perjantai 1. tammikuuta 2016

Vuoden kohokohdat

Hyvää uutta vuotta 2016! Se olisi sitten taas uusi vuosi ja uudet kujeet edessä. Työrupeamani päättyi tältä erää ja edessä on taas opiskelijan ihana, vapaa arki. Mieli on hieman haikea ja ilmassa on hyvästejä vanhalle vuodelle ja monille sen tarjoamille kokemuksille. On siis aika tehdä katsaus, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Ilman blogia ja vuoden aikana otettuja tuhansia kuvia, en varmaan muistaisi enää mitään, ainakaan niitä pienempiä juttuja.



Tammi- ja helmikuu kuluivat ilmeisen rennosti, sillä syksyllä pakerrettiin aika lujaa koulun kanssa. Eräs markkinoinnin kurssi kun sai viihtymään koululla yötä myöden ja lennätti kurssilaiset San Diegoon asti. Alkuvuodelta kone pursuaa kuvia herkullisista ja terveellisistä ruuista, lumikinoksista ja maisemista päiväkävelyiden varsilta. Kokeilin legendaarista avokadopastaa ja olin näemmä innostunut chian siemenistä kun varmaan joka kolmas aamupala on ikuistettu. Maisemat olivat lumiset, mutta mieltä ahdisti jo tuleva kevät. Alkuvuoden kohokohtana oli varmaankin helmikuinen piipahdus Gdanskissa

Maaliskuussa jaksaminen, hyvinvointi ja ravinto olivat paljon mielessä. Arkistot pursuavat taas ruokakuvia, ja koulun Hyvinvointipäivä sai pohtimaan terveysasioita blogissakin. Instagram se vasta pursuikin ruokakuvia, sillä keräsin kuvaruokapäiväkirjaa, joka kyllä auttoi jonkin verran ruokavalion kartoittamisessa. Yoogaian turvin yritin innostua myös joogasta, ja pari hyvää asanaa onkin jäänyt osaksi kehonhuoltohetkiä. Instagram-koostekin näyttää, että kevät oli melko rauhallinen ja seesteinen.




Huhtikuussa mielen valtasi reissukuume ja ilmassa oli muutenkin enemmän energiaa sekä tulevan odotusta. Kauppatieteiden kandidaatin paperit tuli otettua ulos ja katse oli tulevassa. Uusi rinkka pakattiin, ja nokka otettiin kohti Kaakkois-Aasiaa. Touko- ja kesäkuu täyttyi seikkailuista Kuala Lumpurin vilskeessä, Langkawilla lekotellen, Penangilla herkutellen, Batamilla chillaillen,  Lake Tobaan rakastuen, Singaporessa piipahtaen ja Tiomanilla rentoutuen.



Juhannukseksi saavuimme kotiin ja heti maanantaina alkoikin sitten työt, mikä on reissujen lisäksi myös melko merkittävä tapahtuma. Flunssa iski heti Suomen kylmyyteen laskeutuessa, eikä paluu arkeen ollut helppoa. Muistan elävästi skypehaastattelun Batamilla ja sen hölmistyneen fiiliksen, kun tajusin vasta puhelun loputtua, ettei Suomessa odotakaan jatkohaastattelu vaan ihan työpäivä. Puhelu osui lounasaikaan Batamilla, ja lähdimmekin samantien porukalla ostoskeskukseen syömään. Olo oli edelleen epätodellisen hölmistynyt ja keskittyminen ruokaan oli vaikeaa. Muistan syöneeni jättikatkarapuja kasviksilla ja riisillä ja purnanneeni kun rapuja oli annoksessa vain muutama. Palanpainikkeeksi oli herkullista vesimelonimehua. Syödessä googletin, mikä tuleva työnimikkeeni olisi englanniksi.

