maanantai 25. tammikuuta 2021

Erilainen vuosi 2020

Huhhahhei melkein ehti tammikuu jo loppua, ennen kuin kerkesin viimeistelemään vuosikatsauksen. Mennyttä vuotta taaksepäin tarkastellessa on vähän sanaton olo, enkä tiedä onko edes järkeä laatia perinteistä vuosikatsausta, sillä vuosi oli aikalailla tyhjä, toisaalta hyvin työntäyteinen. Yksi vuoden avainsanoista on peruutettu, kaikki kiva peruutettu. Muille se tarkoitti kotoilua ja tekemisen keksimistä neljän seinän sisällä lähes väkisin, meille se tarkoitti remonttia, remonttia, remonttia. Eipä tähän vuoteen muuta mahdu. Kuitenkin näin uuden vuoden kynnyksellä on kiva muistella hyviä (vaikkakin sitten pieniä) hetkiä ja samalla jättää taakseen menneet, ja ottaa avosylin vastaan uusi – toivottavasti kaikin puolin parempi – vuosi 2021.



Tammikuussa vuoden ensimmäisinä päivinä suuntasimme Tampereelle. Itselleni oli kyseessä työmatka, sillä olin juuri alustavasti sopinut uudesta kumppanuudesta erään tamperelaisen yrityksen kanssa. Yhdistimme bisnestapaamiseen pienen kaupunkiloman ja yövyimme yhden yön hotellissa ja ehdimme vähän kiertää kauppoja ja museoita.

Helmikuun ensimmäisenä päivänä autuaan tietämättömänä tulevasta ehdin käydä vuoden viimeisessä ja ainoassa yleisötapahtumassa. Tein nopean visiitin Helsinkiin, sillä pääsin peruutuspaikalle katsomaan Kansallisoopperaan Bajadeeri-balettia. Rakenna ja sisusta -messutkin kerkesivät olemaan, ja piipahdimme paikan päällä tiirailemassa remontti-ideoita. Asuntokuume oli ylimmillään ja helmikuussa teimmekin kaupat remonttivelkaisesta talonreppanasta. Vielä lainapapereita tehdessä naureskelimme pankin tädin kanssa, että korkosuoja lienee turha, kun taloudessa ei näy mitään, mikä nostaisi korkoja sen 5–10 vuoden aikana kun korkosuoja olisi voimassa. Siitä viikon päästä iski korona, ja kurkkua kuristi. Onneksi ainakaan vielä ei näy korkojen nousua mutta vallitseva taloustilanne kyllä ahdistaa.

Lähes heti avaimet saatuamme ryhdyimme purkupuuhiin, ja maaliskuun alkuun mennessä ehdin jo julkaista kuvan, että purkuhommat on ohi. Todellisuudessa se oli vasta jäävuoden huippu: loppuja tapetteja nypittäisiin vielä pitkän aikaa ja lattioiden alla purkamista vasta riittäisikin rautaputkien, turpeen ja rakennusjätteen muodossa. Enpä olisi kyllä uskonut, että purkuvaiheessa menisi lopulta niin kauan! Kevät teki onneksi tuloaan aikaisin, ja päivä toisensa jälkeen sai hämmästellä, mitä kaikkea uudelta pihamaalta nousisikaan. Tosin takatalvi ehti yllättää kerran jos toisenkin, ja remppahommissa meinasi tulla välillä tosi kylmä.

Koronan myötä elämässä ei ollut yhtäkkiä mitään muuta, kuin remppaa ja sen vastapainona paljon ulkoilua Rion kanssa. Pieni reppana kun joutui yhtäkkiä olemaan aika paljon yksin meidän rempatessa. Tätä hyvittääksemme teimme retkiä milloin mihinkin vähän erilaisempiin lenkkiympäristöihin. Eero siirtyi myös tekemään töitä kotona, ja aloimme olla kiitollisia, että pian neliöitä olisi aika paljon enemmän, sillä päivästä toiseen samassa pienessä tilassa oleminen alkoi jo tuntua. Uuden talon yläkertaan sisustettiinkin väliaikainen toimisto, jotta pääsi edes jonnekin hetkeksi saamaan vaihtelua ja omaa rauhaa.

Huhtikuussa työmaalla aloiteltiin LVIS-hommia. Purkutöiden ohella luulin tätä vaihetta paaaaljon nopeammaksi. Mielessäni olin ajatellut, että yhtenä päivänä vedetään sähköjohdot paikoilleen, toisena viemäriputket ja kolmantena ilmastointiputket. No ei aivan. Suunnitteluineen, erehdyksineen ja reitityksineen kiviseinissä hommassa vierähti kuukausitolkulla – eikä ne purkutyötkäät olleet vielä ohi. Poikkeusvappukin tuli meni erikoisissa tunnelmissa – kaupunki oli autio ja söimme kylmettynyttä pizzaa Tuomiokirkon portailla.



Toukokuussa luovutettiin turpeiden suhteen ja tilattiin vihdoin imuriauto – jälkiviisaana näin olisi pitänyt tehdä jo heti alussa, jolloin aikaa olisi säästynyt monessa asiassa. Purkutyöt jatkuivat valurautaisten lämmitysputkien ja viemäreiden osalta, joissa riittikin askartelua. Kesäkuun puolella pääsi vihdoin rakentamaan uutta: seinäkoolauksia keittiöön ja parantelemaan lattian koolauksia. Uusi puu teki ihmeitä, ja rempassa alkoi olla draivia ihan eri tavalla. Tosin kesän helteet iskivät jo touko-kesäkuussa aivan kuin meitä kiusatakseen, ja remppahommat tuntuivat välillä tuskaisilta. Toukokuun helteistä tuli sentään nautittuakin retkeilemällä.

