maanantai 31. heinäkuuta 2017

Värikkäiden puutalojen viikonloppu

Istahdin vihdoin koneelle ja meinasin jatkaa pitkästä aikaa Kroatian reissujutuilla, mutta päätinkin jakaa muutaman kuvan viikonlopulta. Viikonloppu oli jälleen niin tapahtumarikas, että se tuntui normaalia pidemmältä, hyvä niin. Lauantaina jatkoimme istutuspuuhissa ja kukkakauppoja kierrellen. Muutama marjapuska ja humalaköynnös tuli hankittua, ja iltaan mennessä piha alkoi näyttää valmiilta. Eipä terassi- ja pihaprojektissa sitten oikeastan vierähtänyt kuin viikko! Aika tehokasta etten sanoisi, tosin aika pitkiä iltoja tässä on tullut kyllä tehtyäkin kun kädet mullassa aika vierähtää aivan huomaamatta... Enää puuttuu vain terassikalusteet, joista päästäänkin pieneen viikonloppuretkeemme.

Kahlattuamme Torin.fin puhki ja selattuamme ympäriämpäri verkkokaupat, tulimme tulokseen, että Ikean Björksnäs-penkki olisi terassille juuri sopivan kokoinen ja muotoinen. Penkki ei kuitenkaan ole varsinainen ulkokaluste, joten 219 euron tarjoushintakin tuntui melko korkealta, jos penkki menisikin kosteudesta pilalle. Ja kappas, Tori.fihin oli juuri ilmoitettu sama penkki 140 eurolla - Raumalla. Mikäs siinä, olipahan syy lähteä vierailemaan Raumalle ja ihailemaan vanhaa kaupunkia samalla.
Lähdimme matkaan heti sunnuntaina aamupäivällä ja saimme penkin kyytiin. Piipahdimme lounassalaateilla ja munkkikahvilla Wanhan Rauman Kaffebarissa - todella vahva suositus jos tuolla päin liikutte! Pieni salaatti maksoi 7,90e ja sisälsi kolme täytettä (otin lohta, fetaa ja vesimelonia) eikä annos todellakaan ollut pieni. Poikkesimme myös eräässä sisustusliikkeessä nopeasti ennen kuin lähdimme kotia kohti - muutaman rompekirppiksen kautta. Päätimme poiketa myös Ikeassa hakemassa ulkotyynyjä penkille ja muutaman muun jutun, kun kerran peräkärry oli matkassa. Tyynyjä ei ollut Raision myymälässä ollenkaan, ja juuri Raumalta raahaamamme penkki oli tietenkin extra-alessa 129 eurolla. Niinpä niin. No tulipahan tehtyä kesäreissu Raumalle. Ja olihan se aivan hurmaava kesäkaupunki, jonka sympaattisia katuja olisi voinut haahuilla pidempäänkin.



Rauman lisäksi kauniita, vanhoja puutaloja tuli ihailtua lauantai-iltana Naantalissa, jonne lähdimme illallistamaan. Snickarin siika houkutteli, mutta menimme kuitenkin Hasta la pastaan, joka komeili Tripadvisorissa ykkössijalla. Olihan pastat ihan ok, mutta täysiä pisteitä en olisi todellakaan antanut. Poro-kantarellipasta oli jokseenkin suolatonta ja pasta klimppistä. Tiramisusta taas tursui niin paljon kahvia, että muut maut peittyivät sen alle, ja pelkäsin jo yöunien puolesta. Toivottavasti aurinkoisia iltoja vielä riittää, niin voisi sen Snickarin siiankin käydä testaamassa...




