Raparperisatoa

Meidän pihalla kasvaa aivan uskomattoman sitkeä raparperisissi. Se kasvoi aivan järkyttävän isona ikkunamme alla ennen pation rakennusta – en ole koskaan nähnyt yhtä jättiläismäistä raparperia ja sitä ei tosiaan tehnyt mieli syödä. Lehdet olivat metriset jo joskus aikaisin keväällä, joten kesämmällä tuo oli varsin puumainen – se jopa kasvatti itselleen lähes itseni mittaisen korkean puumaisen rungon. Patiota tehdessämme hakkasimme raparperivanhuksesta sekä rungon että lehdet ja kaivelimme kovakouraisesti juuret maasta. Olimme aikeissa heittää koko kasvi pois, ja tuo ylöskaivettu raparperin tynkä lojui maassa useita päiviä. Kun piha alkoi olla valmis, huomasimme raparperin mentävän tyhjän alueen maassa, ja ajattelimme väliaikaisesti tökätä rangan siihen, kun se edelleen puski juurestaan vihreää. Siinäpä se viihtyy edelleen hienosti. Itse asiassa paksuin runko taitaa olla lopullisesti kuollut, ja uudet varret kasvavat aiempaa huomattavasti järkevämmän kokoisena. En vaan meinannut millään keksiä mitä raparperista tekisin, sillä raparperipiirakka ei ole koskaan ollut mikään suosikkipiirakkani enkä muutoinkaan ole raparperista niiiin innoissani. Keitinpä lopulta pilkotut varret mössöksi, johon lisäsin hiukan (no lopulta aika paljonkin) sokeria. Maistui kyllä aika hyvältä jäätelön ja soijarahkan kyljessä!

Raparperihilloke

• raparperin varsia
• tilkka vettä
• sokeria tai hillosokeria maun mukaan
• (suurustetta jos käytät tavallista sokeria)
• puolikas vaniljatanko

Keitä pilkotut raparperin varret pienessä tilkassa vettä. Kaavi loppuvaiheessa mukaan vaniljatangon siemenet sekä lisää myös vaniljatanko hetkeksi mukaan kiehumaan. Suurusta lopuksi ja mausta maun mukaan sokerilla. Laita huolellisesti puhdistettuun purkkiin, jäähdytä ja käytä vaikka rahkan päällä.

Muita syötäviä herkkuja ei meidän pikkuriikkisestä puutarhasta taida tullakaan. Viinimarjapensaissa oli kokoonsa nähden yllättävän paljon marjoja, mutta linnut ovat niistäkin vieneet lähes kaiken. Kylvölaatikkoon kylvetyt retiisit puolestaan kasvattivat komeat lehdet, muttei minkään näköistä mukulaa. On varmaankin ollut liian lämmintä, ja taimet kylvettynä liian tiheästi (en uskonut kaikkien siementen itävän, ja harvennuksen jälkeenkin taimet taisivat jäädä liian lähelle toisiaan). Yrtit ja rucola sentään menestyvät ihan mukavasti kylvolaatikossa, ja viime vuotinen timjamikin kukoistaa omassa pikku purkissaan.

Compota de ruibarbo – ruibarbo es probablemente la única cosecha de nuestro jardín

Besos, Hansu