keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Lihaton lokakuu vegaanisena: miten sujui?

Jaaha, siinä se lihaton lokakuu hujahti ohi hirveällä vauhdilla. Ja arvaatteko mitä? Ei tehnyt tiukkaakaan. Olen suorastaan hämmästynyt, miten helppoa vegaanius on ollut. Kuukausi on myös hämmentävän lyhyt aika, eihän siinä ehtinyt kokeilla kaikkia ruokia joita mielessä oli. Eikä ehtinyt tulla oikeastaan ikävä mitään. Alkuun himoitsin juustoja, mutta pian sekin helpotti. Aionkin jatkaa melko samoilla linjoilla, mutta toki löysemmin rantein. Ulkona syödessä ja kyläilessä en ajatellut kieltäytyä eläinperäisistä herkuista, mutta kotioloissa en jää kaipaamaan paljon mitään. Maitotuotteistakin tykkään oikeastaan enemmän kasvisversioista, ja soijarahkaa ja mantelimaitoa kaapista on löytynytkin jo pidemmän aikaan. 


Täytynee toki myöntää, että pari poikkeusta tuli kuukauden aikana tehtyä. Kaverin synttäreillä söin hänen itse tekemäänsä kermakakkua ja tavallista maitoa kahvin joukossa, ja opiskelijalounaalla pannukakkua vegehernekeiton kanssa. Ostin myös intialaistyyppisen valmiskastikkeen, jonka ainesosalistalla oli muutama prosentti maitojauhetta. Samaten mussutimme sipsejä ja kaurakermaviilidippiä tajuamatta (hah senkin kalja-sipsivegaanit!), että dippijauheessa oli mm. maitopohjaisia jauheita. Niin ja Eeron sushihimo kasvoi niin hillittömäksi, että olihan sitä syötävä, ja vegesushien joukossa meni myös muutama lohinigiri. Mutta ainakin 95 prosenttisesti kuukausi meni vegaanisena, paljon paremmin siis kuin uskalsin odottaakaan.

Kaupoista löytyy nykyään vaikka mitä vaihtoehtoja eläinperäisten juttujen tilalle, joten vegeily on kyllä tehty helpoksi. Toisaalta välillä epäilyttää, onko terveyden kannalta järkevää syödä tehdastuotettua mitälie soijapuristetta kun se broileri tuntuisi paljon luonnollisemmalta. Niin tai näin, aina on varmasti väärin päin. Pitänee löytää se kuuluisa keskitie tästäkin.

Rahaa en usko että säästyi, sillä esimerkiksi nyhtökaura, quorn ja muut hienot jalosteet ovat edelleen jopa kalliimpia kuin liha. Kuivatut soijatuotteet ja pavut sentään eivät maksa juuri mitään. Ja kokeilumielessähän kaupasta piti roudata milloin mitäkin jännää, vaikka päätimme että emme rupea hifistelemään mitään kummallisia hampunsiemenydinsiitepölyhässäköitä. Mitä nyt vähän puffattua kvinoaa ja hamppuproteiinijauhetta tuli hankittua...


Rahaa säästyi toisaalta kun ulkona ei juuri tehnyt mieli syödä. Kasvisvaihtoehtoja kyllä löytyy, mutta vegaaniset vaihtoehdot ovat edelleen vähissä. Opiskelijaruokaloissakaan ei tehnyt paljoa mieli käydä, kun vegaaniset vaihtoehdot olivat usein melko ravinneköyhiä (siis kyllähän valikoimaa on itse asiassa yllättävän paljon, mutta etenkin ilta-aikaan vaihtoehdot olivat vähissä). Positiivista tosin oli se, että vegeruokien jonot ovat paljon lyhemmät! 

