipulinkynnet, suola ja pippuri. Mausta juurekset seoksella. Paista juureksia uunissa noin 20 minuuttia 200 asteessa. Tee tällä välin salaattipohja ja paahda kuivalla pannulla kurpitsansiemenet, sekä paista halloumi. Lado salaatipedille juurekset, juusto ja siemenet. 
Päälle lorautin vielä oliiviöljystä, sitruunamehusta, suolasta ja sokerista sekoitetun kastikkeen, mutta se lähestulkoon pilasi koko komeuden.

Paras lopputulos olisi varmasti syntynyt grillissä, mutta koska grillimestari ei ollut kotona, oli tyytyminen uunin taikoihin.
Vastaava lämmin punajuurisalaatti sopii myös savulohen kaveriksi. Sitä voisikin seuraavaksi kokkailla, vaikka edelliset punajuuret tulikin jo syötyä.



Punajuurisosekeittoon sovelsiin tätä reseptiä. Tällä kertaa mentiin seuraavin suhtein:
700 g punajuuria (5 keskikokoista)
3 keskikokoista perunaa
2 porkkanaa
1 kirpeähkö omena
3 salottisipulia
kasvisliemikuutio
suolaa ja pippuria
loraus mustaherukkamehua
1–2 dl ruokakermaa


Pilko sipuli, juurekset ja omena. Kuullota sipuli ja lisää tämän jälkeen juureksetkin kattilaan ja paista niitä hetki. Lisää kattilaan vettä kunnes juurekset peittyvät ja heitä sekaan kasvisliemikuutio. Keitä kunnes juurekset ovat melkein kypsiä ja lisää mukaan pilkottu omena sekä mustaherukkamehu. Kun kaikki ainekset ovat pehmenneet, ota keitto liedeltä ja soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää kerma, mausta ja kiehauta vielä nopeasti. Lisää annoksiin vuohenjuusto, jonka voi paistaa kevyesti pannulla tai grillata kaasupolttimella.



Me gusta mucho la remolacha y cuando mi suegro me dio una bolsa de remolachas tenía que cocinar algo de remolachas. Un día cociné ensalada de remolacha y batata, que primero puse en el horno con aceite de oliva y especias, y luego freí queso halloumi. También cociné sopa de remolacha. Además de cinco remolachas puse tres patatas, dos zanahorias, dos chalotas, una manzana, caldo vegetal, zumo de grosella negra, nata, sal y pimienta negra en la sopa.

Besos, Hansu

torstai 28. elokuuta 2014

Opinko mitään?

Sanotaan, että vaihto-opiskelu kasvattaa ja paluushokki on helposti suurempi kuin kulttuurishokki. Itse saattaa kasvaa (fyysisestikin, krhm) ja muuttua vaihdon aikana niin paljon, että sopeutuminen vanhoihin ympyröihin voi olla vaikeaa. Toistaiseksi suurempaa shokkia ei kuitenkaan ole ollut vaikka tietenkin ikävä Salamancaan on suuri.

Kevyen laskeutumisen takaisin suomalaiseen kulttuuriin toi toki lomailu ja heinäkuun helteet. Näin sadesäällä sydänalaa sieppaakin vähän enemmän.
Koulun alkukin jännittää vähän. Ei ehkä siitä syystä etteikö täällä opiskelu suomeksi ja englanniksi olisi helpompaa (ja vähemmän simputtavaa) kuin Espanjassa, vaan jotenkin ehkä ahdistusta tuo arjen alku, vanhan arjen alku. Mitäs jos huomaankin etten tosiaan sovi enää vanhoihin ympyröihin? Tai jos vanhat ympyrät ovat vaan, noh niin vanhoja? En tiedä onko pahempi huomata, että kaikki asiat ovat ennallaan vai että asiat ovat muuttuneet, elämä on täällä jatkunut ilma mua. Tai entä jos sovinkin vanhoihin ympyröihin mainiosti, enkä olekaan oppinut mitään tai muuttunut tippaakaan?