Herkuttelusta puheen ollen, tokihan pation penkki piti korkata grillaamalla muutamat pekoni-sienet, maissit ja pihvit. Grillinä tosin toimi pikkuriikkinen matkagrilli, mahtoi olla naapureilla naurussa pitelemistä...
El fin de semana pasado visitamos los barrios antiguos de Rauma y Naantali - ay me encantan los casas de madera coloridas!
Besos, Hansu

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kesäjuhlia ja pihahommia

Kylläpä viikonloppu tuntui vähän kuin minilomalta. Jotenkin riitti niin paljon puuhaa, että pari päivää tuntui hirmu pitkiltä. Pääsimme nimittäin vihdoin aloittamaan pihaprojektin parissa. Ikkunan alusen vallannut rikkaruohoviidakko on kitketty pois ja savista maata kaivettu urakalla. Heti perjantaina töiden jälkeen aloitimme kaivamisen ja kuokkimisen ja lopetimme vasta iltayhdeksältä, melko tehokasta!
 


Heti lauantaina aamulla suuntasimme hakemaan järkyttävän kasan lecasoraa (siis miten muutamaan neliöön voi mennä niin paljon, eikä 200 litraa edes riittänyt!) sekä pihalaattoja. Päivä alkoi siis tehokkaasti kantamalla melkein tuhat kiloa pihalaattoja kadulta pihalle. Loppupäivän huhkimme iltaan asti niin tehokkaasti, että sunnuntaina pääsimme jo latomaan laattoja. Illalla vielä mahat kurnien suuntasimme Yangtseen illalliselle, sekä Tall Ship Racesiin ihailemaan ilotulitusta (ja vähän niitä paattejakin toki). Hieno ilotulitus oli kyllä, ja vähän erilainen kun taivas ei näin kesäiltana tietenkään ollut kovin pimeä!
 
 
Sunnuntaina saven tonkiminen ja fyysinen työ vaihtui kuitenkin maximekkoon ja juhlamieleen, sillä kävimme juhlistamassa Eeron veljenpojan rippijuhlia. Huh miten aika vierii nopeasti, itsehän en ole vanhentunut yhtään... Hirveä paniikkikin meinasi tulla juhla-asun kanssa, kun heräsin viherkasvikuplastani vasta paria päivää ennen juhlia ja tajusin, etten omista enää yhtään tuollaiseen juhlaan sopivaa mekkoa, joka mahtuisi ongelmitta päälle (kröhöm).
 
 
Hirveällä tuskalla oli sitten pyörittävä kaupoissa, ai että vihaan tuollaista kun on pakko löytää jotakin. Jotenkin halusin maximekon, koska se ratkaisi samalla sukkahousuongelman. No eipä niiltä rekeiltä tietenkään montaa maxia löytynyt kun sellaista etsii. Paitsi Cubuksesta tämä yksilö 8 eurolla!! Uskomaton hinta, muutenkaan mitään koskaan Cubuksesta löydä. Kolusin siis oikeastaan joka liikken läpi, nekin mistä en ikinä mitään ole ostanut. Ja toinen jackpot - Indiskasta löytyi eräs arkimekko, jota ihailin jo normaalihintaisena nyt 75% edullisemmin eli vain 12 eurolla!
 


Tämä maximekko oli myös hauskan värinen, aivan erilainen mitä silmilläni normaalisti etsisin kaupoista. En taatusti olisi tullut edes vilkaisseeksi tätä päin ilman "ostopakkoa" ja tuota 8 euron hintaa, mutta tuo väri ja kuviohan on loppujen lopuksi tosi kiva! Tosin tunnen itseni hirveäksi valaaksi tuollaisessa hieman levenevässä helmassa, mutta saipahan rennosti hotkia kakkua ilman että pitäisi pelätä saumojen ratkeamista. :D 
 
Juhlahumun jälkeen mekko vaihtui vikkelään pihavaatteisiin ja lapiohommiin, ja iltaan mennessä piha olikin aivan yhtäkkiä laatoitettu! Ja naapurit vielä naljailivat, että kyllä siinä loppukesä menee... Tai siis onhan siinä vielä hommaa jäljelläkin. Ja sitten pääseekin kasvien istutuspuuhiin! Vielä pitäisi myös keksiä hirveä kasa pyöreitä kiviä jostain. Jännittävästi Pepin ulkoituslenkit menevätkin tien pientareita zoomailessa...

