torstai 15. maaliskuuta 2018

Tapaus portaat


Jatketaanpa taas remonttijuttuja! Portaat olivat remontissa varsinainen murheenkryyni, eikä minkään muun suhteen suunnitelmat vaihtuneet yhtä tiuhaan. Suunnitelmia on ollut varmaan yhtä monta kuin portaissa askelmia. Asuntoa ostaessamme olimme päättäneet, että tilaan tulisi kierreportaat. Näin alakerta jakautuisi selkeämmin keittiöön ja olohuoneeseen, eivätkä portaat veisi paljoa lattiapinta-alaa. Portaiden oli määrä olla mahdollisimman pienet, eli halkaisijaltaan 110-120cm. Kysyimme tarjouksia lähemmäs kymmeneltä eri toimittajalta sekä harkitsimme myös rautakaupoista löytyviä Fontanoita. Ensimmäisissä tuli vastaan hinta ja jälkimmäisissä muovinen ulkonäkö. Lisäksi ongelmaksi muodostui sekä liian pieni porrassukko (pää olisi osunut kattoon portaita kivutessa) että todella jyrkät portaat yhdistettynä pieneen kokoon.



Pikkuhiljaa hylkäsimme ajatuksen kierreportaista, ja päätimme tuunata nykyisiä portaita. Ja sen suhteen ideat vasta vaihtelivatkin. Kaikissa ihastelemissamme portaissa oli yhteinen tekijä: näkyvä portaiden "ruoto". Niinpä ajattelimme sahata portaiden reisipuut portaiden muotoon, vahvuutta noissa piti silti riittää yllinkyllin. Sahausta varten portaat olisi kuitenkin pitänyt irrottaa, joten lopulta päätimme, että helpointa olisi tehdä kokonaan uudet. Vaan tässä suunnitelmassa painoi päälle aikataulu. Uusien portaiden väkertämiseen vierähtäisi helposti viikko jos toinenkin. Ja kun tiiliseinä kaivettiin esiin, alkoi tuntua, ettei tila tarvitsi enää toista katseenkiinnittäjää. Portaat voisivatkin olla hieman yksinkertaisemmat kun tiiliseinä itsessään on niin raffi. Edes alkuperäisessä muodossaan portaat eivät enää yhtäkkiä näyttäneetkään niin kamalilta kaunista tiiliseinää vasten.


Ympäri mennään yhteen tullaan, eli päädyimme lopulta siihen kaikista helpoimpaan ratkaisuun, eli tuunaamaan nykyisiä portaita vain maalauksen ja petsauksen muodossa, sekä vaihtamalla kaiteet – nehän olimme repineet irti ja laittaneet polttopuiksi jo ajat sitten. Tosin parin viikon lakkapinnan liuottamis- ja hiomistyön jälkeen en ollut enää niinkään varma, oliko ratkaisu se kaikista helpoin, mutta tulipahan tehtyä. Pari viikkoa konttasin portaita ensin liuottimen kanssa, sitten rapsuttaen ja hioen. Lopuksi vielä teräsvillaharjaporanterällä surraten, niin että puunsyyt nousivat esiin ja askelmat muuttuivat vähemmän liukkaiksi. Ja lopuksi vielä hioin askelmat käsin teräsvillalla sekä hiomakoneella, ennen kuin pääsin petsauspuuhiin. Petsatessa ilmeni, että askelmissa oli edelleen lakkajäämiä, ja petsi levittyi askelmiin epätasaisesti. Lopputulos on kyllä laikukkuudessaan hauska, sillä askelmat näyttävät siltä kuin niissä olisi jo kuljettu 100 vuotta. Istuvat siis lopulta miljööseen ehkä paremmin kuin 70-lukua huutavat liukas, lakattu mänty.



Lisäksi päätimme muuttaa portaat umpinaisiksi, jotta kävely ei lennättäisi alla olevaan keittiöön pölyä ja roskaa, eikä pienet koirat sujahtaisi niin helposti portaiden välistä alas. Pelkäsimme että umpinaistaminen suurentaisi portaita entisestään ja pimentäisi keittiön. Valkoiseksi maalattuna portaat tuntuivat kuitenkin jopa kutistuvan mystisesti. 



Kaiteethan muodostuivat jo melkeinpä yleiseksi vitsiksi, sillä niitä saatiin odottaa k-a-u-a-n. Mutta kun ne eivät todellakaan olleet yksinkertainen juttu. Halusimme nimittäin metallikaiteet, jotta ne olisivat mahdollisimman sirot. Metalli taas tarkoitti hitsaamista, josta meillä ei ollut kokemusta. Ensin arvoimme kannattaako kaiteet tilata muualta, tehdä itse, vai yrittää ensin itse ja sitten kuitenkin tilata muualta. Metalli on kallistakin (no ei edes lopulta ollut kun tiesi mistä ostaa, romurauta maksoi alle 10. osan Bauhausin hinnasta). 
Isossa metallihäkkyrässä pitäisi ottaa huomioon myös lujuus – iso viritelmä onkin yhtäkkiä joustava ja joka suuntaan heiluva. Ja kun saisimme ison kaiteen lopulta tehtyä, olettaen että kaikki kallistuskulmat ja mitat on oikein, pitäisi vielä ratkaista miten nelimetrinen kaide saataisiin sisään. Lopulta kaide päätettiin tehdä kolmesta osasta, joka antaisi hieman anteeksi mittavirheille ja palaset saisi kuljetettua helpommin sisään. Puinen käsijohde yhdistää nuo kolme moduulia – sekin oli loppujen lopuksi nappivalinta, sillä onhan puu nyt käden alla paljon mukavampi kuin metalli. Osista kaiteen koostaminen oli kyllä hyvä ratkaisu, sillä vaikka kaikki muuttujat yritimme ottaa huomioon, emme huomanneet että portaiden tukitolppa oli vino. Lopulta kaikki kuitenkin loksahteli paikoilleen. Suorastaan hävettää sanoa, että lopulta kaiteen tekemiseen meni yhteensä vain muutama päivä. Pitkä suunnitteluprosessi oli kuitenkin se, mikä lopulta kaiken ratkaii. No mutta kyllä kannatti odottaa niitä lähes puoli vuotta ja pelätä joka kerta portaita kulkiessa...


Noh, hiljaa hyvää tulee vai mitä olette mieltä? Ja ainakin itse tekemällä säästi tällä kertaa. Sen sijaan että portaat olisivat syöneet valtaosan budjetista selvisimmekin muutamalla satasella!

Las escaleras fueron una parte muy importante de la renovación.
 
Besos, Hansu

2 kommenttia:

  1. Lopputulos on todella kaunis! Mukavan "raikkaat" rappuset. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tuo markkinoiden valkoisin valkoinen on kyllä tehoraikastaja!

      Poista

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...