Liesjärvellä

Perjantaina otimme töistä pienen varaslähdön, pakkasimme nopeasti kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasimme Liesjärven kansallispuistoon Tammelaan. Vähän ennen määränpäätä näkyi muuten tienviitassa "Hansun kaupunki", täytynee muuttaa sinne...

Yllättävästi sitä aikaa meni taas rinkkojen sumplimiseen, vaikka tavarat periaatteessa jo kasassa olikin. Loppujen lopuksi pääsimme lähtemään siinä viiden pintaan ja seitsemän aikoihin olimme vihdoin metsässä. Perjantaina emme siis kävelleet kuin noin viiden kilometrin lenkin, paistoimme makkarat ja ihailimme auringonlaskua. Yhtään käpyä tai juurta ei sattunut makuualustan kohdalle, ja varsin mukavasti meni muutenkin yö. Lämpötilakin oli oikein sopiva. 

Tarkoitus oli lähteä mahdollisimman keveillä kantamuksilla ja tähtäsin noin 7–8 kilon taakkaan mutta pyöreät 10 kiloa siitä taas tuli. Sopiva kantamus oli kyllä sekin, vaikka viimeisillä kilometreillä lantio olikin melko hellänä. Ennen lähtöä heitin vielä fleecen ja collegehousut pois rinkasta, eikä niitä olisi kyllä tarvittukaan. Sää oli mitä sopivin, aurinkoinen mutta kuitenkin sopivan viileä. Toppi, pitkähihainen, takki, caprihousut ja pitkät housut oli juuri passeli vaatekerta. Extrana oli vielä sadehousut ja shortsit. Niin ja bikinit, mutta ei se tummavetinen järvi sitten oikein houkutellut uimaan. Mitään ei unohtunut, vaikka pakkaushötäkässä olin varma että jotain kriittistä jäi. Ainoastaan tiskiharja unohtui, mutta hoitui homma kuusenoksallakin. Vettä meillä oli kuutisen litraa, mikä riitti juuri sopivasti. Pidemmällä reissulla ehkä kannattaisi turvautua osin järviveteen, vaikkei se kovin puhtaan näköistä ollut...

Indonesiasta tuotu batakien jumalhahmo oli myös matkassa

Perjantai-iltana tosiaan kävelimme vain noin viisi kilometriä. Auton jätimme Kopinlahden parkkipaikalle, josta kävelimme kaunista kahden järven välissä kulkevaa harjua Hyypiön polulle. Reitti kulki ylös Hyypiökalliolle, josta jatkoimme Siltalahden nuotiopaikalle, jonne pystytimme teltan. Muita ei onneksi näkynyt ja saimme nauttia luonnon rauhasta ihan kahdestaan. 

Jaahas, missähän sitä ollaan kun polku hävisi...

Hyypiökallio

Lauantai-aamuna makuupussikäperö tuntui niin mukavalta, etten olisi millään malttanut nousta. Viileän järvi-ilman, kahvin, banaanin, leivän ja tuoreilla mustikoilla höystetyn puuron ansiosta unihiekka alkoi kuitenkin vihdoin karista silmistä. Matka jatkui noin viisi kilometriä Kaksvetisen nuotipaikalle, jossa söimme lounaan. Sielläkin olisi ollut mahtavat maisemat yöpymiseen ja kotakin näytti aika kutsuvalta. Lounas jotenkin venähti, kun riisi ei ensin meinannut millään kypsyä ja sitten piti odotella Trangian polttoaineen loppuunpalamista. Niinpä reittiin tuli pieni muutos, ja päätimmekin kulkea hieman lyhyemmän matkan, noin 8 kilometriä takaisin lähtöpisteeseen. Yhteispituus reissulle oli siis noin 18 kilometriä. Jalat olisi helposti jaksanut paljon enemmän, mutta lantio kaipaa vielä totuttelua rinkan painoon.

Kauniit maisemat auttoi saamaan unenpöpperöiset silmät auki

Lounaalla oli aikaa lepäillä

Liskosiskokin tuli nauttimaan auringosta

Numerokallio

Liesjärven maisemat olivat paljon paremmat kuin odotin. Maasto oli tosi vaihtelevaa kalliopoluista pitkospuihin. Välillä sai koipireisiosasto ihan kunnolla treeniä. Reitin hienoin ja kuvatuin osuus oli kahden järven välissä kulkeva harju, joka oli ilta-auringon hohteessa kyllä kaunis. Vaan eipä muissakaan maisemissa valittamista ollut. Telttapaikka järven rannassa oli mitä idyllisin, ja aamupuuro tuoreilla mustikoilla oli melkoista luksusta.  Makealta maistui myös polun varresta poimitut lakat. Niitä ei sentään ihan joka päivä saa maistella.

Huh, tulipas pitkä postaus. Kuvia tuli otettua vajaan kahden päivän aikana 340...

Dos días en el parque nacional de Liesjärvi.

Besos, Hansu