keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Miss Kooteekoo

Viikonloppuna kahviteltiin erään etapin saavuttamista. Otin nimittäin vihdoin kandidaatin paperit ulos. Ei se tunnu kovin juhlittavalta asialta, kun kaikki kurssit ovat olleet yli vuoden tehtynä ja Suomessa kaikki kuitenkin tähtäävät siihen maisteriin. Eikä tosiaan niistä maisterin papereistakaan puutu enää kuin se gradu, muut ovat sitten aivan vapaaehtoisia suorituksia.



Mutta niin, nyt olen siis ihan virallisestikin kauppatieteiden kandidaatti. Pitää sitäkin muistaa arvostaa. :) Pääaineena oli ja on edelleen markkinointi, sivuaineiksi kanditutkintoon tein tietojärjestelmätieteet ja yritysjuridiikan. Kiitettävät arvosanat tuli kaikista, sekä myös kaikista kielistä (englanti, ruotsi ja japani), ja suomen kielestä erinomainen arvosana. Seuraavaksi voikin suunnata hyvillä mielin vapun viettoon!


Finalmente obtuve mi diploma universitario, aunque tomé los últimos cursos para el grado hace más de un año. Entonces, soy oficialmente titulada en Grado de Ciencias Económicas y Empresariales. Sólo falta la tesis de maestría y ojalá que el año que viene obtuviere un título de maestría

Besos, Hansu

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Aasialaisfiilistä keittiössä

Viime aikoina on taas maistunut vanha kunnon nuudeliwokki, hapanimeläkastike sekä kookoskana. Nämä on siinä mielessä käteviä ruokia että saa helposti paljon väriä lautaselle. Pitäisi kyllä varmaan rajoittaa näitä että maittaa ehkä sitten paremmin aasialaiset sapuskat...

Peruswokki:
  • täysjyvänuudelia
  • kanasuikaleita
  • ruokaöljyä
  • suolaa, pippuria
  • makeaa chilikastiketta

  • kasviksia esim:
  • paprikaa
  • parsakaalia tai kukkakaalia
  • porkkanaa
  • sipulia
  • lehtikaalia
  • kesäkurpitsaa
  • pähkinöitä
  • ananasta

Pilko kasvikset ja paista kana. Siirrä kana pannulta syrjään odottelemaan. Keitä nuudelit suolalla maustetussa vedessä. Aloita kuullottamalla sipulia öljyssä ja lisää sitten pikkuhiljaa muut kasvikset kunnes ne ovat paistettuja mutta edelleen rapsakoita. Lisää mukaan pähkinät. Mausta suolalla, pippurilla ja mahdollisilla muilla mausteilla. Mun mielestä wokissa toimii parhaiten chilisoosi tai Sriracha-kastike. Lisää lopuksi kana takaisin pannulle ja sekoita sekaan nuudelit.


 Hapanimeläkastike:
  • n. 3 dl ananasmehua
  • reipas loraus soijaa
  • 1–2 rkl valkoviinietikkaa
  • reipas loraus ketsuppia
  • chilijauhetta maun mukaan
  • suolaa
  • (hunajaa tai sokeria)
  • suurustamiseen maissijauhoa

  • täysjyväriisiä
  • kasviksia kuten edellä
  • ananasta
  • kanasuikaleita


Hapanimeläkastikkeessa homma on lähes sama kuin wokissa, eli ensin kannattaa paistaa kanat pois alta ja sitten kasvikset. Lisää sitten kastikeainekset. Maistele ja lisää suolaa, valkoviinietikkaa tai makeutta tarpeen mukaan, kunnes maku on sopivan hapan ja imelä. Suurusta ohjeen mukaan maissijauholla. Lisää kana kastikkeen joukkoon sekä ananakset. Tarjoile riisin kera.

Kookoskana:
  • kanaa
  • sipulia
  • porkkanaa
  • paprikaa
  • kukkakaalia
  • ananasta
  • tölkki kookosmaitoa
  • punaista currytahnaa
  • maissijauhoa suurustamiseen
  • suolaa

Niin ikään paista kana ja kasvikset. Lisää mukaan kookosmaito ja punainen curry, sekä suolaa tai muita haluamiasi mausteita. Suurusta hieman maissijauholla.


Me gusta cocinar la comida asiática porque contiene muchas verduras.

