sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Isn't it good, norwegian wood?

Nyt tekisi mieli lainata Loiria ja todeta että niin hyvää puuta, mutten totea. Olenko ihan hirveä ihminen, jos sanon etten kovin paljon pitänyt Haruki Murakamin teoksesta Norwegian Wood? Tai ehkä runsas hehkutus ja japanilaisuus vain kasasivat odotukset liian korkealle. "Eloisa, viihdyttävä, seksikäs ja hauska" kuvaillaan jo kirjan kannessa, vaikka itse luonnehtisin teosta oikeastaan pelkästään melankoliseksi. 

No, en välttämättä sanoisi että kirja on huono, en vain odottanut sen olevan niin surumielinen. Aloitin kirjan lentokoneessa Espanjaan tullessa, ja silloin olisin kaivannut jotain pirteää viemään surun pois puserosta. Ja Norwegian Wood ei todella ollut oikea kirja siihen tehtävään. Niinpä kirjan lukeminen onkin kestänyt ennätyksellisen kauan, sillä päivissä on harvoin hetkiä kun olen valmis vaipumaan kirjan tarjoamaan melankoliaan.

Kirjassa on mielestäni aistittavissa korealaiset elokuvat, jotka tuntuvat olevan tapahtumista riippumatta aina kovin masentavia ja surumielisiä. Kirjankin iloiset hetket tuntuivat hyvin pian muuttuvan masentaviksi. Ja että seksikäs? Kirjan eroottiset kohtaukset herättävät lähinnä myötähäpeää ja ällötystä. Onhan kirja kovin elämänmakuinen ja kaunistelematon, mutta eloisaksi ja hauskaksi en sitä kuvailisi. Oikeassa mielentilassa ja oikeassa hetkessä varmasti ihan puhutteleva, ajatuksia herättävä ja tunteisiin vetoava teos, mutta ei mulle juuri nyt. Ehkä maistan norjalaista puuta vielä toisena hetkenä ja annan sille mahdollisuuden, vaikka sitten elokuvana.  

And when I awoke, I was alone, this bird had flown. So I lit a fire, isn't it good, norwegian wood.


Besos, Hansu

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Michelin-muonaa maistelemassa



Pitipä sitten käydä testaamassa Salamancan Michelin-ravintola Víctor Gutiérrez kun kerran täällä ollaan. Pöytä oli varattuna puoli yhdeksältä, eli täkäläiseen aikaan melko varhain illallista ajatellen. Ajalla ei kuitenkaan ollut väliä, sillä olimme illan ainoat asiakkaat ja saimme nauttia pokkuroinnista ihan keskenämme. Listalta sai tilata erikseen annoksia tai valita valmiin menun, joita oli kolme erisuuruista ja -hintaista. Valitsimme halvimman 36 euron menun viineineen, Menú Víctor Cíclicon.



Alkupalan alkupalaksi saimme sipsejä. Eipä ihan olisi odottanut sipsejä saavansa Michelin-ravintolassa... No olihan ne hieman normaalia erikoisempia: huokoisia, suuria sipsejä männynneulaspedillä. Varsinaisena alkupalana oli oliiviöljyä erilaisella struktuurilla. Lautasella oli ripaus pinaattia, tomaattia, tonnikalaa sekä oliiviöljyjauhetta, joiden sekaan lorautettiin vielä hienonhienoa oliiviöljyä. Komeus nautittiin leivän kera (onneksi koko leipäpala ei ollut kerennyt kadota parempiin suihin ennen alkuruokaa!).



Seuraavaksi vuorossa oli jälkiruoalta näyttäviä pieniä leivoksia, joissa yhdistyi makea, suolainen ja hapan. Oli guacamoletäytteisiä Oreo-keksejä, pikkuruisia kuppikakkusia kalakoristeella ja suolaisella suklaamoussella täytettyjä valkosuklaakeksejä. Tämän jälkeen tarjoiltiin kiinteän ja nestemäisen rajoilla oleva 65-asteinen muna sienimoussella leivän kera.


