maanantai 29. kesäkuuta 2015

Viikonlopun fiiliksiä

Ai että millä keleillä meitä hellittiin eilen. Ehkä se kesä löytää vihdoin tiensä tänne Pohjolaankin. Auringon innoittamana käväisimme mökilläkin. Viime kesän mökkivisiitistä löytyykin jo kuvapläjäys täältä, mutta en millään malttanut olla räpsimättä taas tsiljoona kuvaa. Tällä kertaa tuli leikkimökkikin tarkistettua. Teeastiasto ja lelut nököttivät yhä paikoillaan, mutta kuorrutettuna aikamoisella kerroksella pölyä, hämäkinseittejä ja kuolleita ötököitä.



Matkalla kävimme myös kotiseutumuseossa. Totesinpa taas, että miksi mennä museoon kun mökilläkin voi ihastella vanhoja kauniita esineitä. (Eipä sillä, oli museossakin ihan mielenkiintoisia juttuja.)


Unas fotos de la casa de verano de mis abuelos.

Besos, Hansu

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Haparointia arjessa

Ensimmäinen viikko töitä on takana ja nyt olisi tarkoitus ladata akkuja. Meinasi jo tulla viikonlopun lomastressi – mitä kaikkea kivaa sitä voisikaan tehdä. Onneksi töiden alku oli iisimpi kuin odotin. Tosin rankkaa tässä on totutella taas heräämään kukonlaulun aikaan. On muuten paljon helpompi herätä kukonlaulun aikaan kun se kukko oikeasti kiekuu ulkona. Vaikka Suomessa on joskus hassutuksissa tullut kirottua aamutuimaan visertäviä lintuja, niin on se silti aika kivaa herätä apinoiden tömistelyyn, kukon lauluun tai aaltojen pauhantaan. Sen sijaan rummuttava sade lähinnä tuudittaa uneen. Ja missä on ne visertävät linnut? En mä oikeesti teitä kironnut, laulakaa vaan.

Koko viikko on ollut aikamoista etsimistä ja haparointia. Enkä nyt suinkaan viittaa uuteen työhön, vaan arkirutiineihin. Aamuisin sitä on vähän hukassa; joskus meinaa unohtua hampaiden pesu ja joskus on tavaratkin kadoksissa. Pitää taas etsiä ruoka- ja treenirutiineita, niin ettei tunnit päivistä lopu kesken. Viikko meni niiskuttaessa, mutta ensi viikolla rutinoidutaan liikunnankin suhteen kunnolla. Ehkä. On hirveän vaikeaa rutinoitua ja aikatauluttaa, kun vielä hetki sitten ei jaksanut joka päivä katsoa peiliin tai laittaa kenkiä jalkaan. Pitkästä aikaa on kuitenkin ihan kiva miettiä asuja ja tehdä löytöjä kaapista, eikä elää neljällä paidalla ja kolmilla shortseilla. Peppikin on ollut hieman ymmällään. Aamuisin se olisi lähdössä mukaan, ja iltapäivisin energiaa piisaa. Ihan kuin se nyt normaalistikaan päivisin välittäisi muusta kuin siitä, nukkuuko nokoset peiton alla vai sohvan karmilla.

Después de las vacaciones tengo que buscar las rutinas.

Besos, Hansu

torstai 25. kesäkuuta 2015

Tiomanin vesiputous

Vaikka pääasiassa Tiomanilla chillailtiin rannalla, niin yhtenä päivänä teimme retken vesiputoukselle. Juaran lähistöllä olisi ollut kaksikin vesiputousta. Päätimme tutkia toisen, jonka sanottiin olevan isompi, mutta sinne johtavan polun vaikeakulkuisempi. Ja pyh se mitään vaikeakulkuinen ollut, ihan selvä polku kulki koko reitin, eikä missään kohtaa tarvinnut kiivetä tai rämpiä. Matkalla tuli vastaan ihmisiä, jotka päivittelivät "kuinka meillä on vielä aikamoinen polku kuljettavana". No eivätpä ne vaan tienneet pahemmasta. ;) Matkalla sai nauttia vain kävelystä ja ympäröivästä luonnosta ilman pelkoa putoamisesta tai kaatumisesta. Jännän luonnon lisäksi pusikoissa rapisteli ainakin suuri varaani, apinoita sekä jonkinlainen meille aivan uusi kissamainen apina.


