maanantai 18. heinäkuuta 2016

Yläkerta etenee

Jee yläkerran remontti on viikossa ottanut suuria harppauksia eteenpäin. Viime viikonloppuna pääsimme aloittamaan väliseinien purkamisella. Sitten muutamaan päivään ei tapahtunutkaan mitään, sillä piti selvitellä, etteivät seinät vain kannatelleet välikattoa. Välikatto itsessäänkin on aika mielenkiintoinen tapaus. Naapuriasunnoissa katto jatkuu vinona takaseinään asti, mutta meillä se on laskettu. Vähänkö kutkutteli avata katto avonaiseksi, mutta se olisikin sitten ollut aika paljon isompi projekti. Ehkä jonain päivänä? Välikattoon oli myös aika jännää kurkistaa. Samaan aikaan paikka oli kammottava, pimeä ja ahdas loukko (jonkin verran ahtaan- ja korkeanpaikankammoisena tikkailla seisominen pää moisessa loukossa sai vähän polvet tutisemaan) mutta samalla huikea, sillä näkyvissä oli vanhat hirret, tiiliseinä ja piippu.

Johan avartui!
Komea piippu ja vanhoja hirsiä näkyvissä

Lopulta totesimme, etteivät seinät olleet kantavia, mutta varoiksi jotain oli kuitenkin hyvä jättää tueksi. Jätimme siis seinistä pienet pätkät jäljelle, sillä se helpotti myös sähköasennuksia kun kaikkia valokatkaisimia ja sähkörasioita ei tarvinnut siirtää. (Olin muuten melko ylpeä kun ihan itse sain purettua suurimman osan turhista pystykoolauksista... ) Seinänpätkien lisäksi ajattelimme varoiksi jättää keskelle tukipuun. Tuollainen peruspuu on kuitenkin vähän tylsän näköinen, joten ostin tori.fi:stä vanhan hirren. Ennen käyttöä hirrestä piti tietenkin puhdistaa linnunkakat ynnämuut liat. Vaan enpä olen nähnyt kun hirttä pestään, hieman hullunkuriselta näytti meidän touhu. :D

Jonkin verran syntyi jätettä


Loppuviikosta pääsin vihdoin maalaamaan seiniä. Perjantaina maalasinkin sitten koko päivän, joten hieman saattoi väsyttää kun kotiin pääsin. En muistanutkaan että seinien maalaus on noin fyysistä työtä! Tai sitten meidän maali on vain jotenkin erityisen hankalaa, kun tuntuu että telaa pitää painaa kaikin voimin jotta jälki on tasaista...



Viikonloppuna aloitimme katon paneloinnin, jonka ansiosta yläkerran ilme alkaa raikastua oikein kunnolla. Eero saikin isänsä kanssa paneloinnin pitkälle sillä välin kun itse keskityin ikkunoiden ehostamiseen. 
Takaseinässä vanhassa vaatehuoneessa oli kummallinen kotelointi, ja kun välikattoon kurkkaamalla paljastui siellä olevan vanha tiilipiippu, päätimme avata koteloinnin. Ai miten nätti piippu olikaan, vaikkakin aikamoisen laastikerroksen peitossa. Vuorotellen sitä nakuttelimme taltalla ja vasaralla sekä sorkkaraudalla, ja pian alkoi tiiliä olla vähän enemmän näkyvissä. Lopuksi sivelimme pintaan saunasuojaa, jotta piippu lakkasi pöllyämästä.  Hirsikin nousi jo paikoilleen. Piipun ja hirren ansiosta yläkerta alkaa henkiä jotain aivan muuta vuosikymmentä kuin 70-lukua! Seinänpätkiäkin aloitettiin paneloimaan. Tosin hieman taas nurkat pimeni, mutta ovathan ne nyt huomattavasti avarammat kuin ennen.





El piso de arriba durante la renovación.

Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...