torstai 30. heinäkuuta 2015

Paprikainen makkara-fetapasta

Viime aikoina meillä on onnistuttu kokkaamaan niin, ettei oikeastaan mitään tarvitse heittää roskiin. (Paitsi ei nyt muistella sitä surullista kanapakettia, joka äsken lensi roskiin miltei kyynelten saattelemina. Se oli vain poikkeus sääntöön.) Uusia ruokia on kehitelty jämistä ja muista jääkaapin unohdetuista aarteista. Yhtenä päivänä jääkaappimme eksyi maisteltavaksi Valion Viola paprika-chilituorejuustoa. Pari kertaa sitä tuli leivälle kokeiltua, mutta totesimme, että sille on keksittävä käyttöä tai se unohtuu jääkaapin perälle. Kaapista löytyi myös grillimakkaraa (taisi sade pilata grillaussuunnitelmat) niin siinähän olikin sitten melkein makkarapasta-ainekset jo koossa. Ehkä esim. chorizo olisi ollut vähän sivistyneempi tähän, mutta ihan yllättävän hyvin tuo grillimakkarakin toimi.



Paprikainen makkara-fetapasta, noin neljä annosta:
  • Viola paprika-chilituorejuustoa (laitoin reilu puolet paketista)
  • 2 tomaattia
  • 1 paprika
  • basilikaa
  • 1 punasipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 3 grillimakkaraa tai chorizoa
  • n.100g fetaa
  • oliiviöljyä
  • loraus valkoviiniä tai valkoviinietikkaa
  • täysjyväpastaa 
  • suolaa, pippuria
  • loraus vettä



Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä. Lisää makkara ja paprika kuutioituna, sekä loraus valkoviiniä. Lisää silputtu basilika. Paista kunnes viini on haihtunut. Lisää tuorejuusto ja loraus vettä. Sekoita joukkoon pasta, sekä feta ja kuutioidut tomaatit. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Besos, Hansu

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Hiiohoi ja seilorishortsit

Kyllä tänä kesänä jonain päivänä lämpötila kohosi ihan hellelukemiin. Hämärästi muistan, että vaatteiden valinnanvaikeus oli melkoinen. Mullahan on tälle kesälle enemmän uusia shortseja ja hameita kun mitä meille on suotu hellepäiviä. (Eli yksi hame ja kahdet shortsit.) Aloitin kuitenkin vanhemmasta hankinnasta, sillä seilorishortsit on odotellut jalkaan pääsyä San Diegosta asti.

Hattu ja shortsit: Forever 21 / t-paita: Cotton On / sandaalit: Pull&Bear

Enää puuttuu vain purjevene. Ja lisää aurinkoisia päiviä.

Un día caliente. 

Besos, Hansu

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Liesjärvellä

Perjantaina otimme töistä pienen varaslähdön, pakkasimme nopeasti kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasimme Liesjärven kansallispuistoon Tammelaan. Vähän ennen määränpäätä näkyi muuten tienviitassa "Hansun kaupunki", täytynee muuttaa sinne...


Yllättävästi sitä aikaa meni taas rinkkojen sumplimiseen, vaikka tavarat periaatteessa jo kasassa olikin. Loppujen lopuksi pääsimme lähtemään siinä viiden pintaan ja seitsemän aikoihin olimme vihdoin metsässä. Perjantaina emme siis kävelleet kuin noin viiden kilometrin lenkin, paistoimme makkarat ja ihailimme auringonlaskua. Yhtään käpyä tai juurta ei sattunut makuualustan kohdalle, ja varsin mukavasti meni muutenkin yö. Lämpötilakin oli oikein sopiva. 



