maanantai 9. heinäkuuta 2018

Remontin yhteenveto

Saimme vihdoin aikaiseksi kutsua kiinteistövälittäjän kylään arvioimaan asuntomme nykyinen arvo. Muistinpa samalla tämän luonnoksiin unohtuneen yhteenvedon remontista. Tekee itsellekin hyvää kerrata kustannuksia, kun aika on näemmä jo kullannut muistot enkä muistaisi enää mitään ellen olisi näitä ylös kirjannut. Onneksi lähes jokaikinen euro on tullut kirjattua Exceliin matkanvarrella (kauppatieteilijä täällä hei! :D).
Kustannusrakenne on lopulta jokseenkin erilainen, mitä alussa suunniteltiin, joten ehkäpä joku muukin saa tästä vinkkejä oman remontin suunnitteluun. Tarkkoja euromääriä on halua täällä kertoa, mutta suuntaa antavia prosenttiosuuksia ja kulueriä kylläkin. Projektiin ryhtyessä meillä oli mielessä tietty kustannustaso, jossa toivoimme pysyvämme, sekä vähän realistisempi kustannustaso. Tämä jälkimmäinen oli lopulta lähempänä todellisuutta ja senkin yli mentiin jonkin verran.  Alkuperäisissä suunnitelmissa oli portaiden uusiminen kokonaan, mikä jäi lopulta toteuttamatta, kun taas sähkötyöt ja kylppärin rakenteet puuttuivat budjetista. Uudet portaat olisivatkin kasvattaneet kuluja ainakin kolmanneksella, joten niiden myötä olisi saanut luopua monesta muusta.

Kustannusrakenne
Kuten allaolevasta kuviosta voi nähdä, sähkötyöt nielivät remontin kustannuksista aimo-osan (pun intended, sähkömiehemme nimi oli Aimo.) Keittiön, kylppärin ja yläkerran suhteen puolestaan kustannukset jakautuivat melko tasaisesti, ja kylppärin uudelleen rakentaminen kasvatti kylppärin kustannuksia.



Aikataulu
Saimme heinäkuun alussa (2016) avaimet asuntoon, jonka jälkeen aika pian pääsimme aloittamaan remonttia. Muistan, että ensimmäisten viikkojen aikana olimme aika laiskoja. Aloitimme yläkerrasta, jonka suhteen asiat etenivät melko suoraviivaisesti, mutta työtunteja ei ollut aluksi kovin paljon. Aikapainetta ei siis vielä ollut. Painehan tuli lähinnä siitä, että mitä myöhemmin pääsisimme muuttamaan, sitä kauemmin joutuisimme maksamaan edellisen asunnon vuokraa. Lopulta vanha asunto luovutettiin syys-lokakuun vaihteessa, mutta aivan tuolloin emme päässeet vielä muuttamaan, vaan noin kuukauden jouduimme loisimaan Eeron isän nurkissa. Muuton tapahduttua loka-marraskuun vaihteessa oli remontti siis kestänyt neljä kuukautta. Tämän jälkeenhän moni asia oli vielä kesken, esimerkiksi portaiden kaiteethan saimme paikoilleen vasta noin puoli vuotta myöhemmin, joten on vaikea sanoa, kauanko remontti siis kesti. Joka tapauksessa kauemmin, kuin aluksi ajattelimme – niinhän remonteille aina käy. Tupareitakin juhlittiin vasta seuraavana kesänä. Eikä kaikki toki ole vieläkään täysin valmista, edelleen alakerrasta puuttuu kattovalo, lasi keittiön seinästä suojaamaan tiiliseinää sekä pikkueteisen kynnyksestä lista. Viimeksi mainittu puuttuu siksi, koska emme vieläkään oikein tiedä, mitä tekisimme kylppärin lattialle.

