torstai 14. joulukuuta 2017

15 DIY-lahjaideaa pukinkonttiin

Hui enää 10 päivää jouluun! Itse vasta väsäilen lahjalistaa, joten toivottavasta jollain muullakin on homma puolitiessä ja kaipailee lahjaideoita. Kokosin nimittäin menneiltä vuosilta 15 vinkkiä itsetehtyihin lahjoihin pukinkonttiin. Ilahtuisiko lahjansaaja itse väsätyistä herkuista, muistoja tulvivasta kuvakirjasta tai itse tehdystä kosmetiikasta?

4 ideaa itse tehtyyn kosmetiikkaan:

Luonnonkosmetiikka ja itse tehty kosmetiikka on nyt kovassa huudossa. Tykkäisikö lahjan saaja aisteja hellivästä kahvikuorinnasta, herkullisesta suklaahuulirasvasta, tuoksuvasta saippuasta tai lotionbarista?



Lisää lahjavinkeistä täällä:

6 ideaa itse tehtyihin lahjoihin:

Kuvat yhteisistä muistoista ilahduttaa aina! Miten olisi vaikka kuvakirja yhteisesta reissusta, kuvamuistot jääkaapin ovessa, kalenteri ystävän omista Instagram-kuvista tai itse kuvioitu kauppakassi? Vai ilahduttaisiko itse tehty koru enemmän? Korutarvikkeita löytyy lähes jokaisesta askarteluliikkeestä (Turussa ainakin Blingistä, Muovitukusta, Sinooperista ja Presentosta). Mitäs jos väkertäisit vaikka helmikaulakourun, korvakorut, rannekorun tai vaikka helmikirjaillun pannan?




Lue lisää lahjavinkeistä täällä:

5 ideaa herkkulahjoihin:

Herkuista tykkää ainakin jokainen! Miten olisi suklaalusikat herkkukaakaota varten, suussasulavan makeat fudget tai piparisuklaakonvehdit? Ja jos lahjan saaja ei ole niin makean perään, niin miten olisi uunipaahdetut mantelit tai siemennäkkileipä?


Lue lisää herkkulahjoista täällä:

15 regalos hechos a mano para esta navidad

Besos, Hansu

maanantai 11. joulukuuta 2017

Origamitähtiä kuuseen

Kääk en kestä miten joulukuu kuluu niin hurjaa vauhtia, näköjään availen kalenterin luukkujakin kolme päivää jäljessä... En siis ole ehtinyt vieläkään tehdä yhtä ainoatakaan valmistelua joulua varten, sen sijaan ajattelin vinkata näistä origamitähdistä, joita askartelin viime jouluna. Olen uhrannut kirpparilta ostetun (järjettömän huonon) pokkarin askartelukäyttöön, joten sen sivuista taittelin myös nämä tähtöset.


Itse asiassa olen jo pienen ikuisuuden ollut aikeissa tehdän pienen paperitähden kuusen latvaan, sillä meidän kuusessa ei ole ollut latvatähteä ollenkaan. Kun vihdoin pääsin tuumasta toimeen, en löytänyt tarpeeksi isoa ja kivan näköistä paperia tarkoitukseen, joten tähdistä tuli aika pieniä, tuon kirjan sivut kun ovat aika kapoiset. Melkoiseksi näpertämiseksi siis meni, sillä näistä tuli noi viisisenttisiä söpöjä pikkukoristeita.


Tarvitset siis neliönmuotoisen paperin, josta askarrellaan ensin viisikulmio ja vasta sitten taitellaan tähdeksi – ei siis aivan perinteinen origami. Äkkiseltään vaikean kuuloista, mutta kun jujun hoksaa, ja malttaa taitella huolella, niin eivät nämä niin vaikeita ole! Alla selkeät video-ohjeet:

Viisikulmion askartelu:


Tähden taittelu:


Estrellas de papel plegado.

Besos, Hansu

perjantai 8. joulukuuta 2017

Onnea Suomi!