Besos, Hansu

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Ikimuistoinen Yangshuo

Näin seuraavan reppureissun häämöttäessä nurkan takana, muistelin hieman menneitä reissuja. Yangshuon reissusta jäi päällimmäisenä mieleen ne negatiiviset asiat: ärhäkkä vatsatauti ja 12 tunnin junareissu askeettisissa olosuhteissa pahoinvoiden. Surullista että piti oikein pohtia niitä hyviä asioita, minkä jälkeen muistin, että mieletön reissuhan se oli ja maisemat sokeritoppavuorineen olivat ihan huikeat.

Yangshuossa matkailimme Kiinan reissulla pääsiäislomalla 2012. Lensimme Helsingistä suoraan Hong Kongiin, josta muutaman päivän jälkeen siirryimme majailemaan Eeron kaverin nurkkiin Shenzheniin. Shenzhenistä matkasimme Guiliniin yhdeksän tuntia yöjunalla. Matka sujui rattoisasti pienessä pedissä maaten. Guilinin ohitimme nopeasti monsuunisateen iskiessä ja hyppäsimme suosiolla suoraan Yangshuon bussiin. Majoituimme maaseudulla sijaitsevaan tunnelmalliseen Outside Inn -hostelliin, jonne matkasimme kylältä erään papparaisen lavamopon kyydissä. Hostelli oli kyllä symppis. Kukot herättivät aamuisin ja kanat kerjäsivät ruokaa ravintolapöydissä.

Hostel Outside Inn


Ikimuistoisinta oli jokiristeily perinteisen bambulautan kyydissä. Bambulauttoja näkyi joka puolella Li-jokea, ja kalastus hoitui edelleen merimetsojen avulla. Me saimme nauttia jokiristeilystä ihan keskenämme, mutta viikonloppuna koko joki vilisi äänekkäitä kiinalaisia turisteja. Hostellilta sai pyöriä lainaksi, ja niillä reissasimme maaseutua ympäriinsä. Teimme myös yhden vaelluksen luonnossa sekä kiipesimme Moonhillille ja eräälle toiselle pienemmälle nyppylälle.


Paikallisbussi


Tosiaan viimeisenä iltana illallisen jälkeen iski hirveä ruokamyrkytys. Seuraava aamupäivä meni sängynpohjalla maaten, kunnes oli aika lähteä takaisin Shenzheniin. Lento ei olisi maksanut kuin noin tuplaten junamatkan verran (noin 50e), mutta päätimme kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja matkata junalla, se kun oli ihan mukavaa tulomatkallakin. Väärin luultu. Matka kesti paljon pidempään junan kierrellessä pikkukyliä. Penkki oli kova vanerihökötys, jossa ei todellakaan edes harkittu nokosia. Etenkään kun puolet matkustajista oli käytäväpaikalla, joten penkille tunki jatkuvasti ylimääräisiä kiinalaisia. Lisäksi ihmiset tupakoivat, junassa oli tuskaisen kuuma (niin ja lämpömittarihan oli kiinnitetty seinään lyömällä naula pahvipakkauksen läpi) ja itsehän istuin tuskaisena pidätellen oksennusta. Tauti vaivasi hieman vielä Suomessakin, niin etten lopulta syönyt kiinalaistyyppistä ruokaa varmaan vuoteen ja pelkkä Yangshuon ajatteleminen toi mieleen pahoinvoinnin ja hirveän junareissun. Onneksi selasin vanhoja kuvia, sillä Yangshuo pitäisi vastoinkäymisistä huolimatta muistaa ikimuistoisena seikkailuna sokeritoppavuorien keskellä.

Kalastusta merimetsoilla
Moonhill
IMG_3538

Ya espera nuastro viaje a Malaysia y volví a pensar el viaje a Yangshuo en 2012. Visitamos China por casi tres semanas, primero estabamos en Hong Kong y luego alojamos en Shenzhen en la casa de un amigo de Eero. Luego viajamos a Yangshuo que era un lugar muy bonito.

Besos, Hansu

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Hyvä ruoka, parempi mieli

Pelottavaa miten hyvin sanonta pitääkin paikkansa. Samoin kuin Snickersin mainoslause “you are not you when you are hungry”. Tuli tässä taas todistettua, miten järjetön vaikutus ruuan laadulla, siis ravintoarvoilla, on mielialaan ja hyvinvointiin. Toki makukin (etenkin tällaiselle herkkusuulle) on tärkeää, mutta jos ruuassa on menty pelkkä maku edellä, eli se on pelkkä herkku, on vaikutus mielialaan kyllä pidemmällä tähtäimellä päinvastainen, uskotteli itsellensä ihan mitä tahansa. 


