Churroja, churroja!

Jaanpa nyt tämän churrojenkin ohjeen, vaikka ei nämä kovin hyvin onnistuneetkaan. Mulla oli liian suuri pursotuspää ja näistä tuli ehkä aavistuksen isoja, niin ettei taikinasta riittänyt kuin noin kymmeneen churroon. Niin ja lätsähtihän osa taikinasta lattiallekin... Öljykin taisi olla liian kuumaa, kun nämä jäi hieman liian pehmeiksi sisältä. Olivat nämä tuoreeltaan kyllä hyviä, mutta mikrotettuna näistä tuli pehmeän sitkeitä, eikä rapsakkuudesta ollut enää tietoakaan.

Taikina 10–20 churroon:

 n. 90 g voita

2,5 dl vettä

2,5 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

1 kananmuna

Paistamiseen

n. 5 dl öljyä

Kaakao (pieni mukillinen)

noin 6 palaa tummahkoa suklaata

loraus maitoa

Kiehauta kattilassa voi ja vesi, ja lisää joukkoon suola. Lisää jauhot ja sekoita voimakkaasti kunnes taikina alkaa irrota kattilasta ja muodostaa pallon. Otta kattila liedeltä ja sekoita joukkoon muna. Sekoita taas kunnes taikina kiinteytyy palloksi. Ohjeita taitaa tässäkin olla yhtä paljon kuin tekijöitäkin. Joihinkin ohjeisiin ei tule munaa laisinkaan, joten munaton versiokin onnistunee hyvin. Joihinkin taas tulee margariinia, joihinkin voita ja toisiin vain öljyä.

Laita taikina pursotuspussiin ja pursota kuumaan öljyyn noin 20 sentin mittaisia tankoja. Olennainen osa churrojen ulkomuotoa on pursotuksesta syntynyt tähtimäinen kuvio. Voit leikata saksilla taikinaa, mutta varo roiskeita taikinan tipahtaessa öljyyn. Ensimmäisten palovammojen jälkeen pursottelinkin churrot kumihanskat kädessä. Paista kullanruskeiksi, valuta talouspaperin päällä ja sirotttele halutessasi päälle hieman sokeria. Video-ohjetta löytyy täältä ja täältä.

Churrot tarjoillaan paksun kaakaon kanssa. Sulata sitä varten suklaata ja lorauta sekaan hieman maitoa. Churroja dipataan suklaaseen ja loput juodaan tai lusikoidaan sellaisenaan.

Churrot ovat perinteinen aamupala Espanjassa, vaikka nykyään niitä syödään välipalana oikeastaan mihin tahansa vuorokauden aikaan. Etenkin alkuillasta mummojen suosikkipuuhaa näytti olevan kahviloini kokoontuminen churrojen äärelle. Toisinaan churroja syödään jopa aamuyöstä baarista kotiin hipsiessä siinä missä Suomessa syödään suolaista roskaruokaa. Madrid on churrojen mekka, sillä sieltä löytyy runsaasti churroihin erikoistuneita kahviloita, churreríoita. Churroja löytyy kuitenkin ympäri Espanjaa, ja ovatpa ne levinneet latinalaiseen Amerikkaan, Portugaliin ja Ranskaankin. 

Churrot itsessään ovat melko mauttomia, eivät oikein suolaisia eivätkä makeita, mutta ehkä jopa hieman suolaiseen päin vivahtavia. Tyypillinen annoskoko on kolme paksua churroa ja useimmiten ne nautitaan kuuman ja paksun kaakaon kera. Churrot voi nauttia kyllä myös vaikkapa kahvin kera sokerilla kuorrutettuna, mikäli kupillinen suklaata tuntuu överiltä. Toisinaan kaakaon lisäksi mukana tuli sokeripussi, jolla sai itse lisätä haluamaansa lisämakeutta. Mielestäni churrot eivät sokeria kaipaa vaikka usein suklaa oli hyvin tummaa ja sokeritonta. Paha olo on kuitenkin churrojen jälkeen taattu, eikä suklaata, rasvaa tai sokeria halua nähdä loppupäivänä, mutta ovat ne silloin tällöin nautittuna kaiken sen pahoinvoinnin arvoisia.

Cociné también churros para el postre cuando cociné tapas para mis amigos. Me gustan mucho los churros, pero siempre me siento muy mal después de comer.

Besos, Hansu