Heinäkuussa meillä oli orava kylässä ja hetken suunnittelimme sen majoittamista pihalle. Suomea osasi taas arvostaa, ja ihailimme suomalaista metsää heinäkuussa Liesjärvellä ja elokuussa Repovedellä. Syksyä kohden kesämenot vähenivät ja elämä tuntuu pyörineen vain töiden ja salitreenin ympärillä. Eväslaatikoita tiskattiin ahkerasti ja kiire painoi. Onneksi lämpöä riitti pitkälle elokuuhun, niin että Peppikin kävi vihdoin uimassa. Arjen luksus löytyi pihalta yölliseltä piknikiltä ja nokosilta riippumatossa, ja talven tulo hirvitti. 



Lokakuussa mieli huusi pakoa arjesta ja teimme päiväreissun Tallinnaan. Työpäivät tuntuivat pimeiden päivien myötä yhä raskaammilta ja päänsärky alkoi olemaan jokapäiväinen vieras. Samalla piti pyhittää kaikki liikenevä aika gradulle. Liikkuakin piti myös ahkerasti, jotta sai virtaa ja veren kiertämään kiristyneissä hartioissa. Päivävaellus Teijolla aurinkoisena syyspäivänä toi pilkahduksen yhä vain pimenevään syksyyn. Eero toimi onneksi välillä koti-isänä graduaan hoitaen, niin että sain välillä istua valmiiseen pöytään.

Marraskuussa energiat alkoivat olla aika nollassa ja teki mieli vain nukkua. Useampanakin viikonloppuna oli otettava hieman aikalisää mutta onneksi pikkiriikkinen lumikerros toi hetkeksi valoa pimeyteen. Joulukuussa juhlittiin sekä itsenäistä Suomea että pikkujouluja, sekä tehtiin kuumeisesti jouluaskarteluja. Gradu lähti joululomille ja vapaa-aikana sai hyvillä mielin piipertää ja näpertää.



Kun elokuussa sanottiin heipat kesälle ja löydettiin arjen luksus kesäisistä puuhista, lupasin yrittää löytää niitä samoja hienoja hetkiä myös talven keskeltä. Se on tainnut kokonaan unohtua, ja tässä on vain porskutettu menemään syksyn synkkyydessä. Mutta kun tarkemmin pohtii, niin onhan niitä hienoja hetkiä mahtunut myös pimeyden keskelle. Niitä ei vain ehkä ole taltioitu, koska tosiaan puuttuu se kuvaukselle arvokas valo. Töissä oli monia onnistumisen hetkiä ja onhan se gradukin ihan huomaamatta edistynyt. Espanjan itsenäinen kurssi tuli tehtyä ja opettajalta sateli kehuja. Eteläiselläkin taivaalla loistaneet revontulet lämmittivät mieltä vaikka varpaat olivat jäässä. Talvipakkasilla ja syksyn sateissa onni löytyy saunan lauteilta, teekupista ja viltistä, leffaillasta, yhdessäolosta, nukahtamisesta sateen rummutukseen, mieltä ja kieltä hemmottelevista herkuista ja jäisenä kimmeltävästä ympäristöstä.

Jos vuosi 2014 oli täynnä huimia iberialaisia seikkailuja ja odotukset tälle vuodelle olivat kovat, niin sanoisin, että kyllä kakstuhattaviistoista lunasti odotukset tarjoten jännittäviä, antoisia, opettavaisia ja hieman pelottaviakin kokemuksia. Tervetuloa kakstuhattakuustoista, paas paremmaks!

Un resumen del año 2015, feliz año nuevo!
 
Besos, Hansu

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi kivalta vuodelta! :) Olet ollut myös tosi ahkerana. Oi, että miten olet päässyt matkailemaan kadehdittavan kauas! :) Mukavaa uutta vuotta ja toivotaan, että se on tosiaan parempi itse kullekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laskin juuri, että peräti kuudessa maassa tuli käytyä viime vuonna, toivottavasti tuleva vuosi pitää sisällään myös seikkailuja kaikomailla :)

      Poista

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...