Syksyn satoa

Syksyssä parasta on kypsyvät omenat ja luumut (okei vielä ihanampaa on kevät ja ne kukkivat puut). Pari viikkoa sitten keikuin luumupuissa ja sainkin tunnissa kerättyä mojovan satsin. Siinä oksistossa kurkotellessani ihmettelin, että mitä roskaa sieltä niskaan tippuu ja mikä pitää kummaa ääntä. Katsoin ylöspäin ja siinä yhtä ylemmällä oksalla pikkuinen orava nakersi luumua kaikessa rauhassa. Eikä mulla ollut tietenkään kameraa siinä vaiheessa mukana.

Kapusin alas ja meinasin saada sydänkohtauksen kun puunjuurella jaloissani vaani naapurin kissa mojova oravapaisti mielessään. Kipaisin hakemaan kamerani, mutten saanut ikuistettua kuin oravan kirmaamassa kovaa kyytiä kisumisua karkuun.

Harmi vain että parin tunnin luumujen ja omenoiden keräys meni vähän niinkuin hukkaan, tai tulihan noita syötyä maha kipeäksi. Onneksi omppuja riittää ja sain vihdoin jotain herkkujakin taiottua. En osannut päättää teenkö omena–kaurapaistosta vai piirasta, joten tein niiden yhdistelmää. Ensi viikolla on vielä luvassa omenapossua.

Estaba recogiendo ciruelas cuando oí un sonido extraño: una ardilla se sentó en una rama y comió una ciruela y del árbol estaba un gato de vecinos al acecho. Recogí también unas manzanas y hice tarta de manzana con copos de avena.

Besos, Hansu