tiistai 31. tammikuuta 2017

The meikkipiironki

On nämä meidän vähät neliöt varsinaisia ihmeneliöitä, sillä meille ilmestyi yks kaks tyhjä nurkka. Ja koska aiemmin hankkimamme lipasto ei käytännössä oikein toiminutkaan meikkipöytänä kuten olin suunnitellut, aloin suunnitella nurkkaan säilytyskalustetta, jossa saisi myös kivasti meikkailtua. Katselin tori.fi:n ja Ikean lipastovalikoimia, kunnes Eeron kanssa höpöteltyäni muistin sanan piironki. Olisi mahtavaa omistaa piironki! Piirongista tulee mieleen isoäidit, joiden piirongin laatikossa on salaisuuksia ja aarteita. Laitoin tori.fi hakusanaksi piironki, ja johan alkoi löytyä. Nimittäin klaffipiironkeja! Miten nerokas huonekalu! Etsin huokeaa ja rumahkoa ratkaisua, sellaista jonka voisi surutta tuunata. Toki vanha ja sellaisenaan hieno talonpoikaispiironkikin olisi ollut ihana, mutta juuri oikean metsästämiseen olisi saattanut vierähtää aikaa – ja rahaa.


Niinpä ostimme tämän retron piironkirouvan muutamalla kympillä. Kirsikkapuiseksi petsattu viilupinta ei sellaisenaan oikein miellyttänyt. Retrokuvioisilla hyllypapereilla kuorrutetut laatikotkin haisivat vahvasti mummolle. Mitähän lie salaisuuksia jollain mummolla ollut kätkössä... Uutta maalia siis pintaan! Tosin valkoisen ja mustan väliltä oli vaikea valinta, mutta lopulta valitsimme mustan valkoisella sisuksella. Yläkertamme kun on jotenkin liian hempeä ja maalaisromanttinen, ja se kaipasi kontrastia. Vaatekaapit ovat mustat messinkisillä vetimillä, joten piirongin tummanpuhuva värimaailma täydentäisi niitä. Tällainen siitä sitten tuli:


Kyllä nyt kelpaa meikkailla! Klaffiosa nielee kivasti kaikki meikit, korut, kynsilakat, hiuspinnit sun muun tilpehöörit, ja laatikkoihin saa vielä kaikkea muuta tavaraa. Matalahko klaffipöytä kaipasi kaverikseen matalaa tuolia, mutta sehän meiltä löytyikin jo valmiina. Pappalta omittu yli satavuotias tuolivanhus kun on juuri sopivan kokoinen, ja toimii samalla myös yöpöydän tapaisena.
 
Mitäs tykkäätte?

Compré y pinté un buró para mis maquillajes.

Besos, Hansu

tiistai 24. tammikuuta 2017

Kylpyhuoneen muutos


Jahas, josko vihdoin jatkettaisiin muutamilla remppajutuilla. Kylppäri on odotellut esittelyään jo piiitkän tovin. Välillä jo ehdin toivoa, josko kylppäriin saataisiin vihdoin pyyhekoukut, vessapaperitelineet sun muut pikkujutut mutta ei kai tässä jouda odottelemaan. Muutenkin kylppärissä on hieman keskeneräistä vielä, joten ehkä on luontevaa esitellä se nyt tuossa tilassa kuin se on jo kuukausitolkulla ollut. Meillä ei esimerkiksi ole vieläkään lasista suihkuseinää, ainoastaan vanhan asunnon suihkuverho (joka kyllä istuu tilaan yllättävän hyvin ja Eero ei enää haluaisikaan koko lasiseinää...). No mutta, raotetaanpas liukuvaa liukuvaa tallin ovea ja kurkataan sisään!