Vesiputkea seuraamalla ei voinut pahasti eksyä
Kylän jackfruit-puu – yhdestä hedelmästä riittääkin sitten koko kylälle

Kumipuu
Kannattaa katsoa mistä ottaa tukea...
Kaikki tuntuivat suuntaavan putoukselle heti aamusta. Lähinnä siksi, että matkalla piti ylittää joki, joka on tietenkin helpointa laskuveden aikaan. Me päätimme tehdä toisin ja lähdimme matkaan vasta puoliltapäivin. Vastaan tulevien ihmisten määrästä päätellen päätös oli oikein hyvä. Toki takaisin tullessa joen ylitys meni uintihommiksi, mutta saimmepas plutata viileän virkistävässä putouksessa ihan kahdestaan. Myöhemmin Bushmanin ravintolassa kuvia selailessamme naapuripöytä huokaili kateellina miten olimme saaneet olla paikassa vain kahdestaan. Eli vinkkinä: suuntaa vesiputouksille vasta iltapäivällä! Hintansa silläkin tietenkin oli, sillä olimme takaisin majapaikassa vasta neljältä, jolloin lounasaika oli jo ohi. Ravintolat sulkevat ovensa Juaralla noin neljän ja seitsemän väliseksi ajaksi, joten ruuatta oli sinniteltävä iltaan asti.




Vesiputous oli melkoisen erilainen kuin Lake Toban putoukset. Hurjana pauhaavan putouksen sijasta vesi virtasi enemmänkin vaakatasossa. Tunnelma oli jotenkin spa-henkinen, sillä virkistävät altaat olivat kuin suoraan paremman luokan kylpylästä. Tosin viileässä vedessä ei ihan tuntikaupalla viitsinyt löllötellä, vaikka aika kauan putouksella viihdyimmekin kuuman viidakkokävelyn jälkeen.




Una cascada en Tioman.

Besos, Hansu

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Tiomanin paratiisisaari

Arki koitti, mutta reissujutuilla jatketaan. Flunssakin iski päälle täällä Suomessa hytistessä. Tuntuu absurdilta, että juuri sitä hikoiltiin palmujen alla Tiomanin paratiisisaarella. Tosin Mersingin lauttasatamassa meille selvisi, ettei Tioman olisi aivan niin hiljainen ja unohdettu paratiisi kuin kuvittelimme. Satama kuhisi väkeä, emmekä edes mahtuneet ensimmäiseen lauttaan. Onneksi suurin osa matkustajista jäi saaren länsipuolelle Gentingin ja Payan kyliin. Me jäimme pois Tekekissä, josta jatkoimme lava-auton lavalla istuen kohti saaren itäistä reunaa, Juaraa. Ja onneksi, Juara oli rauhallinen ja leppoisa ranta, jossa ravintoloitakin oli vain kolme. Vaikka saari on pieni (noin 20 km x 12 km), takasi teiden puuttuminen sen, että suurimmat turistimassat pysyivät kiltisti länsipuolella.

Tosin Juarankin rannat ovat täyttyneet lomamökkikylistä, eli aivan niin autiota rannoilla ei ollut kuin kuvittelimme. Netistä sai sen käsityksen, että halutessaan rannalla voi olla vaikka alasti, sillä muita ei ole mailla halmeilla ja jos onkin, ovat ne muut myös reppureissaajia. Juaraan astikin oli kuitenkin levinnyt muutamia kiinalaisia lapsiperheitä. Silti melko rauhassa Juaralla sai elellä, eikä länsipuolen kaltaisesta turistiryntäyksestä ollut tietoakaan. Lisäksi meidän Bushman-majapaikka oli vieläkin rauhallisempi, sillä se sijaitsi mukavasti rannan reunassa. Bushmania voin kyllä suositella todella lämpimästi ja sen ravintolakin taisi olla rannan suosituin. (Varaukset majoitukseen tehtävä hyvissä ajoin sähköpostilla!)