Kai mä jotain pientä ainakin opin. Kielen noin niinkuin suurinpiirtein, mutta muutakin. En toki täydellisesti espanjaa solkkaa, mutta opin että kommunikoida voi vaikkei vieläkään hallitsisi subjunktiivia.
Kielen kehityskin on niin hidasta, ettei sitä helposti huomaa. Onneksi blogin kautta pääsin vaihdon alun tunnelmiin ja muistin, että aijoo mähän yritin puhua englantia alussa. Miten hölmöä. Ja etenkin kirjoittaminen on nyt helpompaa. Kirjotinpa tuossa juuri lähes 20 sivun raportin espanjaksi. Eikä tuntunut missään.
Ja opin ainakin sen, että vähemmälläkin pärjää. En ikävöinyt yhtäkään Suomeen jäänyttä vaatekappaletta. Takaisin tullessa heitin kassillissen alusvaatteita roskiin, sillä kuka tarvitsee alushousuja kuukauden päiville? Vaatekaappi odottaa samanlaista läpikäyntiä, taitaa kyllä odottaa sitä ensi kesään.
Keittiössäkin tuntuu olevan niin kovin paljon tavaraa. Onhan tässä jo opittu, että säilykepurkki aukeaa veitsellä ja väkivallalla, joten miksi omistaa avaaja. No ehkä se on hyvä olla sittenkin olemassa. (Ja ei ruveta nyt luettelemaan tässä millä kaikilla yritin puhkoa vesikelloja luovuuspäissäni kun neulaa ei ollut saatavilla.) Luovia ratkaisuja oppii kun kaikkeen ei ole valmista vastausta.


Toisinaan Salamancassa tuntui, että tämä pessimismiin taipuvainen realisti löysi auringon maassa itsestään optimistin. En tiedä tuliko se optimisti matkalaukussani mukaan Suomeen, vai oliko kyseessä alkujaankin vain perspektiivihäiriö. Jos ympärillä on kovin paljon mutrusuita, saattaa paatuneinkin pessimisti näyttää kovinkin toiveikkaalta. Voi tosin olla, että omaksuin vain paikallisen no te preocupes -hälläväliäasenteen tehokkaasti. Mahtuikohan sekään laukkuun, vai hyökkääkö syksyn turvin vanha tuttu stressimonsteri kaapista. Mañana-asenne ainakin jäi jonnekin Avenida de Portugalin tienoille, sillä en edelleenkään halua olla myöhässä ja asiat on parempi tehdä heti eikä kohta.

Ja aihahan olen ollut varsin paha asioiden etukäteen hermoilija. Etenkin uudet tilanteet ilman tietoa toimintatavoista ovat ahdistavia, ja niitähän vaihto-opiskelu on täynnä. Vaihdossa sitä tottui olemaan aina vähän hukassa ja eksynyt. Lopulta siihen tottui ja olipa se ihan hauskakin tunne. Ei se ole aina niin justiinsa. Joskus voi kävellä täysin väärää reittiä ja löytää samalla jotain uutta ja ihmeellistä. Toisinaan tekemällä jotkut asiat eri tavalla kuin kaikki muut, voi näyttää uutta suuntaa jollekin. Tai ainakin nauraa, että olinpas höntti.
Mutta ei se Suomessa toimi sillä tavalla. Ei täällä sovi tehdä asioita kovin eri tavalla kuin muut, ja onhan se nyt noloa jos ei tiedä miten jokaisessa tilanteessa toimitaan. Vaikka kyseessä olisi ensi kerta sanotaan vaikkapa sijoitusneuvolla, niin pitäähän sitä nyt näyttää ja tuntea, ettei tilanteessa ole mitään jännittävää ja uutta. Munhan kuuluu tuntea tämä kulttuuri ja toimintatavat. Saatika jos nyt eksymään menisi, sehän olisi noloa, kaikki nauraisi, eikä silloin ainakaan voisi löytää mitään uutta. Ja neuvoa ei varmasti kehtaisi kysyä. Tai vähintään pitäisi feikata jokin aksetti ettei toinen tunnistaisi suomalaiseksi, tai pahempaa, turkulaiseksi. Ja eihän toisilleen vieraat suomalaiset nyt muutenkaan puhu keskenään.



Estaba pensando que aprendí en Salamanca. A hablar mejor español por supuesto. Entendí que puedo expresarme sin comprender el subjuntivo. Pero qué más? Por lo menos entendí que no necesito toda la ropa que tengo. Y cuando se tiene menos bienes y productos para hacer cosas se puede ser más creativo. Y sobre todo, aprendí a estar perdida. No es tan grave si no sé como actuar en deferentes situaciones. A veces puedes encontrar algo nuevo cuando estás perdido.

Besos, Hansu

tiistai 26. elokuuta 2014

Minivaelluksella pitkospuilla

Tämän kesän aikana olisi vielä tarkoitus tehdä jonkinlainen vaellusreissu. Ensin vain oli liian kuuma eikä sateessakaan moinen touhu kovin paljoa houkuta. Lauantaina ilma kirkastui ja lähdimme ihan extempore minivaellukselle Kurjenrahkan kansallispuistoon. Tarkoituksena oli myös ajaa uusia vaelluskenkiä sisään, ja kyllähän sitä pientä hiertymää olikin jo havaittavissa...


