sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Ikea-keittiön suunnittelu ja tuunaus

Keittiö ja itse tehdyt tasot tulikin jo esiteltyä, ja ajattelin vielä paneutua muutamiin yksityiskohtiin, joilla tuunasimme ja hienosäädimme Ikea-keittiötä. Toivottavasti näistä vinkeistä on apua muillekin Ikea-keittiötä harkitseville. Pieni keittiö asettaa paljon haasteita ja rajoja – jotka on tietenkin tehty venytettäväksi kun vain käyttää hieman luovuutta. ;)


Suunnittele huolella
Ensinnäkin pienestäkin keittiöstä löytyy yllättävästi tilaa, kun huolehtii ettei hukkatilaa synny. Jos tilaa on käytettävissä vähän, kannattaa ennen keittiötilausta miettiä minne mikäkin asia mahtuu. Minne sujahtaa suuret leivontakulhot? Entä eväsrasiat? Minne leivinpaperit ja pakastuspussit? Mitä tavaroita tarvitsee joka päivä, mitä vain kerran vuodessa? Entä tarvitaanko kaikkea, pitääkö kahvikuppeja olla 20 vai riittäisikö vain kuusi? Voisiko jotkut tavarat pitää esillä koko ajan?

Ikean keittiösuunnitteluohjelma on kyllä näppärä (jokseenkin raskas vaan), kun voi kotona venkslata erilaisia vaihtoehtoja ja kävellä myyjän luo vähintäänkin lähes valmiin suunnitelman kanssa. Ennen ohjelmalla leikkimistä tosin hahmottelin keittiön pohjapiirroksen ihan ruutupaperille, ja pohdin erilaisia vaihtoehtoja laskemalla jokaisesta säilytystilan ja vapaan pöytätilan koon sekä kirjaamalla ylös kunkin vaihtoehdon plussat ja miinukset.

Perinteisten alakaappien sijaan suosimme vetolaatikoita, jotka tulevat koko mitalta ulos. (Piilolaatikoilla saa ilmeen harmonisoitua, jos tuntuu että laatikoita on liikaa.) Vanhassa keittiössähän kaikkien kaappien takaosa oli lähes ulottumattomissa ja laatikotkin sai vain puoliksi ulos. Yläkaapit meillä nousevat melko huimiin korkeuksiin, mutta pyrimme säilyttämään vain harvoin tarvittavia asioita ylähyllyillä. Toisaalta melko näppärästi se keittiöjakkaralla kiipeilykin jo sujuu... Jos jotain muuttaisin, niin yläkaappien hyllyt kannattaisi valita lasisina, jolloin alhaalta päin näkisi paremmin, mitä hyllyillä on. Ja miksei yläkaapeissakin voisi olla vetolaatikoita tai ulosvedettäviä hyllyjä...


Lisää uniikkiutta nikkaroimalla itse
Monia saattaa Ikean-tuotteissa häiritä liika tunnistettavuus ja "ikeamaisuus". En tiedä onko näin keittiön kohdalla, sillä samantyyliset ovivalikoimat tuntuu lähes joka keittiöliikkeessä olevan. Niin tai näin, on lopputulos varmasti omaleimaisempi, jos saa itse tehtyä tasot puusta tai vaikka betonista ja valitsee esimerkiksi vetimet jostain muualta.


Tason lisäksi nikkaroimme keittiön runkoon sopivat puulaatikot. Bauhausin valmiit askartelurimat olivat hommaan turha kalliita, joten halkaisimme ohuehkon 12 cm leveän laudan ensin pituussuunnassa kahtia, jonka jälkeen laatikkojen kasaus kävi yllättävän nopeasti. Samasta laudasta tehdystä rimasta näpersimme myös kehykset kaapiston runkoon laatikoiden ympärille. Laatikot liukuvat Bilteman laatikkokiskojen varassa, joten ne avautuvat kokonaan aivan kuten muutkin vetolaatikot. Hintaa puulaatikoille ei näin montaa euroa tullut – tosin niistä tuli liian hienot, eli eivät näytä itse tehdyiltä vaan Ikean valikoimista löytyviltä... :D