Varsinaisena pääruokana oli ensin kummeliturskaa itujen, mison ja ilmeisesti kanelin kera. Tämän jälkeen vuorossa oli supermureaa porsasta rapeine nahkoineen omenakastikkeella. Komeuden kruunasi jälkiruoka, joka koostui punajuuri- ja mansikkajäädykkeestä, vadelmasta ja mansikkavaahdosta. Lopuksi nautittiin vielä superhyvät kahvit minikakkusten ja tryffeleiden kera.



Vaikka menu oli vaihtoehtoista pienin ja annokset hienostoruualle tyypilisesti melko pieniä, sai mahansa (jopa minä hotohotkailija) ihan sopivasti täyteen. Ei siis tarvinnut turvautua tapaksiin tai mäkkäriin kotimatkalla. Hiilariövereiltä vältyttiin eikä silti nälkäisenä tarvinnut nukkumaan mennä. En kuitenkaan ihan supernälkäisenä suosittele moiseen finediningiin menoa... ;)


Cuando estamos en Salamanca, teníamos que probar el restaurante Víctor Gutiérrez de la guía Michelin. Tomamos un menú de 36 euros (por una persona) que se llamó Víctor Cíclico. Antes de entremés comimos algo similar que patatas fritas. Para entremés comimos degustación de aceite: un poco espinacas, tomate y atún con polvo de aceite y aceite de oliva. Después comimos pasteles pequeños con sabor salado, acido y dulce, por ejemplo galletas de Oreo rellenadas con guacamole. Para segundo plato comimos merluza con brotes, miso y canela. Después de la merluza comimos cochinillo confitado con manzana reineta. Para postre comimos parfait de fresa y remolacha con fresas y frambuesa. La comida estaba muy rica, y para mi sorpresa estaba satisfecha después del menú.

Besos, Hansu

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Miniloma Madridissa


Tenttien jälkeen sopivaan saumaan tuli piipahdus Madridissa, kun menin noutamaan äidin vierailulle Salamancaan. Lähdin sunnuntaina aamubussilla ja olin perillä puoliltapäivin. Valitsin puolet halvemman ja hieman hitaamman bussin, niin tulipa samalla nähtyä pikkuruisia kyliä matkan varrella tylsän moottoritien sijaan. Yhden yön vietin Madridissa Hostal Martínissa ja maanantai-iltana olimmekin jo takaisin Salamancassa. Hyvin kuitenkin ehdimme näkeä El retiro -puiston, Pradon ja Reina Sofian taidemuseot ja kierrellä Gran Vían, Plaza Mayorin ja Puerta del Solin ympäristössä.



Netistä luin että Madrid on vaikeasti lähestyttävä kaupunki ja suhtauduin siihen hieman varauksella. Ehkä pessimisti ei pettynyt tälläkään kertaa, mutta ainakin ihastuin kaupunkiin kovin. Antaa kuvien puhua puolestaan, niitä tulikin kahdessa päivässä räpsittyä 500...




Oi Madrid, me tapaamme vielä.

Después de los exámenes fue el momento ideal para un viaje a Madrid, donde me reuní con mi madre. Viajé en autobús más barato por las pueblos pequeños y lo fue más interesante que la autopista. Me alojé una noche en Hostal Martín y dos días fue el tiempo suficiente para ver el Parque de Retiro, el Museo Nacional del Prado, el Museo Reina Sofía, Gran Vía, Plaza Mayor y la Puerta del Sol con la estatua del Oso y el Madroño. Ya me enamoré la ciudad! Madrid, volveremos a vernos.

Besos, Hansu

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kokeita ja kurkkukipua

Huh kun aika menee hurjaa tahtia, tällä viikolla oli nimittäin jo ensimmäiset välikokeet. Vaikuttaisi siltä, että täällä tentit ovat aina optisesti luettavalle lomakkeelle tehtäviä monivalintoja. Aluksi kuulosti kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta näin kielivammaisena, mutta näiden tenttien jälkeen haikailen kyllä kovasti Turun kauppakorkean esseekokeita.


