Orpo orava kylässä

Sunnuntaina vierailimme erään tomeran viisivuotiaan synttäreillä, ja samassa kun kurvasimme juhlapaikalle, huomasin parkkipaikalla pikkuruisen oravan. Liikkumattomana hän siinä kyhjötti, luulimme jo ressun kuolleen, kunnes tuo laiskasti lähti lyllertämään karkuun. Noukimme ressukan matkaan, sillä ei sitä siihenkään hennonnut jättää. Lahja jäi hieman toiseksi, kun synttärisankarin ja kaikkien muidenkin huomion vei pieni ruskea tuhisija. Paremman puutteessa hän pääsi talouspaperilla vuorattuun roskaämpäriin, jossa hän kyhjötti aina vain surkeampana.

Eläinhoitola ehti mennä kiinni, mutta synttäreiltä kerkesimme koukata Skanssin kautta. Katselimme Faunattaressa kissan maitoa, mutta myyjä suositteli jotain jyrsijöiden yleismuonaa, jota voisi ruiskustakin syöttää. Sehän ei kelvannut oravalle ollenkaan, mutta hunajavesi ja kananmunan keltuainen teki kauppansa. Ei hän paljoa kuitenkaan syönyt, nukkui vain. Saunan rauhassa pahvilaatikon ja pyyhkeiden suojassa tuhisi pieni, niin että aamulla oli silmissä jo virkeämpi katse. Työpäivän ajaksi orava jäi vielä nukkumaan, minkä jälkeen keltuaismössö maittoi antaumuksella. Lopulta sitten veimme kurren eläinhoitolaan, vaikka hetken kutkutteli ajatus rakentaa sille häkki pihalle ja opettaa itsenäiseen elämään.

Encontramos un cachorro de ardilla.

Besos, Hansu