perjantai 16. toukokuuta 2014

El Parque de los Jesuitas – Hyvän mielen lenkkipolku

Eräs asia jota luultavasti tulee ikävä Suomeen palatessa, on aamupäivän lenkit aurinkoisessa El Parque de los Jesuitas -puistossa. Puiston tunnelma vaan on jotain, mitä tuskin voi Suomessa koskaan löytää. Joka kerta bongaan uusia ihmisiä ja jänniä tapahtumia, ja kaikilla on hymy huulilla. Jonain päivänä jotkut harjoittelivat nuoralla kävelyä ja jonain toisena päivä joillakin oli menossa capoiera-treenit. Aina löytyy suloisia pikkulapsia säntäilemässä pallon perässä (niin sanoinko jo että täkäläiset lapset ovat kuin viimeisen päälle puettuja nukkeja) ja koiria honksottamassa iloisesti hajujen perässä.



Kierrän puiston muutamaan kertaan ihastellen kasveja ja suihkulähteitä, sekä juoksen vielä kotimatkan, jolloin saldona on yleensä viitisen kilometriä juoksua. Välillä pysähdyn ulkoilmasalille pumppailemaan yläkroppaa ja teen vielä penkin avulla ojentajia ja punnerruksia. On muuten aina päivästä toiseen samat keski-ikäiset rouvat ja herrat heiluttelemassa jalkojaan samoissa laitteissa. Eräänä päivänä siinä pumppailessa tupsahti jostain hömelö pentu, joka suinpäin ryntäsi antamaan mulle pusun nenän päähän ja sitten säntäsi matkoihinsa – vain tullakseen hetken päästä takaisin tällä kertaa pompaten suoraan syliin istumaan.

Puisto on täynnä myös hyväntuulisia vanhuksia keppeihinsä nojailemassa. Näiltä vanhoilta herroilta sitten välillä kuuleekin kaikenlaista peräänhuutelua. Qué bien corres mi amor. Taputtavatpa he välillä tahtiakin. Tunnelma on jotenkin kovin yhteisöllinen. Puiston aitojen sisällä kaikki ovat osa aurinkoa ja mukavaa ajanvietettä. Jos muuten paikalliset tuntuvat kylmiltä, niin puistossa ihmiset ovat ystävällisiä ja saattavat jopa alkaa jutustella.


Matkaa puistoon mulla on vajaa kilometri, ja matkalla ohitan toisen pienemmän puiston, El Parque de la Alamedillan, jossa voi ihastella söpöjä ankkoja. Ei niissä Nummen puutalomaisemissa, Yo-kylän jokirantareiteissä ja Halisten heppapoluissakaan valittamista ole, mutta ne ovat silti niin kovin eri ympäristö. "Harmi" vaan, että kohta alkaa olla sen verran kuuma, että aurinkoisille lenkeille saa sanoa hyvästit ja ruveta juoksentelemaan illan hämärässä tai pitäytyä kokonaan ilmastoidulla kuntosalilla...


Una cosa qué voy a echar de menos es el Parque de los Jesuitas. Me encanta su ambiente: hay jubilados apoyándose en sus bastones, niños jugando al fútbol y perros alegres corriendo. Si los salmantinos normalmente me parecen tímidos y pocos amables, en el parque son muy simpáticos. Corro tres o cuatro vueltas y hago un poco gimnasia. A veces los ancianos aplaudan el ritmo y gritan 'qué bien corres mi amor', qué tontos son. Me parece que toda la gente en el parque son parte de la colectividad feliz, y lo es algo que no puedo encontrar en Finlandia. Qué pena que ya hace demasiado calor para hacer deporte al aire libre, pero siempre puedo pasear y merendar en el parque. En el parque donde perdí un trocito de mi corazón.

Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...