maanantai 5. heinäkuuta 2021

Kotiutumisia



Heippatirallaa, taas on ollut elämä semmoista haipakkaa ettei meinaa blogin pariin ehtiä! Kiirettä on pitänyt työkuvioiden, treenien, sisustamisen ja kaupoissa juoksemisen sekä pienten remppapuhteiden välillä tasapainoilessa, mutta kaipa tämä tästä. Pikku hiljaa tässä on kotiuduttu uuteen taloon. Uusi koti ja sen pittoreski ympäristö on tuntunut kyllä tosi hyvältä, vaikka monessa asiassa ja arjen rutiineissa on ollut yllättävän paljon hakemista. Varsinainen remontti on ollut nyt enimmäkseen paussilla, sillä ihan riittävästi on ollut puuhaa näissä pienissä viimeistelyissä. Siis vaikkapa verhotankojen asennuksessa, keittiön pikku viimeistelyissä, säilytyskokonaisuuksien rakentelussa jne. Kalusteita metsästetään pikku hiljaa, ja Toria päivitetään lähes päivittäin. Matot vasta ovatkin oma lukunsa – meidän kaikki matot on äidiltä saatuja ja enimmäkseen väliaikaisia, ja täydellisten mattojen metsästäminen tuntuu olevan mahdoton projekti. Tuntuu, että joka ilta saa ravata sisustus- ja rautakaupoissa jonkin pienen kilkkeen perässä – paljon siis tehdään mutta vähän näkyy mikään edistyvän. Kesän aikana olisi kuitenkin tarkoitus taas kääriä hihat, ja ottaa vaihteeksi taas isompia askeleita remontin suhteen ja jatkaa projektia yläkerrassa. Onhan tässä jo pari kuukautta hengähdetty. ;)






Sisustus alkaa pikku hiljaa muotoutua vaikkei se varmaan koskaan ole ”valmis”. Tämä tämänhetkinen kokoonpano varsinkaan ei ole millään muotoa valmis, sillä joidenkin huoneiden käyttötarkoitushan tulee muuttumaan kun saadaan yläkertakin asumiskuntoon. Väliaikaisuuden myötä arkirutiineissa on ollut jotenkin tosi paljon hakemista, kun esimerkiksi vaatesäilytys on nyt kodinhoitohuoneessa eikä makuuhuoneessa (ja ylipäätään puolet vaatteista varastoituna jemmaan), ja suihkuun tai ihan vaan kasvopesulle pitää lähteä kellariin asti. Saa sitten taas opetella uudet rutiinit, kun saadaan yläkerta käyttöön. Kaikki tavarat on tietysti myös hukassa, ja moni tavara hakee vielä omaa paikkaansa. Ensimmäiset viikot väsytti mystisen paljon – varmaankin ihan vain arkirutiinit vaativat niin paljon enemmän aktiivista aivotoimintaa. Ja on tässä kyllä saanut venyttää keskeneräisyyden sietokykyä äärimilleen, kun joka paikassa näkee keskeneräisiä asioita ja todo-listoja. Elämä on vähän kuin välitilassa, mitään ei voi oikein ”lyödä lukkoon”, kun kohta kaiken saa taas sumplia vähän uusiksi.






Rio ainakin viihtynyt uudessa kodissa mainiosti. Vanhaan asuntoon ei suoraan paistanut aurinko koskaan, joten auringonläikässä makoilu on nyt uusi ja mahtava juttu. Koiruus vaihtaa päivän mittaan lepopaikkaa auringon mukaan, ja tyytyväisestä ilmeestä päätelleen elämä todellakin maistuu. Toinen suosikkipuuha on sohvan selkänojalla istuminen ja ikkunasta tähyily – ja mikä parasta, jos sattuu näkymään vaikka naapurin kissa, voi sännätä täyttä häkää toiseen ikkunaan. Aitaprojektia emme ole saaneet edistettyä, joten vielä koiruus ei ole hirveästi päässyt omasta pihasta nautiskelemaan, mutta ai että Rio tulee nauttimaan kun sen aika joskus koittaa.


