maanantai 29. elokuuta 2016

Muinaistulien yö

Osallistuimme lauantaina ensimmäistä kertaa Muinaistulien yöhön ja matkasimme Vepsän saarelle. Ennen lähtöä täytimme mahamme Rantakertun antimilla ja päätimme jokilaivakauden Espositolla. Olen pitkään halunnut käydä Espositolla, sillä se on mielestäni ehkä tunnelmallisin jokilaiva ja jotenkin olen aina onnistunut välttämään sen Aatussa ja muissa jokilaivatapahtumissa. Tuollapäin jokirantaa ei muutenkaan tule liikuttua kovin paljon, joten nyt oli oiva tilaisuus vierailla vihdoin Espositolla. :)

Hirveä myrskytuuli riepotteli koko lauantain ja olimme jo perumassa koko reissua. Vepsään liikennöivää M/S Lilyä haltioivalta Rositalta kuitenkin kerrottiin, että paatti oli seilannut ongelmitta koko päivän ja tuulen pitäisi laantua iltaa kohden. Ja totta tosiaan, kuin taikaiskusta tuuli laantui heti kun pääsimme keskustaan ja ilta oli mitä kaunein!


Saavuimme Vepsään auringon laskiessa, ja ensimmäiseksi oli suunnattava saaren näköalakukkulalle. Viime reissulla Eeroa jäi kaivelemaan kun emme kukkulalla käyneet, joten nyt sinne oli päästävä. Tosin kauan emme ehtineet maisemia ihailla, jotta ehdimme kavuta kukkulalta alas viimeisten auringonsäteiden valossa. Alas päästyämme etsimme viime kerralla hyväksi havaitun grillipaikan, mutta sen oli jo vallannut railakas joukko juhlijoita. Onneksi löysimme rauhallisemman grillipaikan läheltä uimarantaa, sillä se oli loistava paikka ihailla ilotulitusta. Ja oli muuten todella hieno ilotulitus, varmaan hienoin koskaan näkemäni! Tunnelmakin oli jokseenkin erilainen, sillä enpä muista ennen katselleeni ilotulitusta suoraan ylöspäin pilkkopimeässä tähtitaivaan alla – samalla syöden grillattua maissia. 

Muinaistulien yö päättää veneily- ja huvilakauden. Meillä ei ole venettä tai huvilaa, sen sijaan hyvästelimmekin grillikauden grillaamalla makkarat ja edellisestä grilli-illasta ylijääneet maissit. Hyvästelimme myös jokilaivakauden ja pohdimme, mitä kaikkea tänä kesänä jäikään kokematta. (Ensi kesän lista on melko pitkä: Jakke-jokilautta, paljuvene, Låna-vene, Lotto-sauna, telttailu Vepsässä...) Ilmeisen monelle Muinaistulien yö näytti olevan alkoholin täytteinen bileilta, mutta pidin kyllä paljon enemmän meidän tavastamme hiljentyä luonnonhelmaan (sen mitä muiden rellestykseltä nyt pystyi, toisaalta kauempaa kumpuava musiikki toi vain kontrastia luonnon hiljaisuudelle), tuijotella nuotion liekkiä, katsoa kun kesän aurinko painuu mailleen ja heittää jäähyväiset kesälle.

La noche de las luces antiguas.

Besos, Hansu

torstai 25. elokuuta 2016

Yläkerta ennen ja jälkeen

Yläkerta alkaa näyttää valmiilta ja siitä tuli kyllä parempi kuin uskalsin odottaakaan! Yläkerran suhteen ainakaan mulla ei missään vaihessa ollut kovin selkeää näkemystä, joten suunnitelmat ovat eläneet aikalailla sitä mukaa kun uusia päätöksiä on tullut eteen. Ainoa alusta asti selkeä visio oli, että kattoon oli saatava panelointi aiemman keltaiseksi maalatun lastulevyn tilalle. Mdf:ää emme halunneet, vaan valitsimme ihan aitoa puuta, valkovahattua kuusipaneelia. Puu tosin tummuu jonkun verran ajan myötä, ja on nyt jo selkeästi lämpimän sävyinen verrattuna valkoisiin seiniin, mutta saahan tuon uudelleen sävytettyä joskus jos on tarpeen. Vanha katto oli pikkuhuoneiden osalta melko karmea, sillä levyjen rajat olivat näkyvissä ja repsottivat. Niitä ei siis oltu viimeistelty mitenkään, ei edes maalattu. Myös välikaton luukku oli todella huolimattoman näköinen. Nyt luukku sulautuu muuhun kattoon lähes huomaamattomasti ja fiilis on huoliteltu. :)


