Raparperisatoa

Meidän pihalla kasvaa aivan uskomattoman sitkeä raparperisissi. Se kasvoi aivan järkyttävän isona ikkunamme alla ennen pation rakennusta – en ole koskaan nähnyt yhtä jättiläismäistä raparperia ja sitä ei tosiaan tehnyt mieli syödä. Lehdet olivat metriset jo joskus aikaisin keväällä, joten kesämmällä tuo oli varsin puumainen – se jopa kasvatti itselleen lähes itseni mittaisen korkean puumaisen rungon. Patiota tehdessämme hakkasimme raparperivanhuksesta sekä rungon että lehdet ja kaivelimme kovakouraisesti juuret maasta. Olimme aikeissa heittää koko kasvi pois, ja tuo ylöskaivettu raparperin tynkä lojui maassa useita päiviä. Kun piha alkoi olla valmis, huomasimme raparperin mentävän tyhjän alueen maassa, ja ajattelimme väliaikaisesti tökätä rangan siihen, kun se edelleen puski juurestaan vihreää. Siinäpä se viihtyy edelleen hienosti. Itse asiassa paksuin runko taitaa olla lopullisesti kuollut, ja uudet varret kasvavat aiempaa huomattavasti järkevämmän kokoisena. En vaan meinannut millään keksiä mitä raparperista tekisin, sillä raparperipiirakka ei ole koskaan ollut mikään suosikkipiirakkani enkä muutoinkaan ole raparperista niiiin innoissani. Keitinpä lopulta pilkotut varret mössöksi, johon lisäsin hiukan (no lopulta aika paljonkin) sokeria. Maistui kyllä aika hyvältä jäätelön ja soijarahkan kyljessä!

Raparperihilloke

• raparperin varsia
• tilkka vettä
• sokeria tai hillosokeria maun mukaan
• (suurustetta jos käytät tavallista sokeria)
• puolikas vaniljatanko

Keitä pilkotut raparperin varret pienessä tilkassa vettä. Kaavi loppuvaiheessa mukaan vaniljatangon siemenet sekä lisää myös vaniljatanko hetkeksi mukaan kiehumaan. Suurusta lopuksi ja mausta maun mukaan sokerilla. Laita huolellisesti puhdistettuun purkkiin, jäähdytä ja käytä vaikka rahkan päällä.

Muita syötäviä herkkuja ei meidän pikkuriikkisestä puutarhasta taida tullakaan. Viinimarjapensaissa oli kokoonsa nähden yllättävän paljon marjoja, mutta linnut ovat niistäkin vieneet lähes kaiken. Kylvölaatikkoon kylvetyt retiisit puolestaan kasvattivat komeat lehdet, muttei minkään näköistä mukulaa. On varmaankin ollut liian lämmintä, ja taimet kylvettynä liian tiheästi (en uskonut kaikkien siementen itävän, ja harvennuksen jälkeenkin taimet taisivat jäädä liian lähelle toisiaan). Yrtit ja rucola sentään menestyvät ihan mukavasti kylvolaatikossa, ja viime vuotinen timjamikin kukoistaa omassa pikku purkissaan.

Compota de ruibarbo – ruibarbo es probablemente la única cosecha de nuestro jardín

Besos, Hansu

Lintulaudalla

Surun keskellä ei ole tehnyt mieli tehdä oikeastaan yhtään mitään pakollisten asioiden lisäksi, mutta kummasti ainakin käsillä puuhastelu pitää ajatukset positiivisina. Liikuntakin on jäänyt taka-alalle kävelylenkkejä ja joogaa lukuunottamatta, kun muutoinkin tuntuu kroppa olevan kierroksilla. Kun salitreenit ovat jääneet väliin, on ollut luppoaikaakin eri tavalla. Ihan extempore päätimmekin askarrella lintulaudan ikkunamme alle, jotta pihan otusten meininkiä olisi vieläkin helpompi seurata. Itse asiassa tuo on ihan tarkoituksella rakennettu myös oravia silmällä pitäen, sillä niiden vipellystä vasta hauska onkin seurata. Tosin hirveän määrän siemeniä ahmivat mokomat ahmatit!