Yläkerta pitäisi pian ottaa työn alle, mutta keskikerroksessakin on aika paljon viimeistelyjä tekemättä. Nämä pikku jutut ainakin itseä rassaa tosi paljon. Isompaa keskeneräisyyttä ja remonttikaaosta on jotenkin melkein helpompi sietää, kuin näitä pieniä tekemättömiä asioita. Jotenkin kun kaikki muu on valmista, ne paistavat silmään. Ehkä tulee olo, että entä jos joku luulee että tuo epäsiisti kohta on jo valmis, pitääpä äkkiä fiksata. Esimerkiksi kynnyslistat ovat olleet työn alla jo kuukausitolkulla, ja puuttuvat listat ovat tottavie rujo näky. Jo projektin aloitus oli hirveä mörkö, pelkkä mittaaminen tuntui isolta urakalta. Ja olihan se millintarkka mittailu yllättävän työlästä, kun vihdoin sain aikaiseksi projektiin ryhtyä. Samaan hengen vetoon tulikin jo tehtyä ensimmäiset, mutta vaikeammat kynnykset ovat taas saaneet odottaa, sillä niitä varten taidetaan tarvita parempia työvälineitä. Ovetkin pitäisi ehostaa ja ikkunoiden fiksausprojektikin on vielä vähän kesken – se jäi odottelemaan syksyllä lämpimämpiä kelejä ja nyt niitä toden totta piisaisi, liiankin kanssa.




Remonttihommat on jääneet vähemmälle siitäkin syystä, että muutaman päivän päästä koittaa jälleen juoksukisa, NUTS Ylläs-Pallas 37 km, johon on tässä koko kevät treenattu ahkerasti. Tosin nyt kisapäivän lähestyessä tuntuu, ettei treenikilsoja ole todellakaan lähimainkaan tarpeeksi alla. Juoksutapahtuman jälkeen olisi tarkoitus ajella hissuksiin viikon aikana takaisin etelään, samaan tapaan siis kuin vuonna 2019 Nuts karhunkierroksen jälkeen, mutta tällä kertaa ajattelimme palata länsirannikkoa pitkin. Jospa sitten loman jälkeen vihdoin täysi rähinä päälle remppajuttujen suhteen. Sitä ennen – lomille lompsis pariksi viikoksi!

Besos, Hansu

2 kommenttia:

  1. Hei, luin eilen illalla/tänään aamulla teidän remonttiprojektia. Meillä on -58 vuoden vähän samanlainen talo kun teillä ja aikeissa aloittaa peruskorjausta. Lautalattia ja sama käsittely on ollut suunnielmissa ja siihen liittyen kysyisinkin. Mitä tuo teidän lattia on, tarkoilta tiedoiltaan siis? Noita lautalattioita kun katselee niin samannäköisiä myydään niin monin eri tiedoin. Tuo teidän oma näyttää tosi hyvältä leveyden ja oksaisuutensa puolesta. Onko lipeä-käsittely ollut hyvä valinta? Oliko teillä ns. valkoinen lipeä vai ihan vaan lipeä, jota tuohon suditte? Kiitos kovasti jos ehdit vastata :)

    VastaaPoista
  2. Moikka! Lattia on ympäripontattua mäntylautaa 14cm leveänä, olisikohan paksuus ollut 28mm. Tuota lattialautaa saa ns. mökkilaatuna ja premiumina, ja premiumissa on juurikin vähän vähemmän oksa- ym huonompia kohtia. Meinattiin ostaa mökkilaatua, mutta kuulemma hinta tulee siinä lopulta yhtä kalliiksi, kun hukkaa tulee enemmän. Meidän lattialaudat on Sarokkaalta.

    Lipeä taisi olla ihan peruslipeää Domus Classicalta, en ole ihan varma enää mutta näin muistelisin. Päällä on pari kerrosta Osmo Colorin vahaa, joka puolestaan on kuultovalkoista. Ero värittömään on aika pieni, mutta tätä suosittelivat lipeälattian kanssa ATV:llä. :)

    Toistaiseksi ollaan oltu ihan tyytyväisiä, vaikka eihän tässä nyt ole kuin joitain kuukausia käyttökokemusta takana. Ainoa miinus, että muutamassa kohdassa on käsittelyissä läikkiä, kun melko pimeässä näitä käsittelyitä jouduttiin tekemään, mutta se on ihan oma moka. :D Ja alkuu lattia oli yllättävän liukas, mutta pesu öljysaippualla auttoi paljon!

    VastaaPoista

Kommentit piristävät päivää aina! <3