maanantai 24. huhtikuuta 2017

Itse tehdyt keittiön tasot

Keittiötä esitellessä mainitsinkin, että teimme tasot itse – enkä voisi olla tyytyväisempi ratkaisuun!  Halusimme ehdottomasti massiivipuutasot, vaikkeivat ne ehkä käytännöllisin valinta ole myöhempää ajatellen, siis jos ja kun asunnon vuokraa joskus. Toisaalta vaikka massiivipuutasot pääsisi "pilaantumaan" on ne yleensä aina mahdollista hioa ja palauttaa loistoonsa. En vain osaisi kuvitella yli 100-vuotiaassa talossa mitään muovitasoja – olihan jopa vanhassa keittiössä aitopuiset tasot.


Jotenkaan en kuitenkaan tykkää kauppojen liimapuisista tasoista, joissa "palaset" erottuvat selkeästi. Ne ovat jotenkin liian moderneja. Ja kalliitakin, siis huhhuijaa mitä hintoja Ikean tasoistakin saa pulittaa! Kyselimme myös vaihtoehtoja, ja sellaisia liimapuutasoja löytyi, joissa palaset ovat pitkiä eikä pikkupätkistä tehtyjä. Mutta sehän vasta maksoikin!



Pinterestin erään kuvan innoittamana aloimme pohtia siis tasojen tekemistä itse lankuista vaikka aikataulut puskivat päälle. Enää piti vain löytää sopivaa lankkua, kun kovempia lehtipuulankkuja ei noin vain myyty Bauhausissa tai edes Hakulan Puussa. Lopulta näin parhaaksi vaihtoehdoksi laittaa ostoilmoituksen Tori.fi:hin, ja eipä aikaakaan kun matkasimme peräkärryn kanssa Mynämäen perämetsiin eräälle hevostilalle. Tilalta löytyi jos jonkinlaista lankkua valmiiksi kuivattuna. Valikoimme leveimmät koivulankut sekä ponttiin höylättyä lattialautaa kylpyhuoneen ovea varten. Ja koska kyseessä oli hevostila, löytyi tilalta kaikenlaisia hevostarvikkeitakin. Kaupan päällisiksi sain siis kyytiin vielä parit ruosteiset jalustimet, kuolaimet ja kasan hevosenkenkiä. Koko satsille tuli hintaa 100 euroa – sillä hintaa ei saisi edes niitä muovitasoja saatika sopivaa vessan ovea!

Onneksi Eeron veli on teknisen työn lehtori, jonka luokassa saimme höylätä koivulankut sopiviksi. Liedossa kellarissa liimasimme puut yhteen ja hioimme pinnan sileäksi. Koska muunlaista kiinnitystä (tappeja tms) emme tehdeet, saimme hieman jännittää, josko tasot muuttuisivat kieroiksi paikoilleen laittamisen jälkeen (vaikka jokainen lankku on kiinnitetty keittiön runkoon), mutta minkäänlaista kieroutumaa ei ole näkynyt. Alunperin meinasimme petsata tasot hieman tummemmiksi, mutta lopulta päädyimme vain öljyämään ne huolella. That's it, eipä tasojen tekeminen oikein muuta vaatinutkaan. Allas- ja liesiaukon saahaaminen kävi yllättävän kivuttomasti, mutta vinoihin seiniin sovittaminen vaatii jälleen oman jumppaamisensa. Asettelimme lankut ja tasot niin, että yhdessä lankussa ollut "virhe" pääsi paraatipaikalle. Siinä se nyt on framilla heti kertomassa, että näitä tasoja ei muuten Ikeasta löydy!



Encimeras de cocina hechas a mano.