Kylppäriremonttihan laajeni huomattavasti alkuperäisestä suunnitelmasta, kun kosteusvaurioiden takia päädyimme purkamaan koko roskan pois, ja rakentamaan alusta asti uudestaan koko huoneen lattiavalua myöden. Matkan varrelle mahtui yhtä jos toista jumppaamista ja sumplimista, mutta yllättävän hyvin kaikki loksahteli paikoilleen. Alkuperäinen kylpyhuone oli pieni, mutta jokseenkin riittävä (200cm x 120cm + minisauna). Yhden neliön kokoisesta saunasta luovuimme ja muutimme sen eteistilaksi, jossa on nyt myös pesukone. Aiempaan kylpyhuoneeseen ei oikein järkevästi olisi pyykkikone edes mahtunut vaikka sille liitäntä olikin (olisi melkein pitänyt valita suihku tai pesukone, aiemmat asukkaat jakoivatkin pesukoneen naapurin kanssa). Viemärien paikat olivat jokseenkin ennalta määrättyjä, joten kovin paljon ei olisi auttanut tilaa suurentaa. Tiiliseinää vasten olevan koolauksen teimme kuitenkin mahdollisimman ohueksi ja kasvatimme kylppäriä muutaman sentin keittiöön päin, kunnes keittiön viemäri tuli vastaan. Näin saimme noin kymmenisen senttiä lisää huoneen leveyteen ja pituuteen. Siirtämällä vielä pönttöä muutamalla sentillä siirtomuhvilla saatiin 60-senttiselle allaskaapille juuri tarvittava lisätila. Suihkun puoleinen päätyseinä jätettiin  vinoksi, sillä muutoin suihkunurkka olisi pienentynyt kymmenisen senttiä. Todellista senttipeliä siis, mutta lopputulos ei vaikuta yhtään siltä että asioita olisi väkisin mahdutettu. Myös aiempaa huomattavasti korkeampi huonekorkeus avarsi tilaa ihan huikean paljon: karvan päälle kaksimetrinen tila kasvoi noin 240 cm korkeaksi.



Pintamateriaaleista kerroinkin jo aiemmin täällä, mutta siis kolme seinää on laatoitettu perinteikkäillä valkoisilla metrolaatoilla tiililadonnalla ja yksi seinä on paneloitu vääntyilemättömällä Siparilan kostean tilan Struktuuri-paneelilla, joka on vielä suojattu saunasuojalla. Käytännössä paneeliseinä ei kyllä perussuihkuttelusta juurikaan vesiroiskeita saa, joten eiköhän paneeli tule kestämään. Katossa on valaistuksesta riippuen mustalta tai harmaalta näyttävä Siparilan Usva-paneeli. Alunperin halusimme kattoon puun väriä, mutta kaikki vaihtoehdot olivat joko liian moderneja tai sitten tylsällä tavalla perinteisiä (sellaisia kuin vanhassa kylppärissä), joten päädyimme tuohon. Mustavalkoista tasapainottamaan tuomme puuta sitten yksityiskohdissa. Mikrosementtilattiaan emme ole aivan tyytyväisiä, mutta ainakin kaadot ovat enimmäkseen kohdillaan, ja vesi pysyy kiltisti suihkun puolella – vanhassa kun kaadot näyttivät ohjaavan veden kylppärin ovelle.


Vanhasta kylppäristä säästimme vain pöntön, sillä se oli varsin siistissä kunnossa. Tosin uusi kansi siihen pitäisi hankkia tuon muovirimpulan tilalle. Allaskaappi on Ikeasta, mutta nuo etulevyt oli vielä tarkoitus tuunata "vähemmän ikeamaisiksi". Samalla niihin pitäisi laittaa uudet vetimet. Kaappi on kyllä huikea tilaihme, meillähän tuplaantui kylpyhuoneen säilytystila vanhaan nähden! Ja aivan uskomattoman edullinen kun vertaa minkä tahansa muun kaupan kylpyhuonekalusteisiin...
Myös peilikaappi on Ikeasta, vaikka siihenkin meillä oli suunnitelmana tehdä itse sellainen vähän vanhaa lääkekaappia jäljittelevä ratkaisu. Yli metrin korkuinen kaappi kätkee sisäänsä mukavasti hyllytilaa olematta kuitenkaan liian syvä (vanhassa asunnossa ärsytti kun hanaa hädin tuskin näki ison kaapin alta). Korkeahko huonekorkeus onneksi salli vielä melko korkean välitilan suuresta peilikaapista huolimatta, joten korkeahkolle hanalle jäi mukavasti tilaa. Kätkimme myös peilikaapin sisään yhden pistorasian, niin sähköhammasharjan saa kivasti ladattua katseilta piilossa. :)



