keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Pirteän pinkki punajuuripasta



Aiemmin olen tehnyt muutamia kertoja punajuuririsottoa, ja nyt päätin tehdä vähän samalla kaavalla pastaa. Sekaan heitin vielä papuja tuomaan lisää ruokaisuutta ja proteiinia, mutta toki tämä toimii ilman niitäki. Pastan kylkeen keksin tehdä tämän reseptin innoittamana vuohenjuusto-ranskankerma moussen, joka oli kyllä totisesti kruunasi annoksen, omnomnom! Muutoin menin melko sovelletulla linjalla, ja tuohon reseptiin verratakseni en esimerkiksi keittänyt punajuuria, raastehan kypsentyy muutenkin nopeasti. Ihan riittämiin hommaa punajuurten käsittelyssä muutenkin, ai että inhoan kyllä noiden sottajuurien kanssa näpertelyä, kun saa jännittää mistä kaikkialta punajuuriroiskeita lopuksi löytyykään...

Punajuuripasta vuohenjuusto-ranskankermamoussella (n.4:lle):
  • n.3-4 keskikokoista punajuurta
  • paketti tuorepastaa
  • tölkki voipapuja
  • yrttejä (esim. oregano, basilika ja timjami)
  • 2 dl ruokakermaa (itse käytin kaurakermaa)
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • purkki ranskankermaa
  • kiekko vuohenjuustoa
  • loraus sitruunamehua
  • voita ja/tai öljyä
  • suolaa, pippuri, sokeria



Tee alkuun vuohenjuustomousse jääkaappiin maustumaan, eli murusta vuohenjuusto ranskankerman joukkoon ja sekoita hyvin. Ostamani Presidentti-vuohenjuusto oli jälleen kumimaista eikä murustunut kunnolla – siis mistä löytää sellaista valkoista murenevaista vuohenjuustoa kun ravintoloissa on?! En ole kertamaan onnistunut löytämään kunnollista, ja jopa saman merkin juustojen kumimaisuudessa on vaihtelua. Hyvältä mousse kuitenkin maistui vaikka murustaminen ja sekoittaminen olikin haastavaa.
Mutta niin, lisää moussen joukkoon loraus sitruunamehua, sekä ripaus suolaa ja pippuria ja jätä jääkaappiin odottamaan.

Raasta punajuuret ja pilko sipulit. Kuullota sipuleita öljyssä ja/tai voissa, ja lisää mukaan punajuuriraaste. Anna hautua miedolla lämmöllä hetki, ja lisää sitten yrtit, pavut ja kerma. Lisää suolaa, pippuria ja sokeria maun mukaan.

Kiehauta pasta suolatussa vedessä ja sekoita kastikkeen joukkoon. Tarjoile vuohenjuusto-ranskankermamoussen kera. 

Besos, Hansu

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Kätköillä linnavuorella

Jo pienen ikuisuuden olen ajatellut aloittaa geokätköilyn, se kun kuulostaa aivan mun harrastukselta kun tykkään kaikenlaisista pulmista, aarteenetsinnöistä sekä ulkona liikkumisesta, vaan jotenkaan en ole saanut aikaiseksi. Vihdoin pari viikkoa sitten päätimme suunnata ensimmäisiä katköjä kohti ja samalla nauttia aurinkoisesta ilmasta ja siemailla kaakaota luonnonhelmassa. Samalla reissulla piti hoitaa myös muutama asia Liedossa, joten suuntasimme Liedon Vanhalinnan linnavuorelle – viime käynnistä onkin jo ehtinyt vierähtää useampi vuosi.



Olin aivan ehtinyt unohtaa Vanhalinnan linnavuoren historian. Tiesittekö, että se on oikeastaan entinen Turun linna? Vanhalinna on yksi Suomen merkittävimpiä muinaislinnoja ja sen historia ulottuu rauta- ja kivikaudellekin asti. Kun maanpinta alkoi kohota, piti linnallekin etsiä parempi paikka ja niinpä linnoitushommat siirtyivät nykyiselle paikalleen satamaan 1200-luvun lopulla.






Vielä en täysin hurahtanut kätköilyyn, sillä virallinen GeoCatching -appi on melko tylsä kun kätköjä on näkyvissä vain murto-osa. Maksullisessa versiossa sitten vasta näkyy kaikki kätköt, höh. Saapa nähdä jaksaako tästä innostua tarpeeksi. Löytyykö ruudun siltä puolen geokätköilijöitä?