Besos, Hansu

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Pääsiäisenä

 ...saatiin monta projektia eteenpäin. Portaiden kaiteeseen tarvittava rauta saatiin vihdoin hankittua jokunen viikko sitten (ei ollut helppoa kun liike meni kiinni jo puoli viideltä). Lopulta hitsaushommiin ei mennyt kuin päivä ja meikäläinen sai viime viikolla maalauspuuhat hoidettua. Hetken olo olikin kuin kiirastulessa, kun jännitimme istuisiko vaivalla tehty kaide paikoilleen – muuttujia kokonaisuudessa kun oli monta. Ja kyllä, aivan käsittämätöntä miten osaset loksahtivat paikoilleen! Muutama kohta vaati hieman venkslaamista, mutta yllättävän helposti kaikki lopulta kävikin. Pyhien aikana saimme hankittua myös käsijohteen sekä höylättyä ja hiottua sen. Sekin solahti paikoilleen paremmin kuin ikinä uskalsin toivoa. Tosin yläkerran aukon kaiteessa oli kai tapahtunut jokin mittavirhe, sillä sen paikoilleen osuminen oli melko kaukana. Katsellaan joskos sitä saisi jatkettua heti ensi viikonloppuna, mutta nyt ollaan vahvasti voiton puolella kun ei tarvitse jännittää portaista putoamista! Eeron gradukin ilmeisesti edistyi melko mukavasti remppaprojektien lomassa. 






...jännitettiin työpaikkaa, josta tieto oli määrä tulla vasta pääsiäisen jälkeen. Aivan, meikäläinen on tässä jonkin aikaa taas ryntäillyt päättömästi työmarkkinoilla ja yrittänyt löytää sopivaa Hansun mentävää rakoa. Melkein pääsiäisen hengellisyyskin tarttui, ja aloin miettimään, pitäisi joltain korkeammalta voimalta toivoa paikan saantia. Olisi varmaan kannattanut, sillä nakki ei napsahtanut tälläkään kertaa. Pakko kai se on edelleen uskoa, että kaikelle on jokin tarkoitus. Kaipa nurkan takana odottelee jotain parempaa. 


...syötiin sokeriähkyt mämmistä, suklaamunista ja töhnämunista. Ah mämmi vaniljakastikkeella on kyllä jotain käsittämättömän hyvää. Muutenkin ruokapuoli oli kunnossa: perjantaina saimme lammasta Liedossa, lauantaina kotipöydän ääressä ja sunnuntaina vielä äidin lammaspataa, jauhelihapihvejä ja perunamuusia neljän jälkkärin kera: mämmiä, pashaa, madeiralaista hunajakakkua sekä kahvin kanssa MBakeryn kakkua . 



...hämmästeltiin säätä. On se nyt kumma miten luontoäiti ei osaa päättää tuon sään suhteen. Lauantaina lähdimme kirpeässä mutta aurinkoisessa säässä pyörähtämään keskustassa. Piipahdimme kahville Cafe Arteen, ja ihmettelimme, kun hetken päästä sisään vyöryi joukko ihmisiä. Vilkaisu ulos kertoi syynkin: siellä satoi taivaan täydeltä lunta. Kun astuimme ulos kahvilasta, oli jokivarsi aivan valkoinen, lunta tuprutti vaakatasossa ja kaikkialla oli aivan hiljaista. Ja jo päästyämme Tuomiokirkkosillalle paistoi aurinko taas ja lumesta ei ollut enää tietoakaan!

Durante la semana santa

Besos, Hansu

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Valmis keittiö esittelyssä!

Täällä on viime viikkojen aikana vihdoin saatu roikkuvia kodin fiksailuja eteenpäin (varautukaa remppapostauksiin siis!). Niin kai se on, että kevät aiheuttaa perinteisesti sisustusvimmaa. Uuden innon siivittämänä sain myös viimein käytyä keittiöstä ottamani kuvat läpi, joten vihdoin koittaa kauan odotettu hetki eli uuden keittiön paljastus! Viimeisetkin jutut alkavat olla paikoillaan, mitä nyt lieden takaa puuttuu vielä lasi tms roiskesuojus ja tason takarima on edelleen irti. Noh mitäs näistä pienistä...



Päädyimme siis Ikean keittiöön, joka oli kyllä verrokkeihin nähden (Kvik ja Cello) ylivoimaisesti edullisin ja monipuolisin. Kaappien kokoaminenkin kävi yllättävän vaivattomasti talkoovoimin, tosin seiniin kiinnittäminen olikin sitten kinkkisempi juttu. Ei ollut meinaan helppoa sovittaa L-mallista keittiötä seiniin, jotka eivät ole 90-asteen kulmassa (tiiliseinä on siis vino niin, että huone laajenee keittiöstä poispäin). Kulmakaappia sai aika huolella jumpata nurkkaan, ja lisäksi kaapin sisään piti sovittaa viemäriputki niin, että kaapin sisusta mahtuu yhä liikkumaan. Kaappien ripustuskiskon kiinnittämisessä röpelöiseen tiiliseinään sai käyttää prikan jos toisenkin, mutta se oli murheista pienin.