Myöhästyneet onnittelut Suomelle! Itsenäinen Suomemme on täyttänyt pyöreät 100 vuotta, ja kyllä juhlapäivä oli sen mukainen ihan säätä myöden. Ei olisi kyllä voinut hienompaa keliä toivoa, aurinkoa, lunta ja pikkupakkanen! Tänään kaunis talvimaisema onkin enää muisto vain...



Päivällä kävimme jo itsenäisyyspäivän perinteeksi muodostuneella kiinalaisella lounaalla Dragon Palacessa. Perinteiseksi paikaksi tuo taitaa olla muodostunut siksi, että ravintola sijaitsee lähellä konserttitaloa ja siellä on iso pyöreä pöytä kymmenelle hengelle. Tosin me emme tällä kertaa käyneet konsertissa, sillä olimme Lontoossa kun liput olivat jaossa. Konsertti tuli toki myös suorana netistä ja näytettiin myös Vanhalla Suurtorilla, mutta meidän piti kiirehtiä leipomusten pariin. Leivoin mustikkahillotäytteisiä aleksanterinleivoksia (tällä ohjeella), jotka onnistuivat yllättävän hyvin vaikka taikina olikin pelottavan murenevaista. Hiukan meinasi kiire tulla, kun varttia ennen lähtöä juoksin vielä yliopistolle tulostamaan Suomi100-lippuja leivosten päälle. :D



Viideltä oli tarkoitus yhyttää jälleen muu poppoo ystäviemme luona satamassa päin ja lähteä siitä sitten porukalla katsomaan Turun linnan valoshowta. Vaan eipä tullut mieleenkään, että koko kaupunki oli matkalla satamaan päin. Leipomusten takia olimme siis tietenkin autolla liikkeellä ja jumitimme ruuhkassa tunnin. Enpä ole Turussa ennen moisia ruuhkia nähnyt! Mutta kuin ihmeen kaupalla pääsimme perille ja löysimme jopa parkkipaikan – sekä ne tuhannet muut ihmiset jokirannassa ja linnapuistossa. Linnan sisäpihalle menevä jono kiermurteli hurjan pitkän matkan puiston ympäri, ja tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme vihdoin sisäpihalle. Eikä siellä ollut muuta kuin makkarakoru ja kuoro, eikä edes ruuhkaa enää! No ostimme toki kalliit makkarat ja glögiä, kun tunnin olimme kylmässä jonottaneet. Kuorolaulua ei paljoa jääty ihailemaan, kun järkkärit karjuivat vihaisesti siirtymään eteenpäin. Ja humps, olimmekin jo linnan takapihalla, jossa oli jonkinsortin performanssi – jonka olisi vallanhyvin nähnyt myös puistosta ilman tuota jonotusta. No mutta onneksi linnanjuhlat menivät nauhalle, ja saimme katsottua perinteisen kättelyjonon samalla kun hotkimme ihania itsenäisyyspäivän herkkuja. Huh kyllä oli kukin loihtinut ihan superhienoja Suomi-teemaisia herkkuja!

100 años de independecia, feliz cumpleaños Finlandia!

Besos, Hansu

tiistai 5. joulukuuta 2017

Joulukuun alku

Siis aivan u-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a että on jo joulukuu! Avasin joulukalenterinkin vasta tämän viikon puolella, ehkä meinasin että sillä tapaa voisin vielä huijata aivojani uskomaan, että on yhä marraskuu. Enkä vieläkään saa päähäni että huomenna on itsenäisyyspäivä, mitä ihmettä. Kuitenkin, joulukuu vastaanotettiin lauantaina aika kivalla tavalla, kun pääsimme herkuttelemaan hotelliaamupalalle. Sain nimittäin kesällä töistä pari aamiaiskuponkia, kun osallistuin erääseen palaveriin hotelliketjun kanssa. Vaikka teki hieman tiukkaa nousta viikonloppuna aikasin ja lähteä ovesta ulos ilman aamiaista tai aamukahvia, ei kyllä moni asia voita hotelliaamiaista. Coctailpiirakoita, sämpylöitä, juustoja, falafeleja, riisipuuroa, mysliä, hedelmiä... oijoijoi! Oli kyllä aika ihanaa oli tepsutella hipihiljaisessa keskustassa, joka oli vielä kuorrutettu kevyellä lumikerroksella.

