tiistai 22. toukokuuta 2018

Kampasimpukoita ja parsarisottoa

Meidän keittiössä vieraili aivan uusi tuttavuus, nimittäin kampasimpukka. En ole koskaan moista maistanut edes ravintolassa, joten kokkailu oli jännää kun ei oikeastaan yhtään tiennyt mitä odottaa. Mutta tykkäsin kyllä kovin kampasimpukoista, muistutti aikalailla valkoista kalaa! Simpukoiden kylkeen pyöräytin kesäistä parsarisottoa – jonka jämät toimi muuten loistavasti myös lohen kanssa.



Parsarisotto ja kampasimpukat kahdelle:
  • paketti esim. Pirkka-kampasimpukoita (pakaste)
  • 1 pieni sipuli
  • 1 valkosipulin kynsi
  • parsaa 
  • n. 2 dl risottoriisiä
  • n.1 dl valkoviiniä
  • n. 4 dl kuumaa kasvislientä
  • 1 sitruuna (n. puolikkaan sitruunan mehu)
  • voita
  • (loraus kermaa)
  • parmesanjuustoa
  • suolaa, pippuria
Pilko sipulit ja parsa, sekä kuivaa sulatetut kampasimpukat hyvin. Kiehauta kasvisliemi ja siirrä syrjään odottamaan (itse keitän veden vedenkeittimessä tai kattilassa, ja sekoitan mukaan liemijauheen). Kuullota sipulit voissa ja lisää mukaan riisi. Kuullota hetki, ja kaada sekaan valkoviini. Hauduta miedolla lämmöllä ja anna nesteen imeytyä. Lisää sitten pikkuhiljaa kasvislientä, kunnes riisi on al dente. Myös viiniä voi lisätä joukkoon lisää jos siltä tuntuu. Kiehauta risoton kypsyessä pilkotut parsat suolatussa vedessä. Lisää lopuksi risoton joukkoon loraus kermaa (itse laitoin liikaa ja mielestäni kerman voi hyvin jättää poiskin, jotta risotto pysyy raikkaana eikä siitä tule liian tuhti ja pyöreä). Lisää lopuksi joukkoon parsa ja mausta suolalla ja pippurilla, sekä sitruunan mehulla. 

Mausta kampasimpukat kevyesti suolalla ja pippurilla, ja paista nopeasti voissa, niin että pinta ruskistuu. Sisältä simpukat saavat jäädä aavistuksen läpikuultaviksi. Nosta simpukat lautaselle risoton päälle ja kruunaa annos parmesanilla. Päälle voi raastaa hieman sitruunan kuorta.  



Vieiras con risotto de espárragos

Besos, Hansu

maanantai 14. toukokuuta 2018

Aurinkoloma


Ihan käsittämätöntä miten hienoilla ilmoilla meitä on nyt hellitty! Oliko se nyt lämpimin äitienpäivä 60 vuoteen, käsittämätöntä. Enkä voi lakata ihailemasta kirkkaan vihreitä puita, joiden läpi valo siivilöityy ihanasti ja vauhdilla kukoistamaan ryhtyvää luontoa. Ja niistä kirsikkapuista ei varmaan edes tarvitse mainita... Olen myös seurannut intopiukeana meidän pikku pation heräämistä henkiin. Humala kasvaa monta senttiä päivässä, eikä raparperit paljoa järkeen jää!
Helatorstain ansiosta viikonloppu tuntui ihanan pitkältä, kuin lomalla olisi ollut. (Ja edelleen tuntuu lomafiilikseltä, kun siirsin toimiston puistoon!) Helatorstai kului porukalla piknikbrunssilla Ruissalon kansanpuistossa. Illalla tein vielä Pepin kanssa pitkän lenkin jokirannassa. Peppi oli kesämielellä ja rauhassa haisteli hajuja ja natusti ruohoa, samalla kun itse ihastelin ja kuvasin vehreää maisemaa. 


Lauantaina suuntasimme Kuhankuonoon Savojärven kierrokselle, tosin urheilullisen kävelyn sijasta keskityimme rentoutumiseen. Parin kilometrin kävelyn jäkeen löysimme suojaisan poukaman, johon ripustimme riippumatot ja kokkailimme lounasta. Täydellistä, kun vielä ei ole hyttysiä ja paarmoja riesana! Tosin melkein jopa teki mieli valittaa että oli liian kuuma kävelyyn, edes metsässä ei ollut sen viilempää. Mutta ei todellakaan parane valittaa! Välillä oli kyllä aivan epätodellinen olo ja tuntui kuin olisi ennemmin jossain ulkomailla. Yhdessä kohtaa puiden haaroja väistellessä tuli ennemminkin mieleen jokin aasialainen mangrovemetsä. 