Likainen lastulevy vs. kuusipaneeli
Piippukin sai yhden lisätiilen
Tiilen mallailua ja takaseinän laudoitusta (alta pilkottaa vielä vähän kulahtanut tapetti)

Kerroinkin jo, että väliseinien purkamisen sijasta päätimme jättää pienet pätkät seiniä jäljelle ja ostimme Tori.fistä vanhan hirren lisätueksi tukemaan välikattoa. Hirren juuri sai vanhaa hamppuköyttä listaksi, jalkalistojen asettelu pyöreään malliin kun olisi ollut hieman haastavaa.
Seinän pätkiin halusimme paneelia lastulevypinnan sijasta. Ihastelimme Siparilan struktuuripaneelia, mutta hinta tuntui jokseenkin kohtuuttomalta. Onneksi tajusimme, että ulkoverhouspaneeli maksaa vain murto-osan, ja kevyellä hionnalla ja maalauksella lopputulos on lähes sama. Myös huoneen takaseinä verhoiltiin ulkoverhouspaneelilla. Kaikki pinnat maalattiin markkinoiden valkoisimmalla valkoisella, jonka pitäisi heijastaa 40 % enemmän valoa kuin muut valkoiset maalit. Valon määrä tosiaan tuntuu kasvaneen todella paljon tilassa. Harmi, että unohdin ottaa tarkemmat kuvat takaseinää ennen peittäneestä superkulahtaneesta vaaleansinisestä tapetista sekä piippua peittäneestä harmaasta lastulevystä...
Harmaantuneen hirsitolpan kaveriksi keksimme laittaa seinänpätkiin harmaantunutta lautaa karmeiksi. Seinien jäljiltä kattoon jäi lisäksi tukipuu, jota pitkin vedettiin myös muutamat sähköjohdot. Harmaantuneella laudalla saatiin nekin kivasti peittoon.







Lattioiden valinta oli yläkerran päätöksistä vaikein. Lähes puolet tilasta oli puulattian sijasta karmeaa muovimattoa, josta oli pinta jo kulunut pois. Puulattian jatkaminen olisi kuulemma ollut liian pitkä ja vaikea prosessi, joten oli valittava jokin "nykyaikainen" lattiamateriaali, jolla vanhat lattiat peitettäisiin. Valinta rajautui vinyylikorkkiin, sillä sen pitäisi olla lämmin ja pehmeä jalan alla, sekä kestää lämpötilan vaihteluita ja koiran kynsiä. Wicandersin vinyylikorkkilattiat ovat myös ilmeeltään rouheita ja vanhaan taloon sopivia. Lisäksi ihastuimme puunsyitä matkivaan struktuurikuvioon.
Vinyylikorkkien hinnat osoittautuivat melko huimiksi, mutta onneksi K-Raudassa sattui olemaan monta mallia alennuksessa ja valmiina varastossa, jolloin rahtejakaan ei tullut. Pikkuhiljaa kannoimme aina vain uusia näytepaloja, kunnes valinta oli tehtävä Alaska Oakin, Bark Oakin ja Rustic Sand Pinen välillä. Ajatuksissa oli alunperin mahdollisimman vaalea lattia, mutta koska vaaleat olivat sitten oikeastaan kokonaan valkoisia ja muovisen näköisiä, olimmekin yhtäkkiä valitsemassa tilaan tummanruskeaa Rustic Sand Pinea. Kun lähdimme sitä hakemaan, oli kauppaan ilmestynyt vielä yksi malli, joka oli lisäksi huomattavasti muita huokeampi. Taas mallailua, kunnes valinta osui Misty Oak Cliffiin. Tosin vieläkin tuntuu hirveältä vääryydeltä peittää puulattia, mutta onneksi se ei sentään ollut mitään vanhoja peruja... Ehkä jonain päivänä paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla puulattiaa voi jatkaa, siinä samalla kun korottaa kattoa... ;)

