sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Tarjoiluvaunun uusi ilme

Keittiöömme muutti muutama kuukausi sitten uusi kaluste, tai samalla kyllä useampikin. Totesimme, että neljän hengen ruokapöydästä kaksi paikkaa oli jatkuvasti rojun valtaamana. Päätimme siis pienentää pöydän kahden hengen baaripöydäksi (mahtuuhan siihen periaatteessa neljäkin mutta tuoleja on toistaiseksi kaksi) ja hankkia tuollaisen tarjoiluvaunun/sivupöydän kaikelle roinalle. 



Förhoja-tarjoiluvaunu on Ikeasta, mutta ihan tuollaisenaan emme siihen tyytyneet. Maalasimme muut osat paitsi pöytälevyn valkoiseksi ja kiinnitimme laatikoihin mustat vetimet. Laatikoissa tosin oli molemmissa päädyissä tuollaiset aukot vetiminä, joten toinen pääty peitettiin vanerilla. Eeron veljen vanhoista hääkylteistä sai juuri sopivaa vaneria, ja samalla tuli kierrätettyäkin. :)



Tarjoiluvaunun toiseen päätyyn tuli ripustuskoukkuja kauppakasseille ja toiseen päätyyn Ikean Fintorp-seinäsäilytystangot, joista sai sahaamalla juuri sopivan levyiset.




Un mueble nuevo en la cocina.

Besos, Hansu

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Selkäkipua ja avantouintia

Aijaijai, täällä on kuulunut viime päivät selkäkipujen kourissa. Onnistuin venäyttämään selän salilla, kun keskittyminen herpaantui ja keskivartalon tuki petti pystypunnerrusta tehdessä. Miten niin pieni nytkähdys selässä voikin saada näin paljon kipua aikaiseksi... Selän lisäksi krampissa on siis tietenkin myös vatsalihakset ja muut ympäröivät lihakset.


Sunnuntaina yritin parannella selkää avantouinnilla, joka kuulemma parantaa kaikki vaivat. Uinnin aikana ja sen jälkeen selkä tuntuikin vetristyneen, mutta seuraavana päivänä kipu oli jopa ehkä entistä pahempi. Avantouinti oli kyllä ihan ihmeen miellyttävä kokemus etenkin tällä toisella kerralla. Kokeilin sitä aivan ensi kertaa pari viikkoa sitten, ja ei se nyt aivan suosikkipuuhaa ollut, muttei ihan niin hirveääkään kuin kuvittelin. Eero on intohimoinen avantouimari ja on ympäripuhunut mua jo varmaan vuoden kokeilemaan. Olen ylpeä, että uskalsin vihdoin kokeilla! Ekoilla kerroilla kävin vain nopeasti dippaamassa itseni mereen, mutta viimeksi tein jopa pari uintiliikettä. Tai no, ihan ensimmäisellä kerrallahan menin avantoon kengät jalassa, jolloin portaita kiivetessä kenkä irtosi, niin että jouduin uimaan sen takaisin, hrrrr...

Harmittaa vietävästi kun ei pääse tekemään mitään hauskaa ja gradun kirjoituksen vastapainoksi kaipaisin jo kipeästi liikuntaa. Viimeiset lumiset päivät olisi ollut niin kiva viettää pulkkamäessä tai lumiukkoa tehden. Parin asteen miinuskeli olisi ollut myös mitä täydellisin lenkkisää... Noh, mutta kunhan tästä paranen niin pitää kiinnittää extrahuomiota keskivartalon treeniin ja hallintaan, jotta vastaavaa ei tapahtuisi jatkossa. 

Kuvia ei avannosta tullut napsittua, sen sijaan kuvituksena toimii pari talvista maisemaa Halisista, Aurajoen rannalta. Nyyh, sinne suli talven ihmemaa...

Oletteko te kokeilleet avantouintia?

Porque me duele la espalda traté de natación de hielo.