Tiistaiseen Diseño Organizativon tenttiin valmistauduin huolella. Kirja on vaikealukuinen jopa paikallisten mielestä, mutta ylpeydellä ja kunnialla selviydyin sadan sivun luku-urakasta. Vaan eipä se mitään auttanut. Koe oli pääsykoetyylinen pikkutarkkojen nippelitietojen testi, jossa ilman tietämystä arvaamalla vastasi melko varmasti väärin. Kauhulla odotan siis lottoamisen tuloksia... Aikaa kokeen tekemiseen oli vain puoli tuntia (jota ei tietenkään kerrottu etukäteen, kuten myöskään sitä sakotetaanko vääristä vastauksista miinuspistein), joten melko hutiloimiseksi meni senkin suhteen. Ja kuri oli tietenkin taas kova ja lunttaamisen varalta oppilaita vahdittiin kuin haukka. Osa vaihtareista yritti kysellä opettajalta neuvoa omien tietojen täyttämiseen, mutta edes päivämäärän verran apua ei herunut.

Eilen sitten koitti vielä Políticas Comercialesin välitentti, mutta sen onnistumisen suhteen olen toiveikkaampi. Kotlerin kirjan lukeminen espanjaksi oli yllättäen aivan yhtä helppoa kuin englanniksi, tosin eipä koealue tällä kertaa kattanut kuin 40 sivua. Toisaalta puolet kysymyksistä oli harkkaluennoista, eikä mulla ollut kyllä mitään saumaa ehtiä 20 minuutin aikana laskea laskun laskua. Hyvä kun juuri ja juuri sain tehtävät luettua läpi ja raksitettua vastaukset ei-matemaattisiin kysymyksiin.



Niin kovin olin kuvitellut, että kokeen jälkeen olisi voinut tehdä jotain kivaa kun koettelemukset ovat hetkeksi ohi. Mutta ei, piti tietysti kurkkukivun iskeä oikein jytinällä päälle. Illan myötä olo sen kuin paheni vain. Onneksi mulla oli mansikoita piristämässä mieltä, ja toivotaan että vitamiinit antavat pöpöille kyytiä. Kovin teki eilen mieli marjoja, mutta pieni kourallinen pensasmustikoita maksoi 2 euroa. Onneksi mansikoita saa puoli kiloa reilulla eurolla, vaikka eipä ne ole läheskään yhtä hyviä kuin suomalaiset... Vitamiinihimoissa popsin myös greippiä ekaa kertaa sitten lapsuustraumojen. Nyt toivotaan ihmettä, että olisin täysissä sielun ja ruumiin voimissa sunnuntaina, sillä tarkoitus olisi tehdä pikavisiitti Madridiin ja hakea äiti tutustumaan Salamancan saloihin. Onpahan täällä vällyjen välissä ainakin aikaa suunnitella mun matkaoppaan toimea...



Vällyjen välistä tulikin mieleen, että espanjalaisilla on söpö sanonta nukkumaan menolle. Täällä pehkuihin painumisesta ilmoitetaan nimittäin ilmauksella me voy al sobre, eli menen kirjekuoreen. Voi sitä mielikuvaa, jossa jokin pikkuotus sulkeuu pikkuruiseen kirjekuoreen tuhisemaan...

Qué rápido pasa el tiempo, ya en esta semana tuve dos examenes (o controles). Creo que aquí los examenes son siempre de los opciones múltiples y son mucho más dificiles que escribir la respuesta o el ensayo. Se dicen que el libro de Diseño Organizativo es muy difícil, y estoy orgullosa que lo he leído. Pero era inútil a leer, el examen fue tan difícil. Otra vez, los profesores estaban muy estrictos y no nos ayudaron o dijeron la fecha o nada. El primero control de Políticas Comerciales fue un poco más facil pero había muy poco tiempo para calcular las tareas matemáticas. Después de los examenes quise hacer algo divertido pero estoy enferma. Tengo que sanar rápidamente porque el domingo viajaré a Madrid!