Odottamattomia kustannuksia 
Odottamattomia eli sellaisia kustannuksia, joita ei budjettia laatiessa ollut huomioitu, oli melko paljon. En osannut ajatellakaan miten paljon esimerkiksi erikoisemmat ruuvit maksaa (mm. kylppärin kipsilevyjen kiinnitykseen tarvittiin tietynlaisia sekä ruostumattomia ruuveja muihin kylppärin kiinnityksiin.) Kalleimmillaan mokomat olivat jopa pari euroa kappaleelta! Ja koska kylppäri rakennettiin lopulta aivan kokonaan uusiksi (mikä ei siis ollut alunperin tarkoitus, eli rakenteisiin menneitä kustannuksia ei ollut huomioitu budjetissa), hupeni niinkin pienen tilan seinien sisään kaikenlaisia rakennustarvikkeita uskomattoman paljon (kertopuuta, kipsilevyä, eristeitä, ruuveja). Kylppärin rakenteiden kustannukset olivatkin lopulta lähes kolmannes kylppärin kustannuksista. Myös lattialämmitys oli uusittava.
Sähkötöiden kulutkin tulivat yllätyksenä. Alun perin sähkömies soitettiin paikalle, kun yläkerran seinien purun tieltä piti siirtää pari valokatkaisinta. Samaten alakerran sähkökaappi piti siirtää, mikä olikin erittäin olennainen osa remonttia. Jos kaappia ei olisi voitu siirtää, niin kylppärin oviaukkoa ei olisi voitu siirtää, eikä näin ollen laajentaa keittiötä kylppärin seinälle.
Lopulta päädyimme uusimaan asunnon kaikki sähköt, piuhat, sähkökeskuksen, katkaisimet ja pistorasiat mukaanlukien. Jossain vaiheessa tuo olisi ollut kuitenkin hyvä tehdä, kun vanha systeemi olisi voinut ylikuumentua esimerkiksi jos kaikki kodinkoneet olisivat samanaikaisesti päällä. Eikä meillä aluksi todellakaan ollut ennalta käsitystä miten monta päivää noiden kaikkien uusimiseen lopulta meni (63h!). Niinpä sähkömiehen lasku oli lopulta kolmannes kokonaiskustannuksista. Onneks putkimiehen työt olivat paljon odotettua suoraviivaisemmat, ja kustannukset olivat varsin maltilliset (sähkötöiden laskun jälkeen odotimme putkarin laskua aika kauhulla). Ja teetetystä työstähän saa onneksi vähentää osan kotitalousvähennyksenä.
Mukaan mahtui myös paljon kaikenlaista pientä tilpehööriä, joiden yhteissumma kohoaa yllättävän korkealle. Myöskään esimerkiksi kaatopaikkakuormia (12 kpl) ei ollut tullut huomioitua budjetissa, vaikka tokihan nuo ovat melko mitättömiä kustannuksia kokonaiskustannuksia ajatellen. Kuitenkin esimerkiksi yläkerran purettujen väliseinien sisästä tuli monta jätesäkillistä lasivillaa, jonka dumppaaminen kaatikselle maksoi useamman kympin.
Onneksi loppujen lopuksi turhia  kustannuksia oli melko vähän, sillä ilmeisesti rakentamisprosesseissa tulee haalittua hirveä määrä roinaa, joita ei sitten tarvitakaan eikä enää voi palauttaakaan. Meille jäi lähinnä pari putken pätkää, viemärin kansi ja muuta häviävän pientä tilpehööriä. Kaikki paneelitkin käytettiin oikeastaan viimeistä lautaa myöden (kylppärin katto jäi itse asiassa yhtä paneelia vajaaksi, mihin saatiin onneksi näytekappaalesta puuttuva palaa, joten vältyttiin koko paketin ostamiselta).

Kylppäri maantasalla. Tässä kohtaa vähän hirvitti...



 
Karu on näkymä. Ah tuo meidän käsienpesupiste oli kyllä hieno!