Besos, Hansu

perjantai 22. tammikuuta 2016

Bataatti-jauhelihahässäkkä

Bongasin kerran vahingossa tämän reseptin ja kummastelin jauhelihaan tulevia mausteita. Nehän osoittautuivatkin mitä loistavimmiksi, ja meillä on jo monta kertaa maustettu jauheliha kanelilla, juustokuminalla, hunajalla ja balsamicolla. Tosin sen verran pihi olen, ettei meidän keittiössä mitään karitsan jauhelihaa ole nähty eikä sitä myöden minttuakaan... Resepti muuttui siis tällaiseksi:

Bataatti-jauhelihahässäkkä,  2–3 annosta:
  • n. 600 g bataattia
  • 400 g naudan jauhelihaa
  • 2 rkl öljyä
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 tl kanelia
  • 1,5 tl juustokuminaa
  • 0,5 tl chilijauhetta
  • 1 rkl balsamicoa
  • ruukku rucolaa
  • 200 g fetaa
  • puolikas granaattiomena
  • suolaa
  • mustapippuria 


Kuori ja pilko bataatit. Levitä bataattilohkot uunipellille ja kaada niiden joukkoon puolet öljystä ja hunajasta. Mausta suolalla ja pippurilla. Paahda 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.
Kaada loppu öljy pannulle ja paista jauheliha. Mausta jauheliha suolalla, pippurilla, lopulla hunajalla, kanelilla, juustokuminalla, chilillä ja balsamicolla. Valmistele jauhelihan muhiessa muut aineet: pilko feta, revi rucola ja koputtele puolikkaan granaattiomenan siemenet kulhoon.
Lado kypsät bataattiviipaleet sekä jauheliha lautaselle. Ripottele päälle feta, rucola ja granaattiomenan siemenet.

Carne picada picante con batatas, feta, rúcula y granos de granada.

Besos, Hansu

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Aurajoen jäällä

Ah kyllä silmä lepää ympäröivässä winter wonderlandissa. Auringon hennosti paistaessa teimme sunnuntaina kävelylenkin tutulla Aurajoen reitillä Halisissa, vaan tällä kertaa Aurajoen päällä. Pakkanenkin hieman hellitti niin, että Peppikin uskaltautui haalarissa ulkoilemaan. Raukkaparka kun on saanut tyytyä vain minilenkkeihin näin kovilla pakkasilla...





Muistakaahan ihmiset ulkoilla ja nauttia valkeasta maisemasta niin kauan kun sitä riittää! Valkoista Aurajokimaisemaa voi ihailla myös tällä videolla, aika huikeat maisemat, eikö?

Sobre el hielo del río Aura

Besos, Hansu

lauantai 16. tammikuuta 2016

Tulostettava kalenteri vuodelle 2016

Huh tammikuu kerkesi jo puoleen väliin, ennen kuin sain tämän kalenterin piirusteltua valmiiksi, tulostettua seinälle ja nyt tänne blogiinkin asti. No mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Tadaa, olkaapa hyvä: tulostettava kalenteri seinälle! Kalenterin aiheet ovat sekalaistakin sekalaisemmat, kun ideat vähän vaihtuvat matkan varrella ja lopulta sitten piirtelin kuukausiin sopivia aiheita sitä mukaa kun ideoita tuli.



Ajatuksena oli ripustaa tämä housuhenkarilla seinälle, mutta jotenkin se olikin sitten vähän orvon näköinen siinä, joten se saattaa nyt jäädä vain jääkaapin oveen. Voisihan tähän tehdä myös reiän yläreunaan ja ripustaa jollain kivalla nauhalla. Tai sitten tulostaa vähän pienemmässä koossa paksummalle paperille ja asettaa pöydälle johonkin kivaan telineeseen, vähän tähän tapaan.


Hice un caledario para este año.

