torstai 19. lokakuuta 2017

4x aasialaistyylinen vegaaniresepti

Pitkästä aikaa langoilla! Vanha kunnon vuoden 2008 iMac päätti ykskaks irtisanoa itsensä, tietenkin noin muutamaa päivää ennen kuin olisin muutenkin ollut hankkimassa uuden koneen. Onneksi Hullareilta löytyi semihyvä tarjous, ja nyt alkaa vihdoin olemaan uusi läppäri käyttökuosissa. Samaten Eeron vuoden 2008 Macbook pro alkaa näyttää uhkaavia merkkejä – ettei vain olisi ohjelmoitu hajoaminen kun samaan aikaan hyytyvät... Mun vanha MacBook Air (sekin vuodelta 2012) sentään vielä toimii, mutta se meni nyt siivottuna jatkoajalle Eerolle. Mutta on kyllä ihan kiitettävä käyttöikä näillä koneilla, eivätkä edelleen tunnu tai näytä ulkoisesti kovin vanhoilta jos nyt vaikka useimpiin pc-vempeleisiin vertaa...


Mutta niin, ajattelin tähän väliin jakaa lihattoman lokakuun kunniaksi muutaman vegereseptin. Tämän tyylisiä aasialaisia reseptejä mulla on täällä ollut kyllä ennenkin, mutta en itsekään meinaa niitä koskaan löytää kun tarve olisi, niin ajattelin koostaa ne nyt tähän. Vegeily on sujunut hyvin, ja aloitimme kokeilun turvallisesti aasialaisella teemalla, joka luonnostaan toimii hyvin maidottomana, munattomana ja lihattomana. Helppoihin ja tuttuihin kastikkeisiin oli myös turvallista kokeilla uusia tuttavuuksia nyhtökauraa ja quornia. Toki esimerkiksi kookosmaitopohjainen curry on loistava soosi vaikka kikherneille ja linsseille.

Tofua, sieniä ja kasviksia teriyakikastikkeessa

  • 250g maustamatonta tofua
  • reilu satsi herkkusieniä
  • kourallinen vihreitä papuja (pakaste)
  • pari porkkanaa
  • 1 sipuli
  • riisiä
Teriyakikastike:
  • n. 1 dl (vähäsuolaista) soijakastiketta
  • n. 1 dl ruokokidesokeria
  • n. 4 rkl valkoviinietikkaa
  • n. 3 tl inkiväärimurskaa
  • n. 2 rkl rypsiöljyä
  • n. 2-3 dl vettä
  • n. 1 rkl maissitärkkelystä
  • (seesaminsiemeniä)

Laita pilkotut sienet kuivalle pannulle miedolle lämmölle, ja paista kunnes neste on haihtunut. Lisää loraus öljyä ja kuullota pilkotut sipuli. Heitä melko pian mukaan pilkotut porkkanat ja lisää lämpöä. Lisää mukaan kuutioitu tofu (itse vielä marinoin kuutioita soijakastikkeella ja valkosipulilla, mutta kastikkeessa toiminevat ilman marinointiakin). Paista hetki, alenna sitten lämpötilaa ja lisää kastikeainekset. Maistele ja lisää aineksia maun mukaan. Tarjoile keitetyn riisin kera.
 

Quornia ja kookoscurrya

  • 1 pussi quornia (pakaste) (lisäksi heitin mukaan myös soijasuikaleiden jämät)
  • 1/2 kesäkurpitsa
  • 1 paprika
  • 1/2 kukkakaali
  • 1 sipuli
  • 1-2 chiliä
  • 1 tölkki kookosmaitoa
  • 2 rkl punaista currytahnaa
  • loraus soijakastiketta 
  • n. 1 tl maissijauhoa
  • n.1 dl vettä
  • riisiä

Kuullota pilkottua sipulia ja chiliä hetki tilkassa öljyä, ja lisää sitten loput kasvikset pannulle. Paista hetki ja lisää mukaan jäiset quornkuutiot. Kun satsi on saanut vähän väriä, lisää mukaan kookosmaito, soija ja currytahna. Sekoita maissijauho veteen ja lisää joukkoon. Hauduta hetki, maista ja mausta lisää jos on tarvetta. Tarjoile riisin kera.
Tein vastaavan cyrryn myös nude nyhtökaurasta, joka onnistui mielestäni paremmin. En tosin tiedä miksi, ehkä nyhtiksen mössömäinen olemus sopi jotenkin saumattomammin kookoskastikkeen kanssa.