Harmi vain, ettei ikkunan läpi tunnu saavan kovin onnistuneita otoksia otuksista, mielessäni jo näin miten voin olla oman elämäni Konsta Punkka kotisohvalta käsin. Pihan oravat ovat kyllä sen verran kesyjä muutenkin, että jonain päivänä ajattelin lähestyä niitä pähkinät kädessä ja kamera laukaisuvalmiudessa, joten ehkä tästä vielä oraavakuvaajan ura urkenee... Oravat ovat kyllä hauskoja otuksia, meillä on nyt kukkapenkit täynnä jemmattuja pähkinöitä ja pullanmuruja. Vähänkö nuo ovat söpöjä kun ovelan ilmeen kera taputtelevat aarteensa piiloon, eivätkä aavista olleenkaan että niitä vakoillaan ikkunan takaa.

Lintulaudasta oli luonnollista jatkaa myös muita nikkarointeja, ja olemmekin päässeet puuhastelun vauhtiin myös kodin keskeneräisten projektien parissa. Sänkyprojektikin tuli ihan yhtäkkiä valmiiksi, kun vain alkoi puuhastelemaan. Jaa-a, koskahan saan aikaiseksi päivitellä kotijuttuja blogiinkin, keskeneräisiä juttuja on luonnoksissa aika monen monta...

Besos, Hansu

Patioprojekti - pienen pihan uusi ilme

Ennen kuin talvi ehtii puskea päälle, olisi varmaan paikallaan esitellä meidän kesäinen patioprojekti. Parin viikon takaisena intiaanikesäviikonloppuna saimme vasta ensimmäiset vieraat patiolle, ja näin ollen vihittyä sen käyttöön. Samalla grillasimme mahdollisesti viimeisen kerran tänä vuonna ja hyvästelimme grillikauden – sekä myös patiokauden, eipä tässä enää tarkene ulkona fiilistellä.

Kovin paljon käyttöä ei patiolle ehtinyt tänä kesänä tulla (no oliko meillä kesää edes muka?), sillä maanmylläystoimiin ryhdyimme vasta loppukesästä. Toisaalta tämä oli mitä sopivin ajankohta, sillä lähes kaikki kukat ja kasvit löytyivät alennusmyynneistä. Lähdimme siis melko nollasta kaikin puolin: piha oli käytännössä katsoen pelkkää rikkaruohoa (honkkeloa alppiruusua lukuunottamatta) eikä meilläkään sen puolen ollut kasveista tai pihan rakennuksesta sen kummempaa käsitystä. Tuumasta ryhdyimme kuitenkin toimeen repimällä rikkakasvit pois ja kaivamalla ylimääräistä maata. Asioita suunniteltiin melkolailla sitä mukaa kun tilanteita eteen tuli, vaikkakin piirtelin alkuun luonnoksen, josta näki suurinpiirtein tärkeimpien kasvien paikat ja laattojen menekin. 

Pihalta löytynyt rautapata peittää kivasti kaivonkannen

Koska ikkunamme alla oli puoli metriä savimaata, jouduimme aikamoisesti kaivamaan kivikovaa maata. Jätimme kuitenkin maata melkoisesti myös paikoilleen, niin että patio jäi muuta pihaa korkeammaksi (ei tuota kaikkea ihan hartiavoimin olisi kaivettu pois). Siinä sitten saikin hetken raapia päätä, millä tukisimme pation uloimman nurkan. Onneksi reippaana poikana Eero kävi kipaisemassa yliopiston metsästä hervottoman kokoisen kiven nurkan tukemiseksi. Ja koska patio kohosi kaivamisesta huolimatta melko korkealle, tarvittiin myös rappuset. Ne saatiin kivasti koottua rikkaruohojen alta paljastuneista muutamasta vanhasta katukivestä, jotka olivat toimineet nurkkakivinä.