Onpa muuten vielä talviset maisemat näissä kuvissa, ihanaa kun aurinko alkaa vihdoin ihan oikeasti lämmittää ja viimeisetkin lumet sulavat!


Los primeros tesoros de geocatching

Besos, Hansu

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Pääsiäistunnelmia

Pääsiäinen kului meillä melko rauhallisissa ja laiskoissa merkeissä. Hyvää ruokaa ja herkkuja tuli syötyä yllinkyllin (mämmiin vaniljakastikkeella ei kyllä kyllästy, voisin syödä sitä aivan loputtomiin!). Jopa lihaa nähtiin meidän keittiössä ensimmäisen kerran sitten syyskuun, kun kokkasimme pikkuruisen määrän lammasta valkosipuliperunoiden kera. Pääsimmepä jopa valmiiseen päivällispöytään Eeron veljen luo, pelkäsimme jo viettävämme koko pääsiäisen keskenämme kun sekä äitini että Eeron isä päätti lähteä reissuun. Meidän vastuulle jäi jälkiruoka, ja keksin pyöräyttää vesi-ilmapallojen avulla tuollaiset suklaakupit (eipä tarvinnut kiikuttaa tarjoiluastioita edestakaisin kun ne oli syötävää mallia, hah). Kuppien täytteeksi tein vaniljaista mango-passionsoijarahkaa.


Pitkäperjantaina oli kyllä uskomattoman hieno ilma, joten suuntasimme kävelylle Ruissaloon. Jää oli vielä paksua, joten sitä pitkin oli oikopolku Kolkanniemeen. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Honkapirttiin munkeille, vaan pettymys oli melkoinen kun kotitekoisten munkkien sijaan myynnissä oli vain teollisia valmismunkkeja. Ihan hyviähän ne silti olivat, mutta eipähän tarvitse toiste mennä.



Sunnuntaina ja maanantaina sää sitten muuttuikin rajusti vähemmän keväiseksi, juuri kun meinasimme mennä pidemmälle patikointiretkelle. Paremman tekemisen puutteessa aika kuluikin jälleen isän asuntoa pikkuhiljaa tyhjentäen. Ei ehkä mukavinta pääsiäisen ajanvietettä, mutta olipahan kerrankin aikaa edistää sitäkin projektia.

Mitäs teidän pääsiäisen viettoon kuului? 

Momentos de Pascua

Besos, Hansu

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kuulumisia

Valoa kohti
Ah ihana tämä lisääntynyt valo! Miten se jaksaakin hämmästyttää joka kevät, sekä se miten energia lisääntyy valon myötä. Vaikka hirveä väsymys on kyllä lisääntyneestä valosta huolimatta piinannut koko kevään. Niinäkin päivinä kun ei ole surullinen fiilis, en unohdu miettimään isää tai ei ole isään liittyviä järjestelyjä tehtäväksi, on fiilis ollut usein normaalia väsyneempi. Jännä on tuo ihmismieli kun siellä huomaamattakin raksuttaa kaikenlaista. Vaikea kierre kun väsyneenä ei tee mieli liikkua, vaikka liikunnasta saisin energiaa. On niin vaikeaa tunnistaa, milloin kaipaa oikeasti lepoa ja milloin taas mukamas "väsyttää". Päivä kerrallaan tässä kuitenkin mennään kevättä ja parempia aikoja kohti, toivottavasti.


Joogainnostus
Valtaosa tämän kevään liikuntakerroista onkin ollut jonkin sortin kehonhuoltoa ja joogaa. Harmi vain, että lemppariohjaajani lakkasi pitämästä Campussportin fityogaa ja perusti oman joogasalin (juuri kun olin oppimassa käsilläseisonnan alkeita!). Salitreeniinkin löysin ihan uuden ulottuvuuden, kun keksin tehdä kehonpainotreeniä salin viereisessä jumppasalissa. Sisäinen lapsi alkaa kiljua riemusta aina kun ympärillä on tilaa temmeltää. Tällä hetkellä lasten leikeistä inspiraationsa saaneet eläinliikket (siis ne pupuloikat, rapukävelyt, karhukävelyt jne) onkin paras tapa liikkua!