Nyhtökaurawok ja hapanimeläkastike
  • 1 pkt nyhtökauraa (tällä kertaa se tomaattinen versio)
  • 1 keltainen paprika
  • 1 punainen paprika
  • 1 vihreä paprika
  • 1 chili
  • muutama herkkusieni
  • kourallinen maapähkinöitä
  • babypinaattia
  • 2 porkkanaa
  • 1 punasipuli
  • 1 prk ananasta
  • täysjyvänuudelia
Hapanilmeläkastike:
  • n.1/2 dl sokeria
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1 rkl valkoviinietikkaa
  • n. 1dl ananasmehua (se mitä tölkkiananaksesta jäi)
  • n. 3 rkl ketsuppia tai tomaattipyrettä
  • n. 1 tl maissijauhoa
  • ripaus chilijauhetta

Paista sieniä miedolla lämmöllä kunnes neste on haihtunut. Lisää öljyä ja kuullota sipuli sekä lisää melko pian mukaan pilkotut porkkanat. Lisää pannulle chili ja paprikat. Lisää nyhtökaura ja paista hetki. Lisää mukaan pähkinät sekä aivan lopuksi ananas ja pinaatti. Sekoita kastikeainekset vaikkapa lasissa ja kaada sekaan. Sekoita lopuksi mukaan keitetyt nuudelit. Itse tosin sekoitin nuudelit vasta lautasella, kun säästin itse wokkia tuli suhteessa nuudeliin aika paljon. Jämät laitoin iltapalana pitaleivän väliin kaura creme fraicen kanssa, toimii!

Wokki toimii toki myös ilman hapanimeläkastiketta, mutta tällä kertaa halusin tehdä tästä vähän kosteampaa ja "koossa pysyvämpää" tuon murenevaisen nyhtökauran takia.

Tofua ja kasviksia "Szechuanin tapaan"

  • 4-5 valkosipulin kynttä
  • 1-2 kokonaista chiliä
  • 2 sipulia
  • 1 paprika
  • 1 porkkana
  • kourallinen vihreitä papuja (pakaste)
  • reilu satsi herkkusieniä
  • 250g tofua
Kastike:
  • n. 1 dl (vähäsuolaista) soijakastiketta
  • n. 1-2 rkl ruokokidesokeria
  • n. 1-2 rkl inkiväärimurskaa
  • reilusti mustapippuria myllystä
  • n. 2 tl maissijauhoa
  • (chilijauhetta)

Äkkiseltään tämä vaikuttaa melko samanlaiselta kuin tuo teriyaki (kas kummaa kun tofua ja samoja kasviksiakin löytyi jääkaapista), mutta kastikkeessa maistuu voimakas chili ja valkosipuli makeuden sijaan. 

Paista sieniä miedolla lämmöllä kunnes neste on haihtunut. Lisää öljyä ja kuullota sipuli, valkosipuli sekä chili. Lisää mukaan pilkotut porkkanat. Paista hetki ja lisää paprika sekä kuutioitu tofu. Paista ja lisää mukaan kastikeaineet ja anna hautua hetki.

Nyt on aasialaista syöty vähän liiaksikin, joten ensi viikon teemana on kokeilla pitkästä aikaa pastaa sekä hyödyntää taas papuja ja linssejä paremmin. Ja huh, kyllä huomaa että syksy ja pimeä aika on todellakin täällä, kun on melko tuskallista yrittää saada fiksuja kuvia enää illalla, joten pahoittelut hätäisesti roiskituista ja huonolaatuisista kuvista...

Quatro recetas veganas y asiáticas: tofu y champiñones con salsa de teriyaki, quorn con curry de coco, "pulled oats" con salsa agridulce y tallarines y tofu con salsa de Szechuan.