El fin de semana pasado celebramos la comunión del sobrino de Eero. Además, estabamos muy trabajadores y construimos un patio!

Besos, Hansu

torstai 20. heinäkuuta 2017

Veneilyä ja raunioita


Voi näitä meidän kesäsäitä! Tosin eipä nämä synkemmät säät toimistossa istuessa haittaa, mutta ärsyttää jäätyä pyörämatkoilla kun säätiedotteissa luvataan aina puutaheinää... Onneksi sentään viime viikonloppuna saatiin nauttia pienen hetken auringon paisteesta, ja sen kunniaksi suuntasimme veneilemään! Äitini miesystävällä on Kaarinassa pikkuinen katettu moottorivene, jota on jo tovin pitänyt päästä testaamaan, sillä eipä ollut edes äiti vielä astunut jalallaan veneeseen.

Rantakäärme kävi pulahtamassa

Huristelimme Kaarinasta Kuusiston linnan raunioille, joka on myös ollut ikuisuuden bucket listalla - kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis! Olen melko pienenä viimeksi käynyt raunioilla, ja pikku-Hansun mielestä moinen kivikasa ei kovin kummoinen ollut. Nyky-Hansu sen sijaan on innostunut historiasta ja vanhoista jutuista, joten olen odottanut raunioilla käyntiä. Ja olihan ne hienot!


El fin de semana pasado damos un paseo de barco y visitamos las ruinas del Castillo de Kuusisto.

Besos, Hansu

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Pulassa


Vihjailin viime postauksessa muutamista vastoinkäymisistä, mutta otsikko viittaa Kroatian kaupunkiin nimeltä Pula – en vain voinut vastustaa tuon sijamuodon lisäämistä. Huristelimme vajaan tunnin matkan Rovinjista Pulaan iltapäivällä tarkoituksenamme viettää siellä loppupäivä ja illallistaa myös. Kävi kuitenkin niin, että kaupunki tuntui melko kolutulta jo parin tunnin jälkeen, ja suuntasimmekin jo hyvissä ajoin takaisin Rovinjiin. Sunnuntai oli ajoituksena loistava, sillä monet kaupat olivat kiinni ja näin kaduilla mukavan väljää. Myöskään nähtävyyksissä ei montaa ihmistä lisäksemme ollut, joten esimerkiksi amfiteatterille pääsimme ilman jonottamista – ilmeisesti etenkin tuo nähtävyys on normaalisti hyvinkin ruuhkainen.

Amfiteatteri on varmasti Pulan tunnetuin nähtävyys ja se kannattaakin ehdottomasti kokea – etenkin kun ruuhkaisinakaan aikoina jonot tuskin yltävän lähellekään Rooman Colosseumin ihmismeriä. Rooman Colosseumiin verrattuna tuo Pulan versio kun on lähestulkoon samanikäinen, mutta paremmin säilynyt. Pulan amfiteatterissa pääsi tutustumaan jopa sen maanalaiseen osaan, jossa niitä hurjia leijonia sun muita villieläimiä on pidetty. Nyt tiloissa oli näyttely amfiteatterin historiasta sekä kokoeilma vanhoja ruukkuja infopaketteineen.

Rooman valtakunnan aikaisista monumenteista Pulassa on jäljellä myös Augustuksen temppeli ja Sergiuksen riemukaari. Roomalaisaikaisia jäänteitä voi bongata myös katukivetyksestä. Pakollisten nähtävyyksien lisäksi katsastimme myös linnoituksen, joka toimii Kroatian sotahistoriasta kertovana museona. Nähtävyydet eivät montaa ropoa maksaneet ja opiskelijakorttikin kelpasi pitkästä aikaa (esimerkiksi Italiassa ja Sloveniassa kun tuohon on yläikäraja). 