Kolmen lattian risteys


Nyt tila on oikeastaan valmis katto- ja jalkalistoja myöden. Meillä on jopa sähköt ja valo! Valokatkaisijoiksi ja pistorasioiksi valitsimme Schneiderin Renova-sarjaa, joka jäljittelee vanhanaikaista tyyliä. Emme halunneet jättää paikoilleen tilassa olleita "väärän aikakauden" kellastuineita katkaisijoita ja rasioita. Taloapteekeista olisi löytynyt vanhanaikaisia katkaisijoita, mutta emme aivan sellaisiakaan halunneet.  Uusvanhoja bakeliittisia ja posliinisia katkaisijoitakin on markkinoilla, mutta niiden hinta on yli kaksinkertainen, joten päädyimme näihin "kompromissivaihtoehtoihin". Ja mitään mitä ei voi piilottaa kannattaa korostaa, joten otimme katkaisijat mustina. Valkoiset kuitenkin kellastuisivat pian...



Lähes kaikkia yksityiskohtia myöden yläkerta on siis valmis, ja näistä kuvista puuttuu enää vain köysilista piipun juuresta ja kytkentäkaapin kotelo, sekä porrasaukon listat ja kaiteet. Mitäs tuumaatte? Onko muutosta havaittavissa? Lisää kuvia lähtötilanteesta löytyy täältä ja vaihekuvia täältä.


El piso de arriba después de la renvación.

Besos, Hansu

maanantai 22. elokuuta 2016

Viimeinen kesäpäivä


Olin hieman skeptinen tulisiko viikonlopuksi luvattu kesäsää, mutta tulihan se. Me vietimme viikonlopun verran vapaata remppahommista, tosin se tarkoitti lähinnä gradun ja muiden velvollisuuksien hoitamista. Perjantaina sentään kävimme ulkona syömässä ja istumassa yksillä kaveripariskunnan kanssa. Lauantaina harrastimme ah niin mukavaa kesäpuuhaa, vuorossa oli nimittäin jälleen Ikea-reissu. Ostimme taas muutaman vaatekaapin ja roudasimme ne Ikean peräkärryllä uudelle asunnolle. Paluumatkaksi nappasimme kyytiin ne väärän malliset kaapit, jotka ostimme juuri hetki sitten. Yhden niistä ehdimme jo kokoamaankin, joten oli jokseenkin mielenkiintoista taistella se alakertaan... Noh reissusta kuitenkin selvittiin ja toivottavasti nyt on sopivat kaapit. Onneksi aurinkoinen sää oli hieman hillinnyt ihmismäärää Ikeassa niin reissusta selvittiin sen puolesta melko pienellä hermojen kiristelyllä. Hikeä tosin vuodatettiin senkin edestä.


Sunnuntaina teimme päiväkävelyn keskustaan jokirantaan, ja sain vihdoin koko kesän himoitsemani ilmaisen jäätelön Ärrältä. Eero meinaan sai alkukesästä töistä tuollaisia kuponkeja, joilla sai jäden ilmaiseksi, vaan eipä ole oikein nämä viime päivien sadesäät houkutelleet syömään jäätelöä. Mutta onneksi saimme vielä aurinkoa ennen elokuun loppua ja kupongin vanhenemista. :) Päivä oli kuuma ja hiostava, ja haaveilimme iltauinnista.  Saimme idean, että juoksisimme Kaarinaan ja kävisimme iltauinnilla Hovirinnan uimarannalla. Äitini kun joskus toivoi, että ehtisimme siellä käymään vielä tänä kesänä. Alkoi olla viime hetket käsillä. Ilta-auringossa lähdimme matkaan ja ihastelimme säätä ja kesää. Kunnes kirkkaalta taivaalta alkoi hiljalleen tipotella vettä. Perinteinen Suomen kesä, aurinko paistaa ja vettä sataa. Sitten taivas synkistyi todenteolla ja maisema pimeni. Sade oli edelleen pientä, ja Eero kerkesi todeta, että "tämähän on tämmöinen lämmin kesäsade" – ja samassa sade koveni. Pikkuteitä kierrellen matkaa kertyi yli 11 kilometriä, ja siitä varmaan viimeiset kahdeksan kului sateessa. Välillä teki mieli levätä, mutta pysähtyä ei voinut kun olisi tullut kylmä. Lopulta pääsimme perille, ja mereenhän se oli mentävä vaikka väkisin vaikkei kyllä yhtään tehnyt mieli. Olihan sentään viimeinen kesäpäivä. Nopea pulahdus hyisessä meressä varmisti asian. Kesä oli mennyt.

