lauantai 6. kesäkuuta 2015

Lake Toba – Wau!


Täällä on ehditty jo palloilemaan päivä Singaporessa, ja huomenna illalla matka jatkuu Malesiaan, Mersingin kautta Tiomanille. Viime viikonloppuna taasen teimme porukalla pidennetyn viikonloppureissun Indonesian Sumatralla sijaitsevalle Lake Toballe. Kello soi jo 4.30, ja lensimme perjantaina aamulennolla Batamilta Medaniin. Sieltä ajoimme neljä tuntia pomppuista tietä Eeron-kaverin-vaimon-serkun kyydillä Parapatiin, Lake Toban "pääkaupunkiin". Parapatista jatkoimme laivalla Samosir-saarelle. Majapaikkaa meillä ei vielä ollut, mutta laivalla oli heppu, joka kauppasi majoitusta Mas Cottagesista. Osasipa heppu vähän suomeakin, suomalaiset kun edustavat Madventuresin myötä varsin suurta osaa Lake Toban turisteista. Diili vaikutti hyvältä, ja kun selvisi, ettei majapaikkoja ihan noin vain kävellen kierrettäisi, päätimme majoittua sinne.

Semmoinen lepäili meidän oven edessä

Lake Toba on maailman suurin vulkaaninen järvi, jonka keskellä sijaitsee Samosirin saari. Eli asustelimme saaressa sijaitsevalla saarella. Wikipedian mukaan Toban tulivuorenpurkauksen uskotaan vaikuttaneen ihmislajin evoluutioon kutistaen populaation muutamaan tuhanteen yksilöön, joiden jälkeläisiä nykyihmiset ovat. Lake Toban ilmasto on huomattavasti viileämpi kuin muualla ja ilmankosteus on maltillinen. Sanoisinko, että sellainen mukava Suomen heinäkuu vallitsi meidän siellä majailessa. Auringon paahteessa oli kuuma, muttei tukala, ja sateen yllättäessä tuli ihan vilu. Ja vesi, ah, täydellisen lämpöistä. Vilvoittavaa, mutta lämmintä (eli ei sellaista ällölämmintä kuin vaikkapa Langkawilla). Lake Toballa on kyllä hyvä ihmisen elellä. Hedelmäpuita avokadosta kaakaoon kasvaa siellä sun täällä ja meininki on rennon letkeä. Batakien värikäs historia ja söpöt Batak-talot tuovat myös Lake Toballe omanlaisensa lisän.



Jopa sen verran letkeää on Lake Toban meininki, että monista paikoista saisi taikasieniä ja iloisia yrttejä. Mas Cottagesin heppukin taisi tienata pääasiassa mainostamillaan "hyvillä savuilla". "Terve kaveri, hyvä savut" kuultiin monesti. Pysähdyimme välipalalle erääseen letkeään kuppilaan, jossa inkivääriteen lomassa eräs sienimies mainosti maailman olevan niin kaunis kun syö sieniä. "You look cow, and it's so beautiful. And cat, also so beautiful. Many colours." Aurinko ehti laskea ja välipala muuttua illalliseksi, sillä ruuankaan suhteen ei sovi hötkyillä. Kannattaa siis varata rutkasti aikaa ruokailuun, ja varautua siihen, että koko seurue ei välttämättä ruokaile samaan aikaan. Ja selvennyksesi: ei, emme syöneet sieniä.

Inkivääriteetä ja palmusokeria



Turismia ei mitenkään järjettömästi Lake Toballa ole, vaan se on nähnyt parhaat päivänsä aikoja sitten. Skootterilla huristellessa etenkin lapset vilkuttivat ja huutelivat innokkaasti "hello". Vauvasta vaariin ihmisiä hauskuutti kun valkoinen mies vastaakin takaisin "horas" (batakien tervehdys) ja kiitokseen "terima kasih".

Herran englannin taito tiivistyi noihin hienosti taiteiltuihin sanoihin



Asustelimme lähellä Tuk Tuk -kyläpahaista. Lähistöltä löytyi myös Tomok-kylä, joka oli hieman suurempi – jopa sen verran suuri, että sieltä löytyi pankkiautomaatti. Majapaikkamme lähellä ei mitenkään valtavaa ravintolatarjontaa ollut, joten melkein kaikki ateriat tuli syötyä Mas Cottagesin ravintolassa. Loppulasku neljälle yölle ja aterioille oli 1,5 miljoonaa rupiaa, eli noin 100 euroa. Mas Cottagesia voin kyllä suositella kaikin puolin, tarjoilla oli perinteistä majoitusta batak-taloissa sekä samaan henkeen rakennetuissa moderneimmissa asumuksissa.

Tomok-kylä
Mas Cottages

Batak-talon koristeluja
Mas Cottages


Vuokrasimme tosiaan kahtena päivänä skootterit, joilla huristelimme läpi kylien ja katsastimme muun muassa kuumat lähteet. Lähteet olivat kyllä pettymys, vaikka ylhäältä olikin hienot maisemat alas. Nähtävänä oli vessan näköiset kopperot, jossa oli altaissa rikin katkuista kuumaa vettä. Ylempänä vuorella oli juuri ja juuri nähtävissä pieni puro. Vuorelta alas tultaessa yllätti sade, ja pian tiet muuttuivatkin joeksi. Hieman kuumotteli millaisia kivimollukoita lammikoiden pohjalla lymyili. Tiet kun olivat todella vaikeakulkuisia, joten vesi siihen päälle hieman lisäsi ainakin takapenkkiläisen kuumotuskertoimia. Jopa päätie on Samosirilla paikoin niin huonossa kunnossa, ettei tuota oikein tieksi edes kutsuisi, sivuteistä nyt puhumattakaan.


Kuumat lähteet. (Ja mä kirosin, että mokomat "vessat" peittää kauniit rinnemaisemat.)
Törmäsimme mummovainaan hautajaismenoihin

Batakien kylä

Paluumatkalle otimme taksin, ja varsin pomppuinen ja huimaava kyyti oli sekin. Kiva oli siinä keskipenkillä (ilman turvavyötä tietty) seurata hirveätä liikennettä, kun kuski ohittelee hitaampia ja vastassa on niin autoja kuin liuta mopoja. Kuski myös mitään sanomatta pysähtyi omille tauoilleen, ja hieman alkoi jo jännittää, ehtisimmekö lennolle. Ehkä kahvi ja lepotauko tekivät kuitenkin terää, sillä sen verran skarppina liikenteessä sai olla. Lopulta kiersimme kummaa oikoreittiä ja saavuimme kentälle jostain takaportista. Pomppuisessa kyydissä ei paljon tullut nukuttua, mutta tulipahan katsottua sitäkin enemmän maisemia. Sen verran yksinkertaisia asumuksia ja askeettista elelyä tuli nähtyä, että sai taas hieman perspektiiviä omaan elämään.

Vinkkinä: Matkoja ei ihan minuutilleen kannata suunnitella, ja kätevintä on ottaa aamulento Medaniin ja lähteä iltalennolla. Taksi Medanista Parapatiin kustantaa noin kymmenen euroa per nenä. Pariskuntien kannattaa kysyttäessä sanoa olevansa naimisissa (kihlasormus auttaa asiaa ja riittää todisteeksi), sillä Indonesia on melko konservatiivinen maa.

Semmoinen tyyppi lähti matkaan


En la semana pasada estábamos en Lake Toba (el lago Toba). Me encantó el lugar y puedo volvir en cualquier momento. Es el lago del cráter más grande del mundo y se dice que la erupción tuvo consecuencias globales a la población.

Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...