Besos, Hansu

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Viime viikolla

Viime viikolla palasin jälleen koulun penkille. Tai siis, eihän mulla ole nyt kuin yhden kurssin luennot, jälleen yksi espanjan itsenäinen kurssi sekä se gradu. Tuntui kyllä niin kummalliselta olla koululla pitkästä aikaa, ja naamat käytävillä olivat ihan vieraita. Varmistin kahteen otteeseen luentosalin, ja olin ajoissa paikalla odottamassa sisäänpääsyä. Tarkistamisesta huolimatta huomasin istuvani aivan väärässä luentosalissa, ja vasta kolmannella tarkistuskerralla onnistuin lukemaan oikein. Niinpä sitten hienosti myöhästyin ensimmäiseltä luennoltani.


Ja mistä lopulta sitten löysin itseni? No kansantalouden luennolta keskeltä vieraita kasvoja, samasta paikasta kuin opiskelujeni alkutaipaleella. Sain silloin suoritettua muutaman peruskurssin etukäteen avoimessa yliopistossa, niin että ensimmäisen syksyn aikana halusin tilalle jonkin korvaavan kurssin. Tuolloin mietin kansantalouden sivuainetta, ja niinpä valitsin jonkun julkistalouden kurssin. Siellä sitten istuin ainoana ensimmäisen vuoden opiskelijana kansiksen pääainelukijoiden joukossa. Ja nyt, opiskeluiden viime metreillä löydän itseni samasta luentosalista, taas tuntemattomien kansiksen pääainelukijoiden keskeltä. Ympäri mennään yhteen tullaan, mutta ei kansantaloudesta silti sivuainettani tule. Kunhan ajattelin, että Suomen taloushistorian tunteminen voisi olla yleissivistävää, kun ei muitakaan sopivia kursseja ollut tarjoilla.

Viime viikolla sai koulun myötä kaivaa myös kalenterin esille ja alkaa täyttää sitä deadlineilla ja opiskelijamenoilla. Clash Ohlsonilta nappasin soman pikkukalenterin, joka vielä sattui sopimaan täydellisesti H&M:n söpöihin passinkansiin. Itse asiassa ostin kannet viime vuonna siltä varalta, että joskus löydän niihin sopivan kalenterin, ja löytyihän se, ihan sattumalta.

Viime viikolla paukkuivat myös ennätyspakkaset (ihan kirjaimellisesti meidän talo välillä paukkui). Kylppäri meni vähän turhankin viileäksi, niin että lämmin suihku tarjosi melkoiset höyryt. Ikkunat täyttyivät jääkukista, villasukat sai kerrankin vetää jalkaan ja ulkoseinät näyttivät glitterillä kuorrutetuilta. Ja mitä teimme, kun mittari näytti -24? No jonotimme tietenkin (turhaan) yli tunnin ulkona lippuja vuoden ehkä suurimpaan opiskelijatapahtumaan, Pikkulaskiaiseen, koska jatkoilla esiintyy Antti Tuisku. Olihan se ihan mielenkiintoinen kokemus, vaikka lippuja vaille jäimmekin...
 
Viime viikolla tuli myös harrastettua kulttuuria. Kävimme porukalla katsomassa Tyttökuninkaan, joka on kokonaan kuvattu Turussa. Leffa ei mikään mieletön sielua hivelevä elämys ollut, mutta tarina oli ihan mielenkiintoinen, ja tuttuja paikkoja (ja tuttuja kasvoja sivurooleissa) oli hauska bongailla. Perjantaina hyödynsimme Taidemuseon ilmaisen sisäänpääsyn, jonka jälkeen jatkoimme El Namin kautta Brewdogin hipsterijuomien äärelle. Musta omenasiideri hämmensi, sillä se kyllä maistui siideriltä, mutta näytti ihan colalta. Ei mikään hullumpi viikko ja lukuvuoden aloitus.


La semana pasada interesante: tuve cláses desde hace mucho tiempo, hacía 24 grados bajo cero y hicimos cola por más de una hora para comprar entradas a un evento estudiantil y además, vimos la película The Girl King que es filmado en Turku.