Nälkäisenä muutun äkkipikaiseksi, huonotuuliseksi ja hirveäksi ihmiseksi. Säännöllisellä ateriarytmillä onneksi hirmu-hansu pysyy yleensä aisoissa. Mutta voi jukra, että salilla teki taas tiukkaa. Mietin jo, onko joku pöpö iskemässä vai miten oli niin vetämätön olo. Painot sai tiputtaa puoleen normaalista ja silti mentiin jalat täristen. Oikeastaan koko päivän oli fiilis ollut väsynyt, alakuloinen ja tehoton. Niinpä niin. Edellisenä iltana syötiin porukalla tempuraa. Ei paljon, sillä nukkumaan menessä oli jo armoton nälkä. Mietin kuitenkin, että kaloreita tuli varmasti syötyä enemmän kuin tarpeeksi, ja söin vain hieman luonnonjogurttia rauhoittamaan kuplivaa vatsaa. Yö meni unettomasti nälkää ja vatsanpuruja potien. Huonosti nukutun yön takia nukuin aamulla niin pitkään, että aamiainen jäi väliin ja siirryin oikeastaan suoraan lounaaseen. Eipä kouluruoka sisältänyt taas kuin vetelää makaronia ja kolme pientä kanan palaa. Päivällisellä vihdoin söin kunnolla kanaa, täysjyväriisiä ja kasviksia, ja suuntasin salille. Vaan eihän se riittänyt. Proteiinivaje oli armoton. 

Treeni meni miettiessä, että miten muut ihmiset sen tekevät? Selviytyvät päivästä toiseen vain lounaan turvin? Monet vielä syövät kasvissosekeittoa sinä ainoana lounaana. Toisaalta monet myös tuntuvat valittavan jatkuvasti kun “ei taaskaan saanut tehtyä sitä ja tätä”, “laiskotti liikaa”, "väsytti eikä jaksanut tehdä mitä oli suunnitellut". Kun aamiainenkin jää väliin ja lounas on ainoa ateria, on ateriaväli järkevä 24 tuntia. Kaipa se ravinnottomuus jossain kohtaan muuttuu ikään kuin luonteen piirteeksi, niin ettei enää tunnista mikä on huonon ravinnon aiheuttamaa vetelyyttä. 


Samoin ihmetyttää, että missä kohtaa karkeista, sipseistä ja muista herkuista on tullut ruokaa? Pelottavan monet korvaavat aterioita herkuilla. Siis syövät herkkuja nälkäänsä, tai mielitekoon kun eivät varsinaista nälkää enää osaa tunnistaa. En vaan voi ymmärtää. Monet vieläpä lähtevät vaikka juhliin tyhjällä vatsalla “kun tuleehan siellä kuitenkin tulee syötyä, sipsiä ja karkkia”. Eikö ihmisille tule huono olo, jos päivän ravinto korvataan rasvalla, sokerilla ja e-koodilla? Herkutella toki saa ja pitääkin välillä, mutta herkut eivät ole ruokaa.



En tiedä mikä tämänkin postauksen tarkoitus oli. Kunhan kummastelen. Ehkä joku voisi saada tästä kipinän pohtia, onko oikeasti laiska vai onko ravinto jäänyt saamatta. Lisäksi pelottaa että jos hirveät ruokailutottumukset siirretään jälkipolville, niin minne tämä maailma on menossa. Kai niistä kahdeksan vuotiaan miestisseistä tulee pian oletusarvo?

No puedo comprender mis amigas, que comen sólo una comida por día, y la única comida incluye sólo vegetables sin proteinas. Quizas sea posible que la pereza no es un rasgo de personalidad sino un resultado de las deficiencias de nutrientes?