Mylläys ei toki jäänyt vain laatoituksen tekemiseen ikkunan alle (vähän eskaloitui taasen), vaan samalla muokkasimme koko viherpläntin kaivamalla reunakivet esiin, kirkemällä rikkaruohot ja istuttamalla tilalle kasveja. Seinänaapurin asunto kun oli urakan aikaan tyhjillään ja toisena naapurina on dementoitunut vanha mies, joten paljon ei tarvinnut muiden mielipiteitä kysellä. Muutoinkin taloyhtiössämme on melko vapaat säännöt, ja kaikenlainen puuhastelu on tervetullutta - ahkeria käsiä kun täällä ei liiaksi ole. Ja paljon kiitosta olemmekin saaneet muilta asukkailta!

Aivan valmiiksi emme toki kaikkea saaneet, vaan istutuspuuhat jatkunevat keväällä. Alppiruusurohmelon tilalle istutimme kokonaista neljä uutta alppiruusupensasta sekä kolme norjanangervopensasta. Ikkunamme alla kasvoi myös raperperi, joka tosin jo toukokuussa puski ranteenpaksuisia puuvartisia oksia ja lehdetkin olivat metrin halkaisijaltaan. Ei siis kovin käyttökelpoinen raparperi. Katkoimme lehdet ja ranka hengaili jonkin aikaa odottamassa tuomiotaan, kunnes huomasin sen jo puskevan uusia lehtiä. Niinpä sekin siirrettiin vielä jatkoajalle toiseen paikkaan, melkoisen sitkeä sissi. Raparperin kaveriksi syreenipensaan juureen istutimme myös muita hyötykasveja, nimittäin kaksi viinimarjapensasta. Lisäksi istutimme muutamia erilaisia kuunliljoja ja maanpeittokasveja. Tikkaita kiipeävä humala on lempilapseni kaikista, sillä sen kasvua on niin hauska seurata. Ehtihän tuo jo noin metrin kasvaa loppukesän aikana, toivottavasti ensi kesänä se peittää tikkaat kokonaan. Osan kasveista (mm. alppiruusut, tuijat ja kataja) pitäisi myös olla ikivihreitä, joten pihan pitäisi vihertää jonkin verran läpi vuoden.

Vähänkö on muuten kätevää, että patio on suoraan ison ikkunamme alla, sillä ikkunasta pääsee suoraan astumaan ulos, jos ei välttämättä jaksa kiertää eteisen kautta. Tosin vieläkin kätevämpää on ojentaa ikkunasta tavaraa ulos kun vaikkapa grillailee. Yhtä kätevästi ikkunasta kulkee myös läppärin johto (meikäläisen akku on surkeassa jamassa joten johto on tarpeen aina) ja wifi, joten muutamat blogipostaukset sentään ehdin ulkona kirjoitella!

Odotan jo ensikesää kun kasvit näkee kukassa, nyt ei ehtinyt kukkia kuin kuunliljat ja peippi. Toisaalta pelottaa jos pakkanen viekin kaikki kasvit. Samaten jännittää kuinka mukkelismakkelis meidän laatoitus on pakkasten ja roudan jälkeen!

Nuestro nuevo patio justo enfrente de nuestra gran ventana, desde donde se puede salir. 

Besos, Hansu

Kesäjuhlia ja pihahommia

Kylläpä viikonloppu tuntui vähän kuin minilomalta. Jotenkin riitti niin paljon puuhaa, että pari päivää tuntui hirmu pitkiltä. Pääsimme nimittäin vihdoin aloittamaan pihaprojektin parissa. Ikkunan alusen vallannut rikkaruohoviidakko on kitketty pois ja savista maata kaivettu urakalla. Heti perjantaina töiden jälkeen aloitimme kaivamisen ja kuokkimisen ja lopetimme vasta iltayhdeksältä, melko tehokasta!

 

Heti lauantaina aamulla suuntasimme hakemaan järkyttävän kasan lecasoraa (siis miten muutamaan neliöön voi mennä niin paljon, eikä 200 litraa edes riittänyt!) sekä pihalaattoja. Päivä alkoi siis tehokkaasti kantamalla melkein tuhat kiloa pihalaattoja kadulta pihalle. Loppupäivän huhkimme iltaan asti niin tehokkaasti, että sunnuntaina pääsimme jo latomaan laattoja. Illalla vielä mahat kurnien suuntasimme Yangtseen illalliselle, sekä Tall Ship Racesiin ihailemaan ilotulitusta (ja vähän niitä paattejakin toki). Hieno ilotulitus oli kyllä, ja vähän erilainen kun taivas ei näin kesäiltana tietenkään ollut kovin pimeä!