Työnnostusta ja huolta
Tässä on nyt monta kuukautta tunnettu ahdistusta kun samaan aikaan en ole osannut päättää hakeako semikiinnostavia työpaikkoja, kun jotenkin on jopa hirvittänyt ajatus, että mitä sitten jos valinta osuisi kohdalle – juuri kun yrittäjyys on alkanut rullata. Kuitenkin yrittäjyys on tuonut mukanaan kivoja projekteja ja muutamia uusia mielenkiintoisia kuvioita, ja fiilis niiden suhteen on odottava ja innostunut. Niinpä tein päätöksen, että lakkaan vilkuilemasta työpaikkoja ja keskityn toistaiseksi yrittäjyyteen. Puolivälissä häilymällä kun en keskity kumpaankaan kunnolla. Olo on päätöksen myötä huojentunut. Toisaalta tässä on viime viikot jännitetty, lähteekö Eeron työpaikka alta YT-neuvottelujen myötä, mistä olisi seurannut vähintäänkin jonkinsortin taloudellinen ahdinko tässä epävarmojen tulojen keskellä. Onneksi nyt näyttäisi, että kaikki kääntyy parhain päin Eeronkin työpaikalla.
Toki tässä kaiken keskellä Peppikin päätti sairastua taas. Miten se osaakin ajoittaa sen aina niin, että juuri kun on ehtinyt huokaista jonkin toisen asian suhteen, niin saa taas huolestua pienen karvanaaman puolesta. Reppanalla alkoi tiistaina turvota toinen puoli kuonosta, ja kun vasta perjantaina pääsimme lääkäriin, oli toinen silmä jo muurautunut umpeen ja poski pinkeän pyöreä. Ilmeisesti tiedossa ollut haljennut hammas siellä vihoittelee, niinpä ensi viikolla on jälleen edessä nukutus ja hampaan poisto. Voi pientä reppanaa.



Pari sanaa blogista
Aina välillä mietin tämän blogin kohtaloa. Viime aikoina on sentään joitain kommentteja tullut, mutta muutoin tämä tuntuu välillä pelkältä yksinpuhelulta. Kun aika on muutenkin kortilla, turhuttaa panostaa tunteja johonkin postaukseen, ja sitten kukaan ei kommentoi, tykkää tai reagoi mitenkään. Onneksi silti saatan livenä kuulla tutuntutulta, että miten kiva jokin juttu silloin kuukausi sitten oli. Voisi silti tykkäämisen ilmaista heti jutun luettuaan... Välillä kuitenkin iskee sellainen inspiraatio, etten tiedä minne sitten kirjoittelisin jos ei tätä blogia olisi! Ja muistelinpa tuossa menneitä verkkosivuprojektejani. Tiesittekö, että saatoinpa olla aivan ihka ensimmäisiä bloggaajia Suomessa ellen jopa maailman tasolla? Maailma ei vain ollut silloin vuosituhannen alussa valmis. Mulla oli meinaan nettipäiväkirja – jota ihmiset pitivät typeränä. Jakaa nyt elämäänsä netissä, kaikkea kanssa! Lisäksi mulla oli meikkivinkkeihin keskittynyt sivusto, jonka lopetin aika pian kun kommenttiboksiin tuli pelkkää negatiivista palautetta siitä, miten idioottimainen idea tuo sivusto oli. Ja pari vuotta myöhemmin tein kouluprojektina Pepille sivut. Opettajan palaute oli, että hienot sivut mutta aika hölmöä tehdä ne koiralle. Voi kun ope olisi silloin tiennyt minkälainen bisnes vaikkapa Instagram-eläinten ympärillä nykyään pyörii...

Näissä kuvissa on muuten paita, johon ihastuin jo Lontoossa. Dorothy Perkinsillä kävin tätä sovittamassa, mutta miehet eivät saaneet tulla lähellekään sovistuskoppia(!) niin enpä sitten uskaltanut ilman makutuomaria paitaa ostaa. Muutenkin myyjän palvelu oli aika tökeröä, joten halusin vain nopeasti ulos kaupasta. Paita oli sekä mallinsa, värinsä että kuosinsa puolesta itselleni melko epätavallinen, joten olisin todella tarvinnut makutuomarointia. Lentokentällä jo kuitenkin huomasin että paita jäi vähän kaihertamaan mieltä, ja onneksi paria kuukautta myöhemmin onnistuin bongaamaan tämän Zalandolta. Hah, miksi lähteä merta edemmäs kalaan...

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...