Hollannin herkkuja

Hollannin herkuista jäi parhaiten mielen stroopwafelit ja niitä oli pakko ostaa kotiinkin pari pussia. Voi ihanuutta miten hyviä ne ovat! Ne ovat myös kuulemma pääsyy vaihtarityttöjen lihomiseen...  Muitakin herkkuja tuli toki maisteltua, vaikka ravintoloiden tarjonta oli pääasiassa hyvin kansainvälistä. Ulkona söimme ainakin kreikkalaista, italialaista ja kiinalaista, eikä varsinaisia hollantilaisia ravintoloita pistänyt silmään katukuvasta, vaikka eiköhän niitäkin siellä ollut. Kokosin tähän nyt hiukan koostetta Amsterdamin herkutteluhetkistä:

Stroopwafel

Stroopwafelit eli siirappivohvelit ovat keksin tapaisia isoja vohveleita. Kahden ohuen vohvelikerroksen välissä on kinuskia tai hunajaa. Ensi kertaa nämä nähdessäni iski jokin lapsuuden muisto näistä, ihan kuin joskus olisin näitä maistellut ja kuiviksi todennut. Tavallaan ehkä hieman kuivilta nämä saattavatkin vaikuttaa ellei osaa syödä näitä oikein. Nimittäin asettamalla vohvelin teekupin päälle se pehmenee ihanasti, ja maku on tyystin erilainen kuin kuiviltaan! Vohvelia voi myös dipata teehen tai kahviin, mutta itse ihastuin kovin tuohon kupin päällä lämmittämiseen, ne kun ovat juuri sopivan kokoisia siihen. Miten niin teen kulutus on lisääntynyt viime päivinä noin 150 %...

 

Pannenkoek

Hollannissa pannukakut ovat ilmeisesti iso juttu. No missä ne nyt eivät olisi. Hollantilaiset pannukakut ovat hyvin lähellä meikäläisten lettuja tai oikeastaan muurinpohjalettuja. Eli ne paistetaan siis ihan kirjamellisesti pannulla (toisin kuin höpsö suomalainen pannukakku, jonka nimi pitäisi olla peltikakku). Pannarin päälle saa valita suolaisia tai makeita täytteitä. Täytteillä tuskin on väliä, maku on taatusti mahtava. Me löysimme vahingossa pikkuruisen pannariraflan, jonka ovessa luki sen olevan Euroopan pienin ravintola. Ravintolaan kiivettiin pienen pieniä jyrkkiä portaita ja pöytiä taisi olla neljä, eikä ilman varausta mahtunut herkuttelemaan. Pienen odottelun jälkeen söimme puoliksi kinkku-juustopannukakun ja jälkkäriksi puolitimme mansikkapannarin kermavaahdolla. Tomusokeri ja siirappi kuuluvat tietysti myös asiaan.

 

Poffertjes

Pannukakuilla jatketaan. Poffertjesit ovat pikkuruisia miniatyyripannukakkuja, joita paistetaan etanapannun näköisellä pannulla. Perinteisesti palleropannarit kuuluu nauttia voin ja tomusokerin kera. Nam, ei kai näistä muuta tarvitse sanoa. Kovin kevyitä nämä eivät ole, sillä ähkyn sai helposti jo muutamasta pallerosta...

 

Stamppot

Kuulimme huhuja että stamppot on erittäin yleinen kotiruoka hollannissa, ja  sitä syödään kuulemma ainakin kaksi kertaa viikossa. Kyseessä on perunamuusi, johon sekoitetaan jotakin salaattia kuten endiiviä, kaalia, paksoita tai pinaattia. Ohessa tarjotaan pekonia tai makkaraa. Me kokkasimme (okei mä vain söin) stamppotin kylkeen sekä pekoni-sipulilisukkeen, että makkaraa. Päälle tuli vielä ruskeaa kastiketta. Hyvin suomalaista siis loppujen lopuksi! Voisi kyllä jatkossakin lisätä muusin joukkoon vaikka pinaattia!

 

Ranskalaiset

Pulleat ja rapeat ranskalaiset majoneesilla tötteröstä tarjoiltuna kuuluvat Hollannin katukuvaan. Me löysimme ehkä Amsterdamin söpöimmän ranskisputiikin, jonka ulkopuolella oli hauskasti perunoita ämpärissä. Söpö poika antoi maistaa majoneesia, kun emme osanneet päättää monista vaihtoehdoista. Otimme tavallisen majoneesin ja sinappisemman version, ja molemmat veivät kyllä kielen mennessään!

 

Vohvelit

Myös muhkeita vohveleita myyviä kojuja näkyi katukuvassa siellä täällä. Eero otti omansa nutellalla ja mä ahnehdin päälle hasselpähkinäjäätelöä (eli oikeastaan nutellajäätelöä). Tarjoilla olisi ollut myös stroopwafel-jäätelöä, mutta se jäi maistamatta kun en siinä vaiheessa vielä tajunnut millaisesta herkusta on kyse...

 

Juustot

Amsterdamissa oli monia suloisia juustomyymälöitä, joissa hyllyt pursuilivat erilaisia juustoja ja muita herkkuja. Ja mikä parasta, niitä sai kaikkia maistaa! Kierros parissa myymälässä ja johan oli maha pullollaan juustoa. Ehkä jännin ja herkullisin uusi juustotuttavuus oli pestojuusto!

Pestojuusto ja äidin tuoma miniananas Azoreilta

Tuliko nälkä? Mun on ainakin pakko käydä pihistämässä yksi stroopwafel tähän väliin... 

- Hansu