Seikkailua Lake Toban vesiputouksilla

Lake Toballa valloitimme peräti kaksi vesiputousta. Ensimmäiselle huristelimme mukavasti veneellä ja toiselle kiipesimme vähemmän mukavasti.

Binangalom-putoukselle maksoimme melko pitkän pennin vuokraamalla veneen kuljettajineen. Veneen vuokra oli noin sata euroa, mutta neljälle hengelle hinta oli kuitenkin kohtuullinen. Vuokrasimme veneen Tabo Resortista, jossa ensin pitelimme pari tuntia sadetta. Aamulla oli maha hieman möykännyt, joten lepotauko tuli tarpeeseen. Onneksi guavanlehtitee sai vatsan rauhoittumaan, niin että vesille uskalsi hyvillä mielin lähteä.

Tuommoinen pikkuliru?

Esimakua aalloista saatiin jo matkalla, sillä venekyyti oli pomppuinen. Ja kuten arvata saattaa, vesiputouksella ne aallot vasta hurjia olivatkin. Suosiolla pukeuduin pelastusliiviin, ja silti aallot huuhtoivat välillä pään yli. Aalloista huolimatta liukkaita kiviä pitkin pystyi käsin ja jaloin tunnustelemalla etenemään putoukselle asti. Huh heijaa, miten valtava voima siinä oli, ja niin pikku lirulta kun se näytti kauempaa katsottuna!

Ei sittenkään ihan niin pieni liru

Binangalom-putouksen lisäksi näimme viidakon keskellä luikertelevan kaksi vesiputousta ja päätimme tutkia ainakin toisen, Simanganden. Netissä lupailtiin putouksen olevan "great walk and refreshing swim". Aika pian meille valkeni, että joko olemme aivan väärällä vesiputouksella tai ainakin väärällä polulla, tai sitten jutun kirjoittajalla on kummallinen käsitys "great walkista". Viidakko tiheni tihenemistään, ja pian polkua ei voinut edes poluksi kutsua. Rämmime eteenpäin nelin kontin, ryömien ja kiiveten. Muta teki polusta superliukkaan, eikä mun varustus ollut todellakaan sopiva viidakkorämpimiseen. Aluksi pelotti uhkaavasti gympie gympieltä näyttävät lehdet ja puissa vilistävät muuraiset. Pian kuitenkin moiset unohtui, sillä oli pakko tukeutua mihin tahansa kasviin tai juureen, jottei tipahtaisi kielekkeeltä alas.

Tässä vaiheessa vielä nauratti (ja pystyi räpsimään kuvia)

Alle puolivälin näkymät

Lopulta noin tunnin ähellyksen jälkeen saavuimme putoukselle. Putous oli pettymys, sillä eihän siinä voinut edes uida. Toki putouksessa pystyi suihkun ottamaan muttei muuta. Jonkin aikaa siinä pluttasimme pärskyttelemällä vettä hikisille käsille ja jaloille ja valmistauduimme alastuloon. Eero kävi kuitenkin tutkimusretkellä kiiveten vielä vähän ylöspäin, ja kuinka ollakaan, ylempänä oli oikein kiva uimapaikka putouksineen.

"No ihan kiva"

Päätimme, että kun niin kauas on tultu, niin tottahan me vielä hieman kiivetään, vaikka viimeinen koitos olisi entistä jyrkempi. Ja ai että, kyllä kannatti. Astetta suurempi putous suihkusi pieneen lampeen, jossa pystyi hyvin kastautumaan. Suihkuava vesi tosin oli tietenkin jääkylmää, mutta siihen tilanteeseen se tuli tarpeeseen. Vielä ylempänä olisi varmasti ollut vielä hienompia paikkoja, mutta se olisi vaatinut jo pystysuoraa kiviseinän kiipeämistä.

Alastulo se vasta seikkailua olikin. Alaspäin tulessa mun sandaaleilla ei ollut liukkaalta polulla oikein mitään pitoa. Lopulta heivasin sandaalit pois, sillä eteneminen oli paljon helpompaa paljain jaloin eikä tarvinnut niin pelätä nilkkojen puolesta, muurahaiset sun muut öttiäiset kun ei ollut enää murheista suurimpia. Lopulta skootterit ja batak-talot alkoivat häämöttää, ja alas selvittiin ehjänä, vain muutamia pikkuruhjeita, useita hyttysenpistoja sekä uutta kokemusta rikkaampana.

En Lake Toba visitamos unas cascadas, una en barco y la otra a pie.

Besos, Hansu