Piipahdus Singaporessa

Reissu on pian tullut päätökseen, sillä Tiomanin saari on jäänyt taakse, ja edessä on enää viimeinen päivä Kuala Lumpurissa. KL tuntuu jo läpikolutulta, ja aikaa on kulutettu shoppaillen, joten ainakin KL:n voi hyvillä mielin jättää taakse. Reissujutut blogin puolella sen sijaan laahaavat pahasti jäljessä, Tiomanilla kun eleltiin käytännössä ilman nettiä ja läjä kuvia on edelleen jumissa pilvessä odotellen nopeaa nettiä.

Ennen Mersingiin ja Tiomanille siirtymistä ihmettelimme Singaporea kaksi päivää. Batamilla ei sitten loppujen lopuksi suhattukaan päiväreissuille Singaporeen (koska lauttamatka 15 € suuntaansa), vaan päätettiin pyhittää Singaporelle lähes kokonainen viikonloppu. Optimoimme ajankäytön niin, että bussi Mersingiin lähti sunnuntai-iltana, jolloin aikaa Singaporelle jäi kaksi päivää mutta kallista hotellia ei tarvinnut ottaa kuin yhdeksi yöksi (hostellien dormitkin olivat lähes 40 € yö!).

Ensimmäisenä Singaporessa piti siis hankkia bussilippu Mersingiin, josta lautat Tiomanille lähtisivät. Netissä luki vain, että Transnasional-yhtiön iltabussi lähtisi paikasta "Plaza, Beach road". Oletimme Beach roadilla olevan jonkilainen aukio bussiasemineen, vaan ei, paikassa oli tieviitta "Plaza", joka osoitti hienostohotelliin. Hotellin edessä oli kyllä tavallinen bussipysäkki, mutta mitään lippuluukkua ei löytynyt. Päätimme parkkeerata Starbucksiin ja ostaa lipun netistä. Virtuaalilippu taskussa kyselimme ohikulkijoilta, mistä kyseinen bussi lähtisi. Vaan kukaan ei tiennyt. Eero oli jo varma, että rahat menivät hukkaan, emmekä koskaan pääsisi ajallaan Mersingiin. Kysyimme kuitenkin vielä hienostohotellista, että missähän kyseinen bussipysäkki on. "No täällähän se, täällä hotellin sisällä kun on ostoskeskus ja Transnasionalin toimisto sekä bussiasema". Jaahas, no pitihän se arvata. Singaporessa tuntuu olevan ostoskeskuksia ihan joka paikassa.

Toinen tärkeä hoidettava oli Decathlon. Netin mukaan Singaporessa piti sellainen olla, ja tarvitsimme kipeästi muun muassa hyttysverkkoa, mikrokuitupyyhkeitä ja riippumaton. Kävelimme tovin jos toisenkin, ja hieman alkoi epäilyttää, sillä missään ei näkynyt niin suurta pytinkiä kuin Decathlon normaalisti on. Lopulta löysimme paikan, vaan kyseessä olikin pelkkä showroom, jossa oli muutamia tuotteita esillä. Varsinainen tilaus hoidettiin netissä, ja tuotteet olisivat olleet seuraavana päivänä noudettavissa. Hyllyssä oli kuitenkin pyyhkeitä, joista myyjä nyökytteli, että kaupan ovat. No hyvä, ne olivatkin tärkeimmät. Mutta siis eivät tietenkään juuri ne pyyhkeet, vaan myyntikappaleet tulisi noutaa noin tunnin junamatkan päässä sijaitsevasta varastosta. Sinne jäi pyyhkeet.

Siinäpä sitten sählätessä kuluikin ensimmäinen päivä. Tuli sentään bongattua Raffles-hotelli (tuo Singaporen kallein, kuuluisin ja suosituin hotelli, joka on kunnostettu huonekaluineen alkuperäiseen 1900-luvun alun loistoonsa) sekä pyörittyä Clarke Quayssa ihmetellen iltaelämää.

Toisena päivänä suhautimme metrolla Orchard Roadille ja taivastelimme ostoskeskusten ja kalliiden merkkien paljoutta. Orchardilta jatkoimme Little Indiaan, ja huh, sielläpä vasta oli vilinää kerrakseen. Populaa riitti kuin muurahaispesässä ja paikka alkoi ahdistaa aika nopeasti. Singaporen siisteydestä ja muista standardeista ei kyllä ollut enää tietoakaan. Little India jäi pian taakse, ja suuntasimme Marine Bayhin räpsimään miljoona kuvaa varsinaisia nähtävyyksistä, eli rannan vaikuttavista rakennuksista ja Merlion-patsasta, joka on Singaporen symboli. Jännää arkkitehtuuria on Singapore kyllä pullollaan, ja sisustusratkaisuilla on uskallettu leikitellä rohkeasti. Muutenkin Singapore vaikutti siisteydellään ja "länsimaisuudellaan", paikoin tuli fiilis kuin olisi ollut Japanissa. Tosin olipahan erään ostoskeskuksen alakerta minikokoinen Little Japan, ja siellä vasta saikin fiilistellä japanilaisia juttuja.

Illalla bussi lähti ajallaan kohti Mersingiä. Matka kesti kolme tuntia ja rajan ylitys sujui hyvin, vaikka hieman pihalla olimmekin, kun kaikki lähtivät juosten bussista kuskin huutaessa "passportpassportpassport". Yhdeltä yöllä meidät jätettiin Mersingin huoltoasemalle ja kävelimme lähimpään hotelliin. Siellä vaatimattoman respan mies ojensi avaimen käteen mitään sanomatta, ja pääsimme koisimaan kympillä loppuyöksi. Emme tainneet olla ensimmäisiä sinne yömyöhään tupsahtavia ja Tiomanin lauttaan suuntaavia. Aamulla piti enää nostaa kunnon tukku käteistä ja lähettää Tiomanin majapaikkaan tieto lautasta, jolla olisimme tulossa. Vaan helpommin sanottu kuin tehty. Joka paikassa tuli nettiä tiedustellessa kutakuinkin sama vastaus "yes internet, but problem, sometimes not work." Ihan perinteiseksi puhelinhommiksi meni tiedotus, mutta rahan nostaminen sai jo hieman verenpaineen koholle. Luultavasti saman internet-problemin takia kun ei ulkomainen kortti meinannut millään toimia. Onneksi juuri viimeinen automaatti antoi vihdoin rahaa ja matka saattoi jatkua hyvillä mielin Tiomanille.

Vihdoin Mersingissä

Mersing. Siinäpä se lähes kokonaisuudessaan.

Después de Batam y antes de Tioman visitamos Singapur. Estuvimos allí dos días y seguimos a Mersing, una ciudad pequeña donde salen los barcos a la isla de Tioman.

Besos, Hansu