Missä ja miten säästettiin?
Kaikessa tehtiin hintavertailua ja valittiin mahdollisuuksien mukaan edullisimmat, ja monessa suhteessa osui hyviä tarjouksia kohdalle. Tosin monissa materiaaleissa teimme kompromisseja, halvinta emme useinkaan halunneet, joten tasapainoilua sai tehdä laadun ja hinnan välillä. Jo se, että tietää mitä kannattaa ostaa mistäkin, auttaa säästämään pitkän pennin (tiedän että monet menevät suoraan esimerkiksi K-Rautaan ja ostavat sieltä kaiken yhden pysähdyksen taktiikalla). Esimerkiksi kylppärikalusteet ovat Ikeassa vain murto-osan muiden liikkeiden hinnoista, ja monia rakennustarvikkeita saa alan tukku- ja erikoisliikkeistä (levyä Levy-Jaatista, rautaa Nakoraudasta) huomattavasti halvemmalla kuin vaikkapa K-Raudasta. (Opin myös, ettei Bauhaus ole todellakaan yleensä – jos koskaan – halvin vaikka niin voisi luulla.)
Aluksi suunnittelimme hyödyntävämme muun muassa Eeron työpaikan verkostoja, sekä Aninkainen Plus -korttia, jolla saa tosi hyviä tarjouksia mm. monista rautakaupoista. Lopulta näitä ei tullut hyödynnettyä, vaan merkittävimpiä säästöjä tehtiin hankkimalla kylppärin laatat Pukkilan Outletista (n. 80% normaalia halvemmalla), lämminvesivaraaja tukkuhintaan omien verkostojen kautta putkimiehen sijaan (20% halvemmalla) ja suihku sekä keittiön hana poistohinnoin (50% halvemmalla) ankaran googletuksen tuloksena. Pienempiä säästöjä kertyi kohdalle osuneista alekampanjoista, joista ehkä merkittävin oli vinyylikorkkilattioiden lähes 50%:n alennus.
Myös Ikean keittiö oli muita keittiötoimittajia huomattavasti huokeampi. Koko keittiö kodinkoneineen oli puolet Kvik-keittiön hinnasta (jossa ei edes ollut kodinkoneita mukana), vaikka he mainostavat olevansa markkinoiden edullisin. Voisi siis ajatella, että saimme keittiön noin 40% halvemmalla. Jääkaapin ja liesituulettimen tosin ostimme erikseen Taloon.comista (koska nille meillä oli taas erikoisvaatimuksia), jossa oli meneillään alennuskampanja, ja lisäksi löysin vielä alekoodin. Jälkikäteen ajatellen Ikea-keittiö oli loistoratkaisu, sillä jouduimme tuunaamaan taas vähän kaikkea, ja helpointa ja edullisinta on yhdistellä kaikkea Ikeasta löytyvää tavaraa. Ikeastahan löytyy vaikka mitä kun käyttää vähän luovuutta! (Yhden keittiön oven tuhosimme modauksillamme, mutta onneksi kustannus ei ollut suuri.) Keittiön suhteen säästimme myös pitkän pennin tekemällä pöytätason itse. Avohyllyjen kannakkeetkin askartelimme kulmaraudoista, hyllykannakeiden hinnat kun olivat kymmenkertaiset.
Lisäksi Tori.fi oli aivan korvaamaton. Sieltä löytyy kyllä lähes kaikkea mitä keksii kaivata, kuten vaikka sitten niitä 100-vuotiaita piipputiilejä ja harmaantuneita hirsiä ja lautoja. Myös puutavaraa ja muuta rakennustavaraa löytyy Torista halvalla. Torista löytyi myös kylppärin pesuallas parilla kympillä, joten siinäkin säästettiin pari satasta.
Toki isoin säästö tehtiin tekemällä työt itse, ja ilman Eeron isän osaamista emme olisi pääseet puusta pitkälle. Myös Eeron veljen puutyön opettajan taidoista ja tiloista oli iso apu. Työkustannukset olisivat varmaankin ainakin triplanneet kokonaiskustannuksen, ja ilman tekemiämme säästöjä kustannukset olisivat olleet varmaan kolmanneksen isommat.

