Ihan käsittämätöntä miten hienoilla ilmoilla meitä on nyt hellitty! Oliko se nyt lämpimin äitienpäivä 60 vuoteen, käsittämätöntä. Enkä voi lakata ihailemasta kirkkaan vihreitä puita, joiden läpi valo siivilöityy ihanasti ja vauhdilla kukoistamaan ryhtyvää luontoa. Ja niistä kirsikkapuista ei varmaan edes tarvitse mainita... Olen myös seurannut intopiukeana meidän pikku pation heräämistä henkiin. Humala kasvaa monta senttiä päivässä, eikä raparperit paljoa järkeen jää!
Helatorstain ansiosta viikonloppu tuntui ihanan pitkältä, kuin lomalla olisi ollut. (Ja edelleen tuntuu lomafiilikseltä, kun siirsin toimiston puistoon!) Helatorstai kului porukalla piknikbrunssilla Ruissalon kansanpuistossa. Illalla tein vielä Pepin kanssa pitkän lenkin jokirannassa. Peppi oli kesämielellä ja rauhassa haisteli hajuja ja natusti ruohoa, samalla kun itse ihastelin ja kuvasin vehreää maisemaa.
Lauantaina suuntasimme Kuhankuonoon Savojärven kierrokselle, tosin urheilullisen kävelyn sijasta keskityimme rentoutumiseen. Parin kilometrin kävelyn jäkeen löysimme suojaisan poukaman, johon ripustimme riippumatot ja kokkailimme lounasta. Täydellistä, kun vielä ei ole hyttysiä ja paarmoja riesana! Tosin melkein jopa teki mieli valittaa että oli liian kuuma kävelyyn, edes metsässä ei ollut sen viilempää. Mutta ei todellakaan parane valittaa! Välillä oli kyllä aivan epätodellinen olo ja tuntui kuin olisi ennemmin jossain ulkomailla. Yhdessä kohtaa puiden haaroja väistellessä tuli ennemminkin mieleen jokin aasialainen mangrovemetsä.
Kotiuduttamme kävimme suihkussa ja suuntasimme Pepin kanssa kävelylle keskustaan jokirantaan. Siinä aurinkorasvaa pois hinkatessa ja mekkoa ylle vetäessä oli edelleen ihan etelänlomafiilis. Samanlainen kun on tullut viettämästä hikistä päivää, ja siistiytyy ennen kaupungille illalliselle menoa. Fiilistelimme jokirannan kuppiloita, mutta palasimme kuitenkin illalliselle kotiin syömään parsarisottoa ja lohta. Jälkiruuan (Lidlin crema catalana 👌) nautiskelimme pihakeinussa, ai että.
Sunnuntaina lounastimme Vähätorilla Tårgetin terassilla, ja jälleen oli ulkomaanfiilis. Etenkin, kun ympärillä tuntui kuuluvan enemmän muita kieliä kuin suomea. Eeron kylmäsavulohipasta oli superhyvää, mutta oma lohi-varhaisperunapizza aikamoinen pettymys. Sen kerran kun kokeilee jotain jännää... Lounaalta suuntasimme jokirantaan kirsikkapuiden katveeseen lueskelemaan, ja jälleen ympärillä taisi olla enemmän turisteja kuin suomalaisia. Joskus ei tosiaan tarvitse lähteä sen kauemmas löytääkseen lomafiiliksen, aurinko riittää! Mites te muut olette nauttineet helteistä?
Disfrutando el calor de principios de Mayo. Que raro pero no me quejo!
Besos, Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3