sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kuulumisia

Valoa kohti
Ah ihana tämä lisääntynyt valo! Miten se jaksaakin hämmästyttää joka kevät, sekä se miten energia lisääntyy valon myötä. Vaikka hirveä väsymys on kyllä lisääntyneestä valosta huolimatta piinannut koko kevään. Niinäkin päivinä kun ei ole surullinen fiilis, en unohdu miettimään isää tai ei ole isään liittyviä järjestelyjä tehtäväksi, on fiilis ollut usein normaalia väsyneempi. Jännä on tuo ihmismieli kun siellä huomaamattakin raksuttaa kaikenlaista. Vaikea kierre kun väsyneenä ei tee mieli liikkua, vaikka liikunnasta saisin energiaa. On niin vaikeaa tunnistaa, milloin kaipaa oikeasti lepoa ja milloin taas mukamas "väsyttää". Päivä kerrallaan tässä kuitenkin mennään kevättä ja parempia aikoja kohti, toivottavasti.


Joogainnostus
Valtaosa tämän kevään liikuntakerroista onkin ollut jonkin sortin kehonhuoltoa ja joogaa. Harmi vain, että lemppariohjaajani lakkasi pitämästä Campussportin fityogaa ja perusti oman joogasalin (juuri kun olin oppimassa käsilläseisonnan alkeita!). Salitreeniinkin löysin ihan uuden ulottuvuuden, kun keksin tehdä kehonpainotreeniä salin viereisessä jumppasalissa. Sisäinen lapsi alkaa kiljua riemusta aina kun ympärillä on tilaa temmeltää. Tällä hetkellä lasten leikeistä inspiraationsa saaneet eläinliikket (siis ne pupuloikat, rapukävelyt, karhukävelyt jne) onkin paras tapa liikkua!



Työnnostusta ja huolta
Tässä on nyt monta kuukautta tunnettu ahdistusta kun samaan aikaan en ole osannut päättää hakeako semikiinnostavia työpaikkoja, kun jotenkin on jopa hirvittänyt ajatus, että mitä sitten jos valinta osuisi kohdalle – juuri kun yrittäjyys on alkanut rullata. Kuitenkin yrittäjyys on tuonut mukanaan kivoja projekteja ja muutamia uusia mielenkiintoisia kuvioita, ja fiilis niiden suhteen on odottava ja innostunut. Niinpä tein päätöksen, että lakkaan vilkuilemasta työpaikkoja ja keskityn toistaiseksi yrittäjyyteen. Puolivälissä häilymällä kun en keskity kumpaankaan kunnolla. Olo on päätöksen myötä huojentunut. Toisaalta tässä on viime viikot jännitetty, lähteekö Eeron työpaikka alta YT-neuvottelujen myötä, mistä olisi seurannut vähintäänkin jonkinsortin taloudellinen ahdinko tässä epävarmojen tulojen keskellä. Onneksi nyt näyttäisi, että kaikki kääntyy parhain päin Eeronkin työpaikalla.
Toki tässä kaiken keskellä Peppikin päätti sairastua taas. Miten se osaakin ajoittaa sen aina niin, että juuri kun on ehtinyt huokaista jonkin toisen asian suhteen, niin saa taas huolestua pienen karvanaaman puolesta. Reppanalla alkoi tiistaina turvota toinen puoli kuonosta, ja kun vasta perjantaina pääsimme lääkäriin, oli toinen silmä jo muurautunut umpeen ja poski pinkeän pyöreä. Ilmeisesti tiedossa ollut haljennut hammas siellä vihoittelee, niinpä ensi viikolla on jälleen edessä nukutus ja hampaan poisto. Voi pientä reppanaa.



Pari sanaa blogista
Aina välillä mietin tämän blogin kohtaloa. Viime aikoina on sentään joitain kommentteja tullut, mutta muutoin tämä tuntuu välillä pelkältä yksinpuhelulta. Kun aika on muutenkin kortilla, turhuttaa panostaa tunteja johonkin postaukseen, ja sitten kukaan ei kommentoi, tykkää tai reagoi mitenkään. Onneksi silti saatan livenä kuulla tutuntutulta, että miten kiva jokin juttu silloin kuukausi sitten oli. Voisi silti tykkäämisen ilmaista heti jutun luettuaan... Välillä kuitenkin iskee sellainen inspiraatio, etten tiedä minne sitten kirjoittelisin jos ei tätä blogia olisi! Ja muistelinpa tuossa menneitä verkkosivuprojektejani. Tiesittekö, että saatoinpa olla aivan ihka ensimmäisiä bloggaajia Suomessa ellen jopa maailman tasolla? Maailma ei vain ollut silloin vuosituhannen alussa valmis. Mulla oli meinaan nettipäiväkirja – jota ihmiset pitivät typeränä. Jakaa nyt elämäänsä netissä, kaikkea kanssa! Lisäksi mulla oli meikkivinkkeihin keskittynyt sivusto, jonka lopetin aika pian kun kommenttiboksiin tuli pelkkää negatiivista palautetta siitä, miten idioottimainen idea tuo sivusto oli. Ja pari vuotta myöhemmin tein kouluprojektina Pepille sivut. Opettajan palaute oli, että hienot sivut mutta aika hölmöä tehdä ne koiralle. Voi kun ope olisi silloin tiennyt minkälainen bisnes vaikkapa Instagram-eläinten ympärillä nykyään pyörii...

