Viime aikoina on ollut jotenki harmaa fiilis. Koulussa on vain tylsiä kursseja, eikä niitäkään paljon. Se, ettei ole tarpeeksi puuhaa, tuo flegmaattisen fiiliksen. Niin se vaan menee, että hommien tekemiseen menee juuri niin kauan aikaa, kuin sitä on käytettävissä. Ja lopulta olo on tehoton. Kesätöiden hakukaan ei ole edistynyt toivotusti. Kilpailu on kovaa ja saan olla kiitollinen edes niistä muutamista haastatteluista, joihin pääsin. Toisaalta samalla järki sanoo, että kun työkokemusta on kuitenkin jonkun verran jo kertynyt, olisi järkevintä nauttia vapaudesta vielä kun se on mahdollista. Eerollakin on ensimmäinen vapaa kesä piiiitkiin aikoihin, joten kiva olisi kerrankin lomailla yhdessä. Niin se vain on, että kun olisi energiaa ja aikaa, ei ole rahaa tehdä mitään hauskaa. Parin vuoden päästä sitä ehkä olisi rahaa ja energiaa, muttei aikaa. Vanhana taas on rahaa ja aikaa yllin kyllin, muttei ehkä energiaa. Kinkkinen dilemma.
Ja mikä oli lopputulema näille fiiliksille? No me lähdetään reiluksi kuukaudeksi Aasiaan. Raavittiin viimeiset roposet kasaan ja taskussa on superhalvat lennot Malesiaan.
Ja mikä oli lopputulema näille fiiliksille? No me lähdetään reiluksi kuukaudeksi Aasiaan. Raavittiin viimeiset roposet kasaan ja taskussa on superhalvat lennot Malesiaan.
Jossain sivulauseessa mainitsinkin jo, että olemme metsästäneet rinkkaa urakalla. Ensinhän Eeron piti hommata uusi rinkka Halti-vanhuksen tilalle, mutta sitten totesimme, että eihän meillä ole ollenkaan mun selkään sopivaa isompaa reppua. Niimpä aloimmekin metsästää rinkkaa ensisijassa mulle, mutta optimitilanteessa rinkassa oli hyvä riittää säädöt Eeronkin selälle. Enpä arvannut millaista salatiedettä rinkan löytäminen on! Jokaisella kokeilukerralla eri painoilla, eri housuilla ja hieman eri säädöillä rinkat tuntuivat aina erilaisilta. Fjällrävenin Kajka miellytti silmää, mutta tyhjäpaino oli mulle aivan liikaa (neljännes maksimikuormasta). Hagflösitkin olivat nättejä, mutta sattuivat lantioon jo tyhjänä. Osprey oli jees, mutta tautisen ruma ja Eerolle sopimaton. Deuter oli molemmille hyvä, mutta niin ikään susiruma. Lopulta tepasteltuani pitkin Prismaa miesten Fjällräven Abisko selässä, näytti kaikki valot vihreää naisten Abiskolle (koska uudemmasta versiosta se miesten malli ei enää ollutkaan hyvä mulle). Tyttömäisen Punaisella Abiskolla lähdetään siis seuraavaksi valloittamaan Aasiaa ja myöhemmin kesällä toivottavasti myös Suomen metsiä.
Compré una mochila para nuestro viaje a Malasia.
Besos, Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3