Tarkoitus oli lähteä mahdollisimman keveillä kantamuksilla ja tähtäsin noin 7–8 kilon taakkaan mutta pyöreät 10 kiloa siitä taas tuli. Sopiva kantamus oli kyllä sekin, vaikka viimeisillä kilometreillä lantio olikin melko hellänä. Ennen lähtöä heitin vielä fleecen ja collegehousut pois rinkasta, eikä niitä olisi kyllä tarvittukaan. Sää oli mitä sopivin, aurinkoinen mutta kuitenkin sopivan viileä. Toppi, pitkähihainen, takki, caprihousut ja pitkät housut oli juuri passeli vaatekerta. Extrana oli vielä sadehousut ja shortsit. Niin ja bikinit, mutta ei se tummavetinen järvi sitten oikein houkutellut uimaan. Mitään ei unohtunut, vaikka pakkaushötäkässä olin varma että jotain kriittistä jäi. Ainoastaan tiskiharja unohtui, mutta hoitui homma kuusenoksallakin. Vettä meillä oli kuutisen litraa, mikä riitti juuri sopivasti. Pidemmällä reissulla ehkä kannattaisi turvautua osin järviveteen, vaikkei se kovin puhtaan näköistä ollut...

Indonesiasta tuotu batakien jumalhahmo oli myös matkassa

Perjantai-iltana tosiaan kävelimme vain noin viisi kilometriä. Auton jätimme Kopinlahden parkkipaikalle, josta kävelimme kaunista kahden järven välissä kulkevaa harjua Hyypiön polulle. Reitti kulki ylös Hyypiökalliolle, josta jatkoimme Siltalahden nuotiopaikalle, jonne pystytimme teltan. Muita ei onneksi näkynyt ja saimme nauttia luonnon rauhasta ihan kahdestaan. 

Jaahas, missähän sitä ollaan kun polku hävisi...
Hyypiökallio






Lauantai-aamuna makuupussikäperö tuntui niin mukavalta, etten olisi millään malttanut nousta. Viileän järvi-ilman, kahvin, banaanin, leivän ja tuoreilla mustikoilla höystetyn puuron ansiosta unihiekka alkoi kuitenkin vihdoin karista silmistä. Matka jatkui noin viisi kilometriä Kaksvetisen nuotipaikalle, jossa söimme lounaan. Sielläkin olisi ollut mahtavat maisemat yöpymiseen ja kotakin näytti aika kutsuvalta. Lounas jotenkin venähti, kun riisi ei ensin meinannut millään kypsyä ja sitten piti odotella Trangian polttoaineen loppuunpalamista. Niinpä reittiin tuli pieni muutos, ja päätimmekin kulkea hieman lyhyemmän matkan, noin 8 kilometriä takaisin lähtöpisteeseen. Yhteispituus reissulle oli siis noin 18 kilometriä. Jalat olisi helposti jaksanut paljon enemmän, mutta lantio kaipaa vielä totuttelua rinkan painoon.

Kauniit maisemat auttoi saamaan unenpöpperöiset silmät auki



Lounaalla oli aikaa lepäillä
Liskosiskokin tuli nauttimaan auringosta
Numerokallio


Liesjärven maisemat olivat paljon paremmat kuin odotin. Maasto oli tosi vaihtelevaa kalliopoluista pitkospuihin. Välillä sai koipireisiosasto ihan kunnolla treeniä. Reitin hienoin ja kuvatuin osuus oli kahden järven välissä kulkeva harju, joka oli ilta-auringon hohteessa kyllä kaunis. Vaan eipä muissakaan maisemissa valittamista ollut. Telttapaikka järven rannassa oli mitä idyllisin, ja aamupuuro tuoreilla mustikoilla oli melkoista luksusta.  Makealta maistui myös polun varresta poimitut lakat. Niitä ei sentään ihan joka päivä saa maistella.

Huh, tulipas pitkä postaus. Kuvia tuli otettua vajaan kahden päivän aikana 340...

Dos días en el parque nacional de Liesjärvi.

Besos, Hansu

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Blogijuttuja

Huomasitteko, että blogin ulkoasu sai pieniä muutoksia viikko pari sitten? Fontit meni vihdoin vaihtoon, vihasin niitä edellisiä mutta jotenkin ne vaan jäi. Pikkumuutoksia, jotka mielestäni freesasivat ilmettä ihmeen paljon. (Tai sitten mä oon täällä innoissani muutoksista mutta kukaan muu ei huomannut mitään.) Silti niiden toteuttamiseen meni parikin päivää suunnitteluineen ja koodin pyörityksineen.