Aamupalan jälkeen poikkesimme vielä joulumarkkinoilla hakemassa hieman joulumieltä. Ehkä se tästä vielä löytyy, olisipa vaan kunnolla aikaa ryhtyä jouluilemaan. Tälle viikolle meinaan pukkasi sen verran monta päällekkäistä projektia, ettei tästä joulukuusta taida tulla yhtään sen rennompaa kuin ennenkään. Taitaa siis mennä taas päättömäksi viime hetkellä kaupoilla juoksuksi... Lueskelin juuri mietteitä viime joulukuulta, ja näemmä toivoin, ettei tänä vuonna olisi mitään sen kummempia projekteja meneillään. No mutta ainahan niitä. Kouluprojekteja ei sentään ole, vaikka nyt syksyllä olenkin opiskellut evoluutiopsykologiaa ja seksuaalivalintaa. Aivan huikean mielenkiintoista kyllä, mutta kurssi taitaa silti jäädä tenttimättä. Niin ja mitä nyt Eeroa auttelen gradunsa kanssa, mitä nyt olisi joulu ilman gradutusta. :D

Viime vuonna kirjoitin myös miten Peppi oli sairastellut koko marraskuun. Nytkin on viime viikot kuluneet hoivatessa pientä reppanaa. Peppi kävi pari viikkoa sitten nisäkasvaimen (joka onneksi paljastui hyvälaatuiseksi) leikkauksesssa, ja raukka on vieläkin hieman toipilas. Samalla nukutuksella poistettiin myös nenästä syylä sekä hammaskiveä. Kynnetkin olivat leikanneet, aikamoinen kauneusleikkaus siis. Ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen meni nukkuessa sohvalla alakerrassa Pepin seurana, juottaen pientä ruiskulla ja auttaen makuulle. Päivä kerralaan mennään parempaan päin kuitenkin. Pitääkin metsästää Pepille jokin oikein mieleinen herkkuluu joulupakettiin...

No me digas, ya es Diciembre!

Besos, Hansu

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Syksyn punainen linssipata


Hyytävä tuuli vihmoo ulkona, ja kotimaiset juurekset ovat näinä hetkinä parhaimmillaan, joten mikäpä lämmittäisi paremmin (ja terveellisemmin) kuin tämä vegaaninen linssi-juurespata.

Iso vuoallinen linssi-juurespataa: 
  • 3-4 dl linssejä
  • puolikas pieni lanttu
  • 2 palsternakkaa
  • pieni nauris
  • 2 keskikokoista punajuurta
  • 2-3 porkkanaa
  • 2 tlk tomaattimurskaa (Pirkka yrttinen 👌) + 2 tlk vettä
  • 2-3 valkosipulin kynttä
  • 2 tl inkivääritahnaa
  • 2–3 tl kasvisliemijauhetta
  • persiljaa, timjamia

Pilko juurekset pieneksi (mitä pienempi, sen parempi koska kypsyvät nopeammin). Sekoita tomaattimurskaan mausteet ja kaada juuresten päälle. Sekoita mukaan linssit ja vesi. Hauduta uunissa (esim. 200 astetta) noin tunti – mieto lämpö ja pidempi haudutusaika on avain onneen, mutta mun nälänkurninta sai syömään satsista vähän alle tunnin päästä. Tarkista välillä ettei vuoka pääse kuivumaan ja lisää tarvittaessa vettä. Tarjoile kvinoan kanssa tai ihan sellaisenaan. 

Cazuela vegana de verduras de raíz y lentejas.