 

 

Sunnuntaina saven tonkiminen ja fyysinen työ vaihtui kuitenkin maximekkoon ja juhlamieleen, sillä kävimme juhlistamassa Eeron veljenpojan rippijuhlia. Huh miten aika vierii nopeasti, itsehän en ole vanhentunut yhtään... Hirveä paniikkikin meinasi tulla juhla-asun kanssa, kun heräsin viherkasvikuplastani vasta paria päivää ennen juhlia ja tajusin, etten omista enää yhtään tuollaiseen juhlaan sopivaa mekkoa, joka mahtuisi ongelmitta päälle (kröhöm).

 

 

Hirveällä tuskalla oli sitten pyörittävä kaupoissa, ai että vihaan tuollaista kun on pakko löytää jotakin. Jotenkin halusin maximekon, koska se ratkaisi samalla sukkahousuongelman. No eipä niiltä rekeiltä tietenkään montaa maxia löytynyt kun sellaista etsii. Paitsi Cubuksesta tämä yksilö 8 eurolla!! Uskomaton hinta, muutenkaan mitään koskaan Cubuksesta löydä. Kolusin siis oikeastaan joka liikken läpi, nekin mistä en ikinä mitään ole ostanut. Ja toinen jackpot - Indiskasta löytyi eräs arkimekko, jota ihailin jo normaalihintaisena nyt 75% edullisemmin eli vain 12 eurolla!

 

Tämä maximekko oli myös hauskan värinen, aivan erilainen mitä silmilläni normaalisti etsisin kaupoista. En taatusti olisi tullut edes vilkaisseeksi tätä päin ilman "ostopakkoa" ja tuota 8 euron hintaa, mutta tuo väri ja kuviohan on loppujen lopuksi tosi kiva! Tosin tunnen itseni hirveäksi valaaksi tuollaisessa hieman levenevässä helmassa, mutta saipahan rennosti hotkia kakkua ilman että pitäisi pelätä saumojen ratkeamista. :D 

 

Juhlahumun jälkeen mekko vaihtui vikkelään pihavaatteisiin ja lapiohommiin, ja iltaan mennessä piha olikin aivan yhtäkkiä laatoitettu! Ja naapurit vielä naljailivat, että kyllä siinä loppukesä menee... Tai siis onhan siinä vielä hommaa jäljelläkin. Ja sitten pääseekin kasvien istutuspuuhiin! Vielä pitäisi myös keksiä hirveä kasa pyöreitä kiviä jostain. Jännittävästi Pepin ulkoituslenkit menevätkin tien pientareita zoomailessa...

El fin de semana pasado celebramos la comunión del sobrino de Eero. Además, estabamos muy trabajadores y construimos un patio!

Besos, Hansu

Herkkuja ja herukoita

Reissun takia tänä(kään) kesänä ei tullut laitettua mitään kukkia terassille, ja kasvimaan kylvöpuuhatkin jäivät. Mulla oli vielä alkuvuodesta hienot suunnitelmat tehdä kunnon kylvälaatikko, ja sieluni silmin näin itse kasvatetut yrttipuskat, herneet, perunat, salaatit, sipuli sun muut. Vaan eipä tullut kylvölaatikkoa eikä kasvimaata, eikä peukalo ole sen vihreämpi kuin ennenkään. Nyt on tyytyminen sitten kaupan yrtteihin, jotka tökkäsin kukka-astioihin. Täytyy myöntää, että aika kivaltahan nuo näyttävät, ei tässä mitään terassikukkia tarvita.

Kasvimaan suuntaan en ole tullut vilkaisseeksikaan, siellä kun ei pahemmin kasva mikään muu kuin raparperi. No mutta kappas vaan, sateet ovat saaneet marjapuskareppanan puskemaan marjoja jopa enemmän kuin kourallisen ja mansikoitakin löytyi. Siis ainakin viisi mansikkaa ja neljä kourallista viinimarjoja! Kirsikkapuukin loistaa punaisena, tosin eiköhän linnut ehdi taas napsia herkut suihinsa ennen kuin ne ovat kypsiä poimittaviksi.

