sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Pehmeä nutellatiramisu roomalaisen Pompin tapaan

Vierailessamme Roomassa saimme matkaoppaaksemme ystäväni, joka oli tuohon aikaan vaihto-opiskelemassa kaupungissa. Hän tiesi, että kaupungin – ja ehkä koko Italian – parhaat tiramisut tarjottiin Pompi-nimisessä paikassa. Pompin kahvilan koruttomuus puhui omaa kieltään: mikäli paikassa ei  juuri ole istumapaikkoja ja sisustus on minimalistisen karu, on itse tuotteen oltava loistava. Ja olihan se. Mutta Pompin tiramisut eivät olleet kuin mikä tahansa tiramisu. Koostumus oli hyvin ilmava ja vaahtoisa. Kaiken kukkuraksi tiramisuja sai eri makuja: mansikkaa, banaania, nutellaa... Verkkosivuja kurkkaamalla selviää kausimaun olevan jännittävästi piña colada. 



Yritin tallentaa päähäni koostumuksen ja maut, ja päätin yrittää jäljitellä vastaavaa lopputulosta kotona. Koko homma on vähän jäänyt unholaan, vaikka olin jopa löytänyt netin syövereistä jonkun ohjeen, jossa myös yritetään jäljitellä Pompin tiramisua. Nyt vihdoin sain aikaiseksi kokeilla tuota ohjetta, ja lopputulos oli kyllä aika maistuva. Nyt pitäisi enää lähteä Roomaan vertailureissulle... Tämä ohje siis on nutellalla maustettu, mutta Pompin tyyliin tuon maustetun osan voinee vaihtaa vaikka miksi tahansa muuksikin – tai jättää maustamatta ja kostuttaa keksit perinteiseen tapaan marsala-viinillä kahvin lisäksi.

Nutellatiramisu Pompin tapaan (iso annos, n. 6–8 hlö):
  • 4 munaa
  • 4 rkl sokeria
  • iso kuppi vahvaa kahvia
  • n. 1 dl nutellaa
  • 1 prk (250 g) mascarponea
  • 2 dl vispikermaa
  • paketti savoiardi-keksejä
  • koristeluun: n. 1 rkl tummaa kaakaojauhetta, suklaarouhetta ja/tai hasselpähkinärouhetta



1. Erottele munat. Lisää keltuaisiin 1 rkl sokeria, ja vatkaa vaahdoksi. Sekoita joukkoon mascarpone.

2. Erota seoksesta puolet toiseen kulhoon, ja sekoita siihen nutella.

3. Jatka ei-nutellaseoksen vatkaamista hetken lisäten samalla mukaan 2 rkl sokeria.

4. Vaahdota erillisessä kulhossa kerma, johon on lisätty 1 rkl sokeria. Jaa vaahto kahteen osaan, ja kääntele varovasti kumpaankin keltuaisseokseen.

5. Vaahdota erillisessä kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Jaa tämäkin kahtia ja kääntele kumpaankin aiempaan seokseen. Vaahtoseoksia on nyt kaksi, nutellalla maustettu ja tavallinen.

6. Kastele keksit hyvin vahvassa kahvissa ja lado riviin vuoan pohjalle. (Toki tiramisun voi koota valmiiksi annoksiksi vaikkapa laseihin. Itse tein yhden pienemmän vuoan ja yhden himpun verran isomman.) Lusikoi keksien päälle nutellavaahto, ja sen päälle vaalea vaahto. Asettele toinen kerros kahvissa dipattuja keksejä ja lusikoi jälleen päälle nutellavaahto ja vaalea vaahto. Viimeistele lopuksi tomuttamalla päälle kaakaojauhetta siivilän läpi. Anna vetäytyä hetken jääkaapissa ennen tarjoilua. Viimeistele halutessasi suklaarouheella ja hasselpähkinärouheella.

Buon appetito!

Besos, Hansu

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Paras vegelasagne


Viimeisimmällä Salamancan visiitillä kävimme tietenkin monta kertaa syömässä lempiravintolassani Mandalassa. Listalle oli tullut monia uusia kasvisruokia, ja tulin kokeilleeksi kasvislasagnea. Ja tuo kasvislasagne oli ehkä parasta syömääni lasagnea koskaan. Kerran yritin jäljitellä samaa lopputulosta kotona siinä kuitenkaan onnistumatta, mutta tämän esikuvani nimissä onnistuin kehittämään lähestulkoon yhtä hyvän vegelasagnen.

Aina kun ryhdyn lasagnen tekoon, teen sitä samalla vaivalla ison satsin. Meidän uunivuoat ovat kaikki melko pieniä, joten teen yleensä kaksi tällaista pienempää vuoallista, joten mittasuhteet saattavat hieman erota jos lasagnen tekee yhteen isompaan vuokaan.