Besos, Hansu

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Lontoon reissupäiväkirja osa 2

Maanantaina päämääränä oli ihailla Lontoota yläilmoista. Eeron työmatkalla tapaama paikallinen oli neuvonut skippaamaan London Eyen ja menemään samaan hintaan The Shardiin. Se kuitenkin aukesi vasta iltapäivällä, joten suuntasimme sen sijaan ilmaisen Sky Gardenin jonoon. Jono liikkui onneksi vikkelään, mutta epätietoisuudessa oli hirvittävää jonottaa. Kaikilla muilla meinaan näytti olevan kourassaan printattu varaus. Kun vihdoin koitti meidän vuoro, Eero vain itsevarmasti sanoi, ettemme tienneet varaussysteemistä ja tivasi, miksei siitä ole kylttiä jonon alkupäässä. Niinpä ovella otettiin meidän nimet vain ylös ja pääsimme sisään! Siitä sitten turvatarkastusten kautta hissillä 35. kerrokseen ihailemaan hulppeita maisemia! Ja tyhjiä pöytiäkin oli ravintolassa yllinkyllin, että hyvin tuonne näytti ilman varaustakin mahtuvan vaikka netissä varaustilanne näyttikin olevan fully booked.



Maisemien ihailun jälkeen nappasimme nopean lounaan joulutunnelmaan virittäytyneessä Leadenhall Marketissa ja seurasimme businessmiesten lounasruuhkaa. Lounaasta virkistyneenä talsimme Tower Bridgelle ja pällistelimme London Toweria ulkopuolelta. Tähän saakka nähtävyydet olivat olleet ilmaisia, joten ei houkuttanut yhtäkkiä maksaa linnaan pääsystä kun emme olleet ihan varmoja halusimmeko sinne edes. Sen sijaan suuntasimme Imperial War Museumille (samalla reissulla katsastimme myös Big Benin, mutta se oli edelleen paketissa joten eipä siinä paljoa näkemistä ollut). Odotin näkeväni vain tylsiä aseita, mutta museohan oli oikeasti tosi mielenkiintoinen! Etenkin ensimmäisestä maailmansodasta kertova näyttely oli rakennettu todella hyvin, puhutteli niin sanotusti kaikkia aisteja. Holokausti-näyttelynkin tutkimme melko tarkkaan ja se oli kyllä karmeudessaan todella mielenkiintoinen. Muu museo jäikin sitten hieman etäiseksi, emmekä jaksaneet kiertää sitä kovin hyvin.




Museon jälkeen vatsat kurnien suuntasimme Sohon kautta Burger & Lobsteriin. Söimme hummeritäytteidet leipäset, jotka ensin vaikuttivat pieniltä, mutta kyllä ähky oli lopulta taattu. Aivan loistava konsepti ja hyvää ruokaa! Vaikka Lontoossa kaikki on kallista, sai näemmä tuolla hummeria melko edullisesti.

Tiistaina hotellin luovutuksen jälkeen päätimme suunnata kuluttamaan aikaa Westfieldin ostoskeskukseen, sillä siellä oli tavarasäilö. Hotellille emme halunneet tavaroita jättää, sillä olimme huomanneet, ettei tavaroita juuri vahdita ja seudulla liikkui vähän hämärämpää sakkia. Ostarin tavarasäilöstä sai pulittaa 5 puntaa laukulta ja takit olisivat maksaneet vielä erikseen. Melko suolainen hinta, etenkin kun olimme ostarilla lopulta vain pari tuntia. Eero osti Uniqlon tyhjäksi ja mä bongasin käytännöllisen ulkoilutakin (tämä, veden ja tuulenpitävä, hengittävä ja vielä joustava!) mutta siitä oli koot loppu. Eeroa oli myös jäänyt vaivaamaan ettemme käyneet Red Wing Shoes -myymälässä, joten lopulta suhasimme laukkuinemme Oxford Circusille kenkäkauppaan ja Uniqloon. Kengät tuli sovitettua ja takki löytyi, joten hyvillä mielillä voisimme lähteä junailemaan kohti lentokenttää.