Besos, Hansu

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Mikrosementtilattian kuulumiset – lisää harmaita hiuksia

Pihan esittelystä voisin luontevasti jatkaa remontti- ja kotihöpinöihin, tässä yhtenä kirkkaana päivänä sain muutamia kuviakin räpsittyä hieman varastoon. Aloitetaan kylppärin lattian kuulumisilla, sillä olin saanut useamman kommentin mikrosementtilattiapostaukseen ja kyselyitä mitä lattialle tällä hetkellä kuuluu. Ilmeisesti siis muillakaan ei ole mennyt kyseisen mikrosementtimerkin kanssa kuin strömssössä. Nyt siis vuoden käyttökokemuksen jälkeen seuraa jatkopäivitystä mikrosementtilattian tilasta, josko joku vaikka painii samojen ongelmien kanssa.

Ilmakuplatilanne silloin

Lattian tehtyämme kirjoittelin siis tänne pitkän selostuksen mikrosementistä ja sen levittämisprosessista. Kerroin, kuinka tökötin levittäminen oli ehkä maailman stressaavinta puuhaa, ja kaiken kukkuraksi lopullisessa pinnassa näkyi pikkuruisten ilmakuplien aikaansaamia reikiä. Ilmakuplareijät eivät osoittautuneet pelkäksi kosmeettiseksi ongelmaksi, vaan reikien kautta lattia imaisi itseensä reippaasti vettä, jolloi tuloksena oli ruma läikikäs lattia. Lisäksi ensimmäinen suihkuttelu paljasti lattiassa olevan pari hiushalkeamaa. Alla oleva kuva tuolta ajalta on melko karu. Käännyimme Turun Maalitukun puoleen, ja heidän neuvonsa oli käsitellä lattia ja etenkin reijät uudelleen UR 300 -pinnoitteella ja saimmekin onneksi uuden purnukan veloituksetta. Hiushalkeamiin emme saaneet mitään selitystä, mutta ilmakuplat johtuivat kuulemma alla olevassa tasoitteessa olleesta ilmasta. Aika kumma juttu, etenkin kun välissä on tartunta-aineet ja kaikki. Tasoitteenakin taisimme käyttää heidän suosittelemaa tuotetta ja teimme kaiken ohjeiden mukaan.

Lattia ensimmäisen kastelun jälkeen


Käsittelin reijät kahdesti pikkuisen naulan avulla, ja ensimmäisellä kerralla sekoitin mukaan myös mikrosementti/sementtipölyä (hioin sitä meidän kynnyksen reunasta, jossa oli muutenkin hiomista vaativia klönttejä). Lopuksi pinnoitin vielä koko lattian ohentamattomalla UR 300:lla. Vaan seuraava suihkuttelu paljasti, että osa rei'istä ja halkeamista imi vieläkin vettä, ja lisäksi hiushalkeamat erottuivat nyt ihan ilman kasteluakin. Ilmeisesi halkeamat olivat nyt jotenkin suurentuneet. Reiät myös tummenivat täyttöyrityksen myötä, niin että ne paistoivat oikein räikeästi lattiasta. Tähän ongelmaan keksin tehdä harmaan seoksen UR 300-pinnoitteesta sekä valkoisesta ja mustasta maalista. Tadaa, taas kykkimistä ja reikien meikkailua pariin otteeseen, ja johan hävisivät reiät! Kuplaongelma on siis hoidossa, ne eivät ole enää läpäisseet vettä tai oikutelleen muutenkaan, eikä niitä näe muuta kuin lattialla konttaamalla.

Reiät täytettynä – enää ei paljon näy!


Muutoin ilo oli ennenaikainen. Halkeamista pääsi edelleen vettä läpi. Taas oli kuivateltava lattiaa monta päivää ja oltava käyttämättä suihkua. Vetelin pikkupensselillä halkeamiin useamman kerroksen pinnoitetta, ja vihdoin ne tuntuivat enimmäkseen vedenpitäviltä. Tosin nyt se halkeamat vain korostuivat, koska UR 300 toi mukanaan "kivan" rusehtavan värin! Lattia siis näytti siltä, kuin se olisi perusteellisen pesun tarpeessa, mutta eipähän enää kastunut läpi. Reilu puolisen vuotta lattia toimi ihan hyvin, ja ehdin jo tottua ruskeisiin "likaraitoihin". Nyt kuitenkin viime aikoina muutama halkeama on alkanut taas päästää vettä läpi, jolloin lattia jää halkeamakohdista kirjavaksi suihkun jälkeen. Alla oleva kuva on otettu iltapäivällä niin, että halkeamat ovat aamusuihkusta märkiä.



