Isn't it good, norwegian wood?

Nyt tekisi mieli lainata Loiria ja todeta että niin hyvää puuta, mutten totea. Olenko ihan hirveä ihminen, jos sanon etten kovin paljon pitänyt Haruki Murakamin teoksesta Norwegian Wood? Tai ehkä runsas hehkutus ja japanilaisuus vain kasasivat odotukset liian korkealle. "Eloisa, viihdyttävä, seksikäs ja hauska" kuvaillaan jo kirjan kannessa, vaikka itse luonnehtisin teosta oikeastaan pelkästään melankoliseksi. 

No, en välttämättä sanoisi että kirja on huono, en vain odottanut sen olevan niin surumielinen. Aloitin kirjan lentokoneessa Espanjaan tullessa, ja silloin olisin kaivannut jotain pirteää viemään surun pois puserosta. Ja Norwegian Wood ei todella ollut oikea kirja siihen tehtävään. Niinpä kirjan lukeminen onkin kestänyt ennätyksellisen kauan, sillä päivissä on harvoin hetkiä kun olen valmis vaipumaan kirjan tarjoamaan melankoliaan.

Kirjassa on mielestäni aistittavissa korealaiset elokuvat, jotka tuntuvat olevan tapahtumista riippumatta aina kovin masentavia ja surumielisiä. Kirjankin iloiset hetket tuntuivat hyvin pian muuttuvan masentaviksi. Ja että seksikäs? Kirjan eroottiset kohtaukset herättävät lähinnä myötähäpeää ja ällötystä. Onhan kirja kovin elämänmakuinen ja kaunistelematon, mutta eloisaksi ja hauskaksi en sitä kuvailisi. Oikeassa mielentilassa ja oikeassa hetkessä varmasti ihan puhutteleva, ajatuksia herättävä ja tunteisiin vetoava teos, mutta ei mulle juuri nyt. Ehkä maistan norjalaista puuta vielä toisena hetkenä ja annan sille mahdollisuuden, vaikka sitten elokuvana.  

And when I awoke, I was alone, this bird had flown. So I lit a fire, isn't it good, norwegian wood.


Besos, Hansu