sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Lontoon reissupäiväkirja osa 1

Tulipa tehtyä "puoliextempore" reissu Lontooseen ja samalla pidettyä breikki lähestulkoon kaikista someista sun muista, meikäläisen puhelimessa ei meinaan toiminut wifi melkein missään. Eerolla siis oli työmatka Lontoon lähettyville, ja oikeastaan vasta reilu viikko ennen matkaa päätimme pitää samaan syssyyn pienen miniloman ja hommata mullekin lentoliput. Lensin siis perässä Lontooseen viime perjantaina aamulla, ja takaisin lensimme tiistaina iltalennolla. Varsin tehokkaasti saimme käytettyä nuo neljä ja puoli päivää, ja fiilis jalkapohjissa oli kyllä sen mukainen!



Perjantaina jouduimme hetken odottelemaan hotellihuoneeseen pääsyä, kunnes iltapäivästä pääsimme vihdoin haahuilemaan Oxford Circusille. Huhhuh, kyllä riittää populaa tuolla. Aikamoinen shokki iski kasvoille kun metrotunnellistä nousee tuohon vilinään. Hetken pyörittyämme löysimme tiemme Chinatowniin, jossa vesikielellä tutkimme toinen toistaan houkuttelevampia aasialaisia ravintoloita. Lopulta päädyimme korealaiseen bibimbap-kulhojen äärelle. Pimeän laskeuduttua kolusimmekin lähinnä Piccadilly Circuksen kauppoja, joissa myös riitti sen verran hälinää ettei shoppailuun oikein jaksanut keskittyä.

Meidän hotelli sijaitsi pääpaikoista vähän syrjemmässä, Kilburn Parkin metroaseman lähellä, joten joka päivä sai kyllä metrolla suhailla kyllästymiseen asti. Best Western Maitrise Hotel oli ihan ok hinta-laatusuhteeltaan. Melko kallis, mutta toisaalta uskon, että samaan hintaan alueesta riippumatta löytyy aika paljon nuhjuisempiakin paikkoja.



Lauantaina aamusta suuntasimme British Museumiin, jossa onneksi oli tilaa ihmetellä vaikka turisteja riittikin. Aikamoisen museoähkyn tuolta sai, sillä ihmeteltävää olisi riittänyt moneksi päiväksi. Siis huh mitä aarteita, Rosettan kivi ja kaikkea. Etenkin nuo Egypti-jutut ovat aina kiehtoneet meikäläistä, mutta olihan museossa huikeita juttuja lähes kaikkien kansojen historiasta. Ja tokihan jo museorakennus itsessään oli aika hieno ja näkemisen arvoinen – ja mikä parasta, museo on ilmainen, kuten lähes kaikki Lontoon museot! En muista paljoakaan babylonialaisten, assyrialaisten  ja muiden kadonneiden kansojen historiasta koulun historian tunneilta, mutta muumioita olisin voinut tutkia ikuisuuden. Myös selvitys muinaisten egyptiläisten sairauksista hampaiden ja luiden perusteella selvitettyjä oli huisin jännää...



Museosta väsyneinä istahdimme läheiseen pubiin ja söimme tietenkin fish and chipsit siiderin ja oluen kera. Ei ollut ihan mun mieleinen makuelämys, mutta tulipahan kokeiltua.
Hetken energiaa kerättyämme suuntasimme valtavaan Westfieldin ostoskeskukseen, jossa puolestaan sai ähkyn tavaran paljoudesta. Siellä oli kyllä kaikki myymälät mitä kaivata saattaa, eikä läheskään kaikissa kiinnostavissa putiikeissa jaksanut millään käydä. Lauantai-ilta takasi myös sellaisen väenpaljouden, että hyvä kun löysimme food marketilta edes istumapaikan vaikkei sekään alue mikään pieni ollut...



Sunnuntaina aamulla oli Natural History Museumin vuoro, jolta odotin melkeinpä enemmän kuin British Museumilta. Ehkä museo oli hienoinen pettymys odotuksiin nähden, sillä monet näyttelyistä oli selkeästi suunnattu lapsille. Asioista kerrottiin melkolailla perusjutut, enkä tuolla uutta pääse paljoa oppimaan. Mutta kyllähän nyt dinosaurusten jäänteet, liikkuva aidonoloinen t-rex ja sinivalaan luuranko puhutteli mun sisäistä lasta sen verran, että ne yksinään riitti takamaan huikean museokokemuksen. Ja olihan rakennuksen arkkitehtuuri kaikkine yksityiskohtineen jo itsessään vierailun arvoinen!

Sattumalta valikoitui päälle teemaan sopiva asukin...
Museon jälkeen ajattelimme "nopeasti kipaista" Harrodsilla, kun se sopivasti sattui olemaan "lähistöllä" (Lontoon välimatkat eivät lakanneet yllättämästä). Harrods oli nopeasti nähty, eihän siellä nyt meille mitään ollut. Nälkä kurni, eikä lähistöllä tietenkään ollut kuin kaikenmaailman shamppanja- ja kaviaaribaareja. Onneksi taskussa oli välipalapatukka, jonka turvin tsemppasimme vielä "läheiselle" Buckinghamin palatsille. Satuimme paikalle juuri kun hieno hevoskulkue oli matkalla veteraanien muistopäivän paraatiin. Lopulta mekin löysimme tiemme paraatipaikalle, ja kun juhlallisuudet olivat ohi, ohitsemme ajoi poliisisaattuessa niin pramea outo, että tokaisin Eerolle, että mikähän arvokas herra oli kyydissä. Eero vastasi siihen, että prinssi Charleshan se!



Jalat särkivät infernaalisesti, mutta eipähän ollut aivan turha reissu kun tavallaan näimme kuninkaallisia! Pian alkoikin jälleen hämärtää, emmekä vielä olleet syöneet lounastakaan – ei ihme että fiilis oli aivan naatti. Istahdimme pizzalle ja meinasimme viimeisillä voimillamme vielä koluta hieman kauppoja. Kaupat menivät kuitenkin aikaisin kiinni suunnuntai-iltana, joten saimme loistavan syyn suunnata ajoissa hotellille tekemään hieman töitä. 
 
Londres, el diario de viaje parte 1: el Museo Británico, el Museo de Historia Natural, el gran almacen de Harrods y el Palacio de Buckingham.

Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...