lauantai 31. elokuuta 2013

Kesämuistoja

Syyskuu ja kouluvuosi pyörähtää käyntiin näillä näppäimillä, joten kai se on pakko hyväksyä totuus. Kesä alkaa olla ohi. Nyyh ja niisk. On siis aika katsastaa, mitä kaikkea mennyt kesä piti sisällään, joten tässä kokoelma kesän parhaimpia paloja Instagram-otoksina. Onneksi kesämuistoja on tullut säilöttyä paljon talven varalle mieltä lämmittämään, vaan silti epäilyttää miten siitä kylmyydestä taas selviää. Kuvia oli yllätysiso läjä, joten tässä muistoja touko- ja kesäkuun osalta.  Jatko-osa tulossa pian!

Toukokuussa...


1. Otin ensimmäisen Instagram-kuvani, Pepistä tottakai // 2. Uusin passin ja ikuistin vanhan siltä varalta etten saisi sitä pitää. Onneksi sain! :) // 3. Nauroin Cosmopolitanin kuviin jääneitä iStock-vesileimoja // 4. Ihailin ensimmäisiä kukkia




1. Podimme joukolla laiskuutta lenkkeilyn suhteen // 2. Toisten jo nauttiessa ensimmäisistä helteistä hikoilin itse matikan intensiivikurssilla // 3. Ihailin luumupuiden kukkia // 4. Peppi nautti helteistä niin kuin kunnon brasilialaisen kuuluu



1. Vein Eeron synttärinä aamiaisen sänkyyn // 2. Pyöräytin Eerolle marsipaaneisan synttärikakun // 3. Nautin auringosta Pepin kanssa // 4. Söin kesäistä salaattia aurajuustolla

Kesäkuussa...



1. Vietettiin laiskoja lomapäiviä // 2. Syötiin italialaistyylistä munakasta terassilla // 3. Heitin talviturkin mereen jo kesäkuun alussa, vesi taisi olla 16-asteista // 4. Söin itseni ähkyksi grilliruokaa, nam!

1-2. Nautin lomapäivistä Pepin kanssa auringossa loikoillen // 3. Söin aurajuusto-päärynäsalaattia // 4. Onnistuin kerrankin kalakeitossa


1. Shoppailin laukkuja // 2. Ihastelin terassin ensimmäisiä kukkia, jotka olivat tosin erittäin lyhytikäisiä // 3. Riemastuin Pepin järjestämästä yllätyksestä // 4. Söin mahtavaa pastaa


1-4. Juhannus vierähti Budapestin katuja kierrellen

 1. Juhannussaunassa Peppikin pääsi lauteille // 2. Nautin tuoreista mansikoista rahkan kera // 3. Innostuin lenkkeilystä kunnolla pitkästä aikaa // 4. Ihastelin puutarhan vehreyttä

Mua voi seurata Instagramissa nimellä hnsu!

- Hansu

perjantai 30. elokuuta 2013

Kiireetön aamu ja kotitekoinen wienerkahvi

Vapaapäivän kunniaksi päätin pyöräyttää oikein superherkkukahvit. Löysin kaapin perältä leivonnasta jääneen Maraboun Dubbel Nougat -patukan ja sulatin siitä palasen kuumaan maitoon. Nutella (nam!) toimisi varmasti vähintäänkin yhtä hyvin. Vaahdotin nougatmaidon ja lisäsin Pauligin Espresso Fortissimo -kahvin joukkoon. Ja päälle vielä ripaus kaakaojauhetta pisteeksi i:n päälle. Vitsi miten nannaa, voiko päivä enää herkullisemmin alkaa?


Vaikken arkena todellakaan ole aamuihminen, on vapaapäivien kiireettömät aamut jotenkin niin ihania. On eri asia herätä ajoissa tekemään-ei-mitään, kuin herätä töihin tai kouluun. Onni on laittaa kello soimaan aikaisin vain nauttiakseen yksin hiljaisuudesta ja hitaasta aamiaisesta kun ei ole kiire mihinkään. Voi vain nauttia kesäaamujen auringonpaisteesta, juoda ehkä kahvia terassilla ja lukea lehteä. Tai talvella hissutella villasukissa kun ulkona on yhä pimeää, käpertyä viltin alle, särppiä kuumaa teetä ja vaikka katsella piirrettyjä.