Adiós al verano.

Besos, Hansu

torstai 18. elokuuta 2016

Mustan suihkun kirous

Olemme ehkä joka suhteessa rautakauppojen hankalimpia asiakkaita ikinä. En ymmärrä miten meille ei kelpaa mikään valmis, helppo ja edullinen ratkaisu. Olisi niin paljon helpompaa olla vähemmän tarkka kaikesta... Yhtenä fiksaationa meillä oli musta suihku, nimenomaan mattamusta. Ja sellaistahan ei sitten tuntunut löytyvän mistään – paitsi Tapwellilta 1599 euron hintalapulla varustettuna. Eli siinä on öö noin tonni ylimääräistä tavalliseen kromiseen sadesuihkuun verrattuna.



Amazon, Ebay, Alibaba, DHgate ja vaikka mitkä sivustot käytiin läpi. On googletettu eri kielillä, suomeksi, englanniksi, ruotsiksi, viroksi, italiaksi, saksaksi. Aina lopputulos oli sama: Tapwellin ylihintainen suihku tai epäilyttäviä Kiinan tuontitavaroita. Hyvin lähellä olin tilata tuollaisen Kiinahärpäkkeen, rahallinen riski olisi ollut jotain 150-400 euron välistä. Lähinnä pohditutti Suomen säädökset ja yhteensopivuus liittimien ynnämuiden kanssa – ja toki kiinalaiset huijaukset. Säädöksistäkin pohdin lähinnä, että ongelmana olisi, jos suihku hajoasi aiheuttaen vesivahingon, mutta kosteassa tilassa tämänkin riski pitäisi olla aika pieni verrattuna vaikkapa keittiöhanaan. Ja kukaan putkimies tuskin tahtoisi uhrata ajatustakaan moisen suihkun vioille. Meidän putkimiehen mukaan kiinasuihkun ongelmana olisi juurikin huolto, ja lisäksi Suomen säädökset sanovat jotain suihkun melutasosta. Ei kuulostanut pahalta ongelmalta, joten melkein olin jo tekemässä tilausta Kiinasta.

Viime hetkellä palasimme kuitenkin uudelleen kartoittamaan Suomen markkinoita. Otin yhteyttä Granaan (jonka valikoimista löytyy musta krominen suihku) josko olisi mahdollista teettää mattamusta suihku ikään kuin koekappaleena. Ja vau mitä asiakaspalvelua! Toimitusjohtaja soitti lähes samantien ja puhuimme pitkän tovin erilaisista suihku- ja hanapinnoitteista. Opin ihan huikean paljon, ja vihdoin ymmärrän paremmin miksei mattamustia suihkuja näy enemmän. Ensinnäkin meidän vetemme on niin kalkkipitoista, että mattapinta imee itseensä kalkkisaostumia magneetin lailla ja jäljet tietenkin näkyvät mustaa vasten todella hyvin. Ja maalipintahan ei tietenkään kestä mitään kovin rajua hankausta, joten puhdistus on kinkkistä. Toisekseen, Suomen lainsäädäntö on hyvin tiukka suihkumateriaalin ja pinnoitteen suhteen. Meidän puhdasta hanavettä juodaan, joten on todella tarkkaa ettei materiaaleista irtoa haitallisia aineita. Ihan mitä tahansa pinnoitetta tai metallia suihkussa ei siis voi käyttää, ja ulkomaiden suihkut sisältäisivät lähes aina näitä kiellettyjä materiaaleja. Ihan hyvä pointti.