Loppujen lopuksi keittiöstä tuli yllättävän suuri eikä kaappi- tai laskutila edes pienentynyt lähtötilanteesta. Myös vanhan asuntomme keittiöön verrattuna keittiö tuntuu loppujen lopuksi suuremmalta, kun ratkaisut ovat paremmin mietittyjä ja käytännöllisempiä. (Ennenhän meillä ei ollut kunnon yläkaappeja, ja alakaappien takaosat olivat käytännössä hukkatilaa.) Tilaa saimme säästettyä valitsemalla 45-senttisen astianpesukoneen, joka riittää vallan mainiosti sekä vain kaksi keittolevyä kattavan induktiolieden, joka säästää pöytätilaa. Useimmiten kun pärjää ihan vain yhdellä levyllä, niin eihän niitä neljää tarvitse olla. Tosin induktioliettähän voi periaattessa käyttää tarpeen tullen myös laskutilana, mikään puinen leikkulautahan kun ei siinä kuumene vaikka liesi menisi vahingossa päälle.


Tilaa säästyi myös mikro-uuniyhdistelmän myötä, kun erillistä (ja rumaa!) mikroa ei enää tarvita. Uuni on myös hieman normaalia matalampi, joten alle mahtuviin laatikoihin saa hyvin uunipeltien lisäksi myös uunivuoat. Jääkaappiongelmakin ratkesi kuin itsestään. Olimme jo ostamassa 120 senttistä integroitavaa jääkaappia, jossa harmitti pakastinlokeron pienuus. Täysikokoista jääkaappipakastinta kun emme missään nimessä tarvitsisi, kun pakastimessa on lähinnä marjoja ja leipäpussi. Jenkkikaappi alkoi näyttää aina vaan paremmalta vaihtoehdolta, mutta kun ne olivat niin rumia! Smeg kun oli aivan liian kallis käytettynäkin, ettei siitä viitsinyt edes haaveilla. Mutta kuin ihmeen kaupalla löysimme Taloon.comista Scancoolin kaunottaren, eikä hintakaan ollut Ikean jääkaappia kummoisempi! Myös 50-senttinen liesituuletin löytyi alennushintaan Taloon.comista, sillä Ikeassa ei ollut tällaisia kapeampia malleja.


Kulmakaappi taas nielee uskomattomasti kaikki pienkoneet, pannut ja muut härpäkkeet. Alkuun hirvitti hieman, minne kaikki riisinkeittimet sun muut saadaan mahtumaan mutta sinne ne hävisivät kevyesti. Koska huonekorkeutta riittää, jätimme välitilan hieman normaalia korkeammaksi, mikä tuo ilmavuutta keittiöön. Yläkaapit taas ovat normaalia korkeammat (80 + 40 cm), jolloin korkea huonekorkeus tulee hyötykäyttöön, vaikka keittiöjakkaralla saakin sen myötä kurotella ahkerasti. Aivan täyteen kaappeja emme keittiötä halunneet tunkea, vaan toiselle seinälle laitoimme avohyllyjä. Hyllyjen tavarat tosin hakevat vielä paikkansa, ja mm. viinipulloilta puuttuu vielä teline, joten ne pötköttelevät hyllyillä miten sattuu.


Musta hana oli valittuna Ikean valikoimista jo ennen kuin muusta keittiöstä oli tietoakaan. Harmi vain, ettemme tulleet ostaneeksi sitä jemmaan, sillä keittiötilausta tehdessä myyjä totesi, että hanat ovat juuri loppuneet kaikkialta eikä uusia ole tulossa. Muut Ikean hanat eivät miellyttäneet, joten oli pulitettava pitkä penni Tapwellin hanasta. Onneksi Ylijaama.fi:stä löytyi musta hana vieläpä pesukoneventtiilillä lähes puoleen hintaan. Tosin allas oli valittu sen toisen hanan mukaan, ja vieläkin olen hieman sitä mieltä että tuon Tapwellin hanan kuuluisi istua koko altaan takana, mutta näillä on nyt mentävä. Sopiva allaskin kun oli haasteellista löytää, kun sen piti olla juuri 40-senttinen.





