Haparointia arjessa

Ensimmäinen viikko töitä on takana ja nyt olisi tarkoitus ladata akkuja. Meinasi jo tulla viikonlopun lomastressi – mitä kaikkea kivaa sitä voisikaan tehdä. Onneksi töiden alku oli iisimpi kuin odotin. Tosin rankkaa tässä on totutella taas heräämään kukonlaulun aikaan. On muuten paljon helpompi herätä kukonlaulun aikaan kun se kukko oikeasti kiekuu ulkona. Vaikka Suomessa on joskus hassutuksissa tullut kirottua aamutuimaan visertäviä lintuja, niin on se silti aika kivaa herätä apinoiden tömistelyyn, kukon lauluun tai aaltojen pauhantaan. Sen sijaan rummuttava sade lähinnä tuudittaa uneen. Ja missä on ne visertävät linnut? En mä oikeesti teitä kironnut, laulakaa vaan.

Koko viikko on ollut aikamoista etsimistä ja haparointia. Enkä nyt suinkaan viittaa uuteen työhön, vaan arkirutiineihin. Aamuisin sitä on vähän hukassa; joskus meinaa unohtua hampaiden pesu ja joskus on tavaratkin kadoksissa. Pitää taas etsiä ruoka- ja treenirutiineita, niin ettei tunnit päivistä lopu kesken. Viikko meni niiskuttaessa, mutta ensi viikolla rutinoidutaan liikunnankin suhteen kunnolla. Ehkä. On hirveän vaikeaa rutinoitua ja aikatauluttaa, kun vielä hetki sitten ei jaksanut joka päivä katsoa peiliin tai laittaa kenkiä jalkaan. Pitkästä aikaa on kuitenkin ihan kiva miettiä asuja ja tehdä löytöjä kaapista, eikä elää neljällä paidalla ja kolmilla shortseilla. Peppikin on ollut hieman ymmällään. Aamuisin se olisi lähdössä mukaan, ja iltapäivisin energiaa piisaa. Ihan kuin se nyt normaalistikaan päivisin välittäisi muusta kuin siitä, nukkuuko nokoset peiton alla vai sohvan karmilla.

Después de las vacaciones tengo que buscar las rutinas.

Besos, Hansu