Vegelasagne n. 8 annosta:
  • 2 prk (2x 390 g) Pirkka valkosipulinen tomaattimurska
  • n. 2 dl tummaa soijarouhetta (VegeSun)
  • 1-2 sipulia
  • kasvisliemikuutio tai n. 3 tl kasvisliemijauhetta (itsellä käytössä Reformi Luomu kasvisliemijauhe)
  • n. 1-2 tl sokeria
  • suolaa, mustapippuria
  • yrttejä maun mukaan (heitin kaapin perältä Välimeren yrttiseosta ja kuivattua basilikaa, sekä runsaasti tuoretta persiljaa)
  • ruokaöljyä, voita tms
  • 250 g ricottaa (Galbani)
  • 1 iso kesäkurpitsa
  • n. 3-4 tomaattia
  • n. 250 g juustoraastetta
  • pinaattilasagnelevyjä


1.Valmista tomaattikastike ja jätä se muhimaan miedolla lämmöllä muiden valmisteluiden ajaksi: Pilko sipuli ja kuullota pannulla. Lisää pannulle rasvaa sekä kuiva soijarouhe. Paista hetki melko miedolla lämmöllä. Lisää tomaattimurska pannulle sekä pari–kolme desiä vettä samalla huuhtoen tomaattimurskapurkeista jämät kastikkeen sekaan. Mausta kasvisliemijauheella, sokerilla, suolalla ja pippurilla sekä yrteillä. Myös valkosipulia voi lisätä jos siltä tuntuu. Maista ja mausta lisää: kastikkeen pitäisi jo tässä vaiheessa maistua maukkaalta ja täyteläiseltä, suolaa voi olla ihan pikkiriikkisen liioitellustikin.

2. Valmistele kasvikset. Viipaloi tomaatit ohuiksi siivuiksi. Jaa kesäkurpitsa kolmeen osaan: Pätkäise päädystä pieni pala ja viipaloi siivuiksi (koristelua varten). Halkaise loput kesäkurpitsasta pituussuunnasta, ja höylää juustohöylällä molemmat puolet ohuiksi siivuiksi. Öljyä tai voitele lasagnevuoka huolella.

3. Lado ainekset vuokaan: tomaattikastikekerrokset kesäkurpitsalla ja tomaatilla, ja keskelle paksu kerros ricottaa. Halutessaan ricottaa voi jatkaa/keventää kermaviilillä.
Itse ladoin seuraavassa järjestyksessä: pohjalle lasagnelevyt, jonka päälle tomaattikastiketta ja kesäkurpitsasuikaleita. Seuraavaan kerrokseen lasagnelevyt, tomaattikastike, kesäkurpitsasuikaleet, tomaattiviipaleet ja vähän juustoraastetta. Seuraavaan kerrokseen lasagnelevyt, hieman tomaattikastiketta ja paljon ricottaa. Sitten taas lasagnelevyt, tomaattikastiketta ja kesäkurpitsasuikaleita. Päällimäiseen kerrokseen lasagnelevyjen päälle vähän tomaattikastiketta, kesäkurpitsa- ja tomaattiviipaleet sekä runsaasti juustoraastetta.

4. Kypsennä uunissa n.175-200 asteessa 40-50 minuuttia.

Lasagnen voinee muuntaa vegaaniseksi korvaamalla ricotan vegaanisella tuorejuustolla ja juustoraasteen vegaanijuustolla. Soijarouheen tilalle sopinee myös linssit, ja ensi kerralla ajattelin kokeilla ricotan tilalla fetaa.



Besos, Hansu

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Juhannuskuulumiset


Ohoh, mitenkä se viikko jo vierähti ennen kuin ehdin päivittelemään juhannuskuulumisia blogin puolelle. Varsinainen kiirekään ei ole ollut, päin vastoin, olen ollut puoliksi henkisesti lomalla joten olen vähän jopa vältellyt ylimääräistä koneen ääressä istumista. Mutta niin, matkasimme juhannukseksi taas Jaalaan ystäväni mökille, jossa olemme jo viettäneet kaksi aikaisempaa juhannusta (tosin viime vuonna oli tyytyminen kaupunkijuhannukseen). Sääkin oli lämpimin varmaan kymmeneen vuoteen, mutta tokihan juhannuksen perinteisiin kuuluva kaatosaadekuurokin tuli koettua.



Juhannus kului rattoisasti herkutellessa, saunoessa ja uidessa sekä tietenkin perinteisten mökkiolympialaisten merkeissä. Tosin meitä oli ainoastaan viisi juhannuksen viettäjää, joten kilpailun lajeja ja sääntöjä piti hieman muokata pienemmälle porukalle sopivaksi. Kisailimme muun muassa kroketissa, tikan heitossa, saappaan heitossa, tarkkuusheitossa, tulitikun heitossa, flip cupissa ja kestosuosikki flunky ballissa. Meidän joukkue Gorillat vei lopulta olympiavoiton täpärästi, vaikka Eero dominoikin heittokädellään vastapuolella.



Pienellä porukalla aika kului rattoisasti rentoutuen. Kävimme pienellä metsäkävelylläkin katsomassa jylhää maisemaa, jota ei loppujen lopuksi kovin paljon näkynyt kasvaneiden puiden lomasta. Maiseman sijasta retken parasta antia olikin metsämansikat, joita oli pientareet punaisenaan. Aivan hulluksi siinä meinasi tulla, kun kaikkea ei millään jaksanut poimia. Muutaman kupillisen saimme kerättyä, ja oli kyllä aika luksusta syödä aamujogurtit ja muurinpohjaletut metsämansikoilla kuorrutettuna!