Besos, Hansu

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Rinkkaostoksia ja reissukuumetta

Viime aikoina on ollut jotenki harmaa fiilis. Koulussa on vain tylsiä kursseja, eikä niitäkään paljon. Se, ettei ole tarpeeksi puuhaa, tuo flegmaattisen fiiliksen. Niin se vaan menee, että hommien tekemiseen menee juuri niin kauan aikaa, kuin sitä on käytettävissä. Ja lopulta olo on tehoton. Kesätöiden hakukaan ei ole edistynyt toivotusti. Kilpailu on kovaa ja saan olla kiitollinen edes niistä muutamista haastatteluista, joihin pääsin. Toisaalta samalla järki sanoo, että kun työkokemusta on kuitenkin jonkun verran jo kertynyt, olisi järkevintä nauttia vapaudesta vielä kun se on mahdollista. Eerollakin on ensimmäinen vapaa kesä piiiitkiin aikoihin, joten kiva olisi kerrankin lomailla yhdessä. Niin se vain on, että kun olisi energiaa ja aikaa, ei ole rahaa tehdä mitään hauskaa. Parin vuoden päästä sitä ehkä olisi rahaa ja energiaa, muttei aikaa. Vanhana taas on rahaa ja aikaa yllin kyllin, muttei ehkä energiaa. Kinkkinen dilemma.

Ja mikä oli lopputulema näille fiiliksille? No me lähdetään reiluksi kuukaudeksi Aasiaan. Raavittiin viimeiset roposet kasaan ja taskussa on superhalvat lennot Malesiaan.

Jossain sivulauseessa mainitsinkin jo, että olemme metsästäneet rinkkaa urakalla. Ensinhän Eeron piti hommata uusi rinkka Halti-vanhuksen tilalle, mutta sitten totesimme, että eihän meillä ole ollenkaan mun selkään sopivaa isompaa reppua. Niimpä aloimmekin metsästää rinkkaa ensisijassa mulle, mutta optimitilanteessa rinkassa oli hyvä riittää säädöt Eeronkin selälle. Enpä arvannut millaista salatiedettä rinkan löytäminen on! Jokaisella kokeilukerralla eri painoilla, eri housuilla ja hieman eri säädöillä rinkat tuntuivat aina erilaisilta. Fjällrävenin Kajka miellytti silmää, mutta tyhjäpaino oli mulle aivan liikaa (neljännes maksimikuormasta). Hagflösitkin olivat nättejä, mutta sattuivat lantioon jo tyhjänä. Osprey oli jees, mutta tautisen ruma ja Eerolle sopimaton. Deuter oli molemmille hyvä, mutta niin ikään susiruma. Lopulta tepasteltuani pitkin Prismaa miesten Fjällräven Abisko selässä, näytti kaikki valot vihreää naisten Abiskolle (koska uudemmasta versiosta se miesten malli ei enää ollutkaan hyvä mulle). Tyttömäisen Punaisella Abiskolla lähdetään siis seuraavaksi valloittamaan Aasiaa ja myöhemmin kesällä toivottavasti myös Suomen metsiä.

Compré una mochila para nuestro viaje a Malasia.

Besos, Hansu

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Arkisia asioita

Rakastan lukea muiden blogeista näitä päivä kanssani -postauksia, vaan harvoin sellaisia tulee itse tehtyä. Niiden kautta pääsee kurkistamaan muiden tuiki tavallisiin asioihin, joita muuten ei blogissa esitellä. Taannoin Espanjassa tein vastaavan, mutta jotenkin tämä normaali Suomi-arki tuntuu niin tylsältä, että ketä se nyt kiinnostaisi. Tuntuu, ettei elämässä tällä hetkellä tapahdu oikein mitään mielenkiintoista, joten päätin nyt sitten kirjoittaa siitä tavallisesta elämästä. Tässä siis tavallinen päivä menneeltä viikolta Hansun matkassa.


9.00 Heräilyä
Puhelin pärisi heräämisen merkiksi hieman tavallista myöhemmin, sillä edellinen ilta venyi Trivial Pursuitin ja biljardin merkeissä. Ei sitä heti pystynyt taaskaan nousemaan, vaan hetki oli pakko köllötellä Pepin kanssa ja odottaa kylppärin vapautumista.


9.30–10.00 Aamupalaa
Aamupalaksi valikoitui pikkuannokset mysliä ja jogurttia mehukeitolla, sillä pian pitäisi jo lähteä lounaalle.


10.00 Blogeja
Aamupalan jälkeen selailin hieman blogeja ja muita internetin huvituksia aamukahvin kera. Nopeasti viimeistelin vielä espanjan itsenäisen kurssin tehtävää. Pian olisikin jo kiire kiskoa vaatteet päälle, ehostaa naama ja suunnata koululle.