Summasummarum, katselemme tätä ei niin kovin hemaisevaa lattiaa nyt jonkin aikaa ja jos vaikka ensi kesänä on jaksamista (ja rahaa) niin lattialle täytynee tehdä jotain. Ehkä laitamme päälle laatan, tai sitten käsittelemme sen sillä paremmalla mikrosementillä – kyllä kannatti siis säästää! Tosin tiedä sitten miten moinen itsestään halkeileva ja jollain sorttia siis elävä lattia sopii toisen pinnoituksen alle... Kuitenkin hyvä tietää, ettemme ole ainoita, joilla on koitunut ongelmia kyseisestä tuotteesta. Taitaa tässä olla myös ainekset reklamaatioon, kun kerran vika ei ollutkaan laittajissa. Eli vinkki vitonen, pysykää kaukana Z Counterformin mikrosementistä ja satsatkaa siihen kalliimpaan! Vai onko joku onnistunut täydellisesti tämän tuotteen kanssa? Kertokaa, purnatkaa, kommenttiboksi on vapaa!

Besos, Hansu

perjantai 6. lokakuuta 2017

Patioprojekti - pienen pihan uusi ilme

Ennen kuin talvi ehtii puskea päälle, olisi varmaan paikallaan esitellä meidän kesäinen patioprojekti. Parin viikon takaisena intiaanikesäviikonloppuna saimme vasta ensimmäiset vieraat patiolle, ja näin ollen vihittyä sen käyttöön. Samalla grillasimme mahdollisesti viimeisen kerran tänä vuonna ja hyvästelimme grillikauden – sekä myös patiokauden, eipä tässä enää tarkene ulkona fiilistellä.

Kovin paljon käyttöä ei patiolle ehtinyt tänä kesänä tulla (no oliko meillä kesää edes muka?), sillä maanmylläystoimiin ryhdyimme vasta loppukesästä. Toisaalta tämä oli mitä sopivin ajankohta, sillä lähes kaikki kukat ja kasvit löytyivät alennusmyynneistä. Lähdimme siis melko nollasta kaikin puolin: piha oli käytännössä katsoen pelkkää rikkaruohoa (honkkeloa alppiruusua lukuunottamatta) eikä meilläkään sen puolen ollut kasveista tai pihan rakennuksesta sen kummempaa käsitystä. Tuumasta ryhdyimme kuitenkin toimeen repimällä rikkakasvit pois ja kaivamalla ylimääräistä maata. Asioita suunniteltiin melkolailla sitä mukaa kun tilanteita eteen tuli, vaikkakin piirtelin alkuun luonnoksen, josta näki suurinpiirtein tärkeimpien kasvien paikat ja laattojen menekin. 

Pihalta löytynyt rautapata peittää kivasti kaivonkannen
Koska ikkunamme alla oli puoli metriä savimaata, jouduimme aikamoisesti kaivamaan kivikovaa maata. Jätimme kuitenkin maata melkoisesti myös paikoilleen, niin että patio jäi muuta pihaa korkeammaksi (ei tuota kaikkea ihan hartiavoimin olisi kaivettu pois). Siinä sitten saikin hetken raapia päätä, millä tukisimme pation uloimman nurkan. Onneksi reippaana poikana Eero kävi kipaisemassa yliopiston metsästä hervottoman kokoisen kiven nurkan tukemiseksi. Ja koska patio kohosi kaivamisesta huolimatta melko korkealle, tarvittiin myös rappuset. Ne saatiin kivasti koottua rikkaruohojen alta paljastuneista muutamasta vanhasta katukivestä, jotka olivat toimineet nurkkakivinä.


Mylläys ei toki jäänyt vain laatoituksen tekemiseen ikkunan alle (vähän eskaloitui taasen), vaan samalla muokkasimme koko viherpläntin kaivamalla reunakivet esiin, kirkemällä rikkaruohot ja istuttamalla tilalle kasveja. Seinänaapurin asunto kun oli urakan aikaan tyhjillään ja toisena naapurina on dementoitunut vanha mies, joten paljon ei tarvinnut muiden mielipiteitä kysellä. Muutoinkin taloyhtiössämme on melko vapaat säännöt, ja kaikenlainen puuhastelu on tervetullutta - ahkeria käsiä kun täällä ei liiaksi ole. Ja paljon kiitosta olemmekin saaneet muilta asukkailta!