- Hansu

tiistai 27. elokuuta 2013

Jos metsään haluat mennä nyt...

Sä takuulla yllätyt. Ainakin positiivisesti. Kesän mahdollisesti viimeinen lämmin viikonloppu tuli vietettyä kokonaan ulkoilmassa Evon retkeilyalueella. Eräjormaillessa tuli imettyä kaikki mahdolliset auringonsäteet syksyn varalle, eikä kyllä olisi paljon parempaa säätä voinut toivoa! 

Starttasimme retken melomalla noin kahdeksan kilometriä kajakilla pitkin Teuronjokea. Voi veljet mitkä maisemat! Rehevä joki virtasi keskellä metsää ja fiilis oli jotenkin taianomainen ja epäsuomimainen. Jännitystäkin matkassa riitti – jo pelkästään kiikkerän kajakin ansiosta. Laskimme nimittäin pari pikkuista koskea ja ylitimme joen yli kaatuneita puunrunkoja. Wheee!



Retki jatkui lyhyellä vaelluksella. Patikoimme noin kahdeksan kilometriä harjun yli ja yövyimme teltassa järven rannalla, vaikka alkuperäinen suunnitelma olikin viettää yö laavussa. Varusteista huolimatta hieman vilukin yöllä tuli, sillä lämpötila laski vain muutamaan plusasteeseen. Mutta sehän on vain osa tunnelmaa, eikös? ;)

Aamulla oli hienoa herätä kuvankauniisiin maisemiin: peilityyni höyryävä järvi ja kirkas auringonpaiste.




- Hansu

lauantai 24. elokuuta 2013

Makaronilaatikko 2.0

Hih, nyt on luvassa varsinaista trendiruokaa eli makaronilaatikkoa. En ole koskaan ollut mikään suuri makaronilaatikon ystävä, ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän siitä pidän. Inhon syynä lienee hyhmettynyt munamaito.

Ajatus inhasta ala-asteen munamakaronimössöstä on saanut välttelemään oikeastaan kaikkea tuollaisesta perinteisestä kaarevasta makaronista tehtyä ruokaa, kunnes Eero siirsi tätinsä reseptin meidänkin ruokapöytään. Tuunattu makaronilaatikko ilman munamaitoa onkin nykyään oiva ämpäriruoka, eli sitä on helppo tehdä iso satsi monelle päivälle ja töihin evääksi.





Ainekset noin 5-6 annokseen:
  • 7 dl täysjyvämakaronia
  • 10 dl vettä
  • 400 g jauhelihaa 
  • Tuorejuustoa (esim. 100g Crème bonjour kanttarellituorejuustoa tai vaikka Koskenlaskijaa)
  • lihaliemikuutio, mausteita maun mukaan (esim. suolaa ja pippuria)
Paista (ja mausta) jauheliha sekä kiehauta vesi, jotta tuorejuusto ja lihaliemikuutio liukenevat siihen. Kaada tuorejuustovesi, jauheliha ja makaronit suureen uunivuokaan ja paista uunissa 200 asteessa n. 40 minuuttia.

Tiesittekö muuten, että isoäitien aikaan eli joskus 30-luvulla makaronilaatikko tunnettiin nimellä makaronivanukas? Se, jos mikä kuulostaa pelkältä hyhmettyneeltä munamaidolta muutaman ylikypsän makaronin kera.

- Hansu

perjantai 23. elokuuta 2013

Viimeistä vietiin

Kesätyöt päättyivät edellispäivänä ja vielä ehdin viettää pienen miniloman ennen koulun alkua. Säät ovat ainakin suosineet viime päivinä, ja toivottavasti aurinko hellii vielä ensi viikollakin! Helteestä huolimatta lähestyvän syksyn huomaa ilmassa. Aamut ja illat tuntuvat jo melkoisen kirpeiltä, mutta toistaiseksi kevyt huivi hartioilla on riittänyt lämmittämään.