Hankalan puhdistettavuuden pitäisi varmaan olla meille totaalinen turn off.  Vaan kun on fiksaatio niin on fiksaatio. Harkitsimme myös kuparista suihkua, joka vasta vaatisikin puunausta ja kiillottamista, joten eikai se musta nyt niin paha ole, eihän? Lopulta saimme Kylpyhuonetukulta sen verran hyvän tarjouksen Tapwellin mustasta suihkusta, että ostopäätös oli pakko tehdä. Ja vuorokaudessa paketti olikin jo ovella! Ah se on niin hieno, vielä kun olisi vain se kylppäri...


Teníamos una fijación grave: un grifo de ducha negro – y después horas de googlear lo tenemos! 

Besos, Hansu

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Tiiliseinää näkyvissä

No jopas on taas viikko mennyt haipakkaa. Useampana päivänä raksapäivä on venynyt aivan huomaamatta lähes 10-tuntiseksi, ja Peppi-ressu on joutunut aivan laiminlyödyksi. Kakkaa ei sentään lattioilta löytynyt, mutta reppanan ulkoilu- ja leikkihetket ovat jääneet aivan liian lyhyiksi pyrähdyksiksi. Keskiviikkona piti "ihan nopeasti" käydä hakemassa Ikeasta kaapistot yläkertaan. Varmaan kaksi tuntia keräilimme varastosta tavaraa, sillä suunnitelmat menivät lennossa uusiksi. Osa tavaroista taas piti hakea noutopisteeltä, jolloin sai jonottaa ensin myyjää ja sitten vielä itse noutopisteelle. Ja toki myös kassajono kesti ikuisuuden. Kun vihdoin pääsimme starttaamaan pihasta Ikean peräkärryllä, näytti kello jo kahdeksaa. Ennen yhdeksää piti ehtiä takaisin, tai muuten jokaisesta ylimenevästä puolituntisesta olisi laskutettu roimasti – siis aina aamuun asti. Ajoissa kuitenkin selvisimme takaisin, aikaakin jäi 4 minuuttia. Tosin mittavirheen takia kaapisto taitaa mennä uusiksi...




Torstaina "ihan nopeasti" ennen kotiin lähtöä nakuttelimme alakerrasta tiiliseinää esiin. Voi luoja että se on koukuttavaa puuhaa! "Vähän vielä tuosta", "tuosta lähtee iso pala", "oho tuosta laasti on jo ihan irrallaan" – ja kas kummaa nakuttelimmekin seinää sitten pari tuntia. Perjantaina pakenimme sähkökatkoa työmaalle jo varhain aamulla ja jatkoimme seinän nakuttamista (sori naapurit). Aamupäivän aikana saimmekin lähes koko tiiliseinän näkyviin. Loppujen lopuksi homma oli yllättävän kevyt, ja aikaa meni varmaan saman verran kuin jos olisi repinyt kaikki seinää peittäneet maali- ja tapettikerrokset. 
Lastulevyn takaa paljastuneet piipunjäänteetkin on nyt muurattu piiloon. Tori.fistä löytyi edullisesti vanhaa piipputiiltä, joka kävi tarkoitukseen kuin nakutettu. Uudet tiilet kun olisivat olleet väärän kokoisia ja näköisiä. Laastistakin onnistuimme saamaan lähes saman väristä sekoittamalla perusharmaata muurauslaastia ja valkoista laastia. Muurauksen jäljiltä seinä tietenkin näyttää hieman tilkkutäkiltä, mutta laastin takaa paljastuneet umpeen muuratun oviaukon ja erilaisten tiilien takia seinä olisi jokatapauksessa aikamoinen tilkkutäkki, joten kaipa tuo kelpaa. Onpahan seinällä ainakin tarinoita kerrottavanaan. Minnehän oviaukosta on kuljettu ja miltä tila on tuolloin näyttänyt?