Besos, Hansu

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Itse tehdyt joululahjat: julisteita pukinkonttiin

Perinteisesti blogissa on nähty joulun jälkeen liuta itse tehtyjä joululahjoja. Herkkulahjoista kerroinkin jo, mutta muut perinteisemmät lahja-askartelut jäivät tänä vuonna vähemmälle. Muistatteko vielä karttataulut? Vähemmän yllättäen Turku-taulu saattoi löytyä muutamastakin lahjakääröstä. Jatkoksi piirtelin eräälle lahjanlaajalle myös vastaavan taulun Peräseinäjoesta. Kieli vaihtui suomeksi, ja sepustinpa opastekstin jokseenkin pohojam'maalasella murteella. Ei varmaan aivan nappiin mennyt turkulaiselta, mutta sinnepäin ainakin toivottavasti...


Lisäksi piirtelin pukinkonttiin Eeron suvun sukupuun. Tottahan toki nämä ideat piti saada vasta viikkoa ennen joulua, niin että jonkin verran kiireellä sai illat kuluttaa piirtopöytää. Ainakin suurin piirtein saatiin esi-isät ajoissa paikoilleen, vaikka eiköhän sinne muutama virhe lipsahtanut...

Pósteres para regalar en Navidad.

Besos, Hansu

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Lohdullinen maapähkinäkana

Pakkasen paukkuessa sitä kaipaa lämmintä, tuhtia ja lohduttavaa ruokaa. Jotain, joka halaa sisältäpäin. Maapähkinäkana on juuri sopivan tuhti ja lohdullinen siihen tarpeeseen. Lisäksi kylläisenä pysyy paremmin lämpimänäkin. (Mittari näyttää -20, ja tämä neropatti on syönyt tänään sushia ja salaattia, ne eivät paljon mieltä ja kehoa lämmitä.)



Maapähkinäkana neljälle:
  • 400g kanaa
  • 1 sipuli
  • 1 paprika
  • 1 rkl currya
  • puolikas kanaliemikuutio
  • n. 2 dl vettä
  • 1-2 dl kermaa
  • n. 1 dl maapähkinöitä
  • 3 rkl maapähkinävoita (sokeroimatonta)
  • 1 rkl soijaa
  • 1 tl chilitahnaa
  • mustapippuria, suolaa
  • öljyä paistamiseen

tarjoile riisin ja salaatin kera

Rouhi pähkinät veitsellä ja paahda pähkinärouhetta kuivalla pannulla. Siirrä pähkinärouhe syrjään, lisää pannulle tilkka öljyä ja kuullota pilkottu sipuli. Paista kana. Lisää pieneksi kuutioitu paprika. Lisää vesi, kanaliemikuutio, soija ja chilitahna. Lisää pähkinät ja maapähkinävoi. Lorauta mukaan kerma, mausta mustapippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa.

Pollo en salsa de cacahuete es perfecto para estas temperaturas frías.

Besos, Hansu

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vuoden alku Linnavuorella


Vuosi 2016 alkoi näköjään kirrrrpeässä ja aurinkoisessa pakkassäässä. Lauantaina Peppi sai jäädä kotiin vällyjen väliin tuhisemaan kun me pynttäydyimme kolmeen vaatekerrokseen, pakkasimme termarin täyteen kaakaota ja suuntasimme Piikkiön Linnavuorelle. Maisema peittyi hiljalleen hentoiseen lumivaippaan ja aurinko paistoi, kunnes se peittyi lumipilveen ennen kuin painui jälleen punaisena mailleen.