Besos, Hansu

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Merestä haaveillen

Hih tulipa räpsittyä asukuvia pitkästä aikaa, kun sain vihdoin värvättyä uuden hovikuvaajan. Tämä asu on ollut päällä jo hävettävän monta kertaa, sillä tuo Sferan neule on niin pehmoinen ja mukava, että melkein tekee mieli nukkuakin se päällä. Harmi vain että runsas käyttö alkaa jo näkyä pehmoisessa materiaalissa, tosin eipähän neule kyllä kustantanutkaan kuin 15 euroa...

Ja ei, en ole kääntänyt kelkkaani ja ryhtynyt converse-tytöksi. Täällä tulee talsittua niin paljon (ja vielä erittäin epätasaisia teitä), että ballerinojen tilalle oli löydettävä tennarit tulipalokiireellä. Kaupat pursuivat Converseja sekä näitä niiden kukkaroystävällisempiä pikkuveljiä, joten eipä siinä oikein valinnanvaraa ollut. Täytyy kyllä myöntää että melkoisen mukavat nämä on jalassa, eikä sunnuntainen kolmen tunnin kävelylenkkikään missään tuntunut...


Neule: Sfera / Farkut: Dr.Denim / Jakku ja koru: H&M / Laukku: Primark / Kengät: Andy-Z




Melkein voin nähdä itseni kävelemässä meren rantaa raitaneuleessa hiusten hulmutessa tuulessa ja hiekan tunkeutuessa kenkiin. Meri. Harvoja asioita, joita kaipaan täällä.

Besos, Hansu

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään... Haikarasta hitusen?


Täällä alkaa olla jo kunnon kesäkelit. Paikallisille tosin taitaa edelleen olla talvi, sen verran paksuissa palttoissa osa ihmisistä viipottaa.  Hullun näköistä kun kaupungilla voi bongata ihmisiä toppatakeissa ja t-paidoissa samaan aikaan... Noh, suomalaiselle tämä on ihan peruskesä. Mittari näyttää kahtakymmentä, mutta varjossa ja tuulisella ilmalla on hieman vilpoista.


Mutta ai että mieli on virkistynyt ja olo huomattavasti energisempi verrattuna ekojen viikkojen jatkuvaan sateeseen ja myrskytuuleen. Näinä hetkinä on helppo rakastua kaupunkiin yhä enemmän. Aamupäivisin olen käynyt lenkillä puistossa, josta saa aina hyvän mielen katsellessa vapaana kirmaavia koiria, leppoisen näköisiä papparaisia keppeihinsä nojailemassa ja tulevaisuuden jalkapallolupauksia harjoittelemassa isiensä kanssa. Kaupunki tuntuu täyttyneen liiallisen auringon vuoksi punoittavista nassuista ja piknikeväistä.





Sää tuntuu kovin optimaaliselta tällä hetkellä, joten mieleen onkin pikkuhiljaa hiipinyt kauhu niistä lähemmäs 40-asteeen helteistä joita mahdollisesti kesäkuussa on odotettavissa... Maauimalatkin aukeavat kuulemma vasta kesäkuussa, sitä ennenhän on selvästi aivan liian kylmä kesäaktiviteeteille. Joku kaunis päivä hyppään varmaan jokeen, jos oikein tukalaksi käy... Siinäpä saavat ihmetellä Pohjolan hullua akkaa räpiköimässä pohjamudissa.




Linnutkin livertävät, vaikka pääskysiä ei olekaan näkynyt. Sen sijaan haikaroita ja niiden muhkean kokoisia pesiä näkyy siellä täällä. Eipä niitä kukaan muu täällä ihmettele, mutta meille pohjoisen asukeille haikarat ovat kuin suoraan sadusta lennähtäneitä, vauvanyytti puuttuu vain nokasta. Jos jostakin kuuluu kummaa nakutusta, niin aika varmasti haikara istuu jonkin talon katolla nokkaansa loksuttelemassa. Mukavia veikkosia ne.