Por último, una pared de ladrillo, después de todas las capas de pintura y papeles pintados.

Besos, Hansu

maanantai 8. elokuuta 2016

Alakerran räjäytys

Jee meillä on vihdoin yläkerrassa sähköt ja valo! Eli yläkerta alkaa olemaan aika hyvällä mallilla ja siitä saankin pian napata jo "jälkeen"-kuvat. Remontti onkin siirtynyt yhä enemmän alakertaan. Alakerrasta saatiin parissa päivässä purettua tarvittavat jutut, ja nyt näky on kuin pommin jäljiltä.

Keittiö odottelemassa uutta omistajaansa
Keittiö lähti ja vain laatat jäi

Keittiö meni kokonaisena kaupaksi Tori.fissä, jonka jälkeen saimmekin ryhtyä kaatamaan vessan seinää. Seinät oli siis purettava koska halusimme korottaa vessan huonekorkeutta 205 sentistä noin 230-senttiseksi. Eerokin haluaa kuulemma mahtua kampaamaan hiuksia siellä... Vessan kattoa purkaessa huomasimme laattakerroksia olevan kaksi, joten purkamalla seinät säästyisimme ainakin hieman laattojen piikkaamiselta. Seiniä purkaessa huomasimme lisäksi seinien alaosan olevan kosteudesta mustuneita, joten eiköhän ne ollut aikakin purkaa pois. Ja tottakai seinät olivat aivan vinot joka suuntaan, ja laatoitus myös sen mukainen...

Purettu sauna. Vessa oli ennen saunan paikalla, ja seinien alta löytyi jäännöksiä "muovilaatasta"
Kylppärin seinät olivat joka suuntaan vinot ja lattian kaadot tehty väärin (vesi valui poispäin viemäristä)
Kosteutta näkyvissä (ja "kaunis" entisen keittiön lattia)

Vesi piti tietenkin katkaista, jotta putket ja vesikalusteet sai purettua. Eeron isä nikkaroi onneksi tilalle aivan mahtavan vesipisteen. Lisäksi nurkassa nököttää edellisiltä asukkailta jäänyt seinäkaappi, joka käsittää meidän keittiön eli kahvinkeittimen ja välipalatarvikkeet. Jääkaapin tilalle tuli minikokoinen matkajääkaappi, jossa mahtuu sopivasti viilentämään kivennäisvesipullon ja kahvimaidon. Mitä sitä muuta nyt tarvitsisikaan?


Keittiön jäljiltä seinälle jäi myös välitilan kaakelit. Osa niistä oli kiinni kipsilevyssä ja osa lastulevyssä. Kipsilevy irtosi paloina laattojen mukana, ja käsin nakuttelin sitä yhden päivän irti. Oli muuten sormet hellänä illalla ja seuraavana päivänä! Kipsilevyn poiston jälkeen saikin repiä isomman lastulevyn seinästä. Innolla odotimme löytävämme sen takaa yhtä hienon tiilipiipun kuin yläkerrassa, mutta piippu olikin purettu pois. Jäljellä oli vain mustunut aukko sekä omintakeinen (ja homeinen) viritelmä, jolla piippu oli tukittu liesituulettimen aukon alapuolelta.


Lastulevyn takaa paljastui mustunut aukko
Muutama metri sähköjohtoa tuli seinien sisästä

Samalla vaivalla meni sähkötkin uusiksi. Vessan yläpuolella olleen koteloinnin takaata pilkisti poistoilmaputki sekä yläkerran piipun reuna. Aikansa kun piipun reunaa tökki sähköputkella, niin saatiin putket läpi ja vietyä sähköjohdot yläkerrasta alakerran uuteen sähkökaappiin. Toistaiseksi kaikki on mennyt yllättävän mutkattomasti, ja ainoa suurempi yllätys on tuo piipun kraateri seinässä. Eipä tässä enää suurempia yllätyksiä pitäisikään ilmaantua... kai?

La demolición de las paredes de la planta baja.

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...