Huhhei marraskuu on pärähtänyt käyntiin, ja sen myötä koitti myös meikäläisen synttärit. Armon vuosi kohti pyöreitä vuosia on siis alkanut, jaiks... Ehkä juu pientä ikäkriisiä pukkaa. Huomaan, että kun lueskelen vaikkapa Ekonomi-lehdestä ihmisten urapolkuja, katsastan ensimmäisenä tyyppien iän. Tässä on siis pientä kriiseilyä ilmassa, kun en ole ehkä ihan siellä missä kuvittelin kolmekymppisenä olevani – olinhan tiukasti leivän syrjässä kiinni ja vakaasti vaeltelemassa urapolulla jo ennen kuin täytin 19 vuotta. Toisaalta ajattelen kyllä työelämästä, työnteosta ja ideaalityönkuvastakin melko eri tavalla kuin silloin, enkä tällä hetkellä ole edes varma millaista tavoitetta kohden haluan kulkea. Ehkä aika näyttää, ja onhan tässä tuohon maagiseen ikävuoteen vielä vuosi.
Lokakuu meni niin pelottavan hurjaa vauhtia ohi, että alkaa jo hirvittää, että jonain aamuna tajuan että joulu on jo täällä. Toistaiseksi en ole uhrannut ajatustakaan joululle. Päiviin on mahtunut kaikenlaisia projekteja, enkä oikein ymmärrä mihin päivät häviävät. Palailen näihin vielä mahdollisesti omassa postauksessaan. Ja ensi viikolla pitäisi piipahtaa Lontoossa, en edes tajunnut, että reissu on jo näin pian!
Marraskuun vaihtuminen tarkoitti myös hyvästejä vegaaniselle lihattomalle lokakuulle – ainakin melkein, sillä toistaiseksi olen jatkanut melko samalla linjalla. Kuukausi meni kivuttomammin kuin ikinä osasin kuvitella, toisaalta ei kai ole ihmekään kun kaupat pursuavat nykyään vegaanisia vaihtoehtoja. Synttärileipomuksissa en ajatellut voita säästellä, mutta muutoin ajattelin arjessa jatkaa vegeilyä ainakin jossain määrin. Koostan vielä tarkemmin pohdintoja vegaanisesta ruokavaliosta omaan postaukseensa, sillä tästä asusta mun piti erityisesti höpötellä mutten ole päässyt vielä alkuunkaan!
Vaikka pidän enimmäkseen kaikista mahdollisista väreistä, niin vihreästä missään muodossa en ole oikein koskaan innostunut. Viime aikoina sisustustrendeihin on noussut smaragdinvihreä ja kultaiset/messinkiset yksityiskohdat, ja aikani trendiä katseltuani olen alkanut pitää siitä niinkin paljon, että suorastaan hullaannuin Ikeassa tummanvihreästä seinästä. Vaatetuksessa taas olen ajatellut, että vihreä sopii lähinnä tummahiuksisille ja ruskeasilmäisille sekä punatukkaisille. Ja kas kummaa, kun näin You Me Herin vaaleahiuksisella Emmalla smaragdinvihreän paidan, oli sellainen metsästettävä itsellenikin. Me kun olemme vitsailleet, että You Me Herin Emma ja Jack ovat kuin Hollywood-versiot meistä, joten olen haukkana seurannut Emman asuja. :D
Lokakuu meni niin pelottavan hurjaa vauhtia ohi, että alkaa jo hirvittää, että jonain aamuna tajuan että joulu on jo täällä. Toistaiseksi en ole uhrannut ajatustakaan joululle. Päiviin on mahtunut kaikenlaisia projekteja, enkä oikein ymmärrä mihin päivät häviävät. Palailen näihin vielä mahdollisesti omassa postauksessaan. Ja ensi viikolla pitäisi piipahtaa Lontoossa, en edes tajunnut, että reissu on jo näin pian!
Marraskuun vaihtuminen tarkoitti myös hyvästejä vegaaniselle lihattomalle lokakuulle – ainakin melkein, sillä toistaiseksi olen jatkanut melko samalla linjalla. Kuukausi meni kivuttomammin kuin ikinä osasin kuvitella, toisaalta ei kai ole ihmekään kun kaupat pursuavat nykyään vegaanisia vaihtoehtoja. Synttärileipomuksissa en ajatellut voita säästellä, mutta muutoin ajattelin arjessa jatkaa vegeilyä ainakin jossain määrin. Koostan vielä tarkemmin pohdintoja vegaanisesta ruokavaliosta omaan postaukseensa, sillä tästä asusta mun piti erityisesti höpötellä mutten ole päässyt vielä alkuunkaan!
Vaikka pidän enimmäkseen kaikista mahdollisista väreistä, niin vihreästä missään muodossa en ole oikein koskaan innostunut. Viime aikoina sisustustrendeihin on noussut smaragdinvihreä ja kultaiset/messinkiset yksityiskohdat, ja aikani trendiä katseltuani olen alkanut pitää siitä niinkin paljon, että suorastaan hullaannuin Ikeassa tummanvihreästä seinästä. Vaatetuksessa taas olen ajatellut, että vihreä sopii lähinnä tummahiuksisille ja ruskeasilmäisille sekä punatukkaisille. Ja kas kummaa, kun näin You Me Herin vaaleahiuksisella Emmalla smaragdinvihreän paidan, oli sellainen metsästettävä itsellenikin. Me kun olemme vitsailleet, että You Me Herin Emma ja Jack ovat kuin Hollywood-versiot meistä, joten olen haukkana seurannut Emman asuja. :D
Ja eipä aikaakaan kun kolusin kauppoja sillä silmällä – eli lähestulkoon Pantone-värikartta kädessäni. Ärsyttää kun saan vaatefiksaatioita, etenkin jos liittyvät väriin, koska sävy ei tietenkään koskaan ole juuri täysin oikea. Nimimerkillä "etsinyt oranssinpunaista paitapuseroa jo pari vuotta"... Mutta niin, löysin kuin löysinkin smaragdinvihreän topin, joka kuitenkin jäi tältä erää vähälle käytölle kun syksy yllätti viileydellään. Saman syssyyn hankin myös melkein nilkkoihin asti ulottuvan armeijanvihreän villa-alpakkaneuletakin, jonka uumeniin olen hukuttautunut kylminä aamuina ja iltoina. Ja nyt täydensin kokoelmaa vielä tällä neuleella, joka on ollut päällä lähes joka päivä. Kenkäkaappiinkin on ujuttautunut musta kenkäpari, ja mustat housut eksyvät päälle farkkuja useammin. What's happening in here?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3