Testaukseen pääsi myös uusi Klean Kanteen-pullo. Eero on jo pitkään ollut ilman kunnollista juomapulloa, sillä kriteerit pullolle olivat kovat: kestävä, ruostumatonta terästä, puhdistusta helpottava suuri suuaukko, simppeli ja ajaton muotoilu. Kerran ihailimme ohimennen netin syövereissä bambukorkkista Klean Kanteen -pulloa, ja päätin sitten tilata sellaisen joululahjaksi. Kelpuutin itsellenikin samanlaisen, joten tilasin pullon isommassa 800 ml sekä pienemmässä 532 ml koossa, toisen kiiltävänä ja toisen harjattuna. On se aika hieno, eikös vaan?


El inicio frío del año nuevo en la cima de un cerro.

Besos, Hansu

perjantai 1. tammikuuta 2016

Vuoden kohokohdat

Hyvää uutta vuotta 2016! Se olisi sitten taas uusi vuosi ja uudet kujeet edessä. Työrupeamani päättyi tältä erää ja edessä on taas opiskelijan ihana, vapaa arki. Mieli on hieman haikea ja ilmassa on hyvästejä vanhalle vuodelle ja monille sen tarjoamille kokemuksille. On siis aika tehdä katsaus, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Ilman blogia ja vuoden aikana otettuja tuhansia kuvia, en varmaan muistaisi enää mitään, ainakaan niitä pienempiä juttuja.



Tammi- ja helmikuu kuluivat ilmeisen rennosti, sillä syksyllä pakerrettiin aika lujaa koulun kanssa. Eräs markkinoinnin kurssi kun sai viihtymään koululla yötä myöden ja lennätti kurssilaiset San Diegoon asti. Alkuvuodelta kone pursuaa kuvia herkullisista ja terveellisistä ruuista, lumikinoksista ja maisemista päiväkävelyiden varsilta. Kokeilin legendaarista avokadopastaa ja olin näemmä innostunut chian siemenistä kun varmaan joka kolmas aamupala on ikuistettu. Maisemat olivat lumiset, mutta mieltä ahdisti jo tuleva kevät. Alkuvuoden kohokohtana oli varmaankin helmikuinen piipahdus Gdanskissa

Maaliskuussa jaksaminen, hyvinvointi ja ravinto olivat paljon mielessä. Arkistot pursuavat taas ruokakuvia, ja koulun Hyvinvointipäivä sai pohtimaan terveysasioita blogissakin. Instagram se vasta pursuikin ruokakuvia, sillä keräsin kuvaruokapäiväkirjaa, joka kyllä auttoi jonkin verran ruokavalion kartoittamisessa. Yoogaian turvin yritin innostua myös joogasta, ja pari hyvää asanaa onkin jäänyt osaksi kehonhuoltohetkiä. Instagram-koostekin näyttää, että kevät oli melko rauhallinen ja seesteinen.




Huhtikuussa mielen valtasi reissukuume ja ilmassa oli muutenkin enemmän energiaa sekä tulevan odotusta. Kauppatieteiden kandidaatin paperit tuli otettua ulos ja katse oli tulevassa. Uusi rinkka pakattiin, ja nokka otettiin kohti Kaakkois-Aasiaa. Touko- ja kesäkuu täyttyi seikkailuista Kuala Lumpurin vilskeessä, Langkawilla lekotellen, Penangilla herkutellen, Batamilla chillaillen,  Lake Tobaan rakastuen, Singaporessa piipahtaen ja Tiomanilla rentoutuen.



Juhannukseksi saavuimme kotiin ja heti maanantaina alkoikin sitten työt, mikä on reissujen lisäksi myös melko merkittävä tapahtuma. Flunssa iski heti Suomen kylmyyteen laskeutuessa, eikä paluu arkeen ollut helppoa. Muistan elävästi skypehaastattelun Batamilla ja sen hölmistyneen fiiliksen, kun tajusin vasta puhelun loputtua, ettei Suomessa odotakaan jatkohaastattelu vaan ihan työpäivä. Puhelu osui lounasaikaan Batamilla, ja lähdimmekin samantien porukalla ostoskeskukseen syömään. Olo oli edelleen epätodellisen hölmistynyt ja keskittyminen ruokaan oli vaikeaa. Muistan syöneeni jättikatkarapuja kasviksilla ja riisillä ja purnanneeni kun rapuja oli annoksessa vain muutama. Palanpainikkeeksi oli herkullista vesimelonimehua. Syödessä googletin, mikä tuleva työnimikkeeni olisi englanniksi.