Kotiuduttamme kävimme suihkussa ja suuntasimme Pepin kanssa kävelylle keskustaan jokirantaan. Siinä aurinkorasvaa pois hinkatessa ja mekkoa ylle vetäessä oli edelleen ihan etelänlomafiilis. Samanlainen kun on tullut viettämästä hikistä päivää, ja siistiytyy ennen kaupungille illalliselle menoa. Fiilistelimme jokirannan kuppiloita, mutta palasimme kuitenkin illalliselle kotiin syömään parsarisottoa ja lohta. Jälkiruuan (Lidlin crema catalana 👌) nautiskelimme pihakeinussa, ai että.



Sunnuntaina lounastimme Vähätorilla Tårgetin terassilla, ja jälleen oli ulkomaanfiilis. Etenkin, kun ympärillä tuntui kuuluvan enemmän muita kieliä kuin suomea. Eeron kylmäsavulohipasta oli superhyvää, mutta oma lohi-varhaisperunapizza aikamoinen pettymys. Sen kerran kun kokeilee jotain jännää... Lounaalta suuntasimme jokirantaan kirsikkapuiden katveeseen lueskelemaan, ja jälleen ympärillä taisi olla enemmän turisteja kuin suomalaisia. Joskus ei tosiaan tarvitse lähteä sen kauemmas löytääkseen lomafiiliksen, aurinko riittää! Mites te muut olette nauttineet helteistä? 



Disfrutando el calor de principios de Mayo. Que raro pero no me quejo!

Besos, Hansu

perjantai 4. toukokuuta 2018

Vappuilua


Huh kun ollut melko tahmea tämä arkeen paluu. Tiistaina illalla iski aivan järkyttävät vatsakivut kaikesta mässäilystä, ja niiden kourissa sitten saikin valvoa pitkälle yöhön, minkä jälkeen ei herääminen ollut aivan herkkua. Itse vappu meni hyvinkin perinteisen kaavan mukaan, eli aattona grillattiin meillä ja suunnattiin Taidemuseon mäelle lakitukseen. Tällä kertaa grillissä valmistui hodareita erilaisilla nakeilla sekä täytettyjä herkkusieniä. Jälkkärinä oli vielä jätskiannos ripotteilla, jonka tosin joutui hotkimaan kun jälleen kerran tuli kiire juosta lakitukseen. Lopulta ehdimmekin mäelle vasta juuri kun lakki pitikin jo painaa päähän. Näimme myös Paavo Nurmen lakituksen, Liljan patsaan lakitusta kun emme ole ikinä ehtineet näkemään. Muutoin ilta sujui jokirannassa haahuillen ja aurinkoisesta illasta nauttien. Tosin onnistuin viikko sitten saamaan potkutreeneissä rasitusvamman polveen, niin se tietenkin alkoi vihoitella liiasta seisomisesta, mikä vähän söi juhlamieltä.




Perinteistä poiketen piknik oli jätettävä väliin sateisen ja kylmän sään takia. Enpä muista milloin olisi viimeksi ollut yhtä huono sää Vapun päivänä. Piknikin sijaan järjestimmekin siis brunssin sisätiloissa ja tarjoilla oli jälleen vaikka mitä herkkuja. Oma kontribuutioni oli kinkkuhyrrät (ohje täällä) sekä aprikoosi-Aurajuustosuupalat (ohje täällä). Ja toki myös rocky roadeja oli tehtävä tänäkin vappuna. Omnomnom!








Niinpä niin tämäkin vappu kului vielä opiskelijahaalareissa vaikka luulin jo pari vappua sitten sen olleen viimeinen haalarivappu. Viime vuonnahan vappua vietettiin pitkän kaavan mukaan, koska se oli viimeinen opiskelijavappu... Mutta nyt valmistumispaperit on jo lähestulkoon täytetty, eli eiköhän tämä ollut aikuisten oikeasti vihoviimeinen opiskelijavappu!

La fiesta del primero de Mayo.

Besos, Hansu


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...