lauantai 4. kesäkuuta 2016

Reissupäiväkirja: visiit(e)illä Veronassa

La Speziasta matka jatkui junalla kohti Veronaa. Ostin liput netistä, ja useimmissa vaihtoehdoissa luki, että junaa pitäisi vaihtaa kerran. Löysin kuitenkin yhden vaihtoehdon, jossa ei lukenut mitään vaihdoista, joten oletin sen olevan suora viiden tunnin Veronaan vievä juna. Vaan ehei, lopullinen matka taittui neljällä eri junalla ja juna piti vaihtaa Parmassa, Piadenassa ja Mantovassa. Pienimmällä asemilla ei välttämättä edes lukenut aseman nimeä, ja lyhyin matkan pätkä oli 20 minuuttia. Jonkin verran sai siis kuumotella, että osaamme hypätä oikeassa kohtaa pois. Ensimmäisen ikivanhan ja dieselkäyttöisen junan aikataulussa pysymisestä en myöskään olisi mennyt takuuseen... Aikataulussa kuitenkin pysyttiin ja matka meni hyvin. Piadenan asema oli varsin keskellä ei mitään, ihmisiäkin taisi olla meidän lisäksi ehkä viisi, eikä henkilökunta osannut sanaakaan englantia kun jotain yritti kysellä. Onneks espanjan pohjalta jotenkuten sai arvailtua mitä yrittivät sanoa ja osasimme lopulta hypätä oikeaan junaan.

Veronaan saavuimme noin neljän aikaan, ja seuraavana aamuna matka jatkuikin vuokra-autolla. Aikaa kaupungin koluamiseen jäi siis vain yksi ilta, mutta se tuntui riittävän varsin hyvin vanhassa kaupungissa kiertelyyn. Turisteja riitti sielläkin, mutta paria ostoskatua lukuunottamatta kaupunki oli huomattavasti rauhallisempi kuin vaikkapa Rooma. Kaupunki oli myös hyvin kaunis ja romanttinen, sekä sopivan kokoinen, ei liian suuri eikä liian pieni. Illalla kapusimme korkealle kukkulalle ihailemaan maisemia ja odottamaan auringonlaskua (nälkä tosin yllätti ja lähdimme kukkulalta ennen kuin aurinko ehti laskea mailleen).

Arena-amfiteatterissa järjestetään nykyisin konsertteja ja oopperajuhlat


Romeo ja Julia -rakkaustarinasta innoituksensa saanut Julian talo (Casa di Giulietta) löytyy myös Veronasta. Ensi visiitillä emme huomanneet siellä vierailla, mutta autoa palauttaessa meille jäi jälleen aikaa kierrellä Veronassa muutama tunti, joten kävimme tämän erehdyksen paikkaamassa. Kuuluisalle parvekkeelle emme jaksaneet jonottaa ja tyydyimmekin ihailemaan parveketta vain väkijoukon takaa. Parvekkeelle johtava porttikonki oli myös nähtävyys, sillä se oli täynnä rakkauden tunnustuksia ja ihmisten puumerkkejä. Tungos oli siinäkin melko valtaisa, joten emme jääneet seinälle rustailemaan omaa viestiä...


Pizzapalat lennossa
Un día en Verona.

Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...