Kuukausi takaperin Hassutellen vietti kaksivuotissyntymäpäiviäänkin kaikessa hiljaisuudessa. On se aika vaan mennyt nopeasti. Niinhän se aina, ja kiihtyy vaan. Mutta blogin ansiosta muistan menneet, varsin pienetkin asiat paljon paremmin ja ne on helpompi sijoittaa "aikajanalle". Vanhoihin juttuihin ja kuviin on myös paljon hauskempi palata, kuin jos vain selaisi kuvia tietokoneen uumenista tai kirjottaisi päiväkirjaa.

Nyt kun tuli puheeksi, niin tässä samalla voisin valottaa blogin syntyjuuria. Löysin kunnolla blogien ihmeellisen maailman ehkä noin reilut kolme vuotta sitten. Ärsyynnyin kuitenkin monien blogien materialistisuudesta. Kalliita käsilaukkuja esiteltiin ja rahan tuhlaus tuntui olevan hienoa. Kaikki oli täydellistä ja siloteltua. Päätin, että jos mulla olisi blogi, kirjoittaisin asioista, joita voi tehdä ilmaiseksi. Ostoksista, jotka löysin ennätyshalvalla. Esittelisin asioita, joita askartelen itse. Ja vinkkaisin kuinka hyvää ja edullista ruokaa voi tehdä itse. Kuvaisin ennemmin luontoa kuin kalliita laukkuja. Kertoisin, kuinka tänään olin taas hupsu ja kohelsin jotain hölmöä. Ajattelin, että blogini olisi sellainen hyväntuulinen, ennemmin hieman hassu kuin hienosteleva. Tosin ei niitä kohelluksia kovin hirveästi ole joko tapahtunut, tai sitten en vaan noteeraa niitä niin, että niistä tulisi kirjoitettua. Kommellukset-tunniste sisältää vain muutaman hassun (eikä edes kirjaimellisesti) postauksen. Pitääpä alkaa koheltaa vapaammin.


Kun vaihto-opiskelu alkoi olla ajatusta vahvempi, olin varma, että kirjottaisin vaihdossa blogia. Saisihan sillä kuitattua yhden espanjan kurssinkin, jos tarpeeksi olisi myös espanjankielistä tekstiä. Vaihtoblogin nimi olisi Saludos de Salamanca. Mietin jo sen ulkoasua, vaikka vaihtoon olisi vielä vuosi aikaa. Lopulta ajatus blogista tuntui sen verran kutkuttelevalta, että päätiin perustaa lifestyleblogin pelkän vaihtoblogin sijaan.

Nimen piti olla ehdottomasti suomenkielinen, hienosteleva englanninkielinen ei tulisi kuuloonkaan. Nimen piti mielellään alkaa H-kirjaimella ja jotenkin rimmata nimeni kanssa. Päätin ottaa käyttöön lempinimen, joksi mua silloin vielä kutsuttiin. Nykyisin olen Hansu lähinnä vain Eerolle ja itselleni (koska nimeen liittyy lämpimiä muistoja ja se edustaa lähinnä vain positiivisia asioita). Mietin jotain etäisesti ruokaan liittyvää nimeä, mutten kuitenkaan halunnut ruokablogia. Lopulta vain yksi tuntui oikealta. Hassutellen. Vähän kuin Hansutellen. Se maistui hyvältä ja oli visuaalisestikin sopivan lyhyt ja nätti. Jos oikein innostuisin, niin Peppi voisi saada oman blogin, Tassutellen

Käytin Hassutellen-logoon yhtä lempifonteistani, nyt se tulee jo korvistakin ulos. Monissa blogeissa on bannerissa kirjoittajan kasvot, mä halusin jonkin muun kuvaelementin. Sen piti olla käsin piirretty, koska piirtelen muutenkin. Tai käsin käsin, piirtopöydällä siis. Mietin kaikkia syötäviä asioita, sillä olin varma, että ruoka olisi eräs kantavista teemoista blogissa. Kesä on kirsikoiden aikaa, ja suu taisi silläkin hetkellä olla punaisena kirsikan mehusta. Niinpä Hassutellen sai soman visuaalisen elementin kirsikaksi kakun päälle.

Besos, Hansu

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Iltakävelyllä

Rauhallisena ja aurinkoisena sunnuntai-iltana Turku näyttää kyllä parhaimmat puolensa. Normaalisti iltalenkit kuluu vähemmän urbaanissa ympäristössä, mutta ihan kivaa vaihtelua nämä keskustan maisemat. 



