Onnistuneen viikonlopun tunnistanee siitä, että työläinenkin luulee hetken olevansa lomalla eikä muista murehtia työjuttuja. Lauantai kului levypainoista ruostetta hinkatessa ja uutta maalipintaa suihkiessa ja sunnuntai retkeillen Vepsän saaressa.
Vapaalippujen innostamina hyppäsimme porukalla Lilyn kyytiin ja seilasimme Vepsään Turun saaristoa ihaillen. Lähdimme kahden lautalla ja tunnin päästä olimme perillä. Ensimmäinen reaktio oli, että saari on kovin pieni eikä sen näkemiseen montaa minuuttia kulu. Niinpä pojat päättivät kuluttaa aikaansa pelaamalla lentopalloa. Kummallinen tarve syöksyillä hanhen kakkaiseen hiekkaan...
Eipä aikaakaan kun mahat alkoivat murista melko vaativasti ja oli aika suunnata grillitulen ääreen. Hiillosta odotellessa vierähtikin reippaasti yli tunti, niin että tulikuumaan makkaran sai suorastaan kiireellä hotkia, jotta ehtisimme kuuden lautalla takaisin. Loppujen lopuksi aikaa ei siis ollutkaan tutkia saarta perinpohjaisesti ja näköalarinne köysilaskeutumisineen jäi seuraavaan kertaan.
Kiukkuiset ampiaiset hamusivat grillieväitä, eikä rantakalliolla saanut surinoitta nauttia auringosta. Aurinkoinen kallioniemeke saaristomaisemineen hiveli kyllä silmiä ja mieltä (kun vain onnistui hetkeksi unohtamaan surisevat pirulaiset).
Illalla muistona oli savun tuoksu vaatteissa ja hiuksissa, sekä merituulen jättämä jännä tunne iholla. Maistui muuten uni aika hyvältä.
El domingo fuimos a Vepsä, una isla pequeña. Viajamos una hora en un ferry pequeño que se llama Lily. En la isla los chicos jugaron el voleibol y luego hicieron fuego. Lo tomó tanto tiempo que tuvimos que irnos inmediatamente después de comer. Era un día maravilloso, ojalá que hubiera tenido más tiempo.
Besos, Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3