Unos tresoros de nuestro jardín.

Besos, Hansu

Syksyn satoa

Syksyssä parasta on kypsyvät omenat ja luumut (okei vielä ihanampaa on kevät ja ne kukkivat puut). Pari viikkoa sitten keikuin luumupuissa ja sainkin tunnissa kerättyä mojovan satsin. Siinä oksistossa kurkotellessani ihmettelin, että mitä roskaa sieltä niskaan tippuu ja mikä pitää kummaa ääntä. Katsoin ylöspäin ja siinä yhtä ylemmällä oksalla pikkuinen orava nakersi luumua kaikessa rauhassa. Eikä mulla ollut tietenkään kameraa siinä vaiheessa mukana.

Kapusin alas ja meinasin saada sydänkohtauksen kun puunjuurella jaloissani vaani naapurin kissa mojova oravapaisti mielessään. Kipaisin hakemaan kamerani, mutten saanut ikuistettua kuin oravan kirmaamassa kovaa kyytiä kisumisua karkuun.

Harmi vain että parin tunnin luumujen ja omenoiden keräys meni vähän niinkuin hukkaan, tai tulihan noita syötyä maha kipeäksi. Onneksi omppuja riittää ja sain vihdoin jotain herkkujakin taiottua. En osannut päättää teenkö omena–kaurapaistosta vai piirasta, joten tein niiden yhdistelmää. Ensi viikolla on vielä luvassa omenapossua.

Estaba recogiendo ciruelas cuando oí un sonido extraño: una ardilla se sentó en una rama y comió una ciruela y del árbol estaba un gato de vecinos al acecho. Recogí también unas manzanas y hice tarta de manzana con copos de avena.

Besos, Hansu 

Kuurankukkia

Kylläpäs nämä kirpeät pakkaset herättävät ristiriitaisia tunteita. Ensin niitä odotti kuin kuuta nousevaa, mutta ehkä pienempikin pakkanen riittäisi... Peppiä ei voi lenkittää eikä minnekään tee mieli mennä kun matkalla jäätyy ja perillä paahtuu. Vaan eipä sillä, onhan ulkona niin kaunista! Ihan kuin olisi sokeria ripoteltu joka paikkaan. Tekisi mieli heilua kameran kanssa koko ajan, vaan eipä montaa kuvaa ehdi ottaa ennen kuin sormet huutavat hoosiannaa kylmyydestä.

Ikkunoistakaan ei kunnolla näe ulos, sillä ne ovat täynnä kuurankukkia. Kuuraisten ikkunoiden läpi maailma on aina hieman kauniimpi ja parempi. Kylmyys kurottaa kohti, vaan ei aivan yletä.

- Hansu

Poimintoja puutarhasta

Kukkia, kukkia, kukkia! Ja pari heinää ja rikkaruohoja. Paljon kaikkea kaunista ja kivaa kasvaa pihalla, vaan yhdenkään nimeä en taida tietää. Okei, nämä kuvissa esiintyvät tunnistin suurinpiirtein kaikki. ;)

Niin kivaa kuin olisikin olla viherpeukalo. Ehkä vielä jotain päivänä, sitten kun on aivan ihkaoma piha ja tietää ainakin suurinpiirtein mitä heinää sinne istuttaa. Se (vaalean)punainen tupa ja perunamaa...

Meillä on vaan sininen vuokratölli ja kitukasvuinen salaattimaa. Toukokuun lopussa istutetut tammenlehtisalaatit olivat jo saavuttamassa huiman viiden senttimetrin pituuden, vaan loppu tuli sitten niillekin ennenaikaisesti. Eipä taideta tänä vuonna paljon omaa satoa puputtaa. Puhumattakaan niistä porkkanoista ja herneistä... Viinimarjatkin voi laskea kahden käden sormilla, samoin kirsikat. Onneksi luumuja tulee syksyllä taatusti kasapäin. Mansikoitakin tuli viime vuonna ihan mukavasti, tosin ne maistuivat mullalle. Peppi on käynyt maistelemassa mansikkamaalla jo ahkerasti, joten liekö sielläkään paljoa jäljellä...

- Hansu