Odotin kokeilulta, että oppisimme käyttämään kasviksia monipuolisemmin. Tässä suhteessa tunnen pientä pettymystä, sillä ruuan joukkoon on edelleen tullut nakeltua samat tutut jutut: paprikaa, porkkanaa, tomaattia, kesäkurpitsaa, kaalia, parsa- ja kukkakaalia, satunnaisesti kotimaisia juureksia ja silloin tällöin pinaattia tai lehtikaalia. Ehkä syömme jo semipaljon erilaisia vihanneksia, mutta jotenkin odotin löytäväni keittiöstä enemmän uusia tuttavuuksia. Ja edelleen olen ollut aivan liian laiska väsäämään salaatin tapaista lämpimän ruuan kylkeen tai samaan aamu- ja iltapalaan oheen enemmän kasviksia (hedelmiä ja marjoja nyt sentään). Toistaiseksi siis ruuat ovat tuntuneet sen perinteisemmän lihaversion muunnelmilta, enkä kuukauden aikana kerennyt löytämään mitenkään järisyttävällä tavalla uusia ruokalajeja.


Odotin myös löytäväni uusia iltapaloja ainaisen juustovoileivän tilalle. Maustamaton hummus ja maustamaton riisikakku oli jokseenkin mauton yhdistelmä, joten toistaiseksi kumpikaan ei jäänyt vakiovieraaksi meidän keittiöön. Kaupasta on aivan liian helppo löytää hyviä vegaanisia tuorejuustoja, jotka maistuivat Jyväjemmari-leivän kanssa ihan liian hyvin. Toisaalta kun mietin, niin aika vähän meillä loppujen lopuksi kului leipää vaikka äkkiseltään tuntui että niitä vegetuorejuustoleipiä tuli mussutettua paljonkin. Ja itse asiassa nyt tuntuu melko normaalilta laittaa vaikka pinaattia ja hummusta leivälle ja juustovoileipä tuntuu melko valjulta, joten ehkä jokin muutos on sittenkin tapahtunut.


Entäs se proteiini ja muut makrot? Monet tietänevät, että olen varsinainen ruokanatsi mitä tulee ruokien makrojakaumaan – etenkin murehdin aina riittämätöntä proteiinia. Vegaaniudessa proteiinin saannissa pitääkin olla tarkkana. (Etsin ruokainspiraatiota Jodelin vegaanit-kanavalta, ja ei, uunissa paahdettu bbq-maustettu kukkakaali perunamuusilla ei korvaa grillikanaa etenkään makrojensa puolesta.) Toivoinkin vegaanikokeilun auttavan laajentamaan käsitystä siitä, mistä ruuan proteiinit koostuvat, jolloin mahdollisesti käytetty liha voisi toimia enemmän mausteena kuin pelkästään proteiinin lähteenä. Monipuolisesti proteiineja sisältävä vegeannos siis sisältää esimerkiksi kvinoaa, täysjyvätuotteita tai vaikka herneproteiinipastaa, erilaisia papuja ja linssejä, pähkinöitä ja siemeniä sekä mahdollisesti näitä erilaisia soija- ja härkäpapuvalmisteita. Välillä onnistuin koostamaan melko monipuolisia annoksia ja välillä taas oli luotettava vain soijasuikaleiden voimaan. Uskon kyllä, että jatkossa osaan nojata vähemmän lihaan protskun lähteenä, ja esimerkiksi siemeniä tulee nykyään kuin huomaamatta tungettua aika moneen ateriaan.
Tarkoitus oli tehdä myös hieman kalori- ja makrojakaumatarkastelua, jotta olisi ollut helpompi sanoa sisälsikö ateriat tarpeeksi proteiinia ja hyviä rasvoja. Kiiressä moinen jäi tekemättä, mutta mututuntumalla kotitekoiset ruuat tuntuivat tarpeeksi monipuolisilta, mutta ulkoruokinnasta ei voi sanoa samaa. Välillä ei opiskelijalounaasta löytynyt kuin muutama hassu papu, ja niiden voimalla ei kyllä ainakaan treenata jaksanut.