Kylpyhuoneen "kruununa" on musta suihku, jota ideoin taannoin tässä postauksessa. Tapwellin suihku on kyllä ollut loisto-ostos, vieläkin hykertelen sitä joka kerta. Ylhäältä tuleva sadesuihku on vaan jotenkin maaginen, ja käsisuihkussa on sellainen superpaine, että meikäläisenkin paksu hiuspehko puhdistuu helposti. Toistaiseksi kalkkisaostumatkin ovat pysyneet kurissa, vaikka kyllähän ne kieltämättä mustassa näkyy aika hyvin (tuleepahan puhdistettua useammin!).
Musta hana sen sijaan löytyi edullisemmin Ikean valikoimista. Harmi vain ettei siihen saa bideesuihkua, mutta eipä tuota Espanjassakaan paljoa kaivannut...  Edullisesti löytyi myös allas Tori.fistä vain parilla kympillä, ja allastaso puolestaan lojui Eeron isän nurkissa ylimääräisenä. Alun alkaen haaveilin Bathcon neliskanttisesta Cadiz-altaasta, mutta onneksi tämän altaan fiilis on tarpeeksi lähelle sitä ja hinnaltaankin ilmainen verrattuna tuohon parin sadan euron altaaseen. Monissa jutuissa säästämällä ei tuohon suihkuun satsaaminen tunnu niin pahalta, mutta onneksi sekin saatiin puoleen hintaan Kylpyhuonetukusta.



Koska tila on pieni, satsasimme myös valaistukseen. Yhdessä vaiheessa suunnittelimme kylppäriin myös ikkunaa, mutta aikataulusyistä se jäi sitten toteuttamatta...  Vanhassa kylppärissä oli himmeä valo ainoastaan tuossa peilin yläpuolella, ja tila oli todella hämärä ja tunkkainen (kuvat vanhasta kylppäristä ovat reippaasti valotettuja). Niinpä asensimme kattoon kolme kirkasta ja suunnattavaa spottia, ja sen lisäksi vielä kohdevalon peilikaapin yläpuolelle. Tosin kohdevaloa ei paljon tarvitsekaan kun kattovalot ovat niin kirkkaat, mutta halutessaan tilan saa myös hämärämmäksi laittamalle päälle ainoastaan kohdevalon. Mustat valokatkaisimet ja pistorasiat ovat jälleen Schneiderin Renova-sarjasta, kuten muuallakin asunnossa (tosin parissa erikoiskytkimessä oli pakko tyytyä tavallisiin).

Mitäs sanotte muutoksesta? Istuuko vanhaan hevostalliin?


keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Tuorepuuroja ja makurouheita

Täällä on arki alkanut pikkuhiljaa rullaamaan siihen malliin, että takana on jopa muutama työaamu. Ja kiireiset ja väsyneet aamut pelastaa mikäpä muukaan kuin tuorepuuro. Hetkeksi jo suorastaan unohdin tämän maailman kätevimmän aamupalan, mutta nyt kun sain Elixiltä testiin pellavansiemenmakurouheita, innostuin tuorepuuroista uudelleen. Neljään erimakuiseen makurouheeseen on ollut kiva keksiä mätsäävät tuorepuurot, niin ei ole tullut aina tehtyä samalla tylsällä reseptillä. Jouluisen riisituorepuuron omena-kanelirouheella julkaisinkin jo täällä.

Noita makurouheita voi toki käyttää moneen muuhunkin, vaikkapa jogurtin päälle. Mun lempparimaut on ehdottomasti Omena-kaneli ja karpalo, joita helposti voisi syödä suositusannosta enemmäkin! Joulun jälkeen tuntui, että vatsa oli tosiaan kuitulisän tarpeessa, ja siihen nämä makurouheet sopivat tosi hyvin. Lisäksi pellavansiemen sisältää painoonsa nähden todella paljon hyviä rasvahappoja, joiden saaminen ainakin itsellä tuppaa helposti unohtumaan. Makurouheisiin voi tutustua tarkemmin täällä.