11.30–12.00 Lounasta Montussa
Lounaspaikaksi valikoitui tuttu ja turvallinen oman koulumme Monttu, jossa oli tarjoilla muun muassa lohilasagnettea. Ruokala oli hiljainen, ketään tuttuja ei näkynyt missään, eikä kukaan vastannut viesteihin. Pääsiäisen jälkeen ei ollut vielä arki koittanut muille.



12–14 Koulua
Kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien harkoissa oli tarkoituksena saada vinkkejä ryhmätyön tekemiseen. Vaan ryhmän muut jäsenet näyttivät olevan vielä pääsiäisen vietossa. Loppujen lopuksi ohjaustunnilla meitä oli neljä opettajan lisäksi. Naputtelin SPSS:ää harkkatunnin ja sain kuin sainkin ryhmätyötä hieman eteenpäin.


14–16 Peppi ulkoilemaan ja kouluhommia
Peppi piti taas herättää päiväunilta ulkoilemaan. Verkkaisesti teimme pienen lenkin, jonka jälkeen koiruus kaivautui taas peittoihin. Kotona paiskin vielä pari tuntia kouluhommia. Markkinoinnin kurssille piti väsätä parin sivun essee opitusta, mutta b-to-b ei oikein napannut, ja motivaatio oli nollassa. Apinanraivolla viimeistelin esseen, enkä lopulta itsekään ymmärtänyt siitä mitään. Jatkoin espanjan itsenäisen kurssin parissa, ja totesin taas, että kun on pari tuntia kirjoittanut englanniksi, on aivan mahdotonta saada minkäänlaista espanjankielistä tekstiä aikaiseksi. Voihan spanglish. Lopulta nälkä alkoi kurnia, ja muistin, että ruuassa menisi jokunen tovi valmistelussa, joten parasta olisi alkaa kokkailla.


16–18 Ruokapuuhia
Kirosin ja pärisin punajuurien kuorimista. Voi luoja, että on ärsyttävää puuhaa. Ja kaiken lisäksi piti kuoria myös perunoita, porkkanoita ja omenaa, sillä valmistumassa oli punajuurisosekeittoa. Sekaan keittelin myös linssejä, jotta sopasta tuli hieman ruokaisampaa. Keiton kanssa söin vielä aimo annoksen raejuustoa, jotta jaksaisin pumpata salilla.

18–21 Salia ja saunomista
Syömisen jälkeen suuntasimme Eeron isäpapan luo kellarikuntosalille nostelemaan rautaa. Vuorossa oli ojentaja- ja jalkatreeni. Ylläkerrassa lämpeni sillä välin sauna ja myös Peppi viihtyi lauteilla tovin.



21.30–23 Iltapalaa ja möllöttelyä
Iltapalaksi maistui rahka puolukoilla. Kyytipoikana katsoimme Ulvilan murhamysteerin Yle Areenasta. Kylmät väreet meni ohjelman aikana, ja fiilis oli melkoisen hämmentynyt. On siinäkin mysteeri...



Durante las últimas semanas no he hecho nada especial, y por eso hice esta historia de mi día normal.

Besos, Hansu

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Väriä harmauteen

Pääsiäissunnuntai valkeni aurinkoisena ja päätin innoissani laittaa jotain keväisen värikästä päälle. Vaan sieltä se harmaus taas vyöryi päälle, ja sitä paremmalla syyllä päätin penkoa kaapista väriä päälle. Piruuttani kokeilin kirkuvan punaisia housuja, jotka eivät ole Espanjan jäljiltä jalkaan mahtuneet. Ja jes, jalkaanhan ne sujahtivat eivätkä edes kiristäneet! Tosin äidin herkkupatojen jälkeen housut tuntuivat taas kutistuneen koolla, jännä juttu...


Uusi tukkakaan ei ole vielä blogin puolella näkynyt, vaikka onhan tukkataikurista jo kuukausi ehtinyt kulua. Sentti siis lienee lisää pituuttakin jo tullut, ja otsis ehkä jo kaipaisikin pientä freesausta. Kaksi kolmasosaa tuosta siis nipsaistiin pois, ja voi veljet että on elämä ollut taas helpompaa. Ei taas hetkeen tarvitse varata koko iltaa hiusten pesulle...