Niin kuin linnoitukselta otetuissa kuvissa jotakuinkin näkyy, on Pula pääosin uutta rakennuskantaa, sillä se pommitettiin lähes kokonaan 2. maailmansodassa. Edellämainittuja historiallisia rakennuksia ja muutamia viehättäviä katuja lukuunottamatta Pula ei ehkä ole kaikkein mielenkiintoisin kohde ja vanhat monumentit on äkkiä kierretty. En siis suosittele viettämään viikon lomaa Pulassa, vaan valitsemaan jonkin sympaattisemman kohteen lähistöltä Istrian niemimaailta ja poikkeamaan päiväretkellä Pulassa.

La visita a Pula y sus monumentos antiguos. Sabías que "Pula" significa un apuro o una escasez en finés?

Besos, Hansu

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Rouhea, romanttinen Rovinj

Ohoh kylläpä tämä viikko hujahti hirveää vauhtia ohi, kun illatkin täyttyivät erään työprojektin parissa puurtamisella. Viikonloppu puolestaan sujahti kesästä nauttien vaikka Ruisrockiin emme tänäkään vuonna menneet. Sen sijaan eilen nautimme kesäillasta Koulun pihalla ja Tårgetin terassilla, ja tänään fiilistelimme aurinkoa Littoistenjärvellä. Kesä kuluu kyllä niin kovaa tahtia, että pelkään sen olevan ohi ennen kuin se kunnolla alkoikaan – kuulin pääskysetkin vasta eilen! Reissusta tuntuu olevan jo pieni ikuisuus, ja pelkään että unohdan kaikki hienot yksityiskohdat ellen pian saa niitä rustattua ylös. Toisaalta reissukuviin on kyllä kiva palata pienen tauon jälkeen. Nyt reissupäiväkirjassa ollaan päästy jo Kroatian puolelle Rovinjiin, joka oli kyllä sympaattinen pikkukaupunki.




Rovinjin vanhasta kaupungista jäi erityisesti mieleen värikkäät, sopivasti rappiolla olevat talot, toinen toistaan söpömmät ikkunaluukut sekä kapeat ja jyrkät kujat, joiden kivetys oli vuosisatojen aikana hioitunut petollisen liukkaaksi. Liukastella sai siis reissun aikana milloin vuoristossa irtokivien takia ja milloin liukkaan mukulakivetyksen takia. Horjahteluista huolimatta onnistuin onneksi kuin ihmeen kaupalla pysymään pystyssä – mitä nyt Bledin kukkulalta alas tullessa hieman nirhaisin kyynärpäätä kun vierivät kivet pettivät alta...




Kroatiassa oli tarkoitus ajaa Plitvicen putouksille, mutta Fiat500 tuntui hieman raskaalta matkakumppanilta tehdä tuollainen kuuden tunnin ajomatkan vaativa päiväretki. Niinpä meillä ei yllättäen ollutkaan sen kummempia suunnitelmia tai tekemistä, ja kuin varkain pääsimme lomamoodiin: päivällä rantakallioilla makoilua ja illalla pienillä kujilla käyskentelyä. Söpöjä erilaisia pikkurantoja Rovinjissa on monia, ja parhaat löytää mitä kauemmas kaupungista viitsii kävellä. Suurin osa rannoista on kroatialaiseen tapaan kivisiä ja kallioisia, mutta muutama hiekkaisampikin ranta löytyi.




Rovinj oli kyllä todella mukava ja sympaattinen kohde, jota suosittelen ehdottomasti. Lähtiessä vain sattui eräs ei niin mukava tapahtuma, joka löi suuren mustan leiman koko paikkaan. Kertoilen tästä ja muista vastoinkäymisistä myöhemmin, jahka olen ensin esitellyt muita Kroatian hienoja puolia...

Besos, Hansu

Rovinj, la ciudad pequeña y colorida en Croacia.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...