Loppusuora häämöttää...


Yllätyksiä ja takapakkeja
Vanhojen talojen remontointiin liittyy aina yllätyksiä, joten olimme varautuneet, että niitä tulee. Kuitenkin alusta asti asiat tuntuivat loksahtelevan paikoilleen. Esimerkiksi alakerran saunan purkamiselle olennaista oli sähkökeskuksen siirtäminen, ja se taas oli riippuvainen tulokaapelin sijainnista. Kaapeli tuli kuitenkin juuri oikeasta paikasta ja keskus saatiin siirrettyä sinne minne halusimmekin. Lopulta ehkä suurimpia yllätyksiä oli se, ettemme uskaltaneet purkaa yläkerran seiniä ihan kokonaan, sillä pelkäsimme niiden tukevan välikattoa (hetken haaveilin jo koko välikaton purusta, mutta se olisi taas laajentanut hommaa melkoisesti). Toinen yllätys oli, kun poistimme keittiön seinältä lastulevyn, jonka takaa paljastui puretun piipun kraateri. Toki olisimme voineet laittaa levyn takaisin paikoilleen, mutta kiitos Eeron isän muuraustaitojen päädyimme tukkimaan aukon lähes samanikäisillä Tori.fistä löytyineillä tiileillä. Kolmas yllätys oli varmaankin kylpyhuoneen rakenteiden huono kunto, jonka myötä päädyimme purkamaan kaiken lattiavalua ja -lämmitystä myöden. Onneks uusi lämmityskaapeli ei ollut niin suuri kustannus kuin pelkäsimme.

Ajatusvirheitä
Hieman kauhulla odotin koko rempan ajan, että koska sattuu se kuuluisa kohtalokas ajatusvirhe. No mitään pahempia ei onneksi sattunut (koska monta viisasta päätä yhdessä ;)), enemmäkin joitain hyvin pieniä. Esimerkiksi yläkerran piipun juuren "kansi" askarreltiin kolme kertaa. Ensimmäisen onnistuin jotenkin piirtämään peilikuvana ja toisen Eero suihki sahalla katki väärästä kohtaa, mutta kolmas sentään istui kuin hansikas.
Aivan loppuvaiheessa sattui ehkä harmittavaisin ajatusvirhe, nimittäin kylppärin oviaukko. Sen oli ajateltu olevan tarkalleen 60 cm ja itse asiassa aukko oli lopulta 59 cm. Harmi vain, että noihin mittoihin unohtui laskea karmit mukaan. Aukko verhoiltiin mahdollisimman ohuilla materiaaleilla ilman kulmalistoja, joten aukko pieneni "vain" 3 senttiä. Jos joku joskus haluaisi tuohon ihan tavallisen aukevan oven niin karmien jälkeen aukko jää kyllä aika kapoiseksi... Tässä vaiheessa huokasimme, että isoimmat jutut alkaa olla ohi ilman ajatusvirheitä, kunnes samassa tajusimme, että olimme ajatelleet keittiön yläkaappeja yhtenä 120-senttisenä kokonaisuutena – todellisuudessahan ne muodostuivat 80- ja 40-senttisistä päällekkäisistä kaapeista. Tarkkaan koolasimme seinään puuta niin että kaapit varmasti pysyvät tukevasti kiinni, mutta tuolle 80-senttiselle unohtui tyystin laittaa lisää puuta seinään, ja osaksi juuri niiden varassa ovat myös ylemmät kaapit. Ratkaisimme ongelman kuitenkin kiinnittämällä kaapit vielä toisiinsa ja ylemmät kaapit extrahyvin, sekä poraamalla alemmat kaapit parista kohtaan superpitkillä ruuveilla aivan seinän runkotolppiin asti. Ja siinä keittiön kaappeja katsellessamme tajusimme heti perään kolmannen ajatusvirheen – olimme mitoittaneet kaappien seinän puoleiseen reunaan pistorasian, muttemme huomioineet että rasia on todellisuudessa pohjarasiaa suurempi. Onneks kaapit eivät olleet vielä kiinni, eivätkä aivan kohdillaan, sillä lopulta rasia mahtuikin rakoon kuin ihmeen kaupalla.
Portaiden suunnittelusta kerroinkin jo täällä. Niiden suhteen sai olla kyllä kieli keskellä suuta, jotta ajatusvirheiltä vältyttäisiin. Aivan kaikkea emme sentään tajunneet, eli että runkotolppa oli aavistuksen vinossa, mikä näkyy pienenä vinona lovena kaiteen ja tolpan välissä.