Pääsiäinen kului kaiken kaikkiaan rauhallisissa merkeissä ja maltoin olla tekemättä mitään järkevää. Torstaina kierreltiin kauppoja muun muassa rinkkaa metsästäen. Kulutettiinpa myös eräs ilta Prisman käytäviä mittaillen painona eräs rinkka, jonka sisuksiin poimimme hyllyiltä 20 kilon kahvakuulan ja pari makuupussia... Perjantaina vain chillailtiin ja treenattiin jalat niin pirun kipeiksi. Viikonloppu vierähtikin kyläillen ja ähkysti voiden. Tänään on kyllä pakko vihdoin alkaa purkaa to do -listaa...


Quise vestirme algo de color brillante para el Domingo de Pascua.

Besos, Hansu

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen pikantti bataattikeitto

Pääsiäisen kunniaksi keittelin lounaskeitoksi pirteän keltaista bataattikeittoa. Mausteeksi kasvissoppa sai tällä kertaa hieman eksoottisempia makuja ja ai että tuli hyvää. Lounaan kruunasi vielä mämmi vaniljakastikkeella, mmmm....



Noin neljälle:
  • Yksi iso bataatti / kaksi pienempää
  • 2–3 perunaa
  • 2 porkkanaa
  • 1 chili
  • 1 iso sipuli
  • palanen inkivääriä / 1–2 tl inkivääritahnaa
  • loraus kookosmaitoa
  • kasvisliemikuutio
  • 1 rkl currya
  • suolaa
  • (proteiiniksi punaisia linssejä)
  • ruokaöljyä paistamiseen

Pilko sipuli ja muut vihannekset. Kuullota sipulia ruokaöljyssä. Kun sipuli on kuullottunut, lisää joukkoon kasvikset ja paista niitä hetki. Lisää vettä niin että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Lisää joukkoon myös kasvisliemikuutio ja curry. Anna kiehua noin 10 minuuttia. Tässä välissä voi lisätä linssit, mikäli haluaa. Linssien kanssa kannattaa lisätä jonkin verran vettä. Anna porista vielä noin 5–10 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää kookosmaito. Kiehauta vielä hetki ja lisää suolaa, mikäli tarpeellista.


Maukasta pääsiäistä kaikille!

Cociné una sopa picante de batatas para la Pascua.

Besos, Hansu

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Koiranilma

Joko mennään sisälle? (Huomaa ansaitut kapteenin natsat kauluksessa)

Mistä sanonta koiranilma oikein tulee vai tykkääkö joku koira huonosta kelistä? Ainakin Pepin mielestä sade ja kylmyys on ehkä maailman hirveintä. Pepin mielestä kesä voisi jo tulla ja tämmöinen takatalvi on aivan hirvittävää. Paistaisi edes aurinko niin pääsisi auringonläikkään ottamaan nokoset.
Kesällä Peppi nauttii eikä koskaan ole liian kuuma. Kesäpäivisin se feikkaa, että olisi ulospääsytarve, mutta oikeasti se haluaa vain terassille ottamaan aurinkoa. Viime kuussa aurinko oli jo ehtinyt lämmittää terassin mustan maton Pepille mukavaksi, niin että siihen pääsi jo oikaisemaan koipensa.


Näin kylmillä ilmoilla (ei tarvitse edes puhua niistä paukkupakkasista) Pepin mielestä ulkona ei ole kovin kivaa. Etenkään aamuisin ulos ei ole kiva mennä, mutta suostuuhan tuo nopeasti puskan juurella käymään kun lupailee palkkioksi aamupalaa. (Tosin joskus se huijaa kipittämällä terassille ja hirveää kyytiä takaisin rohmuamaan kupilla odottava palkkio, ovela epeli.) Silti on välillä kovin vaikeaa maanitella koiruutta nousemaan käperöstään ja saattaapa se murahtaakin jos okein menee hätyyttelemään. Aamu-unisia ja mukavuudenhaluisia ollaan koko konkkaronkka.

Kevät on aivan käpälän ulottuvilla

Tänä keväänä Peppiä on "ilahdutettu" peräti kahdella uudella palttoolla (kiitos äiti ompeluista!). Tässä samalla siis hieman Pepin asukuvia, hih! Harmi vain, että Peppi ei ole huomannut takkien lämmittäviä puolia, vaan aina vaatettamista pitää ensin vastustella karkuun juoksemalla. Takki tosin ei sinäänsä päällä haittaa, mukavakin se ehkä jopa on, mutta sen päälle pukeminen on vain kovin nöyryyttävää tai vähintäänkin oiva syy pistää leikiksi. Perus Peppi...


Peppi ya espera el verano, porque no le gustan el invierno y sus chaquetas.

Besos, Hansu

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...