Kysy myyjältä mutta ajattele itse
Vaikka suunnittelimme keittiön itse Ikean 3D-ohjelmalla, kannattaa tilaus tehdä myyjän kanssa, jotta kaikki pikkuosatkin tulevat mukaan. Myyjä osaa myös kertoa erilaisia ratkaisuja, joita ohjelmasta ei välttämättä selviä. Itsekin kannattaa kuitenkin ajatella ja olla luova. Esimerkiksi 40 cm leveisiin allaskaappeihin ei myydä kuin tavallisia saranallisia ovia – oven mukana avautuvan jätevaunun saa vain 60- ja 80-senttisiin allaskaappeihin. Me ratkaisimme tämän puutteen asentamalla kaappiin kaksi vetolaatikkoa, jotka on tarkoitettu 40 cm syvään kaappiin. Näin laatikoiden taakse jää tyhjä tila viemäriputkia sun muita varten, mutta roskis tulee kivasti vetämällä esiin. Ylempi altaan alla oleva vetolaatikko puolestaan on rungoltaan matalampi malli, mutta leveämmällä etulevyllä, jolloin altaan alle jäävän tilan saa myös hyödynnettyä. Nerokasta – lopulta muutaman sovitus- ja palautusrumban jälkeen. ;) Toivottavasti joku Ikean keittiömyyjistä sattuisi lukemaan tämän ja vinkkaisi muille.



Suunnitteluohjelman mukaan 40 cm leveään allaskaappiin mahtuu vain hyyvin pikkuruinen 20-30-senttinen allas. Todellisuudessahan kaappiin mahtuu juuri kaapin levyinen allas, kun kaapin seinistä sahaa palaset pois (huomaa kauniit sahausjäljet alemmassa kuvassa...).

Tiskirätillekin löyty oma paikka :) (teline Bauhausista)
 
Kulmakaappiakin jouduimme hieman peukaloimaan, sillä viemäriputkien piti mahtua kulkemaan karusellien lomassa. Niinpä alempaa karusellin hyllyä piti korottaa hieman poraamalla tukiputkeen lisää reikiä. Onni "onnettomuudessa", sillä korottamalla alempaa hyllyä syntyi sen alle lisää tilaa, jonne saa sopivasti sujautettua paistinpannut – eli kahden hyllyn sijaan hyllyjä onkin ikään kuin kolme! Lisäksi ruuvasin kulmakaapin oveen lehtikotelon, johon saa näppärästi leivinpaperi- ja folioputkilot. (Ei tosin ollut helppoa ruuvaaminen ahtaan kotelon sisällä. Ja vielä kun kotelon asettelu oli millipeliä, onnistui kotelo liikkumaan ruuvamisen temmellyksessä niin, että homma piti lopulta tehdä uudestaan...)


Lisäksi muokkasimme ulosvedettävää 20-senttistä kaappia lisäämällä yhden hyllyn. Hyllyjä ei siis kaappiin myydä, vaan sellainen oli itse nikkaroitava. Yhden pikkuruisen hyllyn lisämällä kaikille mausteille löytyi yhtäkkiä paikka – joskus se on pienestä kiinni. Tärkeimmät mausteet sen sijaan ovat esillä hyllyllä ja työtasolla.


Niin ja niistä hyllyistä. Järkytyin hieman, kun vertailin hyllykannattimien hintoja Bauhausissa. Kivan näköiset, mustat pelkistetyt maksoivat yhtäkkiä lähes 10 euroa kipaleelta – ja niitä tarvittiin monta. No mutta, maalamalla tavalliset kulmaraudat mustiksi, pääsi samaan lopputulokseen huomattavasti edullisemmin. Pienemmissä hyllyissä taas käytimme pieniä kulmarautoja, niin että kannattimia ei näy juurikaan.


Ah Ikea on kyllä tee-se-itse-miehen paratiisi, kun liikkuvia osia on miljoona ja kaikille edullisille jutuille voi  keksiä uusia käyttötarkoituksia. Oletteko te saaneet suuria älynväläyksiä Ikea-tuotteiden parissa?

Besos, Hansu

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kevättä rannassa

En varmasti ole ainut, joka on intopiukeena tästä auringonpaisteesta ja kevään merkeistä, johan näitä takatalvia on koettu riittämiin. On hauska kulkea päivästä toiseen samoja reittejä ja huomata, miten maisema alkaa vihdoin vihertää enemmän ja enemmän. Ja ne kirsikkapuut! Voiko kauniimpaa kevään merkkiä ollakaan? Pakkohan se oli ottaa oikein kamera mukaan jokivarsikävelylle – enkä kyllä ollut ainut vaaleanpunaista puista kuvia räpsivä. Peppi tietenkin otti tilaisuudesta vaarin ja ahmi sillä välin ruohoa ja ties mitä muuta pientareilta...

Por fin la primavera ha llegado!