Mustikkatuorepuuro mustikkaisella pellavarouheella


Tämä on ehkä se perinteisin tuorepuuro, jota yleensä mielikuvituksettomuuksissani teen. Ehkä joskus korvaan osan puurohiutaleista keitetyllä kvinoalla, jos olen sitä muuhun ruokaan keittänyt reilummin. Mitään en koskaan ole mittaillut, joten ainesten määrät ovat suuntaa-antavia. Puuro on sopivan paksuista mielestäni kun se on jääkaappiin mennessään paksua velliä. Usein teen puuron myös kasvipohjaisena, eli käytän kaura- tai soijamaitoa ja soijajogurttia:


  • n. 1 dl puurohiutaleita (esim. Nalle neljän viljan)
  • n. 1 dl jogurttia 
  • loraus marjaisaa mehukeittoa (meillä usein karviais-boysenmarjaa)
  • loraus maitoa
  • n. 1 rkl chiansiemeniä 
  • (n. 1 rkl proteiinijauhetta)
  • runsaasti mustikoita
  • 1–2 rkl Elixi pellavarouhe + mustikka -makurouhetta
Sekoita aineet huolellisesti ja laita kannelliseen astiaan tai kelmun alle jääkaappiin odottamaan aamua. Ripottele ennen syömistä päälle Elixi pellavarouhe + mustikka makurouhetta.

Omenainen tuorepuuro omena-kaneli-pellavarouheella



  • n. 1 dl puurohiutaleita (esim. Nalle neljän viljan)
  • n. 1 dl jogurttia 
  • loraus omenamehua
  • loraus maitoa
  • n. 2 tl omena-kanelimarmeladia
  • pilkottua omenaa (esim. Paulúns manteli-omena-kaneligranola)
  • mysliä
  • 1–2 rkl Elixi pellavarouhe + omena-kaneli -makurouhetta
  • (n. 1 rkl proteiinijauhetta) 
Joulun jäljiltä kaapista löytyi omena-kanelimarmeladia, joka kyllä antaa puurolle niin makean ja herkullisen säväyksen, että tätä voisi syödä ämpärillisen. Sekoita hiutaleet, jogurtti, maito, marmeladi ja mehu huolellisesti ja laita jääkaappiin odottamaan aamua. Ripottele ennen syömistä päälle 1–2 rkl Elixi omena-kaneli -makurouhetta, pilkkottua omenaa ja mysliä.




 

Hedelmäinen tuorepuuro hedelmäisellä pellavarouheella



  • n. 1 dl puurohiutaleita (esim. Nalle neljän viljan)
  • n. 1 dl jogurttia 
  • loraus omena- tai appelsiinimehua
  • loraus maitoa
  • pakastemangoa
  • banaania
  • mysliä tai esim. soijapapuhiutaleita
  • 1–2 rkl Elixi pellavarouhe + hedelmä -makurouhetta
  • (n. 1 rkl proteiinijauhetta)
Sekoita hiutaleet, jogurtti, maito, mehu ja pakastemangopalat huolellisesti ja laita jääkaappiin odottamaan aamua. Ripottele ennen syömistä päälle 1–2 rkl Elixin hedelmäistä makurouhetta, pilkkottua banaania ja vaikkapa mysliä. Mulla oli lisukkeena tällä kertaa soijapapuhiutaleita ja pähkinöitä.

Myös edellisillan hedelmä-vihersmoothiesta saa kivan hedelmäisen pohjan tuorepuurolle. Loput smoothiet vaan kippoon puurohiutaleiden kanssa ja aamupala on valmis! Tässä oli pohjana mango-banaani-pinaattismoothie:


Puolukkainen tuorepuuro karpalo-pellavarouheella

  • n. 1 dl puurohiutaleita (esim. Nalle neljän viljan)
  • n. 1 dl rahkaa
  • loraus marjaisaa mehukeittoa (meillä usein karviais-boysenmarjaa)
  • loraus maitoa
  • runsaasti puolukoita
  • 1–2 rkl Elixi pellavarouhe + karpalo -makurouhetta
  • (n. 1 rkl proteiinijauhetta)
Sekoita aineet huolellisesti ja laita jääkaappiin odottamaan aamua. Ripottele ennen syömistä päälle 1–2 rkl Elixi karpalo -makurouhetta.

Millainen on teidän lempparituorepuuro? Entä joko teille on Elixin makurouheet tuttuja?