Olimme molemmat olleet Kurjenrahkassa viimeksi joskus ala-asteella ja muistimme paikan melko tylsäksi. Mitä vielä, maisemathan olivat todella vaihtelevat ja mielenkiintoiset! Kiersimme Savojärven ympäri noin yhdeksän kilometriä kahdessa ja puolessa tunnissa. Maisemat olivat lähestulkoon läpileikkaus Suomen luonnosta: oli järvimaisemaa, suota, lappimaisemaa vaivaiskoivuineen ja kelopuineen, synkkää kuusimetsää, koivikkoa, männikköä ja vaikka mitä.

Peppi maisteli tietenkin polun reunan kasveja
Seitsemän kunnan rajakivi


Kurkia emme nähneet vaikka niiden ääntelyä kyllä kuului. Sen sijaan kaikenlaista pienempää kulkijaa tuli kyllä pitkospuilla vastaan. Etenkin pikkuruisia sammakoita oli sankoin joukoin liikkeellä. 

Peppi oli riemuissaan ja nautti juoksentelusta. Taisi olla kivaa lirputtaa pitkin pitkospuita kun eivät tassut kastuneet. Ja tietenkin Pepin piti päästä toimittamaan kunniatehtävää eli johdattamaan joukkoa kärjessä. Voi sitä ärsytyksen määrää jos pieni jäi hännille eikä päässyt ohi kapeilla pitkospuilla!



El sábado fuimos a un parque nacional para hacer senderismo. Es un parque especial, porque está ubicado en la frontera de siete ciudades y su naturaleza es muy parecido a la naturaleza de Laponia, norte de Finlandia. Y me gusté mucho porque el paisaje era muy variado: mucho pantano, un lago, bosques de árboles diferentes. Caminamos más o menos nueve kilometros alrededor del lago. Hay muchas grullas comunes en la parque pero no vimos nada.

Besos, Hansu

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kesä hoi älä jätä!

Oi syksy etkai ole ihan vielä täällä? Mitä tämä nyt on olevinaan, että ensin oli niin kuuma, että kotona piti hillua pelkissä bikineissä ja ihmisten ilmoilla juuri ja juuri topissa ja shortseissa, ja nyt kun pitäisi olla paras aika käyttää kaikkia kivoja vaatteita niin saa suurinpiirtein hypätä sandaaleista nilkkureihin ja takittomuudesta toppatakkiin? Tai oikeastaan kumisaappaisiin ja sadetakkiin. Minne jäi balleriina–bleiserikausi?! Kukkapökätkin olivat pitkään liian kuumat ja nyt tuntuu jo melkein liian syksyiseltä niille. Vaan vielä en luovuta, kukkapökät ovat pieni palanen kesäistä kukkaketoa.

Toppi: Stradivarius / Housut: Zara / Laukku&kengät: Kiinasta

Blogeissa ihastellaan syksyn asuja ja hehkutetaan taas viininpunaista. Hyh. Ajatus farkkuihin hyppäämisestä ahdistaa, vastahan kesä alkoi?! Eikä mun vaihtokilojen sulatuskaan ole edennyt ihan suunnitellusti (koska ensin helle ja sitten sade, ei siis mitenkään voi lenkkeillä), niin enhän mä varmaan edes mahdu yksiinkään farkkuihin.
Mambaa lainatakseni, vieläkö on kesää jäljellä, vieläkö tulee kauniita päiviä? Toivon totisesti että kyllä! Pliis, voisko noi sateet jo loppua että pääsisi toteuttamaan viimeiset kesätekemiset?!



Ahora llueve mucho en Finlandia. Una semana antes había +35 grados y ahora hace +16 y por eso es imposible elegir la ropa. Quizás ya sea otoño, pero dondé está el otoño agradable cuando hace sol pero no hace demasiado calor?

Besos, Hansu

torstai 21. elokuuta 2014

Kiiltävät kipot ja kupit

Sain Buzzadorin kautta testattavakseni Finish Quantum -konetiskiainetabletteja. Aiemmin käytössä on ollut enimmäkseen Fairya ja jokunen Sun-konetiskitablettikin. Kovin suurta eroa noihin muihin en huomannut, mutta kirkkaita olivat astiat joka tapauksessa. Astioiden puhtaus konetiskauksen jälkeen taitaakin olla enemmän niitä itsestään selviä asioita, joihin kiinnittää huomioita vasta kun astiat ovat likaisia pesun jälkeen.


Infolehtisen mukaan Finish Quantum on testivoittaja ja tiskikonevalmistajien suosittelema. Finish Quantum lupaa varmuudella puhtaat astiat ja uskomattoman kiillon. Pinttyneimpienkin ruokatahrojen luvataan lähtevän. Eipä kyllä tahroja ole jäänyt ellei jokin kulho ole eksynyt toisen sisään...
Käärettä ei näistä tarvitse poistaa ja tabletista löytyy kolme osiota: powerball tehopuhdistaa, suolalla terästetty pesujauhe irrottaa vaikeat tahrat ja huuhtelukirkastegeeli viimeistelee puhtaan hohdon.

