torstai 29. toukokuuta 2014

Seikkailu Sevillassa

Sitä tietää tulleensa etelään kun jo hostellin isäntä huikkaa Adió, tiputtaen siis viimeisen s-kirjaimen pois. Ei täällä etelässä ihan loppuun asti jakseta sanoja sanoa, lämminkin kun on. Maanantaina hurautettiin tosiaan bussilla Sevillaan Salamancan koleita säitä karkuun. Tenttihän häämöttää jo ensi maanantaina mutta seitsemän tunnin bussimatkassa piti olla ruhtinaallisesti lukuaikaa. Ehkä má-o-meno pari tuntia sain luettua mutta senkin silmät ristissä nuokkuen...


Mulla oli Sevillaa kohtaan korkeat odotukset, ja ehkä sen takia kaupunki olikin hienoinen pettymys. Asustelimme lähellä Plaza de Armasia, josta löytyi paljon supersöpöjä ja värikkäitä kujia. Ilta-aurinko sai värit loistamaan ja appelsiinipuissa pilkotti hedelmiä. Muutaman korttelin päässä kaupunki muuttuikin sitten melko tavalliseksi, jokirantakin muistutti hämmentävän paljon Turkua. Monet kadut ovat juuri ja juuri auton mentäviä, eli jalankulkijoille jää pahimillaan kapea, jotenkuten käveltävä kaistale. Kävelijän osa tuntui välillä kaoottiselta.



Kaupunki tuntui siis kaikin puolin kovin erilaiselta kuin Salamanca: se on värikkäämpi, arabivaikutteisempi, täynnä autojen valtaamia pikkukatuja, turisteja, omaa jotenkin kovin erilaisen ilmapiirin, ehkä vieläkin töykeämmät asiakaspalvelijat ja korkeammat hinnat.




Päänähtävyys Plaza de España oli sentään huikean hieno ja värikkäät juutalaiskorttelien kujat olivat tunnelmallisia. Plaza de Españaa ympäröi suuri ja vehreä puisto, jonka arkeologisessa museossakin piipahdettiin. EU:n kansalaisena pääsi ilmaiseksi, jei! Puistosta Eero halusi ehdottomasti ostaa siemeniä kyyhkyille ja leikkiä hullua lintumiestä. Yritti siinä sitten napsia kuvia kun yksi lintu tuli munkin niskaan keikkumaan ja yksi istahti kameran päälle.



Kaupungin katedraalia eli Euroopan suurinta goottilaista katedraalia kiersi jatkuvasti järjettömän pitkä jono, johon mekin sitten loppujen lopuksi liityimme, olihan katedraalissa itse Kolumbuksen jäänteet ja La Giralda -torniinkin piti päästä kapuamaan. Aluksi jono tuntui etenevän vauhdilla ja reilussa puolessa tunnissa olimmekin liikkuneet jo yhden katedraalin seinämän verran eteenpäin. Ei varmaan paljoa enää jäljellä, jono varmasti päättyy seuraavan kulman takana. Yli tunti jo jonotettu, ei nyt enää luovuteta. Ai näköjään jono kiermulteleekin kaksinkerroin, no onhan se katedraali varmasti huikean hieno kun näin paljon ihmisiä jonossa. Ja paskanmarjat! Jonotimme kokonaista kolme tuntia vain päästäksemme jumalanpalvelukseen kuuntelemaan miljoonasti toistuvaa santa maria -ylistystä. Itse asiassa olimme jonossa suudellaksemme patsasta. Jäi väliin. Ja ei muuten ollut kummoinen katedraalikaan, hävisi Salamancan vastaavalle kuusnolla.



Gaspachoa tuli sentään maistettua vaikka pisto a la andalucia jäikin saamatta, kokkia kun taisi laiskottaa. Kaiken ruuan, niin tapasten, menu del dían kuin italiaisen pizzankin mukana tuli pikkuinen pussi keksimäisiä pikkuleipäsiä, joita ei kyllä muualla ole näkynyt kertaakaan. Lisähuomiona todettakoon, että tapakset näyttivät kulkevan poikkeuksetta tapas-nimellä, eikä pinchoina niinkuin Salamancassa. Liekö turistien vaikutusta vaiko vain alueellinen ero?