Treenin jälkeinen nopeasti nautittava ja imeytyvä proteiini jäi myös väliin, en tiedä palaammeko nyt heraproteiinin vai ollako jatkossakin ilman. Eerolla ainakin on ollut paljon vaikeuksia saada tarpeeksi kaloreita (meillä on kulunut joku kilo banaaneita päivässä kun jostain niitä kaloreita on revittävä) ja treeni kulkemaan. Hamppuproteiinia on lisätty smoothien joukkoon mutta aivan sellaisenaan emme ole sitä rohjenneet kokeilla. Saapi nähdä. Toisaalta itsellä ei ole ollut viime aikoina kiljuva nälkä treenin jälkeen, tiedä sitten onko viime aikojen ruokailu pitänyt verensokerin tasaisempana. Toisaalta taas en ole muutenkaan viime aikoina tuntenut kuolevani nälkään, ehkä ikä vain tekee tepposia...

Niin ja sokerit. Mitään en ole laskeskellut, mutta uskon mussuttaneeni aika paljon enemmän sokeria, ihan jo hedelmistä mutta myös soijatuotteet ovat usein jonkin verran sokeroituja. Lisäksi vegeruuan jälkeen on usein kolottanut herkkuhammasta. En tiedä onko jäänyt nälkä, vai onko kyseessä jokin psykologinen "nyt kun olen syönyt näin terveellisesti niin ansaitsen herkkuja". Karkkiakin tuli syötyä kerran, ja muistin olla tarkkana liivatteen kanssa. Onneksi mun lemppari-irtsarit on melkein kaikki sellaisia jauhoisia...


Entäs sitten ne fiilikset? Mulla oli ehkä hieman epärealistiset odotukset, miten heräisin joka aamu supervirkeänä ja iho muuttuisi täydelliseksi. Lokakuussa pimeys ja syysväsymys perinteisesti vyöryy niskaan, joten vaikea tietää onko viimeaikojen väsynyt fiilis ja vetämätön olo johtunut liian niukista kaloreista, riittämättömistä ravinteista, muuten vain erilaisesta ruuasta vaiko vaan syksystä ja muista taustalla myllertävistä asioista. Olen myös nukkunut monena yönä superhuonosti, että silläkin varmasti osansa väsymyksessä.
Ensimmäisellä viikolla vatsa vaivasi aivan todenteolla, ja sanoinkin, että vegeilen vielä viikon ja jos ei helpota niin lopetan koko kokeilun. Vatsavaivat helpottivatkin onneksi samantien viikon jälkeen. En tiedä oliko kyseessä vain tottumiskysymys, alkushokki vaiko se, että ensimmäisellä viikolla söimme ehkä enemmän papuja kuin vaikkapa soijaa (tosin loppujen lopuksi kaikessa vegeproteiinissahan on kytkös lopulta palkokasvien proteiineihin, eli papua tulee kyllä puputettua). Mutta jälkikäteen kun mietin, niin harvinaisen rauhallinen on vatsa kyllä ollut. Tosin refluksioireet eivät ole hävinneet, vaan oikeastaan ehkä pahentuneet. Harmi.
Ensimmäisellä viikolla iho myös kuivui ja puski yhtäkkiä epäpuhtauksia. Kuivuminen saattoi johtua ihan vain siitä, että töiden loputtua en ehkä muistanut juoda niin säännöllisesti. Tai sitten kyseessä oli jokin puhdistautumisvaihe, sillä nyt iho on vaikuttanut monta viikkoa tosi hyvältä (ei maagisen kuulaalta, mutta ainakin ongelmattomalta). Liekö vain sattumaa, että tällä viikolla on ilmestynyt hieman epäpuhtauksia ja vatsaoireita, vaikka melko vähissä eläinperäiset tuotteet ovat edelleen olleet...

Ja mitäs me sitten kuukauden aikana söimme? Kuvista saa vinkkiä, eli esimerkiksi melko paljon aasialaisia ruokia, erilaisia linssi- ja papuruokia sekä tortilloja ja pitaleipää erilaisin täyttein. Namnam!

Pasando un mes como vegana.

Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...