Aivan valmiiksi emme toki kaikkea saaneet, vaan istutuspuuhat jatkunevat keväällä. Alppiruusurohmelon tilalle istutimme kokonaista neljä uutta alppiruusupensasta sekä kolme norjanangervopensasta. Ikkunamme alla kasvoi myös raperperi, joka tosin jo toukokuussa puski ranteenpaksuisia puuvartisia oksia ja lehdetkin olivat metrin halkaisijaltaan. Ei siis kovin käyttökelpoinen raparperi. Katkoimme lehdet ja ranka hengaili jonkin aikaa odottamassa tuomiotaan, kunnes huomasin sen jo puskevan uusia lehtiä. Niinpä sekin siirrettiin vielä jatkoajalle toiseen paikkaan, melkoisen sitkeä sissi. Raparperin kaveriksi syreenipensaan juureen istutimme myös muita hyötykasveja, nimittäin kaksi viinimarjapensasta. Lisäksi istutimme muutamia erilaisia kuunliljoja ja maanpeittokasveja. Tikkaita kiipeävä humala on lempilapseni kaikista, sillä sen kasvua on niin hauska seurata. Ehtihän tuo jo noin metrin kasvaa loppukesän aikana, toivottavasti ensi kesänä se peittää tikkaat kokonaan. Osan kasveista (mm. alppiruusut, tuijat ja kataja) pitäisi myös olla ikivihreitä, joten pihan pitäisi vihertää jonkin verran läpi vuoden.



Vähänkö on muuten kätevää, että patio on suoraan ison ikkunamme alla, sillä ikkunasta pääsee suoraan astumaan ulos, jos ei välttämättä jaksa kiertää eteisen kautta. Tosin vieläkin kätevämpää on ojentaa ikkunasta tavaraa ulos kun vaikkapa grillailee. Yhtä kätevästi ikkunasta kulkee myös läppärin johto (meikäläisen akku on surkeassa jamassa joten johto on tarpeen aina) ja wifi, joten muutamat blogipostaukset sentään ehdin ulkona kirjoitella!


Odotan jo ensikesää kun kasvit näkee kukassa, nyt ei ehtinyt kukkia kuin kuunliljat ja peippi. Toisaalta pelottaa jos pakkanen viekin kaikki kasvit. Samaten jännittää kuinka mukkelismakkelis meidän laatoitus on pakkasten ja roudan jälkeen!

Nuestro nuevo patio justo enfrente de nuestra gran ventana, desde donde se puede salir. 

Besos, Hansu

tiistai 3. lokakuuta 2017

Uusi kuu ja uudet kujeet

Jahas, syksy on täällä todenteolla, siis hyh mikä myrsky ulkona ulvoo. Toisaalta syksy tietää aina jollain lailla uuden alkua, ja siltä tällä hetkellä todellakin tuntuu. Neljän kuukauden sijaisuusrupeamani päättyi perjantaina ja olo on taas vaihteeksi kuin kysymysmerkillä – millekä sitä seuraavaksi alkaisi? Viimeiset viikot töissä meni keskittyen hetkeen, en paljon uskaltanut unelmoida töiden jatkumisesta, mutten toisaalta uskaltanut liikaa laskeskella sen varaan, että työt todella loppuisi. Loppuivat kuitenkin, ja oikeastaan vasta viime viikolla iski tajuntaan, etten tosiaan tiedä mitä teen seuraavalla viikolla. Torstain ja perjantain välinen yökin meni rauhattomasti, en mielestäni miettinyt tai stressannut mitään, mutta selkeästi pää ja kroppa valmistautui viimeiseen työpäivään. Loppuviikon olinkin aivan kuitti. Eero kävi urheilemassa City Survivorin kilpasarjassa, ja meikäläinen ratkoi rastien pulmia sohvan pohjalta. Ehkä sitä on vain ollut pienen loman tarpeessa, ellei sitten joku syysflunssa enteile tulollaan.