Besos, Hansu

tiistai 9. toukokuuta 2017

Tuomiokirkon tornissa

Ehkä pari kuukautta sitten tajusin, että Turku on varmaan ainoita paikkoja, joita en ole päässyt ihailemaan yläilmoista. Lähes joka reissulla kun on tullut kavuttua jonnekin korkealle. Ja kuin tilauksesta saimme kutsun tutustumaan Turun tuomikirkon torniin! Ja siis saimme kutsun, koska muuton myötä meistä tuli Tuomiokirkkoseurakunnan jäseniä.


Ensin kapusimme sakastin vintille, joka toimii nykyään kutakuinkin kirkon ainoana varastona. Hyllyillä oli siis yhtä sun toista tavaraa. Tilassa oli näkyvillä uudehkoa 70-luvun peruskorjauksessa tehtyä tiilipintaa keskiaikaisen tiiliseinän rinnalla – tiilifriikki tykkäsi. Sitten kuljimme käytävää pitkin kappelien kaarevien kattojen yllä ja jatkoimme kapuamista yhä korkeammalle – ensin keskiaikaisia kierreportaita ja ylempänä puuportaita. Sisältäpäin torni on oikeastaan "vain" ikivanha hirsirakennelma. Kuulemma joku asiantuntija oli hirsiä tutkinut, ja nähnyt niistä käytetyn kirveen lisäksi senkin, missä asennossa veistäjä oli veistäessään istunut.


Vihdoin olimme kavunneet kutsukellojen kohdalle. Ne olivat niin massiivisia, että oli kyllä melko mielenkiintoista pohtia, miten ne on torniin saatu kuljetettua (köysien avulla nostamalla, ja kuulemma köysien tekijä oli istunut kellon päällä nostamisen aikana todistaakseen uskonsa köysien kestävyydestä). Kuulemma yksi kello painaa kolmen pienen henkilöauton verran. Ja kelloja soitetaan liikuttamalla kieltä, koska itse kellon liikuttaminen olisi hyvin vaativaa. Suuria kelloja tuijottaessamme iski pieni pelko, sillä kello näytti muutamaa minuuttia vaille viittä. Hajoaisiko korvat siinä soitossa? Pian kuulin vaimean kellon lyömän ja meinasin jo, että lyökö esim. Mikaelin kirkko minuuttia aikaisemmin. Ehei, tuomiokirkon kellot kuuluvat ehkä kaikkein vaimeimmin tornin sisään.

Kapuaminen jatkui kellokoneiston tasalle. Jotenkin aivan uskomatonta, että tuollainen viritelmä ylipäätänsä toimii ja kertoo vieläpä tarkan ajan. Kellokoneiston rakentajasta ei ole tietoa, ainoastaan hyviä arvauksia. Kellojen siirtäminen kesäaikaan kuulosti aika metkalta prosessilta: "tuolla noin on työhanskat, sitten irroitetaan eräs osa ja pidetään kiinni oikeasta osasta ja toivotaan parasta, kunnes rattaat ovat asettuneet oikeaan asentoon." Huhhuh.

Kellotaulun takaata

Lopulta jäljellä oli enää jyrkät tikkaat ja ylös kelloille johtava luukku. Meille annettiin 15 minuuttia aikaa, ennen kuin kellot löisivät puoli kuuden merkiksi. Hirveällä kiirellä räpsin muutamat kuvat maisemista, ja viimeisten joukossa kapusin alas vain todetakseni, ettei oikeasti kiirettä tai hätää ollut. Jotkut jopa jäivät tahallaan kellojen luo, eikä ääni nyt niiin kova ollut. Sitten kapusimmekin melko rivakasti alas asti sakastiin, jossa saimme vielä välipalaa ja pullakahvit. Askelmia en tullut laskeneeksi, mutta kuulemma kolmisensataa niitä on.