Loppujen lopuksi keittiö asettui kutakuinkin juuri ensimmäisen suunnitelman mukaan, jossa oli toiveina muun muassa avohyllyt toiselle seinälle, mieluiten tiiliseinää vasten ja liesituulettimen kanssa, ja altaan yläpuolella olisi kuivauskaappi. Tässä vaiheessahan koko tiiliseinästä ei ollut vielä varmuutta, ja viemärin paikat ym. tärkeät muuttujat oli vielä selvitettävänä. Onneksi viemärin paikka paljastui olevan kulmassa, mikä mahdollisti altaan sijoittamisen kummalle seinälle vaan.
Keittiösuunnitelmaa venkslattiin ympäri ja ämpäri niin, että jokaikinen mahdollinen asetelma tuli käytyä läpi. Tein varmaan 20 erilaista pohjapiirrossuunnitelmaa, joita vertailin kaappitilan, laskutilan ja noiden tiiliseinä+avohyllyt -kriteerien suhteen. Lopuksi tein parhaimmista vaihtoehdoista piirroksen edestäpäin miettien jo valmiiksi, missä mikäkin asia säilytettäisiin. Ikean 3D-suunnitteluohjelmalla sai kivasti piirreltyä vielä tarkemmat versiot parhaista vaihtoehdoista, ja testailla erilaisia ovimalleja (niitäkin oli Ikealla isoin valikoima). Ja yllätys yllätys, tokihan tuunasimme Ikea-keittiötä jonkin verran ja teimme itse mahdollisimman paljon. Tässä tosin alkaa olla sen verran asiaa, että palailen keittiön tasoihin ja muutamiin muihin tuunauksiin omassa postauksessaan. Alla vielä ennen ja jälkeen kuvat:



Mitäs sanotte muutoksesta?

Katso keittiön muutos matkan varrelta:
Alakerran räjäytys
Tiiliseinää näkyvissä
Keittiö kohoaa! 

Nuestra nueva cocina, finalmente!

Besos, Hansu

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kevättuulia tukassa

Jahas, pari viikkoa ehti vierähtämään ennen kuin kerkesin blogin puolelle esittelemään tukkamuutoksia. Meikäläinen kun huomaamatta piti taas kahden vuoden tauon kampaajalla käynnistä, vaikka miten viime kerralla vannoin pitäväni yllä lyhyempää mallia ja käymällä vähintäänkin kampaajan hipsutettavana useammin kuin kerran vuodessa Ei pitäisi suunnitella moisia kun kampaajalla tulikin käytyä entistä harvemmin. Huh ihan huomaamatta parissa vuodessa pehko kasvoi tuonne lähemmän puoleen selkään.


Sen siitä saa kun pitää näin pitkiä taukoja. Nimittäin luottokampaajani on äitiyslomalla ja oli uskaltauduttava aivan vieraisiin käsiin vaikka samaan kampaamoon meninkin. Pehkoni ei runsaudessaan todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä, enkä ollut ensimmäiseen lopputulokseen tyytyväinen, joten oli sitten käytävä korjauskierroksella. Mahtavaa kyllä, että sellainen järjestyi samaan hintaan. Ensimmäisellä kerralla kuontalo jätettiin tuollaisille laineille, joille hiukseni taipuvat luonnostaan. Kotiin päästyäni laineet olivat suoristuneet kyllä aikalailla, jolloin vasta tajusin, että superpaksu pehkoni olisi vaatinut paljon enemmän kerrostusta. Ensimmäisen pesun ja suoristuksen jälkeen malli paljastui myös jo hiukan ylikasvaneen näköiseksi. Ilman laineitakin tunsin itseni ihan puudeliksi, kun latvat olivat niin paksut. Niinpä kuontaloa lyhennettiin ja ohennettiin uusintakierroksella, ja johan fiilis keveni.

Round 1: Surffitukan jämät heti kampaajalta tullessa
Round 2: lyhempi, ohuempi, sleekimpi


Mitäs tykkäätte, kevenikö ilme?

Mi nuevo cabello
 
Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...