Millaisissa merkeissä teidän juhannus kului?

Besos, Hansu

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Matkailua Suomessa

Kuusamon Karhunkierrokselle suunnatessa tuli mukavasti nautittua myös Suomi-matkailun parhaista puolista. Menomatkalla yövyimme yhden yön Jyväskylässä, mutta visiitti jäi aika lyhyeksi, kun olimme perillä melko myöhään ja seuraavana päivänä oli vielä paljon ajoa jäljellä Kuusamoon. Sen ihmeemmin emme siis Jyväskylän nähtävyyksiä tutkineet, vaan ilta kului jalkoja putkirullaillessa ja Netflixiä katsoen. Toisaalta oli kyllä aika kiva fiilis, kun ei ollut yhden yhtä askaretta tehtävänä tai huonoa omaa tuntoa siitä, että pitäisi olla juoksemassa nähtävyyksissä, vaan sai loikoilla hotellin pehmeässä sängyssä. Seuraava päivä kuluikin lähinnä ajellessa, mutta tokihan pysähdyimme ihmettelemässä Hiljaista kansaa.

Kuusamossa viivyimme kaksi yötä, eikä ohjelmaan paljon muuta kuulunut kuin kehonhuoltoa, syömistä, saunomista ja vähän juoksua. Ennen lähtöä piipahdimme kuitenkin Kuusamon suurpetokeskuksessa, sillä olihan nyt kuuluisa Juuso-karhu nähtävä! Juuson lisäksi keskuksessa oli liuta muita karhuja, ilveksiä, koirasusia, kettu ja poroja. Vähän harmi vain, että kierroksen vetäjänä toimi joku kahvilan täti, jolla ei ollut ihan hirveästi kokemusta eläimistä. Odotin kovasti, että Sulo itse olisi vetänyt kierroksen, hän kun tulee aivan erityisellä tavalla juttuun karhujen kanssa ja ymmärtääkseni esittelee Juuson kanssa kaikenlaisia temppuja. Nyt näimme lähinnä vain miten Juuso söi paprikan ja munkkeja. Juuso hotki munkkinsa kokonaisina, ja äitinsä puolestaan nätisti käpälästä haukaten. Selittänee vähäsen sitä, miksi Juuso on Suomen ja luultavasti koko Pohjoismaiden suurin karhu 500:n kilon elopainollaan (keskivertokarhu painaa yli puolet vähemmän)...

Seuraava stoppi oli Kolilla. Maksoimme inan verran enemmän Break Sokos Hotel Kolin huoneesta, jotta saimme näköalahuoneen. Ja oli kyllä joka pennin arvoista, emmepä ole tainneet yhtä hienossa huoneessa ennen yöpyäkään! Hotellin kylpylään oli tarkoitus mennä lilluttelemaan juoksusta rikkinäisiä jalkoja, mutta kylpylä meni jo niin aikaisin kiinni, että se jäi sitten välistä. Sen sijaan verryttelimmekin jalkoja kiipeämällä Ukko-Kolille ihailemaan kansallismaisemaa, ja söimme hienon illallisen. Grillattu kuha maistui kyllä aika hyvältä kaikkien huoltoasemaruokien, pussipastojen ja pikapuurojen jälkeen.


Seuraavana aamuna tuhdin aamiaisbuffan (josta löytyi muuten suklaaputous!) jälkeen suuntasimme Kolin luontopoluille kävelemään, ja lopuksi grillasimme lounasmakkarat Pielisen rannalla ennen kuin lähdimme jälleen ajelemaan seuraavaan levähdyspisteeseen. Ajatuksena oli jäädä vielä yhdeksi yöksi telttailemaan tai vuokrata mökki Savonlinnan kupeesta, mutta lopulta totesimme, että leirintäalueella telttailu ja etenkin mökit on Suomessa törkyhintaista. Etenkin, kun huomasin, että mulla oli Hotels.comissa "ilmaisyö" käyttämättä, olisi tuntunut hullulta maksaa 50-60 euroa leikkimökistä. Parilla kympillä päädyimme siis vuosikymmeniä sitten parhaat päivänsä nähneeseen kylpylähotelliin Savonlinnan keskustassa. Onneksi kylpylä sisältyi hintaan, sillä se ei kovin kummoinen kokemus ollut. Tokihan se oli kiva päästä jälleen saunaan, ja Eero pulahti järvessäkin (itse en mahdollisuutta huomannut ja olin jo ehtinyt paeta höyrysaunan huuruihin, höh.) Aamupala oli onneksi jälleen maittava, ja muistutti taas, miksi kannattikaan yöpyä hotellissa. Mahat täynnä kokosimme kimpsut ja kampsut, ja jo ennen aamukymmentä olimme odottelemassa Olavinlinnan avautumista. Pääsimmekin lähes yksityiselle opastetulle kierrokselle ihmettelemään linnaa, ennen kuin oli taas aika jatkaa matkaa kohti Turkua.


Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...