Yhteistyössä Elixi

Besos, Hansu

torstai 12. tammikuuta 2017

Siemennäkkäri

Siemennäkkäri on ollut trendinä jo jonkin aikaa, mutten ole saanut aikaiseksi kokeilla näkkärin tekoa. Sain kuitenkin idean tehdä näkkäriä joululahjoiksi vaihteluna kaikelle makealle. Yhteensä tein kaksi satsia (noin puoli pellillistä molemmat) joista tuli pienet satsit kolmeen näkkäripussiin. Tein myös kokeilumielessä kahdenlaisia näkkäreitä. Suolaa (himalajan kristallisuolaa rouhittuna) laitoin aika reippaasti, jolloin nämä käyvät sipsimäisestä napostelusta. Siementen ansiosta näkkäri on ravintopitoista naposteltavaa, sillä siinä on runsaasti hyviä rasvoja, kuitua, proteiinia ja kivennäisaineita. En jotenkaan onnistunut löytämään sopivia siemeniä kaupasta ja kotona olleet siemenetkin olivat loppuneet, joten käytin näihin salaattisiemensekoitusta jossa oli lisänä kuivattua karpaloa. Karpalo oli kyllä hauska lisä, joka ei muuten olisi tullut mieleen! Makeita sattumia suolaisen seassa. :) Lisäksi laitoin chiansiemeniä. Mutta siis näihin voi laittaa melkeinpä mitä vain, esimerkiksi auringonkukan-, kurpitsan-, pellavan-, pinjan-, hampun-, chian- ja seesaminsiemeniä.


Siemennäkkäri 
  • 2 munaa
  • 3 rkl peruna- tai maissijauhoa 
  • noin 3 dl erilaisia siemeniä
  • (kuivattua karpaloa)
  • suolaa (myllystä rouhittuna tai karkeaa sormisuolaa) 
Sekoita aineet keskenään ja kaada seos pellille leivinpaperin päälle. Rouhi päälle suolaa maun mukaan. Paista puolisen tuntia 175 asteessa. Leikkele paloiksi heti paistamisen jälkeen.



Siemennäkkäri (munaton, gluteeniton)
  • 2 dl maissi- tai perunajauhoja (myös esim riisi- tai tattarijauhoa)
  • 2,5 dl siemeniä  
  • (kuivattua karpaloa)
  • 2,5 dl kiehuvaa vettä
  • 1/2 dl öljyä
  • suolaa (myllystä rouhittuna tai karkeaa sormisuolaa)
Sekoita kuivat aineet, ja kaada mukaan kiehuva vesi ja öljy. Sekoita tasaiseksi massaksi ja tasoita pellille leivinpaperin päälle (käsi pakastepussissa on kätevä). Rouhi päälle suola ja leikkaa esim. taikinapyörällä sopiviin paloihin. Paista 170 asteessa noin tunti.



Lopuksi pakkasin pieniksi paloiksi paloitellut näkkärit leivinpaperiin ja itse tehtyihin paperipusseihin. Päälle liimasin vielä tarra-arkille tulostetut etiketit, jotta lahjansaajien ei tarvinnut kummastella mitä ihmettä pussien sisältö oli. ;D


Jahas näiden kuvien jälkeen pitäneekin pyöräyttää pellillinen tällä kertaa ihan vain meidän syötäväksi...  

Pan crujiente de semillas (por ejemplo para regalar)

Besos, Hansu

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Tulostettava seinäkalenteri vuodelle 2017

Huh hetken jo harmittelin, etten ole ehtinyt tehdä seinäkalenteria tälle vuodelle. Etenkin kun totesin, että sellainen tarvitaan vähintäänkin siksi, että siihen voisisi merkitä kaikenlaisia siivoukseen ynnämuuhun "vuosihuoltoon" liittyviä tapahtumia. Eero jo uhkasi ripustaa seinälle jonkin Ajaston hirvityksen, joten oli äkkiä ryhdyttävä piirtelypuuhiin. Koska aikataulu oli tiukka, on tämän vuoden kalenterin linja hyvin pelkistetty. Jotenkin olisi tuntunut tylsältä käyttää viime vuoden kuvitusta uudelleen, joten nyt on mentävä ilman kuvitusta. (Muistin virkistykseksi viime vuoden versio löytyy täältä.)


Iloksenne jaan myös tämän vuoden kalenterin teillekin. Vuoden 2017 kalenterin voi ladata tulostettavaksi täältä. :)



Un calendario para imprimir: descarga aquí.

