tiistai 31. toukokuuta 2016

Reissupäiväkirja: idyllinen Cinque Terre

Riomaggiore
Täällä on palattu Suomeen, mutta blogissa matka jatkuu. Suomessa meidät vastaanotti viileän kesäinen sää, mutta ei meitä kyllä Italiassakaan säät aivan hellineet. Kerrankin Suomessa tuntuu jokseenkin edulliselta ja kerrankin tästä rauhallisuudesta nauttii. Ah. Ei turisteja, eikä mutkissa sataatuhatta ohittavia ferrareita. Paluumatkassa oli muutama mutka, mutta perille selvittiin. Eero muljautti nilkkansa lähtöpäivänä, ja lento oli 1,5 tuntia myöhässä, sillä koneella ei ollut lupaa laskeutua Frankfurtiin huonon sään takia. Ja meillähän oli 1,5 tunnin odottelu ennen jatkolentoa, joten alkoi näyttää aika selvältä että missaisimme Helsingin lennon. Koneesta tultuamme meille kuitenkin ilmoitettiin että "flight to Helsinki still boarding, run!", joten juoksimme niin kovaa kuin jaksoimme lähes koko kentän halki. Eero nilkutti kipeällä nilkalla ja itse sain pienimuotoisen astmakohtauksen moisesta rykäyksestä. Kun pääsimme portille, niin meille ilmoitettiin, että voimme rentoutua, sillä ei ole mitään tietoa koska Helsingin kone pääsisi lähtemään sillä se ei ole vielä edes laskeutunut. Siinä sitten natustimme kanawrappia ja seurasimme muita paniikissa portille pinkovia. Lopulta kaikki olivat niin väsyneitä tilanteeseen kapteenia myöten, että tilanne meni jo vitsin puolelle. Koneen henkilökunta muun muassa veti turvaohjeet pikakelauksella naurunpyrskähdysten saattelemina ja stuertti lähes väkisin tuputti alkoholia, because it's friday night after all.


Näkymä hotellin ikkunasta
Ihan kelvollinen hätälounas

Mutta niin, jatketaan matkapäiväkirjaa ja palataan takaisin Italian maisemiin. Roomasta hyppäsimme junaan, jolla matkustimme kolmisen tuntia La Speziaan. La Spezia sijaitsee idyllisten Cinque Terren pikkukylien lähellä ja sieltä on kätevä tehdä retkiä kyliin paikallisjunalla. La Speziaan saavuttuamme henkäisimme helpotuksesta – ei turisteja, eikä ruuhkaa. Pikkukaupungissa vallitsi rento ja iloinen tunnelma, kaduilla näkyi paljon paikallisia perheitä ja vanhempia pariskuntia koirineen. Paikoitellen tunnelma toi mieleen Salamancan. Hinnatkin olivat Roomaan verrattuna paljon maltillisemmat, mutta edelleen melko kalliita verrattuna vaikkapa Espanjaan. Pikkukaupungissa ei tietenkään tarjoilla ruokaa ruoka-aikojen ulkopuolella, joten ensimmäiseksi oli hotkaistava pari focacciaa pahimpaan nälkään ja suunnattava Carrefouriin ostoksille. Ostoskorin hinta yllätti jälleen (lähes Suomen hinnoissa), samoin kassajonon hitaus (siis miten voi kestää niin kauan?!). Hotellimme B&B Cernaia 42 oli todella positiivinen yllätys, ja helposti tuolla olisi kolmea yötä kauemminkin viihtynyt.

Aijai, myrsky lähestyy
Cinque Terre on viiden kylän ja niitä ympäröivän vuoriston muodostama kansallispuisto, joka on Unescon maailmanperintökohde. Kylät sijaitsevat niin lähellä toisiaan, että kylästä toiseen voi kävellä (osa reiteistä oli tosin poikki). Ensimmäisenä aamuna heräsimme ukkosen jyrinään ja mustaan taivaaseen, mutta päätimme silti junailla Levanton kylään (joka ei varsinaisesti kuuluu noihin viiteen), ja kävellä sieltä pohjoisimpaan Cinque Terren kylään Monterosso al Mareen. Hetken jo näytti siltä, että myrsky väistää meidät, ja riemuitsimme mustan taivaan raosta pilkottavasta auringosta. Sitten tajusimme, että hurja myrskyrintama liikkuukin kohti – ja me olimme keskellä ei mitään. Pian sitten satoikin jo rakeita (!!) ja vettä, ja ukkonen jylisi aivan lähellä. Ei siinä muu auttanut kuin kävellä vajaan parin tunnin reitti ja yrittää sinnitellä, vaikka tunto alkoi kylmyydestä kaikota varpaista ja sormista.



Illalla onneksi taivas selkeni ja kävimme kylistä ehkä kuuluisammassa Riomaggioressa ihailemassa maisemia ja syömässä. Ah niin rauhallista ja kaunista. Seuraavana päivänä kauniin sään myötä totuus kuitenkin valkeni – kauniit pikkukylät ovat aivan pullollaan turisteja. Paikallisjuna oli täpötäynnä ja kyliä yhdistävät polut täyttyivät lähes henkihievereissään puuskuttavista amerikkalaisista (oh my god, I'm literally dying here). Mutta jos ei anneta sen häiritä, niin maisemat olivat kyllä aika huikeita. Ehkä kuvat puhuvat puolestaan.


Ensin kiipeäminen ylös kukkulalle ja lasketuminen seuraavaan kylään
Manarola
Vernazza



Desde Roma viajamos a Cinque Terre, que es una porción de costa formada por cinco pueblos.

Besos, Hansu

4 kommenttia:

  1. WAU, Olipa hienoja maisemia ja upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nuo kylät ovat kyllä kuvauksellisia :)

      Poista
  2. Ihania kuvia, ja tuo kissa kujalla, sen kuuluikin olla siinä,piste ii:n päälle!!!

    ems

    VastaaPoista

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...