Cuando se dice 'Adió', sin la última letra s, sabes que has llegado al sur. Quizás sea demasiado calor para la pronunciación correcta? El lunes viajamos a Sevilla, porque todavía hacía bastante frío en Salamanca. Sevilla es muy bonita, pero no tan increíble que esperaba. La zona cerca de la Plaza de Armas, donde estaba nuestro hostal es muy bonita con sus calles estrechas y por supuesto la Plaza de España es maravillosa. Pero el resto de la ciudad es bastante normal. Sin embargo, Sevilla es la ciudad bastante diferente que Salamanca: es más colorida, hay influencia árabe, hay calles muy estrechos con coches, por que es a veces peligroso a pasear allí, hay ambiente diferente y precios más caros. El recuerdo más claro es lo qué en nuestro último día gastamos tres horas en la fila a la catedral – por nada. Quisimos subir a la torre de la Giralda pero sólo vimos una adoración!

Besos, Hansu

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Espanjan lämmössä hytistessä

Siis miksi mä palelen täällä farkuissa Suomen ollessa Euroopan lämpimin paikka?! Facebook on pannassa kun en jaksa enää yhtäkään kesäkaudenkorkkauskuvaa ja jeejeekesäkesää. Vielä viime sunnuntaina hikoilin shortseissa ja nyt on saanut palella jopa neuleessa ja nahkatakissa. Auringossa tarkenee, mutta auta armias kun jääkylmä vuoristotuuli tuulettaa niskavilloja, kosteus pureutuu tapaksista kertyneen lämmikekerroksen läpi luihin ja ytimiin ja sade kastelee armottomasti kaiken. Sateenvarjostakaan kun ei tuulessa ole apua. Torstaina yöllä tapaskierrokselta kotia kohti hipsiessä näytti apteekin mittari +7. Go to Spain, they said. It will be warm, they said. 


Kämpässäkään ei tietenkään enää mitään lämmitystä ole päällä, eli sisällä on kutakuinkin sama lämpötila kuin ulkona. Sillä erotuksella että se vähäinenkään aurinko ei sisälämpötilaan vaikuta, eli muutamia vaatekerroksia saa olla päällä jos mielii tärisemättä sisällä tarjeta...

Paita: Stradivarius / Farkut: Pimkie / Arskat: c&a / Laukku: Primark / Kello: Asos
Niinhän se on, ettei mitään osaa arvostaa ennen kuin se otetaan pois. Juuri sitä ehti tottua ainaiseen auringonpaisteeseen kun luontoäiti päätti sekoilla vuodenajoissa. No nytpä sitä pientäkin aurinkoista hetkeä muistaa taas palvoa antaumuksella. Edellispäivän aurinkoisista hetkistä nautimme muun muassa kiertelemällä Huerto de Calixto y Melibea -puutarhaa ja räpsimällä asukuvia paidasta, jonka ostin melkein heti Salamancaan saavuttuani mutta otin käyttöön vasta nyt.


Viime päivinä tuuli on alkanut vihdoin tyyntyä ja aurinko alkanut taas lämmittää niin että välillä tarkenee jopa ihan ilman takkia. Sää on paranemaan päin, mutta silti päätimme lähteä ensi viikoksi lämmittelemään etelämmäs Sevillaan ja Cádiziin...


Me parece que la madre naturaleza está loca, porqué en esta semana España fue uno de países más fríos del mundo mientras qué Finlandia fue uno de más calientes. El jueves por la noche hacía siete grados y en casa es tan frío como el exterior. Es peor que en febrero! Para semana que viene vamos a viajar a Sevilla y Cádiz, donde ojalá sea más caliente.

Besos, Hansu

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Paahdetta ja pitkäkyntisiä Madridissa

Perjantai-iltana koulun jälkeen suhautin bussilla Madridiin, jossa Eero jo odotteli hotellilla. Niin kouluahan oli poikkeuksellisesti näin perjantaina, ihan vaan koska eräs projekti piti palautaa henkilökohtaisesti. Ja aikataulut julkaistiin vasta maanantaina ja mä olin vasta kello kuuden ryhmässä, eikä ryhmää ollut tietenkään lupa vaihtaa.