En verano Turku es una ciudad muy bonita.

Besos, Hansu

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Mekkohassuttelua riippumatossa

Mä olen todella huono ulkomaan shoppailija, koska haluan aina harkita ostoksia – katsella ja palata ostamaan jos jokin jää kummittelemaan mieleen. Lisäksi vieraista kaupoista on vaikeampi hahmottaa mikä on kallista ja missä hinta-laatusuhde kohtaa. Esimerkiksi Kuala Lumpurin Padini Concept Storen kiersimme kaukaa, koska se näytti kalliilta liikkeeltä hienojen brändien jatkona. Viimeisellä shoppailureissulla onneksi teimme visiitin, ja voi pojat olisin halunnut kaiken sieltä. Lopulta päädyin vain keltaiseen peplumtoppiin ja tähän valkoiseen mekkoon. Molempien materiaali on vohvelikankaan tapaista, joten ajattelin niillä olevan enemmän käyttöä arkisen materiaalin ansiosta.




Mekko pääsi kokeiluun erään pikkumiehen kolmivuotissynttäreille. Halusin tietenkin ottaa asukuvat, mutta Eero ei ole vieläkään oppinut mitä se tarkoittaa. (Ja on kuulemma maailman turhinta.) Eeron mielestä kuvat oli kiva ottaa riippumatossa. Ihan hauskojahan näistä tuli, mutta kuvan pointti unohtui. :D



Besos, Hansu

torstai 16. heinäkuuta 2015

Parempi banaanipannukakku

Langkawilla söimme eräässä Cactus-nimisessä aamupalapaikassa ehkä maailman parhaimpia banaanipannareita. Reissun aikana tilasimme aina siellä sun täällä banaanipannarit, vaan Cactuksen oli ylivoimaisesti parhaat. Ei sillä, että yhdelläkään reissuissa syömistämme banaanipannareista olisi mitään tekemistä näiden kanssa mitä me täällä länsimaissa tunnemme banana pancakesinä. Reissussa useimmat pannarit olivat yleensä vain peruslättyjä banaaniviipaleilla, ja nuo cactuksen olivat lähinnä vaahterasiirapilla kuorrutettuja amerikkalaisia pannukakkuja, joiden taikinan sisässä oli banaaniviipaleita. Ei siis tietoakaan (lähes) jauhottomista proteiinipannareista.


Päätin kuitenkin ottaa missiokseni kehitellä täydellisen ja terveellisen banaanipannukakkureseptin. Siihen on vielä matkaa, mutta eipä hullumpia tullut näistäkään. Aikaisempi reseptini löytyy täältä. Kehittelin reseptiä tuhdimmaksi lisäämällä rahkaa ja kaurahiutaleita. Miksei joukkoon voisi laittaa myös proteiinijauhetta jos vielä lisäprotskua kaipaa, mutta nyt kaapista ei löytynyt kuin suklaan makuinen versio, joka ei ehkä ihan sovi tähän. Rahkan ansiosta näistä tuli kyllä sen verran tuhteja, että kaksi pannaria per nenä riitti hyvin täyttämään kurnivan masun.

Banaanipannarit kahdelle (4 suurehkoa):
  • 2 banaania
  • 3 munaa
  • 2–3 rkl kaurahiutaleita
  • reilu puolikas purkki rahkaa
  • 1/2 tl kanelia
  • 1/2 tl kardemummaa
  • paistamiseen öljyä
Päälle:
  • 1 banaani viipaloituna
  • mustikoita
  • loput rahkasta
  • hunajaa


Soseuta aineet sauvasekoitimella ja viipaloi kolmas banaani. Kuumenna pannu miedolla lämmöllä, ja kaada tilkkanen öljyä sekä sopivan kokoinen räiskäle pannulle. Lado päälle muutama banaanin siivu ja kaada päälle hieman lisää taikinaa, niin että banaanit peittyvät. Anna muhia kannen alla, kunnes pinta on hyytynyt, ja paista myös toinen puoli. Paistamisessa maltti, kansi ja mieto lämpö ovat avaimet onnistumiseen!

Las crepes de proteína se hacen de dos plátanos, tres huevos, 150 gramos de quark y tres cucharas de harina de avena. Pon todos en la batidora antes de freír.

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...