Viimeisen työpäivän asuksi olin kaavaillut pitkiä housuja ja värikästä kokonaisuutta. Ja kuinkas sitten kävikään, päädyin mustavalkoiseen shortsiasuun. En tiedä itsekään mitä aamun tohinoissa taas tapahtui... Jalkaan nakkasin sentään hieman väriä; mun korallinpunaiset lemppariballerinat, jotka on jo niin risat, että tämä taisikin olla niille viimeinen kesä. Nyyh. 

Asu: H&M / Korut: Asos
Laukku: Aventura / Huivi: French Connection
Voi reppanat!


Syksyn tulon huomasi myös siitä, että asukuvia ei näköjään kannata napsia enää iltayhdeksältä.

- Hansu

tiistai 20. elokuuta 2013

Tiuku veisaa kaheksaa

Vihjailinkin jo aiemmin pitkään vaivanneesta pakkomielteestä ruusukultaista kelloa kohtaan. Niinkin pieni asia kuin paidan napit voi siis aiheuttaa epämääräisiä mielitekoja ja sydämentykytystä, silly me! Eli siitä se ajatus sitten lähti. Pitkään jahkailin tämän, tämän ja tämän kaunokaisen välillä, kunnes sitten klikkasin lopulta tällaisen aikaraudan ostoskoriin. Ehkä sitten jonain päivänä se maikkelkorssi. Tai enpä tiedä, eihän sitä uskaltaisi edes pitää...

Asos Boyfriend Watch


- Hansu

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Tee-se-itse helmipanta

Tässä hieman lupailemaani ohjetta helmipantaan, joka vilahtikin jo täällä. Sopivaa pantaa en kaupasta onnistunut löytämään ja ne vähätkin, joita vastaan tuli, maksoivat mielestäni liikaa. Itsetehtynä kustannukset olivat pyöreät nolla, sillä kaikki tarvikkeet löytyivät jo kotoa. Kuminauhaakin löysin kaapin pohjalta millilleen oikean mittaisen pätkän.

Tarvikkeet:
  • kuminauhaa
  • helmiä
  • neula ja lankaa

Aloitin ompelemalla pienimpiä helmiä siksakin muotoon, jolloi helmikirjailu joustaa pannan mukana. Karhulanka tai vastaava olisi ollut kova sana, mutta itse käytin tavallista ompelulankaa. Jälkiviisaana voin todeta myös, että kaksinkertainen lanka olisi myös kannattanut sillä ompelin osan helmistä kahteen kertaan. Noh, toivottavasti ompeleet kestävät näinkin. Kannattaa päätellä lankaa moneen otteeseen matkan varrella ettei koko hökötys purkaannu katastrofin sattuessa!

Sitten lisäsin isompia helmiä helmisiksakin koloihin. Tämä oli rasittavin vaihe, sillä helmen reikä oli liian ahdas neulalle, ja lanka piti käsin nyhertää helmen läpi. Argh.

Tähän kohtaan oli tarkoitus lopettaa, mutta päätinkin viimeisenä silauksena lisätä vielä pikkuhelmiä tyhjiin kohtiin.

Lopuksi ompelin kuminauhan päät yhteen noin miljoonalla pistolla. Valmis!



- Hansu

torstai 15. elokuuta 2013

Luomisen tuskaa ja mietteitä työstä

Työhaastattelusta multa kysyttiin, että mikä on tärkeintä työssä. Nuorempi Hansu olisi saattanut vastata että raha. Mun ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan, kun vastasin että ihmiset. 

Ikääni nähden olen nähnyt aikamoisen liudan erilaisia työpaikkoja, akkavaltaisesta liukuhihnatyöstä miesvaltaiseen toimistotyöhön. Ensin mainitussa sekä ihmiset, että työ olivat kamalia. Jälkimmäisessä molemmat ihania. Koettua on myös kaikkea näiden väliltä. Kuitenkin musta tuntuu, että kamalinkin työ on aika paljon kivampaa ihanien ihmisten kanssa.