Buzzadorin sivuilla saa lähettää omia vinkkejä Finish-tiskiainetabletteihin liittyen. Sieltä poimittuina nämä sopivat muun muassa vessanpöntön putsaukseen ja pohjaan palaneiden kattiloiden puhdistamiseen hieromalla tablettia lämpimän veden kera kattilaan ja antamalla vaikuttaa yön yli.

Enemmän mulla taisi kampanjassa hauskuuttaa tiskiainetablettien kuvaaminen. Iloisesti sain pari tuntia kulumaan näiden asetelmien tekemiseen, ja lopuksi tietenkin nautiskelin nuo mun drinksut, eli valkoviini–omenamehusekoituksen sekä mustaherukkamehun. Kampanjan kautta sain myös ison läjän pikkupaketteja tiskiainetabletteja kavereille jaettavaksi. Siinähän sitä oli pulma kerrakseen, sillä eihän mun kavereilla ole tiskikoneita!


Niin Buzzadorina oleminenhan tarkoittaa, että henkilö saa testattavakseen ilmaisia tuotteita, joista sitten on tarkoitus kertoa muille rehellinen mielipide. Buzzadoriksi liittyminen siis kannattaa, jos vähänkään kiinnostaa testailla erilaisia tuotteita. Liittyminen ei itsessään sido mihinkään vaan voit valita kampanjoista vain itseä kiinnostavat. Liittyä voit täältä!



Soy un "buzzador" que significa que obtengo productos gratuitos para probar y después tengo que decir mi opinión. Probé pastillas para lavavajillas de Finish y me gusté pero creo que no hay mucha diferencia  con otras marcas.

Besos, Hansu

tiistai 19. elokuuta 2014

Tekeek sun miäli gaggui ja kaffet?

Kävinpäs ystäväni kanssa testaamassa jo paljon mainetta ja julkisuutta niittäneen Gaggui-kakkukahvilan. Mainetta sietääkin saada, sillä kahvilan markkinointi on kyllä kunnossa pienintäkin yksityiskohtaa myöden ja onhan heidän esittelytekstikin jo niin valoittava!



Kahvila sijaitsee oman näkemykseni mukaan melko kaukana, lähellä juna-asemaa Humalistonkatu 15 A:ssa. Hieman epäilin josko asiakkaat löytävät keskustan perukoille, mutta mitä vielä. Meidän lisäksi kahvilassa oli yksi tai kaksikin asiakasta ja lisää lamppasi ovesta ruuhkaksi asti kakkuja natustaessamme.
 

Varför Paris, vi har ju Åbo. Turkulaisuus näkyi kahvilan sisustuksessa ja kahvikin on Turun Kahvipaahtimosta. Sisustus hiveli silmiä siinä missä kakku makunystyröitä, mutten enempää kuvia kehdannut ja malttanut räpsiä. Ihastelimme hentoisella Gaggui-logolla varustettuja kuppeja ja lautasia, jotka taisivatkin olla turkulaisen Terraviivan käsialaa. Ehkä vähän jäin kaipaamaan, että kahvilan pitäjät olisiva solkannee iha kauhhiaa turumurret mut emmää ainaka mittä huamannu.



Mut nii pal hyvää gagguu oli toi Vähä liia tuhti. Pohjana oli märkä suklaakakku ja päällä jotakin valkosuklaa–tuorejuusto–passionhässäkkää. Eikä ollut ollenkaan liian tuhti mun makuun. Hinta ehkä oli aavistuksen tuhti, viisnelkyt, mutta niinhän se taitaa olla vähän kaikkialla, koska Suomi.

Mut sinne Humalistonkarul sit vaa gaguil ku oikke makkiaa tekke miäli!

Tienes ganas de comer un pedazo de torta? Gaggui es una cafetería nueva en Turku que sirve tortas muy deliciosas.

Besos, Hansu

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Sienessä


No johan oli tuottoisa sienireissu! Siellä niitä kantarelleja oli metsä keltaisenaan odottamassa noukkijaansa. Tunnin reissulla saatiin niin paljon saalista, että ämpärit loppuivat kesken ja piti alkaa täyttää muovikasseja. Oijoi, melkein jo maistan kantarellikeiton ja -risoton kielen päällä.

Kenen hampaat?

Mökillä myös piipahdimme pikaisesti. Niin hätäinen käynti oli taas, ettei sinne leikkimökkiin tälläkään kertaa ehtinyt. Viinimarjoja poimimme taas parisen litraa ja kuvia tietenkin räpsin maalaismaisemista sen minkä kerkesin.



Setas. Hoy estábamos recogiendo setas en el bosque que está situado cerca de la casa de verano de mis abuelos. Encontramos muchisimos rebozuelos que me encantan!

Besos, Hansu