Besos, Hansu

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Ksansseilua


Hurahdin tänä jouluna kransseihin, ja kuulemma erilaiset kranssit ovatkin joku trendijuttu nyt. Haaveilin jonkinlaisen kranssin tekemisestä jo viime vuonna, muttei moista tullut sitten tehtyä. Onneksi tänä jouluna on ehtinyt harrastaa kaikenlaista. Ensin tein oveen pienemmän kranssin, josta innostuneena väkersin myös tuollaisen halkaisijaltaan puolimetrisen ison kranssin ikkunaan. Pienempi sai vielä koristeeksi poninkengän ja nauhan, isompaan kiedoin kuparilankaledivalot. Poninkenkä tuli nyt asetettua "väärinpäin", kun se oli reikiensä puolesta helpompi asetella noin päin. Toivottavasti ei liikaa tuota huonoa onnea... Ovikranssi saa toistaiseksi jäädä oveen, mutta valokranssi täytynee pian siirtää varastoon odottamaan ensi joulua. Toivottavasti säilyy hyvänä eikä murene silpuksi.



Ja miten näitä sitten tehdään? Mulla ei ole oikeastaan aavistustakaan miten kranssi kuuluista tehdä. Itse kiinnitin lyhyehköjä lumimarjan oksatuppoja rautalangalla toisiinsa, ja kun pötkö oli tarpeeksi pitkä, niin kiinnitin pötkön päät toisiinsa rautalangalla. Päälle kiedoin vielä lisää oksia sinne tänne, niin että oksarengas näytti suht tasaiselta, vaikka aika kauaksi symmetrisistä nämä jäivätkin. Sinne tänne tungin haaraisempia oksia, jotta lopputulos olisi vähän risuinen eikä liian siisti. Helpommalla varmaan olisi päässyt, jos olisi ollut jokin sopivan huomaamaton vanne pohjaksi...



Hice unas guirnaldas para la Navidad.

Besos, Hansu

maanantai 2. tammikuuta 2017

Vuosikatsaus 2016

Mahtavaa uutta vuotta 2017! Ennen kuin otetaan uudet kujeet vastaan, on aika hieman muistella mitä mennyt vuosi pitikään sisällään.

Alkuvuodesta pakkasen paukkuessa muistan hinkuneeni pitkille kävelyille ihan vain jotta voisin kuunnella Serialia. Juuri tässä yhtenä päivänä muistinkin, että mulla onkin vielä kakkoskausi kuuntelematta joten alkuvuosi taitaa kulua samoissa merkeissä. Serialin ansiosta hurahdin noin muutenkin podcasteihin ja äänikirjoihin, ja etenkin Aamulypsy on kulkenut korvilla oikeastaan päivittäin. Toisivatpa tulevat pakkaset yhtä kauniin talven ihmemaan kuin viime vuonna.

Maaliskuussa gradu edistyi harppauksin ja pääsin pitämään jo loppuesityksenkin (valmiiksi asti oli silti näköjään pitkä matka, heh). Maaliskuisessa postauksessa mainitsin sivumennen käyneemme katsomassa vanhassa hevostallissa sijaitsevaa asuntoa. Enpä ehkä oikeasti arvannut, että muutama kuukausi myöhemmin olisimme oikeasti asunnon omistajia! Huhtikuun kuulumispostauksessa mainitsin käyneeni muutamissa työhaastatteluissa ja haaveilevani Euroopan roadtripista sekä sisustelevani uutta asuntoa öisinkin. Töitä ei löytynyt ja reissukin piti typistää vähän lyhemmäksi Italian reissuksi. Kaikkeen oli vaikea keskittyä kun asuntokuume valtasi mielen. Sisustusjutut mielessä esittelin meidän sen hetkisen asunnon keittiön ja myöhemmin koko kämpän.

Toukokuussa tapahtui rutkasti jänniä asioita. Allekirjoitimme kauppakirjan uudesta asunnosta, mutta ensin piti pari viikkoa jännittää, josko joku asuntoyhtiön osakkaista lunastaisikin asunnon itselleen nenämme edestä. Hitaasti matelevia päiviä pakoon lähdimme seikkailulle Italiaan. Ensin vietimme pari päivää Roomassa maailman parasta tiramisua syöden ja kaatosadekuuroja pakoillen. Rooman nähtävyyksiä tuli kierrettyä ahkerasti vaikka väentungos olikin jotain aika uskomatonta. Roomasta puksuttelimme junalla La Speziaan ja Cinque Terren kuvankauniisiin maisemiin. Matka jatkui romanttisen Veronan kautta hieman erilaisiin maisemiin Dolomiittien vuoristoon. Huristelimme mutkittelevia vuoristoteitä milläpä muullakaan kuin Fiat 500:lla. Matka jatkui lyhyellä pysähdyksellä Gardajärvellä. Ah noihin maisemiin pitää kyllä varmaan päästä hieman pidemmäksi aikaa vielä joskus!