Tärkeää on myös tehdä sitä mitä rakastaa. Luin hetki sitten Trendistä (7/2013) Maria Veitolan kolumnin, jonka sanomana on, että kun saa tehdä haaveidensa työtä, on ahdistus väistämätöntä. Jännää mutta totta. Luovassa työssä mulla on jatkuvasti pieni pelko pyllyssä. Osaanko mä tän? Entä jos kaikki ei tykkää? Jos tää on ruma? Mitä jos mä mokaan? Mitä jos ideat vaan loppuu kesken?

Veitola kiteyttää mun ajatukset aika hyvin, ahdistus kuuluu asiaan. En siis olekaan ihan kummajainen. "Unelmahommia paiskitaan vakavana, itku silmässä. ... Toinen lounasseuralaisistani ei tunne ikinä vastenmielisyyttä työtään kohtaan. Hän on rakennusmies, joka ei stressaa vaan viheltelee iloisesti mennessään. 'Mutta', hän sanoi, katsoi meihin merkitsevästi ja jatkoi: 'minä en olekaan pannut peliin kaikkeani.' ... Intohimoammateissa työskenteleville ihmisille ei riitä muu kuin täydellinen lopputulos. Kun pelissä on oma persoona, tekemisestä tulee helposti kuolemanvakavaa. Intohimon seuraaminen muuttuu suorittamiseksi, jossa vain lopputuloksella on merkitystä. Sinne pääseminen, eli se kuuluisa matka, on vain kiusallinen välivaihe, vaikka se on itseasiassa koko työn olennaisin osuus."

Lopuksi Veitola päätyy siihen mistä mä aloitin: "Yksin työskentelevät ovat erityisen taipuvaisia ahdistumaan. Muiden kanssa tunnelma on helpompi pitää kepeänä".

Leikki on lapsen työ ja työ on aikuisen leikki. Vaikka olisi homma hanskassa ja hanskat hukassa, pilkettä silmäkulmasta ei saisi hukata. Aika monta kertaa se on päässyt hukkumaan, tänäänkin. Onneksi on työkaverit. Nauravat suut ja hassut jutut. Ahdistus? Poissa.

Kotitoimisto ei varsinaisesti liittynyt aiheeseen, mutta työpaikan harmaa työpiste
ei ole kovin kuvauksellinen...

- Hansu

tiistai 13. elokuuta 2013

Voittajahousut



Viininpunaisten housujen innoittamana innostuin keväällä kirkkaanpunaisista housuista, viimeistään nähtyäni tämän postauksen. Haaveilin juurikin Dr. Denimien supermukavista punaisista yksilöistä, vaan ainakin Stockmannin ja Carlingsin valikoima tuotti pettymyksen. Tarjoilla oli vain kummallisia ruosteenpunaisia housuja. Meinasin jo tilata pöksyt Nellyltä, mutta kommenttien perusteella sieltäkin olivat ihmiset saaneet väärän värisiä.

Eipä auttanut taas kuin turvautua H&M:n valikoimaan. Tylsää, miten isolta osalta mun vaatekaappi koostuu H&M:n valikoimista, vaan sieltä mä näköjään aina löydän sen mitä etsin, ja yleensä kaikki on kuin tehtyjä mun päälle. Kai mä sitten olen niin pohjoismaalaisen mallinen...

Paita: H&M (tuunattu) / Housut: H&M / Ballerinat: H&M





Tässä ne siis on, the voittajahousut. Katselin nimittäin juuri Prisma-dokumentin, jonka mukaan punainen on voittajan väri. Tätä oli testattu taekwondo-otteluissa, joissa tuomarit valitsivat voittajaksi huomattavasti enemmän punaiseen pukeutuneita ottelijoita. Vaikka ottelijoiden värit vaihdettiin digitaalisesti, niin punaiset voittivat silti enemmän. Tämä riittänee perusteluksi ostaa nämä housut. ;) Ensi syksynä aion olla voittaja näiden ansiosta. Noh, voittaja ainakin jollain saralla. (Lasketaanko herkkujen syönti?)

- Hansu