Kesäkuun helteiden myötä pakenin itse kaverin mökille Jaalaan juhannuksen viettoon ja Eero jäi raksalle painamaan hommia. Myöhemmin kesällä oli osien vaihto, kun Eero lähti juhlimaan kälynsä nelikymppisiä ja mä jäin maalailemaan paneelikattoja ja ikkunoita. Kuun loppupuolella tuli tilaamamme patterit, jotka olivat olevinaan jo "hirveän myöhässä". Emmepä taas arvanneet, kuinka kauan kestäisi, että patterit olisivat seinässä saati toiminnassa. Purkutyötkin jatkuivat edelleen viemäreiden osalta, ja sitä myöden purkuhommia oli tehty jo yläkerrassa ja kellarissakin.

Heinäkuussa lomailtiin ja remppa edistyi isoja askelia. Pienen tauon toi kaverini synttärit, jonka merkeissä pääsimme vierailemaan Kultarantaan presidentin puutarhaan, jonne matkasimme höyrylaiva Ukko-Pekalla. LVIS-hommat alkoivat vihdoin olla valmiit ja sai pikkuhiljaa alkaa siirtymään pintojen pariin. Rappasimme seiniä antaumuksella ja parissa päivässä alkoikin olla vähän vähemmän raffit seinät. Maaliruiskulla pohjamaalikin saatiin pintaan alta aikayksikön.

Elokuussa jatkui hommat seinien parissa – rappausta, paklausta, levytystä, saumausta, maalausta. Kuun loppupuolella saatiinkin ensimmäiset patterit seinään valmiin seinäpinnan myötä. Isoimpana projektina oli maalämpökaivon poraaminen, tosin sen teki toki ammattimiehet. Oman puutarhan antimista tuli nautittua, kun järjestimme pienellä porukalla sadonkorjuujuhlan marjan poiminnan ja grillailun merkeissä. Ehdimme tehdä myös miniminiloman yöpymällä yhden yön teltassa Matildajärvellä. Havahduin siihen, että kesä ja sen myötä maalauskelit alkaa olla lopuillaan, ja aloitin ikkunoiden maalausprojektin, jossa vierähtikin aika kauan, lokakuun loppupuolelle asti. Kellariin ilmaantui yhtäkkiä kasapäin hommia jarruttelemaan keskikerroksen töitä, sillä öljysäiliöltä vapautunut tila piti saada kuntoon ennen maalämmön asennusta.



Syyskuussa painettiin kellarissa hommia lattiavalun, rappauksen ja maalauksen muodossa. Ikkunakin tuli vaihdettua lennosta. Katollakin riitti puuhaa, kun sinne piti asentaa poistoilmapuhallin. Kuun vaihteessa koettiin suuri etappi, kun osaan lattioista puhallettiin uudet eristeet ja sitä myöden lattiat sai laittaa kiinni. Koronatilanne salli juuri ja juuri kampaajalla käynnin, ja sain kuulla, että kuolleen tuntuinen kuontaloni oli täynnä pinttynyttä remppapölyä. Freesillä tukalla tuli kyllä niin uudesti syntynyt fiilis!

Lokakuussa koitti merkittävä etappi kun saatiin vihdoin lämpö taloon. Pääsimme yhtäkkiä laatoituspuuhiin, josta nautin paljon. Ikkunoiden maalausprojektikin tuli vihdoin päätökseen parahiksi ennen kunnon syyskelejä (vaikka onkin mm. silikonien osalta yhä kesken). Moni asia remppatyömaalla tuntui ottavan suuria harppauksia eteenpäin, vaikka paljon oli silti vielä tehtävää.

Marraskuussa koitti synttärit, joita ei monestakaan syystä juhlittu isosti, vaan vain illallisen merkeissä. Halloween-tunnelmaa nostatti kummituskierros Louhisaaren kartanossa. Kuun loppupuolella oli laattalattiat kodarissa, vilpolassa ja vessassa valmiit ja saumattu. Pääsimme siirtymään loppuihin lattioihin, eli taas oli vuorossa eristeen puhallusta. Itsenäisyyspäivänä koittikin juhlapäivä, kun alkoi puulattian asentaminen – tätä oli odotettu, ja se oli asetettu yhdeksi isoksi etapiksi. Vähän ennen joulua lattiat olikin valmiit – aika hyvä joululahja! Joulunpyhät maltoimme pysyä poissa työmaalta, eikä tekemistäkään oikein ollutkaan parina päivänä, sillä meiltä uupui materiaalit ja tarvikkeet, kun kaikki paikat olivat kiinni. Sai siis hyvällä omatunnolla lepäillä pari päivää ja ahmia kunnon herkkukooman. Arjen koittaessa olikin taas täysi rähinä työmaalla muutaman vapaapäivän johdosta. Uuden vuoden aattokin oli sen verran erikoinen, että seikkailtuamme Ikeassa päädyimme ostamaan "heräteostoksena" kokonaisen kodinhoitohuoneen  – mutta näistä lisää pian!

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Besos, Hansu