Heinäkuussa meillä oli orava kylässä ja hetken suunnittelimme sen majoittamista pihalle. Suomea osasi taas arvostaa, ja ihailimme suomalaista metsää heinäkuussa Liesjärvellä ja elokuussa Repovedellä. Syksyä kohden kesämenot vähenivät ja elämä tuntuu pyörineen vain töiden ja salitreenin ympärillä. Eväslaatikoita tiskattiin ahkerasti ja kiire painoi. Onneksi lämpöä riitti pitkälle elokuuhun, niin että Peppikin kävi vihdoin uimassa. Arjen luksus löytyi pihalta yölliseltä piknikiltä ja nokosilta riippumatossa, ja talven tulo hirvitti. 



Lokakuussa mieli huusi pakoa arjesta ja teimme päiväreissun Tallinnaan. Työpäivät tuntuivat pimeiden päivien myötä yhä raskaammilta ja päänsärky alkoi olemaan jokapäiväinen vieras. Samalla piti pyhittää kaikki liikenevä aika gradulle. Liikkuakin piti myös ahkerasti, jotta sai virtaa ja veren kiertämään kiristyneissä hartioissa. Päivävaellus Teijolla aurinkoisena syyspäivänä toi pilkahduksen yhä vain pimenevään syksyyn. Eero toimi onneksi välillä koti-isänä graduaan hoitaen, niin että sain välillä istua valmiiseen pöytään.

Marraskuussa energiat alkoivat olla aika nollassa ja teki mieli vain nukkua. Useampanakin viikonloppuna oli otettava hieman aikalisää mutta onneksi pikkiriikkinen lumikerros toi hetkeksi valoa pimeyteen. Joulukuussa juhlittiin sekä itsenäistä Suomea että pikkujouluja, sekä tehtiin kuumeisesti jouluaskarteluja. Gradu lähti joululomille ja vapaa-aikana sai hyvillä mielin piipertää ja näpertää.



Kun elokuussa sanottiin heipat kesälle ja löydettiin arjen luksus kesäisistä puuhista, lupasin yrittää löytää niitä samoja hienoja hetkiä myös talven keskeltä. Se on tainnut kokonaan unohtua, ja tässä on vain porskutettu menemään syksyn synkkyydessä. Mutta kun tarkemmin pohtii, niin onhan niitä hienoja hetkiä mahtunut myös pimeyden keskelle. Niitä ei vain ehkä ole taltioitu, koska tosiaan puuttuu se kuvaukselle arvokas valo. Töissä oli monia onnistumisen hetkiä ja onhan se gradukin ihan huomaamatta edistynyt. Espanjan itsenäinen kurssi tuli tehtyä ja opettajalta sateli kehuja. Eteläiselläkin taivaalla loistaneet revontulet lämmittivät mieltä vaikka varpaat olivat jäässä. Talvipakkasilla ja syksyn sateissa onni löytyy saunan lauteilta, teekupista ja viltistä, leffaillasta, yhdessäolosta, nukahtamisesta sateen rummutukseen, mieltä ja kieltä hemmottelevista herkuista ja jäisenä kimmeltävästä ympäristöstä.

Jos vuosi 2014 oli täynnä huimia iberialaisia seikkailuja ja odotukset tälle vuodelle olivat kovat, niin sanoisin, että kyllä kakstuhattaviistoista lunasti odotukset tarjoten jännittäviä, antoisia, opettavaisia ja hieman pelottaviakin kokemuksia. Tervetuloa kakstuhattakuustoista, paas paremmaks!

Un resumen del año 2015, feliz año nuevo!
 
Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...