Vesileikkejä Tiomanilla

Onneksi täällä Suomessakin voi alkaa varovasti haaveilla uimisesta, vaikka lähinnä täällä saa harrastaa vesileikkejä piiskaavassa sateessa lätäköitä väistellen.  Toista oli vielä hetki sitten. Vesileikkien ikuistamiseen ostimme Batamilta vedenkestävän suojapussin kännykälle. Kameralle pussukka alunperin piti ostaa, vaan eihän sellaista siihen hätään löytynyt. Pussin läpi kuvaaminen hiukan huononsi kuvalaatua, mutta onpahan ainakin hieman poikkeavia kuvia pelkkien rantamaisemien sijaan! :)

Vedenalaisten näkymien kuvaamiseen pussukka oikeastaan hankittiin, mutta kännykällä homma ei pelittänyt sitten alkuunsa. Kosketusnäyttö kun aisti vedenkin kosketuksena! Eli kun kuvaa yritti ottaa, alkoi näyttö zoomata saman tien ja kohdisti ihan mihin sattuu. Pelkkää turkoosia suttua tuli siis vedenalaisista kuvista. Pari hassua videota saatiin sähellettyä, mutta nekin ovat lähinä hätäistä edestakaisin sohimista. Otin kuitenkin pari ruutukaappausta sählävideoista lohdutukseksi.

Kolme päivää snorklasimme niin, että jalat oli räpylöiden jäljiltä aivan rakoilla. Ihan uskomattoman hienoja koralleja ja kaloja näkyi ihan meidän lähirannallakin. Teimme myös päivän snorklausretken Coral Islandille. Vaadittua viidettä henkeä ei retkelle löytynyt, joten jouduimme maksamaan hieman ekstraa. Mutta olihan se sen arvoista, sillä siellä vasta hienot pohjanäkymät olikin! Vihdoin näin jopa Nemoa etsimässä -elokuvasta tuttuja klovnikaloja (ne oli tärkeää bongata).

Pysähdyimme myös chillailemaan Coral Islandin rannalle. Hiekka oli saarella valkoista ja hienoa, aivan kuin vehnäjauhoa. Ja mä kun luulin ettei hiekka edes voisi olla hienompaa kuin meidän rannalla Juarassa… Harmi, ettei sitä saanut kuljetettua mukaan tai otettua edes kuvaa. (Juaran hiekkaa toin pikkupullollisen kotiin. Eero sanoo, että olen hullu.) Lounastimme Salangin kylässä, joka oli kyllä aikamoinen turistihelvetti. Luojan kiitos majoituimme Juaraan, eikä minnekään saaren länsipuolen kylistä.

Aamupalalta suoraan veneilemään

Viimeisenä stoppina retkellä oli pikkuruinen Soyak-saari, jonka ympäri snorklasimme. Värikäs kalaparvi ympäröi meidät heti ruuan toivossa. Tarkkana kun oli, niin vaikka mitä hienoja fisuja näkyi korallien seassa. Rauskujakin näin ensi kertaa luonnonvaraisina. Mä uiskentelin ekana saaren ympäri, ja yhtäkkiä havahduin siihen, että vesi oli todella matalaa ja terävät korallit kurkottelivat vain noin reilun metrin päässä. Puhumattakaan pelottavista merisiileistä, joiden metriset piikit vasta kuumottelikin. Katsoin eteenpäin, ja huomasin korallipohjan vain kohoavan entisestään ja jatkuvan silmän kantamattomiin. Pientä paniikkia. Nyt pitäisi äkkiä uiskennella syvemmille vesille. Kunnes se sitten tapahtui, reissun kohokohta. Merikilpikonna. Siinä se uiskenteli rauhallisesti aivan ilmielävänä nenämme edessä. Yhtäkkiä ei ollut enää kiire minnekään, vaan tuijotin lähes silmiäni uskomatta tuota ihmettä. Pian kilppari kuitenkin sukelsi korallien sekaan. Harmi, ettei kilpparista tai ylipäätänsä snorklausreissulta ole enempää kuvia. Ihailkaa vaikka näitä.

Besos, Hansu