Kaiken kaikkiaan reissu oli ihan kiva mutta itse Lontoo pienoinen pettymys. Niin monet ovat Lontoota kehuneet, etenkin sen tunnelmaa. Odotin tuon tunnelman tarkoittavan sellaista, että suurkaupunkiudesta huolimatta tuolla olisi sellainen hienostunut englantilainen tunnelma. Kello viiden teehetkiä, pubeja joka nurkalla ja sellaista rauhallista pikkukaupungin tunnelmaa isossa mittakaavassa vain. Itse en aistinut kuin tavallisen suurkaupungin tunnelman keskimääräistä kaoottisempana. Aasialaisten suuri määrä toi fiiliksen Hong Kongista – siinä eräs toinen suurkaupunki, jonka hälinä ei vedonnut meihin. Toisaalta espanjaa kuuli yhtä paljon kuin englantia. Esimerkiksi yksikään asiakaspalvelija ei ollut britti, joten fiilis oli kyllä todella kansainvälinen, monin paikoin ei olisi äkkiseltään osannut sanoa missä päin maailmaa sitä ollaan. Suurkaupungissa on toki ihmisiä, mutta Lontoossa ihmismäärä ahdisti. Japanissa ihmismassat eivät haitanneet, sillä ihmiset ikäänkuin hylkivät toisiaan. Lontoossa taas osa jalankulkijoista noudattaa oikeanpuoleista ja osa vasemmanpuolesta liikennettä, niin että joka kolmas vastaantulija kävelee päin. Ehkä monille Lontoo on ensimmäinen kosketus suurkaupunkiin, ja siitä on jäänyt jonkinlainen tunneside? Tai sitten se kansainvälisyys on juurikin se pointti ja tunnelmanluoja? Mene ja tiedä, meille tuo oli vain hälisevä, turhan suuri ja keskimääräistä kalliimpi suurkaupunki, jossa oli punaisia kaksikerroksisia busseja.

Londres, el diario de viaje parte 2: la vista desde Sky Garden, el Puente de la Torre, Big Ben y el Museo Imperial de la Guerra.

Besos, Hansu

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Lontoon reissupäiväkirja osa 1

Tulipa tehtyä "puoliextempore" reissu Lontooseen ja samalla pidettyä breikki lähestulkoon kaikista someista sun muista, meikäläisen puhelimessa ei meinaan toiminut wifi melkein missään. Eerolla siis oli työmatka Lontoon lähettyville, ja oikeastaan vasta reilu viikko ennen matkaa päätimme pitää samaan syssyyn pienen miniloman ja hommata mullekin lentoliput. Lensin siis perässä Lontooseen viime perjantaina aamulla, ja takaisin lensimme tiistaina iltalennolla. Varsin tehokkaasti saimme käytettyä nuo neljä ja puoli päivää, ja fiilis jalkapohjissa oli kyllä sen mukainen!



Perjantaina jouduimme hetken odottelemaan hotellihuoneeseen pääsyä, kunnes iltapäivästä pääsimme vihdoin haahuilemaan Oxford Circusille. Huhhuh, kyllä riittää populaa tuolla. Aikamoinen shokki iski kasvoille kun metrotunnellistä nousee tuohon vilinään. Hetken pyörittyämme löysimme tiemme Chinatowniin, jossa vesikielellä tutkimme toinen toistaan houkuttelevampia aasialaisia ravintoloita. Lopulta päädyimme korealaiseen bibimbap-kulhojen äärelle. Pimeän laskeuduttua kolusimmekin lähinnä Piccadilly Circuksen kauppoja, joissa myös riitti sen verran hälinää ettei shoppailuun oikein jaksanut keskittyä.

Meidän hotelli sijaitsi pääpaikoista vähän syrjemmässä, Kilburn Parkin metroaseman lähellä, joten joka päivä sai kyllä metrolla suhailla kyllästymiseen asti. Best Western Maitrise Hotel oli ihan ok hinta-laatusuhteeltaan. Melko kallis, mutta toisaalta uskon, että samaan hintaan alueesta riippumatta löytyy aika paljon nuhjuisempiakin paikkoja.