Perjantaina viimeisen työpäivän jälkeen ajatukset olivat sen verran levottomat, että teki mieli vaihtaa salitreeni johonkin hömppään. Lähdimme siis leffaan katsastamaan kauhutrilleri Mother!. Että semmoinen pläjäys. Elokuva on parhaimillaan jos ei ole lukenut mitään elokuvasta, emmekä onneksi olleetkaan. Tosin odotimme enemmän aivotonta kauhupläjäystä, mutta saimme kaikkea muuta. Äkkiseltään elokuvassa ei paljon järjenhiventä ollut, ja Eeron mielestä leffa oli huonoin aikoihin. Toisaalta harvaa leffaa olemme jääneet pohtimaan yhtä pitkäksi aikaa, joten oliko se siis sittenkään niin huono? Elokuvan keskiössä on kirjalija ja hänen runonsa, joka on menestys siksi, että sen voi jokainen ymmärtää omalla tavallaan. Mielestäni tämä oli myös elokuvan pointti, siinäkin saa kukin nähdä mitä tahtoo. Itse hahmotin elokuvasta muun muassa seuraavat teemat:
  • kuvaus erään rauhaa ja kauneutta rakastavan "kontrollifriikin" painajaisesta (samaistuin päähenkilön kauhuihin hyvin vahvasti)
  • Oscar Wilden Dorian Greyn Muotokuvamainen vanhan ajan kauhutarina narsistisella päähenkilöllä höystettynä 
  • kuvaus introvertin ja ekstrovertin liitosta: toisen unelma on toisen painajainen
  • perinteisempi kauhuelokuva-asetelma: ehkä päähenkilöt olivat erilaista aikakäsitystä "eläviä" kummituksia talossa, joka jatkoi elämää läpi historian 
  • kuvaus narsismista ja loputtoman ihailun tarpeesta ja sen hinnasta
  • kuvaus Luontoäidistä ja Jumalasta sekä ihmisten ympäristöä turmelevasta luonteesta (tämä oli kai se, miten elokuva piti ymmärtää)


Melko monimuotoinen elokuva siis, enkä vieläkään tiedä oliko se huono vai hyvä tai oliko siinä järjenhiventä. Hyvä huudella täältä, kun tässä postauksessa ei näemmä ole senkään vertaa punaista lankaa kuin tuossa elokuvassa... Mutta niin. Suunnitelmia tulevan varalle on kaiken näköisiä, ja kerron niistä varmaankin tarkemmin sitten, jos ja kun ne realisoituvat paremmin. Tällä hetkellä Google laulaa ja selvittelen vielä yhtä sun toista. Mutta erään uuden kujeen alkanut kuu toi tullessaan. Lokakuuhan on ainakin melko perinteisesti tunnettu lihattomana lokakuuna, jota mekin ajattelimme noudattaa. Tosin ajattelimme viedä ajatuksen kerralla astetta pidemmälle ja kokeilla elää kuukauden vegaanina! Toivomme tämän auttavan syömään monipuolisemmin, löytämään aivan uusia ruokalajeja ja ylipäätään muuttamaan ajattelua niin, ettei liha ole se pääruoka, jonka kylkeen raavitaan väkisin jotain värikästä. Nytpä leivällekin on keksittävä uusia käyttötapoja, kun siihen ei noin vain sipaistakaan voita ja lätkäistä kasaa juustoa päälle (margariini ja vegejuusto on tässä kohtaa huijausta, ne kun eivät varsinaisesti tarjoasi mitään uutta).


Acaba de terminar mi trabajo y estoy pensando el siguiente paso – qué sigue?
 
Besos, Hansu

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Ihana kamala Venetsia

Jatketaan matkakertomusta hurmaavasta Piranista viimeiseen etappiimme Venetsiassa. (Huh, vihdoin on siis kaikki kuva käyty läpi, eikä edes mennyt marraskuulle!) Piranista ajoimme siis muutaman tunnin ajomatkan suuntanamme Venetsian lentokenttä, josta auton vuokrasimme. Kuinka ollakaan, taas matkan loppupuolella navigaattori neuvoi eri tavalla kuin tieviitat, jolloin muistimme, että Venetsiassahan on kaksi lentokenttää vaan meillä ei ollut aavistusta kumpaan navigaattorimme ohjasi ja kumpaan tieviittojen lentokonekuvat osoittivat. Meillä oli täsmälleen sama ongelma Veronassa autoa palauttaessamme - emme näemmä ikinä opi kirjoittamaan määränpään osoitetta ylös.