Näissä kuvissa on muuten paita, johon ihastuin jo Lontoossa. Dorothy Perkinsillä kävin tätä sovittamassa, mutta miehet eivät saaneet tulla lähellekään sovistuskoppia(!) niin enpä sitten uskaltanut ilman makutuomaria paitaa ostaa. Muutenkin myyjän palvelu oli aika tökeröä, joten halusin vain nopeasti ulos kaupasta. Paita oli sekä mallinsa, värinsä että kuosinsa puolesta itselleni melko epätavallinen, joten olisin todella tarvinnut makutuomarointia. Lentokentällä jo kuitenkin huomasin että paita jäi vähän kaihertamaan mieltä, ja onneksi paria kuukautta myöhemmin onnistuin bongaamaan tämän Zalandolta. Hah, miksi lähteä merta edemmäs kalaan...

Besos, Hansu

11 kommenttia:

  1. Mua sun blogi ilahduttaa kovin ja luen jokaisen jutun. Kommentointi jää, koska luen postaukset aina kännykällä ja tää bloggerin kommentointi on bugittanut usein niin paljon, etten enää oikein jaksa yrittää.

    Oon itse huomannut, että eniten mun blogi saa palautetta blogin Facebook-sivujen kautta. Siellä tykkääminen ja kommentointi on verrattain helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! :) Tuo on kyllä niin totta että kännykällä ei jaksa naputtaa kommenttia, olen itse myös siirtynyt lukemaan blogeja lähinnä puhelimella eikä läheskään niin usein jaksa kommentoida kuin ennen... :/

      Poista
  2. PS. Toi Robotti-testi kommentoinnin yhteydessä vähentää myös kommentoijien intoa. Kun poistin sen omasta Blogger-blogista aikoinaan, kommenttien määrä kasvoi heti. Erityisesti kännykällä se on usein ihan mahdoton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän! Se on niin ärsyttävä!! Olen poistanut sen asetuksista mutta silti se vaan on päällä! Kirjautuneena se (kai) onneksi pysyy poissa...

      Poista
  3. Minä ainakin lukijana tunnistan itsestäni tuon, että tykkään tosi paljon jostain postauksesta ja se herättää jotain ajatuksia, mutten siltikään välttämättä kommentoi mitään. Huomannut varsinkin sen, että kännykällä blogeja lukiessa kommentointi jää tekemättä. Olenkin yrittänyt kiinnittää huomiota siihen ja jättää enemmän kommentteja sekä kommentoida muutakin kuin "kiva juttu" tms.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kännykällä on kyllä huomattavasti vaikeampi kommentoida :/

      Poista
  4. Hansu!!!! Ymmärrän niin hyvin, jos aika on kortilla ja ei ehdi/jaksa panostaa blogiin, mutta mua siun blogi on AINA viehättäny ja tätä on ollu niin ilo lukea. En vaan itse "tykkää" kommentoida blogin alle "muiden nähtäväksi" tekstejä, vaikka kuinka anonyymia on. Oot Hansu ihana, luen kyllä ilolla siun blogijuttuja ja innolla kyllä seuraan, jos jaksat myöhemmin vielä jotain päivitellä <3

    VastaaPoista
  5. Kivaa luettavaa, keväisen valoisaa mieltä ja kaunis (joskin epätavallinen kuvio sinulle), nyt on isot kukat muotia :)

    ems

    VastaaPoista
  6. Minäkin käyn kyllä välillä lueskelemassa!�� Olen se, ketä autoit Salamancan vaihtoon liittyvissä asioissa. �� Minullakin nykyään on blogi, joka aihepiiriltään saattaisi kiinnostaa myös sinua ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin kurkkimassa, ihania reissukuvia! Ja huomasin että sulla oli ollut kurja Salamanca-kokemus, harmi. :( Itse olen näillä näkymin menossa piakkoin Salamancaan turistina, ja mua puolestaan vähän jännittää että entä jos en koekaan paikkaa enää samalla tapaa ja "pilaan" kaikki hyvät muistot...

      Poista

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...