Perjantaina ei sitten aikaa ollutkaan muuhun kuin syömiseen. Hortoilimme jossain laitakaupungilla tulista ruokaa etsien ja lopulta löysimmekin erään japanilais-korealaisen ravintolan, jossa piti tietenkin ahmia kimchiä ja bibimbapia. Hotellimme sijaitsi erään yökerhon yläkerrassa, joten nukkumisesta ei paljon mitään tullut – pilkku kun tuli vasta aamukahdeksalta. Kymmenen maissa lauantaiaamuna löysimme tiemme trendikkääseen (ja hieman ylihintaiseen) leipäkahvilaan, jossa söimme korillisen erilaisia leipiä hillojen, voin ja valkosuklaaleviteen kera. Aikaiseksi lounaaksi riitti tapakset San Miguel -kauppahallissa ja hieman myöhemmäksi lounaaksi pizzapalat El Corte Inglésin ravintolamaailmassa kaupungin ylle levittyvää näkymää ihaillen.





Coca-colan vastainen mielenosoitus Plaza mayorilla

Massimo Duttilta tarttui mukaan eräs toppi ja siinä tämän tyyriimmän puoleisen liikkeen kassia heilutellessa olin ilmeisesti aikamoinen maalitaulu taskuvarkaille. Kadulla pitkäkyntisiin osaa varautua ja vahdinkin laukkuani kuin haukka, mutta kaupat ovatkin sitten toinen juttu. Eräässä putiikissa ihastelin erästä toppia kun kaksi keski-ikäistä naista (melkeinpä liikkeen ainoat asiakkaat) tunkivat väkisin samoille apajille. Sanoinkin Eerolle että kerrankin löysin jotain mieleistä mutta mokomat naiset tunkivat väliin. Samassa huomasin, että laukkuni on auki eikä pikkutaskuun jemmattua puhelinta löydy. Naisetkin olivat jo tiessään. Eero juoksi kadulle ja huomasi mun pinkin puhelimen liikkeessä asioineen akan kädessä, juoksi kurpan kiinni ja niinpä sain rakkaan puhelimeni takaisin viime hetkellä. Sekunteja myöhemmin se olisi ollut jo mennyttä kalua... 

Plaza de España
Kuninkaan palatsi
Loppupäivä kului hysteerisesti olan yli vilkuillen ja nähtävyyksiä kierrellen. Jalkapohjat olivat yhtä rakkoa ja hiki virtasi, mutta mukavaa oli. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta koko viikonlopun ja kesäisessä Madridissä oli aikalailla eri fiilis kuin maaliskuussa. Illallista söimme La Latinan alueella ravintolassa, jossa sisäänheittäjä solkkasi selvää suomea asuttuaan Helsingissä kuusi vuotta. Possun sisäfileiden, juustojen ja viinin jälkeen uni maittoi melko makeasti, eikä alakerran yökerhokaan ollut kovin meluisa.

Maailman vanhin ravintola, avattu vuonna 1725



Sunnuntai kului Euroopan suurinta kirpputoria, El Rastroa ihmetellessä sekä (muutaman mutkan kautta eksyen) El Retiro -puistoa kierrellessä. Lounaaksi löytyi nuudeleita japanilaisesta Oishii-ravintolasta, josta olisi saanut myös kaitensushia. Puoli seitsemän junalla lähdimme Salamancaa kohti ja junassa pitikin sitten jo alkaa valmistautua tuleviin tentteihin. Seuraavat viikot pitäisi malttaa viettää nenä kiinni kirjassa sen mitä turistioppaan toimesta kerkeän, Eeroa kun pitää ahkerasti kierrättää kaikissa nähtävyyksissä...