Aquí ya es el verano para mi, pero los salmantinos aún llevan chaqueta acolchada. Ya hace 20 grados pero cuando hace viento, hace un poco frío. Me siento mucho más alegre cuando hace buen tiempo y por las mañanas hago footing en el Parque de los jesuitas. Hay muchos perros corriendo y niños jugando al fútbol en el parque. Ahora es el tiempo ideal para mi y tendré un poco miedo si hace 40 grados en verano... Las piscinas al aire libre están cerradas hasta junio, porque para los salmantinos es demasiado frío nadar antes de junio! La naturaleza ya es muy bonita y hay muchos árboles con flores. Adémas, los pájaros cantan y he visto muchos cigüeñas aquí. Una golondrina no hace verano... Pero qué pasa con la cigüeña? Las cigüeñas son como criaturas míticas para escandinavos. Casi puedo ver las llevando bebés en su pico...



Besos, Hansu

torstai 13. maaliskuuta 2014

Plaza mayor - kaupungin sydän


Varmaankin jokaisesta espanjalaisesta kaupungista löytyy Plaza mayor, niin myös Salamancasta. Yliopiston perustamisen myötä kaupunki alkoi kasvaa räjähdysmäisesti, ja kaupunkilaiset vaativat saada paikan ajanvietolle, kokoontumisille ja juhlille, joten lopulta Salamanca sai oman Plaza mayorin 1700-luvun puolivälissä. Päivässä ei ole hetkeä etteikö Plaza mayorilla olisi ihmisiä ja elämää. Plaza mayor on suosittu kohtauspaikka, ja usein tapaaminen sovitaan kellon alle, debajo del reloj. Alunperin kaupungintaloon kellon molemmille puolille oli tarkoitus rakentaa komeat tornit, mutta onpa tuo komea rakennus kelloineen ihan tuollaisenaankin.


Plaza mayorin seinämillä on nähtävissä rintakuvat reconquistadoreista eli takaisinvalloittajista, menneistä (ja nykyisestä) kuninkaista sekä joistakin kuuluisista henkilöistä. Seinältä voi bongata muun muassa runoilija-kirjailija-filosofi Miguel de Unamunon, joka toimi Salamancan yliopiston rehtorinakin 1900-luvun alussa. Ja löytyypä seinältä itse Francokin. Salamancan Plaza mayorin sanottu olevan Espanjan koristeellisin, enkä kyllä yhtään ihmettelisi vaikka olisikin.



Plaza mayorilla on kuusi sisäänkäyntiä, ja usein tuntuukin että kaikki tiet vievät Plaza mayorille. Jos siis sattuu eksymään, niin eiköhän joissain vaiheessa löydä itsensä Plaza mayorilta. Niinpä itsekin löysin paikan ensimmäisenä päivänä ihan vahingossa ennen kuin kerkesin edes pohtia missä se on. Plazan läpi kävellessä tulee aina jotenkin hyvälle mielelle, ja melkeinpä minne tahansa menenkin, tulen kulkeneeksi sen läpi.





Plaza mayorilta löytyy myös yksi kaupungin kuuluisimmista kahviloista, Café Novelty, joka on perustettu jo vuonna 1905. Kahvilalla on värikäs historia, ja keskeisen sijaintinsa takia se on toiminut monien kuuluisien kirjailijoiden ja poliittikojen tapaamispaikkana. Istuupa eräässä pöydässä tälläkin hetkellä kirjailija Gonzalo Torrente Ballester patsaan muodossa. Café Noveltyn jäätelö tai churrot nautittuna Plaza mayorilla on jotain, joka tulee kokea Salamancassa vieraillessa.

En casi todas las ciudades españolas hay una plaza mayor, que es el centro de la vida social. Cuando la Universidad de Salamanca fue fundada Salamanca creció mucho. Los ciudadanos salmantinos requieren su propia plaza mayor para fiestas y reuniones. Al final, la plaza mayor de Salamanca fue construida en el periodo que va desde el año 1729 al 1756. Siempre hay mucha gente en la plaza mayor y siempre la gente queda debajo del reloj. La plaza es muy decorativa y tiene medallones en los que se representan personajes importantes, como los reconquistadores, los reyes y las artistas. En la plaza se encuentran la cafetería más antigua de Salamanca, el Café Novelty qué tiene mucha historia y ha sido punto de encuentro habitual de los literatos y artistas. Además, están seis entradas en la plaza y me siento que todas las calles se va a la plaza mayor.



Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...