Bushman  Square Chalets
Vuorovesi hiipi melkein portaille asti

Meidän terassinäkymät

"Tarjoilija, ruuallani on meksikolaismiehen kasvot!"

Grillipuuhia



Mökit Juarassa olivat tosiaan aivan rannalla, ja ympärillä kohosi viidakko. Päivät kuluivat pääasiassa rannasta nauttien ja snorklaten. Kenkiä Tiomanilla ei tarvittu mihinkään, sillä siellä tepasteltiin ympäriinsä pehmeällä hiekalla ja ravintoloihin ei edes kengillä saanut mennä. Aika leppoisaa elämää siis. Yhtenä päivänä kävelimme myös viidakkopolkua vesiputouksille (no siellä kengät oli suositeltavaa). Sieltä tuli taas räpsittyä niin paljon kuvia, että omistan sille ihan oman postauksensa. 

Erakkorapu <3
Rannat olivat täynnä korallin paloja. Ja sehän tietää hyviä sukellusvesiä!

Yhtenä päivänä tutustuimme myös Juara Turtle Projectiin, joka on vesikilpikonnien suojelukeskus. Vielä jokin aika sitten merikilpikonnat pesivät kaikilla saaren rannoilla, mutta nyt jäljellä on ainoastaan muutama ranta, jonne vain kaksi lajia tulee pesimään. Olisi pitänyt suunnata JTP:hen heti ensimmäisenä päivänä, sillä siellä vieraillessamme saimme kuulla, että juuri edellisenä iltana oli vapautettu vastakuoriutuneet poikaset mereen. Näimme videoita poikasten kuoriutumisesta ja niiden räpiköinnistä rannalla, niin suloisia pikkurääpäleitä!

Munat kerätään talteen, jotta poikaset saivat turvallisesti kuoriutua. Sen jälkeen ne
päästetään vapauteen.
Sokea merikilpikonna Jo


Kilpikonnat ovat nykyään siis varsin harvinainen näky, mutta varaaneja, apinoita ja muita hauskoja otuksia näkyi siellä sun täällä. Eräs puu rannalla oli täynnä pää alaspäin roikkuvia suuria lepakoita (ihan kuin siivellisiä Peppejä), jotka kiljuivat nahistellessaan parhaista roikkumispaikoista. Gekkojen metkuja olisin voinut seurata tuntikaupalla. Eräs gekko-kekkonen oli vaanimassa lampun ympärillä pörrääviä kärpäsiä, kun toinen mokoma hiipi sen taakse ja puraisi toista parkaa hännästä, eikä edes meinannut päästää irti vaikka toinen vispasi häntäänsä niin vimmatusti. On ne velmuja. Hietakärpäset taas eivät olleet kovin hauskoja, mutta ei niistä onneksi kovin suurta riesaa ollut kun muisti öljytä ihoa. (Hietakärpäset ovat siis kukkakärpäsen näköisiä häijyjä otuksia, jotka purevat ihosta palan pois. Hyh.)

Jos Langkawilla unohtui hieman se chillailu, niin Tiomanilla sitä otettiin takaisin senkin edestä. Juarassa kun ei varsinaisia nähtävyyksiä ole, vaan ranta ja luonto ovat sen päävetonauloja. Kerrankin aikaa jäi ihan vain olemiseen ja lukemiseen. Kunnon rusketus tosin jäi reissussa saavuttamatta, sillä aurinkoa ehdittiin kunnolla ottamaan vasta Tiomanilla, eikä mun iholle viikko riitä mihinkään. Tosin selästä tuli snorklatessa kyllä aika rapsakka...


Unas fotos de la isla paradisíaca de Tioman.

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...