Noh stressaavan liikenneseikkailun jälkeen saavuimme kuitenkin oikealle kentälle ja saimme auton palautettua. Hyppäsimme bussiin ja löysimme tiemme perille Venetsian pääsaarelle. Vaan sinne päästyämme ihmettelimme jälleen, minne suuntaan pitäisi lähteä. Olihan meillä kyllä hotellin osoite, muttei kunnollista karttaa. Yleensä Eerolla on pettämätön suuntavaisto, mutta Venetsian kapeilla kujilla on aivan liian helppo eksyä. Ajatteimme seurata kanaalin vartta, ja laskea poikkikatuja. Mutta eiväthän Venetsian kadut ole niin suoraviivaisia, joten monesti jouduimme kiertämään kortteleita ja löytämään uudellen kanaalin varteen. Ja juuri kun aloimme olemaan hieman epätoivoisia kun nälkäkin jo vaivasi, olimme tupsahtaneet hotellin eteen - joka oli kyllä niin kapea ja huomaamaton rakennus, ettei sitä etsimällä etsien olisi varmasti löytänyt.



Kaikkea muutakin saimme etsimällä etsiä, emmehän me meinanneet löytää edes päänähtävyyttä Pyhän Markuksen kirkkoa ja aukiota! Ja käveltyä tuli aivan uskomattoman paljon, en muista milloin viimeksi olisi jalat särkeneet kävelystä yhtä paljon. Venetsian pääsaaren "keskustakin" on siis yllättävän iso ja työläs kuljettava. Tuollahan ei ole muita vaihtoehtoja liikkumiseen kuin kävely - vesitaksit kun maksavat melko pitkän pennin, gondolikyydistä nyt puhumattakaan!. Tämä seikka on hyvä muistaa myös matkalaukkua pakatessa: ota huomioon että painavaa laukkua saa jalan raahata mahdollisesti melko pitkän matkan mukaan lukien siltojen portaat. Onneksi meillä oli rinkka ja reppu!



Mutta niin, Pyhän Markuksen aukio tuli löydettyä ja pulut löysivät meidät. Aukio kuhisee puluja, jotka ovat tottuneet turisteihin ja niiltä saataviin makupaloihin. Ei siis tarvitse kuin ojentaa käsi, ja kuriseva siivekäs on lehahtanut kädelle istumaan. Tosin kauan aikaa se ei siinä jaksa kykkiä, ellei kädessä ole tarjottavaa. Ah tuo oli kyllä hauskaa ajanvietettä, etenkin kun se oli ilmaista! Kaikki muu Venetsiassa sitten maksaakin tuhottomasti ja jonot ovat järkyttävät. Me emme siis vierailleet yhdessäkään must see -kohteessa, kun jokaiseen kirkkoonkin piti maksaa. Kellotornin järjetön jonokin mutkitteli koko aukion läpi. Ja mehän emme jonota enää minnekään Sevillan kokemuksen jälkeen! Tosin vierailimme Da Vinchi -museossa, jossa ei ruuhkaa ollut. Paikka oli kyllä vierailun arvoinen, sillä esillä oli herran keksintöjä, joita sai itse kokeilla.








Rauhallisen ja edullisen Piranin jälkeen Venetsia siis tuntui melkoiselta shokilta. Pasta-annos ei enää irronnut seitsemällä eurolla, vaan neljällätoista, ja olutkin maksoi saman kuin Suomessa. Turisteja vilisi kapeilla kaduilla niin, että ahtaanpaikankammo meinasi iskeä. Tosin tokihan Venetsian kanaalit, kapeat kujat sekä kontrastit rosoisen rappioromantiikan, koristeellisten pytinkien ja värikkäiden pikkutalojen välillä olivat huikean kuvauksellisia. Mutta niiden, sekä Venetsian tunnelman kokemiseen riittäisi yksi päivä, joten hieman harmittelimme että varasimme överikalliin hotellihuoneen kun olisimme voineet olla Piranissa vielä yhden yön, lentomme kun lähti vasta illalla. Mutta kaipa Venetsiakin on niitä kohteita jotka on vain kerran elämässään koettava.




Dos días en Venecia, que era muy bonita pero llena de turistas.

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...