Suunnitelmia, piirroksia ja laskelmia riitti...



Muita huomioita
Koko ajan olen pohtinut mitä olen oppinut tässä matkan varrella. Ainakin ihan hurjasti remontoinnista ja rakentamisesta. Ensinnäkin tuntuu kuin olisi oppinut aivan uuden kielen, kun yhtäkkiä tietää termit niin monelle asialle, vipstaakille ja työkalulle. Vaikka monessa työvaiheessa olen ollut vain apukätenä tai sivustaseuraajana, olen kuitenkin omaksunut ainakin teoriassa hirvittävän paljon. Ja olen iloinen, että olen nähnyt jokaisen tehdyn työvaiheen. Toisaalta olen myös karvaasti ymmärtänyt omat rajoitteeni. Heti kun yritän tehdä jotain niin helpolta näyttävää, tajuan ettei mun voimat tai pituus riitä monenkaan juttuun. On melko turhauttavaa, kun yksin yritän jotain tehdä, ja homma kaatuu siihen etten saa vaihdettua tiukkaan väännettyä poranterää (hoitui onneksi lopulta papukaijapihdeillä). Mun sormet ovat esimerkiksi lähestulkoon liian pienet irrottamaan edes akkuporakoneen akkua (tosin onnistui se lopulta juuri ja juuri kun oikein pinnisti). Toisaalta mun pikkusormet, notkea kroppa ja tarkat silmät on näppärät monessa sellaisessa, jossa isot ukot eivät pärjää. Ja näin ammatillisesti ajatellen, remontin myötä avautui järjettömän iso rakentamisen ja remontoinnin toimiala aivan uusin silmin. Enpä ennen edes harkinnut mitään työpaikkaa kyseiseltä toimialalta, mutta nyt ajattelen siitäkin aivan toisin.




Remontti investointina
Loppujen lopuksi remontti maksoi noin kolmanneksen enemmän kuin mitä oli realistinen budjetti ja tuplasti enemmän ideaalibudjettiin nähden. Kuitenkin kun remontinkustannuksesta vähennetään kaikki myyty tavara (vanhasta asunnosta myimme paljon huonekaluja, ja uudesta puolestaan mm. vanhan keittiön ja joitain kalusteita) sekä kotitalousvähennys, päästään aika lähelle alkuperäistä budjettia. Remontti tuntui tuolloin kalliilta, olihan se reilut 10% asunnon ostohinnasta, mutta asunnon nykyiseen arvoon nähden remontti todellakin kannatti. Kiinteistövälittäjän mukaan asunnon nykyinen arvo on noin 60% enemmän kuin maksamamme hinta, ja kun huomioidaan kokonaiskustannukset eli ostohinta ja remontin kustannus, on arvon nousu noin 40%.




Kurkkaa tästä remontin vaiheita:
Asunnon lähtötilanne ja remonttisuunnitelmia
Yläkerta etenee 
Alakerran räjäytys
Tiiliseinää näkyvissä
Yläkerta ennen ja jälkeen
Alakerran edistymistä: kylpyhuoneen rakennus
Harmaiden hiusten mikrosementti
Remonttikuulumisia: laatoitusta ja panelointia
Liukuva tallin ovi vessanoveksi  
Kylpyhuoneen muutos 
Valmis keittiö esittelyssä
Valmis musta eteisnurkkaus
Tapaus portaat

Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...