Parque del Retiro


El viernes después mi clase de tutoría fui a Madrid, donde Eero me ya esperaba en un hotel. El sábado por la mañana comimos una cesta de pan con mermeladas y paseamos mucho por la ciudad. Por supuesto compramos unas ropas y cuando paseé con la bolsa de Massimo Dutti era el blanco para los rateros. Una mujer robó mi móvil en una tienda, pero lo noté inmediatamente y me lo devolvió. Sin tener en cuenta el robo el fin de semana era muy divertido y me encanta Madrid en verano. Comimos mucho la comida asiática, porque en Salamanca hay pocos restaurantes asíaticos y me echo de menos la comida picante.

Besos, Hansu

perjantai 16. toukokuuta 2014

El Parque de los Jesuitas – Hyvän mielen lenkkipolku

Eräs asia jota luultavasti tulee ikävä Suomeen palatessa, on aamupäivän lenkit aurinkoisessa El Parque de los Jesuitas -puistossa. Puiston tunnelma vaan on jotain, mitä tuskin voi Suomessa koskaan löytää. Joka kerta bongaan uusia ihmisiä ja jänniä tapahtumia, ja kaikilla on hymy huulilla. Jonain päivänä jotkut harjoittelivat nuoralla kävelyä ja jonain toisena päivä joillakin oli menossa capoiera-treenit. Aina löytyy suloisia pikkulapsia säntäilemässä pallon perässä (niin sanoinko jo että täkäläiset lapset ovat kuin viimeisen päälle puettuja nukkeja) ja koiria honksottamassa iloisesti hajujen perässä.



Kierrän puiston muutamaan kertaan ihastellen kasveja ja suihkulähteitä, sekä juoksen vielä kotimatkan, jolloin saldona on yleensä viitisen kilometriä juoksua. Välillä pysähdyn ulkoilmasalille pumppailemaan yläkroppaa ja teen vielä penkin avulla ojentajia ja punnerruksia. On muuten aina päivästä toiseen samat keski-ikäiset rouvat ja herrat heiluttelemassa jalkojaan samoissa laitteissa. Eräänä päivänä siinä pumppailessa tupsahti jostain hömelö pentu, joka suinpäin ryntäsi antamaan mulle pusun nenän päähän ja sitten säntäsi matkoihinsa – vain tullakseen hetken päästä takaisin tällä kertaa pompaten suoraan syliin istumaan.

Puisto on täynnä myös hyväntuulisia vanhuksia keppeihinsä nojailemassa. Näiltä vanhoilta herroilta sitten välillä kuuleekin kaikenlaista peräänhuutelua. Qué bien corres mi amor. Taputtavatpa he välillä tahtiakin. Tunnelma on jotenkin kovin yhteisöllinen. Puiston aitojen sisällä kaikki ovat osa aurinkoa ja mukavaa ajanvietettä. Jos muuten paikalliset tuntuvat kylmiltä, niin puistossa ihmiset ovat ystävällisiä ja saattavat jopa alkaa jutustella.


Matkaa puistoon mulla on vajaa kilometri, ja matkalla ohitan toisen pienemmän puiston, El Parque de la Alamedillan, jossa voi ihastella söpöjä ankkoja. Ei niissä Nummen puutalomaisemissa, Yo-kylän jokirantareiteissä ja Halisten heppapoluissakaan valittamista ole, mutta ne ovat silti niin kovin eri ympäristö. "Harmi" vaan, että kohta alkaa olla sen verran kuuma, että aurinkoisille lenkeille saa sanoa hyvästit ja ruveta juoksentelemaan illan hämärässä tai pitäytyä kokonaan ilmastoidulla kuntosalilla...


Una cosa qué voy a echar de menos es el Parque de los Jesuitas. Me encanta su ambiente: hay jubilados apoyándose en sus bastones, niños jugando al fútbol y perros alegres corriendo. Si los salmantinos normalmente me parecen tímidos y pocos amables, en el parque son muy simpáticos. Corro tres o cuatro vueltas y hago un poco gimnasia. A veces los ancianos aplaudan el ritmo y gritan 'qué bien corres mi amor', qué tontos son. Me parece que toda la gente en el parque son parte de la colectividad feliz, y lo es algo que no puedo encontrar en Finlandia. Qué pena que ya hace demasiado calor para hacer deporte al aire libre, pero siempre puedo pasear y merendar en el parque. En el parque donde perdí un trocito de mi corazón.

Besos, Hansu