Tässä vielä muutama mieleenjäänyt hauska-tietää-knoppi:
  1. Kirkko on palanut yli 20 kertaa ja nähnyt 7 sotaa
  2. Kolot kirkon seinissä (ja ylipäätään keskiaikaisisten tiilirakennelmien seinissä) ovat rakennustelineistä. Kolot jätettiin näkyviin myöhempää korjaustarvetta ajatellen, jolloin telineet olisi taas helppo pystyttää.
  3. Kirkon kellotaulu on halkaisijaltaan noin viisi metriä. Ja taulussa on vain tuntiviisari, minkä kaikki turkulaiset tietänevätkin.
  4. Turkulaiset tietänevät senkin, että "täl puol jokke" on nimenomaan kirkon puoli, koska kaupunki laajeni "tois puol jokke".  
  5. Koska kellot ilmoittavat varttitunnit, tasatunnit tuplalyönnein ja lisäksi kilkattavat milloin minkäkin kutsun merkiksi, on laskettu että yhteensä kellot kajahtavat viitisensataa kertaa päivässä.
  6. Kirkon torni on korkeampi kuin sen keskikäytävä - yleisen harhaluulon vastaisesti siis. Aikaa ilmoittavat kellot (jonne siis pääsimme kipuamaan) sijaitsevat 82,25 metriä merenpinnan yläpuolella ja koko komeus kohoaa 101 metriin ollen keskusta-alueen korkein rakennus. Torniin kapuaminen vastaa noin 25-kerroksiseen kerrostaloon kiipeämistä.
  7. Kirkko edustaa useita eri tyylisuuntauksia, koska kirkkoa on laajennettu ja rakennettu uudestaan 700 vuoden aikana monen monta kertaa. Erityisesti laajennuksia tehtiin 1400-luvulla, kun taas sisustus on pääosin Turun palon jälkeiseltä ajalta.
Nyt on sitten tämäkin "turkulaisuuden rajapyykki" koettu. Jatkoimme iltaa Turku-teemalla illallistamalla legendaarisessa Pippurimyllyssä. Söimme tietenkin ravintolan nimikkoannoksen, jossa kieltämättä oli 70-luvun havinaa...

Ps. Korjatkaa jos olen kirjoittanut puuta heinää – ei voi kaikkea muistaa ;)

Visitamos la torre de la Catedral de Turku.

Besos, Hansu

tiistai 2. toukokuuta 2017

Vappufiilingit


Huhhahhei, siinähän se meikäläisen nelipäiväinen vappu sujahti hirveällä vauhdilla. Edelleen vähän väsyttää, mutta omasta mielestäni tämä vanhaparta selvisi melko kunnialla viimeisestä opiskelijavapustaan. Tai noh, jo viime vuonna ajattelin varovasti sen olleen viimeinen haalarivappu, että ei kannata liikoja mennä vannomaan mitään... 


Vappuhulinointi alkoi meidän porukalla perjantaina vappusitsien merkeissä. Laulut löytyivät muistin sopukoista yllättävän hyvin, vaikka viime sitseistä onkin jo yli vuosi. Lauantaina päivällä hulinat jatkuivat Akateemisen mölkyn maailmanmestaruuskisoilla. Huikeat kaksi peliä voitimme hermoja raastavan tasaisen pelitilanteen päätteeksi. Ei siis ollut asiaa jatkopeleihin. Mölkky oli kivaa, mutta kyllä vielä hauskempaa taisi olla kaikki oheisaktiviteetit kuten pomppulinna, sumopaini sekä ilmainen hattara ja grillimakkara. Kyllä lapsi on terve kun se leikkii!

Sääjumalatkin olivat suosiollisia. Lauantaina räntäsade alkoi vasta kun olimme lopettaneet pelit ja leikit ja siirtymässä sisätiloihin Comedy Nightiin, jossa naurunremakat takasi koulumme omat koomikot, pari vierailevaa tähteä sekä Ville Myllyrinne. Ja sunnuntaina kuin tilauksesta aurinko astui esiin juuri, kun oli aika siirtyä Taidemuseon mäelle lakitukseen. Maagista. Ja piknikillä vasta upea, aurinkoinen sää olikin, aivan mahtavaa! Illalla saimme nauttia vielä grilliherkuista äidin luona ilta-auringon paahtaessa. Ehkä se kesä sieltä vielä tulee.



Piknikeväiksi Eero taiteili lohiskagenit (ohje täällä) ja meikä pyöräytti gluteenittoman ja proteiinipitoisen suklaakakun, jonka salaisuutena oli puoli kiloa mustapapuja. Ohje löytyi Kotivinkki-lehdestä, mutta tässä se nyt vielä:

Gluteeniton mustapapu-suklaakakku
  • 450g mustapapuja (itse käytin Pirkka-säilykepapuja)
  • 5 kananmunaa
  • 1 dl kaakaojauhetta
  • 2 dl fariinisokeria
  • 2 rkl vaniljasokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 100 g sulatettua voita
  • yhden appelsiinin kuori 
  • (1/2 tl suolaa, itse jätin pois koska pavut olivat suolaliemessä)
Huuhtele pavut huolellisesti ja soseuta ne esim. sauvasekoittimella. Lisää munat. Jatka soseuttamista kunnes muna-papuseos on tasainen. Sekoita kuivat aineet kulhossa, ja lisää taikinaan. Sekoita mukaan myös voisula. Raasta mukaan appelsiinin kuori. Öljyä vuoka ja laita pohjalle leivinpaperi. Paista 200:ssa asteessa 40 minuuttia. 

Cuatro días festejando el primero de mayo.

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...