maanantai 7. marraskuuta 2016

Synttärikuulumisia

Tänä vuonna synttärini eivät noudatelleet mitään perinteistä kaavaa – jos nyt sellaista on koskaan ollutkaan. Kaksi edellistä vuotta ollemme katselleet porukalla kauhuelokuvia sohvalta, mutta tänä vuonna Halloweenin aikaan meillä ei edes ollut sohvaa vaan retkituolit – heti siinä maalitelojen ja sahojen vieressä.

Synttäriaamuna herätessä löysin puhelimen päältä kuvavihjeen. Eero oli taas järjestänyt mahtavan aarrejahdin lahjan löytämiseksi. Ennen aamukahvia en millään hahmottanut kuvaa, enkä kyllä kahvin jälkeenkään. Aamu meni muutenkin hieman sekavissa fiiliksissä, sillä aamupäiväksi oli sovittu puhelinhaastattelu erääseen työpaikkaan. Puhelu ei tosin tällä kertaa poikinut mitään ainakaan lyhyellä tähtäimellä, mutta pasmat menivät hetkeksi sekaisin. Vasta puhelun jälkeen pystyin ajattelemaan järkevämmin ja keskittymään todenteolla aarrejahtiin. Ja vihdoin selvitin ensimmäisen vihjeen, ja jahti pääsi todenteolla alkamaan. Muut kuvavihjeet aukesivat helposti, mutta sokeainkirjoituksella laadittu vihje vaati hieman miettimistä. Lopulta viimeisen vihjeen takaa löytyi lahjakortti luonnonmukaiseen kasvohoitoon ja päähierontaan, ihanaa!

Perjantaina kävimme syömässä pitkästä aikaa Cantina Aztecassa sekä katsastamassa Infernon (suosittelen!). Muutoin loppuviikko noudatteli samaa kaavaa kuin kaikki päivät viime aikoina – remontin viimeisiä juttuja, jotka ovat aina olevinaan viimeisiä. Tällä viikolla kun on vähän kaikki harannut vastaan. Piti lyödä viimeiset listat paikoilleen, ja ne olivat tietenkin millin liian kapeat. Ei muuta kuin takaisin kauppaan vaihtamaan – ja välissä piti tietenkin aina lainata isompi auto alle. Ja taas pakkelointia ja maalausta, vielä lisää pakkelointia ja maalausta. Lauantaina olimme ahkeria ja saimme vihdoin kaikki roikkuvat pikkujutut kuntoon ja mustan maalausprojektin päätökseen. Saimme myös raivattua työkalut sekä kaikenlaiset turhat kamat tieltä pois. Aika vapauttavaa. Illalla vielä hurautimme Lietoon Eeron isän luo jatkamaan projektia vessanoven parissa sekä hakemaan Peppi uuteen kotiin. Kyllä oli pienellä ihmettelemistä ja haistelemista! Vaikka onhan se pitkin remonttia käynyt aina iltalenkin ohessa uudessa kodissa ihmettelemässä, joten eivät nurkat aivan kokonaan uusia olleet. Onneksi uusi koti on niin hiljainen, että ääniä ei Pepin tarvinnut ihmetellä tai haukkua. 



Sunnuntaina sai vihdoin ja viimein ottaa vähän rennommin, katsoa piirrettyjä pyjamassa ja sen sellaista. Sekä siivota. Ai että olen odottanut, että pääsee tekemään sellaista ihan normaalia siivousta, eikä vain sahanpurujen lakaisua ja työkalujen siirtämistä nurkasta toiseen. Hassuista ja pienistä asioista on onni tehty. Illalla tuli kahvivieraita ja äiti toi mukanaan jännittävää lakritsi-sitruunakakkua. Itse pyöräytin lisäksi mutakakkua. Oli kyllä niin helppo ohje, että täytyy varoa ettei tule liian usein tehtyä. Rauhallisen sunnuntaina kruunasi kävely jokirannassa Jo Nesbon Aavetta kuunnellen. Kävelyjä Pepin kanssa on kyllä ollut niiiin ikävä!



Mi cumpe este año: últimos tareas en el proceso de la renovación, Peppi se mudó a nuestra nueva casa, la busqueda el tesoro (o sea mi regalo) y cafe con pasteles con mi familia.

Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...