Kesäkuussa oli vihdoin uskottava, että asunto vanhassa hevostallissa oli ihan oikeasti meidän. Kirjoitin myös, että sain graduun viimeiset korjausehdotukset, joiden jälkeen työ olisi lähetettävä painoon. Muutamat korjaukset sainkin tehtyä, mutta niin vain muuttopuuhat ja remontti veivät aina vain enemmän aikaa, ja gradun palautus lykkääntyi. Kesäkuussa tuli myös vietettyä mahtava mökkijuhannus. Heinäkuussa saimme avaimet asuntoon, ja suunnitelmat alkoivat realisoitua. Kuun puolessa välissä saimme aloiteltua remonttiurakkaa ja esittelin asunnon ennen-kuvien muodossa. Nyt urakka on pienempiä viilailuja vaille valmis, mutta blogin puolella remppajutut laahaavat pahasti jäljessä. Elokuussa yläkerta oli jo valmis, mutta alakerrassa vasta puuhaa riittikin – pitkään se näytti räjäytystyömaalta. Muinaistulien yö oli ihana ja ikimuistoinen päätös ihanalle kesälle.

Viime vuoden vaihteessa asetin tavoitteen venyä spagaatiin ja vuoden aikana kiinnitin aiempaa rutkasti enemmän huomiota kehonhuoltoon. Syyskuussa julkaisinkin kuvatodisteen, että spagaati oli lähestulkoon saavutettu – tosin vain toispuoleisesti. Täytynee asettaa tälle vuodelle sama tavoite toiselle jalalle. Remontin ja muuton suhteen tahti kiristyi ja oli painettava pitkiä päiviä. Uuden kylppärin seinien kohoaminen antoi toivoa ja vanha asunto täyttyi muuttolaatikoista ja tavarakaaoksesta, kun lähes kaikki kalusteet saatiin myytyä. Lokakuun vaihtuessa vanha asunto luovutettiin ja muutimme Eeron isän nurkkiin. Kylppärin pinnat valmistuivat melko nopeasti ja keittö kohosi ihan yhtäkkiä, mutta sähköjä odoteltiin alakertaan jokunen tovi. Alakerta oli sen verran keskeneräinen ja työkalujen valtaama, että emme kertakaikkiaan mahtuneet muuttamaan kuin vasta kuun lopussa, ja silloinkin oli elettävä valtavan kaaoksen keskellä. Mutta kyllä ensimmäinen yö uudessa asunnossa tuntui siltä, että jotain merkittävää oli saavutettu!


Marraskuu kului uuteen kotiin totutellessa ja uusia asioita ihmetellessä. Arjen myötä remonttitahti hiipui, ja vuoden lopun häämöttäminen toi ahdistuksen keskeneräisistä asioista. Joulukuussa saimme onneksi muutamia roikkuvia juttuja toteutettua ennen jouluhömpötyksiä. Ja mikä hienointa, joulukuun puolessa välissä sain vihdoin ja viimein gradun palautettua, niin että loppukuun sain hyvällä omatunnolla keskittyä roikkuviin remppaprojekteihin ja jouluhössötykseen. Vuoden toiseksi viimeinen ilta kului tunnelmallisesti leirinuotion äärellä Kurjenrahkan kansallispuistossa pilkkopimeän metsän keskellä. Grilliruoka ja paahdetut vaahtokarkit maistuivat jopa paremmilta kuin kesällä. Näin hienon vuoden ja vuoden päätöksen jälkeen on seuraavalle vuodelle jälleen asetettu korkeat odotukset, mutta eiköhän vuosi 2017 ne lunasta. Johan vuosi alkoi jo aika erikoisesti, kun kävimme vuoden ensimmäisenä päivänä komealla visiitillä arkkipiispan asunnossa.



Unohtumaton vuosi 2016 muistetaan vauhdikkaasta Italian reissusta, asunnon ostamisesta ja suuresta remonttiurakasta sekä gradun valmiiksi saamisesta. Mitähän ikimuistoisia asioita tämä vuosi tuo tullessaan?

Un resumen del año pasado, feliz año nuevo!

Besos, Hansu


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...