Lauantaina aamusta suuntasimme British Museumiin, jossa onneksi oli tilaa ihmetellä vaikka turisteja riittikin. Aikamoisen museoähkyn tuolta sai, sillä ihmeteltävää olisi riittänyt moneksi päiväksi. Siis huh mitä aarteita, Rosettan kivi ja kaikkea. Etenkin nuo Egypti-jutut ovat aina kiehtoneet meikäläistä, mutta olihan museossa huikeita juttuja lähes kaikkien kansojen historiasta. Ja tokihan jo museorakennus itsessään oli aika hieno ja näkemisen arvoinen – ja mikä parasta, museo on ilmainen, kuten lähes kaikki Lontoon museot! En muista paljoakaan babylonialaisten, assyrialaisten  ja muiden kadonneiden kansojen historiasta koulun historian tunneilta, mutta muumioita olisin voinut tutkia ikuisuuden. Myös selvitys muinaisten egyptiläisten sairauksista hampaiden ja luiden perusteella selvitettyjä oli huisin jännää...



Museosta väsyneinä istahdimme läheiseen pubiin ja söimme tietenkin fish and chipsit siiderin ja oluen kera. Ei ollut ihan mun mieleinen makuelämys, mutta tulipahan kokeiltua.
Hetken energiaa kerättyämme suuntasimme valtavaan Westfieldin ostoskeskukseen, jossa puolestaan sai ähkyn tavaran paljoudesta. Siellä oli kyllä kaikki myymälät mitä kaivata saattaa, eikä läheskään kaikissa kiinnostavissa putiikeissa jaksanut millään käydä. Lauantai-ilta takasi myös sellaisen väenpaljouden, että hyvä kun löysimme food marketilta edes istumapaikan vaikkei sekään alue mikään pieni ollut...



Sunnuntaina aamulla oli Natural History Museumin vuoro, jolta odotin melkeinpä enemmän kuin British Museumilta. Ehkä museo oli hienoinen pettymys odotuksiin nähden, sillä monet näyttelyistä oli selkeästi suunnattu lapsille. Asioista kerrottiin melkolailla perusjutut, enkä tuolla uutta pääse paljoa oppimaan. Mutta kyllähän nyt dinosaurusten jäänteet, liikkuva aidonoloinen t-rex ja sinivalaan luuranko puhutteli mun sisäistä lasta sen verran, että ne yksinään riitti takamaan huikean museokokemuksen. Ja olihan rakennuksen arkkitehtuuri kaikkine yksityiskohtineen jo itsessään vierailun arvoinen!

Sattumalta valikoitui päälle teemaan sopiva asukin...
Museon jälkeen ajattelimme "nopeasti kipaista" Harrodsilla, kun se sopivasti sattui olemaan "lähistöllä" (Lontoon välimatkat eivät lakanneet yllättämästä). Harrods oli nopeasti nähty, eihän siellä nyt meille mitään ollut. Nälkä kurni, eikä lähistöllä tietenkään ollut kuin kaikenmaailman shamppanja- ja kaviaaribaareja. Onneksi taskussa oli välipalapatukka, jonka turvin tsemppasimme vielä "läheiselle" Buckinghamin palatsille. Satuimme paikalle juuri kun hieno hevoskulkue oli matkalla veteraanien muistopäivän paraatiin. Lopulta mekin löysimme tiemme paraatipaikalle, ja kun juhlallisuudet olivat ohi, ohitsemme ajoi poliisisaattuessa niin pramea outo, että tokaisin Eerolle, että mikähän arvokas herra oli kyydissä. Eero vastasi siihen, että prinssi Charleshan se!



Jalat särkivät infernaalisesti, mutta eipähän ollut aivan turha reissu kun tavallaan näimme kuninkaallisia! Pian alkoikin jälleen hämärtää, emmekä vielä olleet syöneet lounastakaan – ei ihme että fiilis oli aivan naatti. Istahdimme pizzalle ja meinasimme viimeisillä voimillamme vielä koluta hieman kauppoja. Kaupat menivät kuitenkin aikaisin kiinni suunnuntai-iltana, joten saimme loistavan syyn suunnata ajoissa hotellille tekemään hieman töitä. 
 
Londres, el diario de viaje parte 1: el Museo Británico, el Museo de Historia Natural, el gran almacen de Harrods y el Palacio de Buckingham.

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...